Raskaus ja kissat

Oi, kuulostaa hyvältä kaksikolta! Meidän vanha rouva täyttää kohta 10v. ja on tämän talouden kuningatar. :grin Ei ole koko elämäänsä asunut täällä, vaan tuli jokunen vuosi sitten vähän kuin vahingossa eikä mennyt montaa hetkeä, kun oltiin molemmat miehen (joka ei edes ollut yhtään kissaihminen) kanssa ihan myytyjä tälle rodulle. Aikamoinen possu myös, kun pitää iltaisin aina koluta ruokapöydän alta mitä taapero tänään on pudottanut syödessään... :p
 
Muistuipa muuten juuri mieleen esikoisen vauva-ajalta: monesti yöllä istuessani olohuoneen sohvalla imettämässä kissa heräsi uniltaan ja tuli lähistölle kököttämään. Aivan kuin olisi nyökytellyt siinä mulle, että kyllä se tästä helpottaa vaikka nyt vähän väsyttääkin. <3 :)
 
Meillä on myös 2 kissaa joista toinen on todellinen sylikissa, ei suostuisi missään muualla olemaankaan kuin sylissä. Toinen on sitten taas todella itsepäinen tapaus, tekee kaikkea kiellettyä ja riehuu paljon.. Vähän mietityttää miten nuo kissat reagoi kun vauva syntyy kun eivät ole olleet lasten kanssa missään tekemisissä. Tuo rasavilli tulee kaikenkukkuraksi mun tyynylle nukkumaan kun itse menen sänkyyn ja tunkee päänsä hiuksiin ja leipoo päänahkaa kynsillä.. Ja joskus öisin herään siihen kun tuo sylikissa tapaus makaa tyytyväisenä mun mahan päällä. :joyful: Pystyyköhän sitä sitten edes nukkumaan kun vahtii vaan jotain pinnistä yötä päivää ettei kissat menet sinne..
 
Se voi yöllä olla vain melko epäkäytännöllinen, kun vastasyntynyt voi herätä öisin tunnin välein syömään. :/ Helpompi minusta on estää kissojen pääsy makuuhuoneeseen. Ja meillä ainakin tytöt nukkuivat perhepedissä, kun oli niin paljon helpompi imettää. :D
 
Me ollaan myös mietitty jotain pinnisverkkoa, perhepetiä kun ei aiota ottaa käyttöön ja kissoja ei voi makkarista lukita koska tuo toinen sekoaa ja raapii vaikka ovet piloille, jos ei pääse sinne minne haluaa :D
 
Elma Auroora sanoi:
Me ollaan myös mietitty jotain pinnisverkkoa, perhepetiä kun ei aiota ottaa käyttöön ja kissoja ei voi makkarista lukita koska tuo toinen sekoaa ja raapii vaikka ovet piloille, jos ei pääse sinne minne haluaa :D
Click to expand...

Joo ei meilläkään aiottu nukkua perhepedissä, mut toisin kävi, kun likka ei nukkunut öitään missään muualla ensimmäiseen kolmeen viikkoon. :woot: Huomasin, että liika ennakkoon suunnittelu vaan masentaa, kun asiat ei sujukaan oman tahdon mukaan.
 
Joo, niin meilläkin kävi, että ei pitänyt nukkua perhepedissä, mutta se oli vain niin paljon helpompaa kaikille, että sillä mentiin useampi kuukausi. :)
 
Nooo, mä aattelin lähteä sillä oletuksella että en luovu periaatteistani etukäteen :)
 
Elma Auroora sanoi:
Nooo, mä aattelin lähteä sillä oletuksella että en luovu periaatteistani etukäteen :)
Click to expand...

Mulla oli sama ajatus. Mut todellisuus kolahti sit kovasti takaisin. Täytyy vaa muistaa, ettei oo sen huonompi äiti, vaikka ei onnistukaa kaikessa. :happy: Itsellä kesti vähän liian kauan aikaa tajuta se. Mutta ei vielä kannata luopua periaatteistaan, kyllä se vauva näyttää mitä haluaa. Kannattaa vaan "luovuttaa" sitten ajoissa, jos on tarpeen, ettei kuluta itseään loppuun, kun yrittää taistella liian kauan vastaan. Perhepeti, imetys, sisällä päiväunien nukkuminen, sormiruokailu.. mitä näitä muita etukäteen suunniteltuja olikaan :grin
 
Kestovaippailu, liinailu, tutittomuus.. hyvän äidin mittareita ehdottomasti! ;) :D

Minusta kannattaa mennä sen mukaan, mikä itselle ja vauvalle tuntuu sopivalta ja auttaa jaksamaan arjessa. Sitä, mikä vauvalle sopii, ei tietenkään raskausaikana vielä voi kukaan tietää. Hyvä on, että asioita miettii etukäteen, mutta liian ehdottomia suynnitelmia ei tosiaan kannata tehdä, kun niitä pettymyksiä voi tulla ja asiat mennä lopulta ihan eri tavalla kuin alunperin oli itse suunnitellut.

