Raskaus ja kissat

Elma Auroora

Elma Auroora

Vauhtiin päässyt keskustelija
Syysmammat 2017
Muita kissanomistajia? Kissanpotan siivoamisen hoitaa mies eli mä en koske siihen raskausaikana, mutta näin esikoista odottavana moni asia mietityttää. Meillä on siis kaksi kissaa joista toinen on varsinainen sylikissa. Mulla on ollut niin valtavaa turvotusta että on tuntunut pahalta pitää kissaa vatsan päällä, jossa tämä tykkää käydä koisimassa ja oonkin päätynyt tulokseen että mä sitten en anna sen olla siinä koska musta tuntuu se pahalta.

Onko teillä joitain rajoituksia kissoille tai onko elämä muuttunut kissojen kanssa, kun perheenlisäystä on tullut / on tulossa?

Mietin myös että miten sitten kun on se vauva, miten tuommoisen läheisriippuvaisen kissanrontin opettaa että ei saa mennä vauvan päälle makaamaan?
 
Samat mietinnät täällä. Kaksi kissaa löytyy. Ei ollut kissoja silloin kun edelliset syntyi. Kolli varsinkin tykkää yöllä nukkua ihan muksuissa kiinni. Miten saa pidettyä poissa pinnasängystä ja vaunuista.
 
Meillä ainakin kissat ovat jääneet vähemmälle huomiolle muksun saavuttua. Pitää oikein ottaa erikseen aikaa rapsuttamiseen ja hellimiseen.

Puolivuotias muksu on erittäin innoissaan ja kauhulla ootan, että likka lähtee liikkumaan. Taitaa saada kissat kyytiä. :cat: Tällä hetkellä tutustutaan kissojen ehdoilla. Feromonisuihkeet käytössä edelleen.

Vanhempi kissa nukkuu vaunuissa ja pinniksessä salaa, mutta jos likka on niissä, niin ei mene lähellekään. Muutenkin karttelevat tietoisesti. Harvakseltaan käyvät puskemassa jalkaa, yleensä silloin kun olen itse vieressä.

Pinnikseen ostettiin jo ennen vauvan saapumista kissanverkko, mutta tuolla kaapissa se lojuu. Kissat nukkuu edelleen meidän makkarissa ja likka saa olla ihan rauhassa.

Raskaana ollessani vanhempi kissa alkoi leipoa vatsaani useammin ja samaa tekee nytkin. Mun vanhemmat toi likan synnyttyä puklurätin tänne meille kotiin kissojen haisteltavaksi jo etukäteen, niin ei ollut vauvan saapuminen niin kova shokki. :grin
 
Tuo puklurätin tuonti ennen kotiutumista on ihan huippu idea!

Pinnis- ja vaunuverkkoa oon itsekin pohtinut. Mutta sitten kuitenkin käy niin että kissat haluaa vaan pysyä kaukana ilman verkkoakin. Ja toisinpäin - jos verkkoa ei ole niin siellä ne kuitenkin on pikkaraisessa kiinni :wacky:
 
Mulla oli kanssa jäätäviä pelkoja raskaana ollessa, mutta lopputulos oli ihan jotain muuta. Ja onneksi siis positiivista!

Minä oon kyllä sitä mieltä, että kissat on sen verta älykkäitä, että tajuavat kyseessä olevan pieni ja viaton ihminen.

Enemmän jännitän sitä, miten saan likan olemaan kiusaamatta katteja. o_O
 
Meillä hieman vajaa 3 vuotias maatiaiskolli. Silloin kuin esikoista odotin, niin varovaisuutta noudattaen tyhjäsin hiekkalaatikon kun kissakin oli pentu vasta. Nyt käy pihalla asioimassa paukkupakkasillakin niin laatikkoa ei enää tarvita. Pinnasänkyyn ei ole mennyt kuin ihan muutaman kerran kun se on ollut tyhjänä. Silloin on saanut lähdöt sieltä nopeasti, joten ei yleensä sinne mene kun kerta nukkumapaikkoja muuallakin. Jos poitsu nukkui ulkona vaunuissa, niin sinnekään ei loikkinut vaan saattoi makoilla siinä vaunun alakorissa. Poika on nyt kohta 2 vuotias ja paijaa kissaa välillä ronskisti, mutta tällä meidän katilla on maatiaiskollin tapaan lehmänhermot ja hakeutuukin välillä pojan lähettyville vaikka varmasti tietää riepottamisriskin. :D
 
Mulla kans kaks kissaa. Toinen ärhäkämpi tapaus, pelottaa miten tulee toimeen vauvan kanssa.. :o
 
AnnaS sanoi:
Mulla kans kaks kissaa. Toinen ärhäkämpi tapaus, pelottaa miten tulee toimeen vauvan kanssa.. :eek:
Click to expand...