Tunnistan kyllä tuollaisia ajatuksia, mitä esikoisen odottajilla on. Itselläni oli ihan samalla tavalla. Kummasti nekin vain muuttuvat ja muuttavat muotoaan, kun tutustuu siihen toiseen ihmiseen ja äitiyteen. Onneksi vauva opettaa, häntä ja hänen tarpeitaan kannattaa kuunnella. :)
 
Nii ja jos tässä ketjun aiheessa yritetään pysyä, niin olin salaa jo kissoillekin kodin miettinyt, että mihin ne voidaan sijoittaa, kun eivät tule lapsen kanssa toimeen. :laughing001 "Kaikki" kun oli pelotellut, ettei kissat siedä lasta tai hellyyden puuskissa tukehduttavat. Ja mitä vielä! Kissat kiertää kaukaa neidin, mitä nyt joskus jalkaa käyvät puskemassa. Kaikkea sitä stressaakin etukäteen. Mutta kai se kuuluu meidän jokaisen äidin luontoon:Heartpink
 
Tietenkin mennään lapsen antamilla suuntaviivoilla, ei kai sitä nyt kukaan esikoistakaan odottava oleta että kaikki menee kuten itse suunnittelee :D Vauva opettaa mutta pitää se "opetussuunnitelmakin" ees suuntaviivana olla, näin mä ajattelen. En koe itseäni huonoksi äidiksi, jos jokin menee kuten en ole suunnitellut, suunnitelmia mä teen lähinnä oman mukavuudenhaluni kautta. Ja se jos mikä mukautuu kyllä lapsen tarpeisiin. Siinä sitten luovitaan ja opetellaan kaikki yhdessä. Kissat, vanhemmat, vauva.

Sitä mietin, että mitenköhän saa tuon toisen kissan sitten tosiaan oppimaan siihen, että joskus on ovet kiinni eri huoneisiin, kuten vaikka vauvan uniaikoihin makkariin. Se siis yrittää raapia läpi ovien tiensä, jos on ovi hänen ylhäisyytensä lähistöltä suljettuna. Kaappi, huoneen ovi, you name it. Eikä kuuntele kieltoja. Raapii niin kauan että saa tahtonsa läpi. Yleensä pitää napsuttaa sormia tai läpsyttää käsiä yhteen, mutta semmoista ei ihan sitten ehkä viitsi kun beibe nukkuu, ja senkin jälkeen palaa kohta suljetulle ovelle raapimaan.
 
Tuohon auttaa yleensä, kun teippaa oveen kontaktimuovia liimapinta päälle päin. Epämukava raapia, kun tassut tarttuvat kiinni. :)
 
Meillä ei auta vaikka olisi kaikki ovet kiinni kun tuo toinen kissa osaa niin kätevästi aukasta kahvasta. Sitä ei kyllä taida pidätellä mikään o_O vessaankaan ei saa mennä rauhassa kun herran on pakko päästä mukaan. :laughing002
 
Täältähän löytyikin kissanomistajia, kurkin elokuisten puolelta. :) Onko kukaan teistä testauttanut itseään toksoplasmoosin varalta? Meillä kolme sisäkissaa, mutta raakaa (pakastamatontakin) lihaa vetäneet pienen ikänsä. Mietin jos kävisi testissä niin tietäisi onko jo aiemmin saanut tartuntaa, ei tarttisi nyt olla niin varuillaan. o_O
 
Naffa, viime raskaudessa olin vielä töissä eläinklinikalla ja työnantaja suositteli testauttamista. Vasta-aineita ei ollut eli en ole sairastanut. Meilläkin sisäkissoja, jotka syövät osin pakastettua lihaa, myös sikaa, josta tokson voi saada.

Meillä vanhin kissa täyttää tänään 8 vuotta, eikä tässä ajassa ole siis tartuntaa ollut..
 
elaffy, ok. :) taitaa Suomessa tarttua harvemmin kuin mitä esim. Etelä-Euroopassa. Taidan parin vk päästä kysyä neuvolassa jos saisi lähetteen testiin. Meidän vanhin norski jo 10v. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top