Meillä se ärhäkämpi eli vanhempi on osoittautunut nimenomaan kiinnostuneemmaksi, mikä oli täysi yllätys. Niin ne katit osaa aina yllättää!
 
Meilläkin on kissa, joka ei ole yhtään tottunut lapsiin... Pelkää niitä :grumpy: Siksipä jännittääkin, miten mahtaa sitten suhtautua vauvaan.

Mäkin olen joutunut tyrkkäämään kissaa pois mahan päältä, kun mahan tallominen ei ole nyt tuntunut oikein hyvältä. Kisu on vähän ihmetellyt, mutta mennyt sitten mukisematta miehen syliin helliteltäväksi :grin
 
Meillä kissat oppivat hyvin pian evakuoimaan itsensä, jos tytöt lähestyivät. Tytöt myös oppivat hyvin pian, miten kissoja silitetään ja yhteiselo sujuu oikein hyvin. Meillä on tyttöjen huoneen oven edessä lapsiportti eli kissat eivät tyttöjen huoneessa ole. Usein nukkuivat ihan lähellä tyttöjä, kun olivat vauvoja. Naaman päälle kissa ei mene, älykäs eläin kun on. :) Entisaikaan kätkytkuolemia on yritetty selittää paljon kissoilla. Kissan asema yhteiskunnassa on ollut muutenkin todella huono, joten on sopinut syntipukiksi oikein hyvin.
 
Täytyy siis vaan toivoo, että kaikki menee hyvin :) huhuh. Pitäs tälläsii vielä edes liikaa miettiä :D
 
Huutellen helmikuisista Kokemuksena tähän kerron sen, että olen itse vauvana nukkunut vaunuissa ulkona ja kissa tullut lämmittelemään vaunuun ja minun päälle. Äiti on onneksi sattunut tulemaan katsomaan ennen kuin mitään sattunut.
Itseäni ei oman kissan kohdalla tämä huoleta ei mene lapsia lähellekään, mutta ulkona nukuttaessa naapurin kissat hieman arveluttaa.
Oma kissa ei ole osoittanut mitään kiinnostusta edes vauvan tavaroita kohtaan.
 
Meillä myös kissa ja vähän jännittää, kuinka suhtautuu. Toisaalta meillä on kyllä käynyt vauvoja ja taaperoikäisiä ja kisu on antanut hetken rapsutella, ja sitten omatoimisesti hakeutunut omaan rauhaan. Sylikissa tuo ei ole ollenkaan mutta muuten kovin hellyydenkipeä sekä muuten luonteeltaan rauhoittumaan päin vanhenemisen myötä.
 
Meillä mies aluksi lupas että toki hän laatikon putsaukset hoitaa.. noh miepäs sen laatikon edelleenkin putsaan kun mies pitkää päivää töissä.
Pidän kumihanskat kädessä kun siivoan sen ja pesen kädet varmaa kahteen kertaan.. silti jotenkin hirvittää :/
Onko muillekki jääny tuo laatikon putsaus niinku normaalisti?

Jännittää miten meidän 4v kissa reagoi sitten uuteen perheenjäseneen, kun saanut aina kotona olla se ns lellipentu :D ja kaikessa hiljaisuudessa olla. Kaverin lasta pelkäs ja hyppäs kiipeilytelineen päälle turvaan kun kävi kylässä.
 
Jos kissa elää sisäkissana ja syö teollista ruokaa, ei siltä toksoa voi saada. :) hiirestävät kissat taas kantavat sitä todennäköisimmin. Muutenkin on todennäköisempi saada toksotartunta esim huonosti pestyistä juureksista kuin kissan ulosteesta. Harva meistä sitä kuitenkaan syö ja perus hygienia riittää. :)
 
Täällä vastikään plussannut esikoista odottava, joten en ole vielä oikein edes tajunnut tilannetta.

Kotoa löytyy kaksi rexkissaa, jotka eivät ulkoile kuin kesällä valjaissa omassa pihassa, joten käsittääkseni toksoriski on pienempi.
Sen lisäksi nämä kissat nuohoavat IHAN JOKA PAIKASSA (ruokapöydät, keittiön tasot jne.), joten ylihysteerisenä ei varmaan voisi näiden kanssa elääkään. Olen tyhjentänyt astiat itse, mutta pessyt kädet entistä tarkemmin ja parin päivän jälkeen alkanut käyttämään hanskoja. Hiekka-astioiden pesun yritän ulkoistaa miehelle. Eihän siitä tulisi mitään, etten voisi astioihin ollenkaan koskea, kun mies ajaa pitkää työmatkaa ja jää harrastuksiin töiden jälkeen ja nytkin on lähdössä viikonlopuksi reissuun, joten taitaisivat kissat kertoa mielipiteensä jonnekin astian ulkopuolelle, jos jättäisin tyhjentämättä.

Sille en ole vielä uhrannut ajatustakaan, että mitä kissat tuumaisivat vauvasta, mutta ajattelen sen olevan myöhemmän ajan murhe. Saattaa olla, että ainakin toiselle voi tulla ongelmia, mutta sitä on turha etukäteen murehtia.
 
Meillä kaksi isoa kissaa. Kun nuorempi kissa saapui pentuna, ei vanhemmalla ollut mitään ymmärrystä vauvakissaa kohtaan, vaan pisti kunnolla pataan mennen tullen. Toki pelottaa, että suhtautuvat samalla tavalla ihmisvauvaan, vaikka ei se kai todennäköistä ole.
Siskon vauvasta vanhempi kissa etenkin oli tosi kiinnostunut viime kesänä, mutta sisko vaati viemään kissan eri huoneeseen, kun on niin häijyn näköinen kaveri. Nuorempi kissa nukkui kasvattajan vauvan vieressä pentuna, joten jos sinne asti päästään, niin pinnasänky verkko varmaankin hankitaan varmuuden vuoksi.
Laatikkoa meillä on lähinnä nyt tyhjännyt mies, mutta kun on työmatkalla, aion kumihanskat kädessä tyhjätä, pesun saa hoitaa mies tän 9 kk ajan.
 
Mun mielestä se on kissakohtainen kysymys, meneekö naaman päälle vai ei. Mulla esimerkiksi on ollut kissa, joka todellakin nukkui mun kaulan ja pään päällä. Näistä kahdesta kissasta jotka nyt on, toinen nukkuu usein tyynyllä ja pyrkii myös kasvoille. Ei toki kaikki kissat sitä tee mutta jotkut tekee. Koska riski on mun kasvoille kiipeämiseen olemassa, kyllä mä silloin oletan että näin on myös nukkuvana (vielä) melko liikkumattoman vauvan kohdalla. Kun ei se mielestäni kovin hyvä ole ison kissan mennä mihinkään kohtaan vauvaa makaamaan, vaikkei naamalle meniskään. Meillä esim. toinen ronteista on yli kahdeksankiloinen enkä halua että se rojahtaa vauvan päälle tai ottaa spurtissa vauhtia toisen kehosta, kuten tekee meille aikuisille.

Vaikka kissa älykäs eläin onkin, on se silti eläin enkä tule haluamaan jättää lasta yksin samaan tilaan kissojen kanssa kovin pienenä. Eri asia on, kun lapsi on isompi ja liikkeillään ja älämölöllään takuulla pitää kissat kaukana :D
 
Esikoista odottaessani meille tuli aikuinen kissa, joka ehti ennen vauvan tuloa kiintyä meihin kovasti ja mm. nukkui aina mun kyljessä kiinni. Synnytystä edeltävänä yönä ei enää tullut sänkyyn nukkumaan, vaan seuraavan kerran vasta sitten kun vauva oli niin iso että siirtyi omaan huoneeseen. Nykyään tosin esikoinen taas nukkuu usein meidän välissä ja toisinaan jopa kissakin änkeää sinne, kunhan on ensin tarkistanut lapsen olevan kunnolla unessa. :grin Vauva-aikana kissa ei pahemmin nyytistä välittänyt, välillä ehkä nuuhkaisi ohimennen ja on aina pitänyt sopivan varoetäisyyden lapseen.

Nyt tästä toisesta plussattuani tajusin, että ihan siinä alussa kissa oli kovin mun perään, tuli monena yönä viereen nukkumaan jne. Ehkä jotenkin aistii tilanteen..? Edellisellä kierroksella mies hoiti hiekkalaatikon putsauksen lähes poikkeuksetta, mutta nyt en ole ollut niin hysteerinen asian kanssa. Mistäpä tosiaan kissa tokson nappaisi, kun on koko elämänsä ollut sisäkissana eikä syö mitään elävää ravintoa.

Dossier, mitä rexejä teillä on? Meidän ainokainen on devoni. :)
 
Toinen on cornarityttö ja toinen devonpoika :) Ihan mahtavia otuksia molemmat. Cornari on vähän enemmän sellainen apinarex, josta löytyy myös niitä hieman ärsyttäviä piirteitä, kun energiaa on välillä vähän liikaa pieneen kissaan. Devon taas on oikea herran enkeli :grin ja kiltteyden perikuva.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top