Raskaus ei ole sairaus !!

inna90

inna90

Vauhtiin päässyt keskustelija
Jestas että ärsyttää !!

Bongasin tuossa facebookkia selatessa erään puolitutun tilapäivityksen "noin vaan tuli oltua selvinpäin eilen !" Sanoin tästä sitten eräälle miespuoliselle ystävälle että onko yhden päivän selvinpäin olo nyt niin iso ja hieno saavutus. Tämä kaveri sanoi sitten mulle että "sua vaan vituttaa ku itte et pääse keitolle etkä voi tehdä mitään". Kysyin sitten että miks en voi tehdä mitään, kaveri totesi että no kun oot raskaana.

Keskusteltiin asiasta jonkun aikaa ja hän on ehdottomasti sitä mieltä että raskaana olevat naiset ei voi tehdä kertakaikkiaan mitään. Ok, en voi ryypätä, enkä edes juuri nyt haluiskaan ! Mutta kyllä mä voin tehdä juuri mitä mä itse haluan, omaa oloa kuunnellen.Mutta mulla on raskaus ollut niin oireeton ja oon ollu elämäni kunnossa että tasan teen sitä mitä mä itse haluan.

Kaverin ajatusmaailman mukaan kaikki raskaana olevat on kotona lymyäviä, ankeita ja vittuuntuneita ihmisiä jotka haluais tehdä kaikkea mutta ei voi.

ARGH !!!!

Kiitos. johan helpotti. :D
 
Just. Ihme ajatusmaailma sun kaverilla! Vaikka onpa näitä tullut vastaan itsellenikin... Lähinnä sen on huomannut siitä, että jotkut kaverit eivät enää kutsuneet MIHINKÄÄN kun kuulivat raskaudesta. Eivätkä raskauden jälkeenkään, koska eihän vauvan kanssa voi tietenkään mihinkään lähteä. Tai ilman vauvaa. Äidithän istuvat vain kotona.. emoticon

Onneksi suurin osa ystävistäni ei ajattele näin! Mutta kerran erään kaverin bileissä ollessani mahani kanssa, eräät jätkät puhuivat lautailusta, ja osallistuin sitten keskusteluun. Nää tyypit katto mua kuin jotain mielenvikaista ja toinen sanoi "eihän Miramaria lautaile, sehän tekee lapsia!" Aaaargh! Silloin otti päähän JA KOVASTI! emoticon

Monet kyllä raskausaikana kyselivät, että eikö mun tee mieli ryypätä. Ja täytyy sanoa, että ei todellakaan tehnyt mieli. Eipä se juominen mikään tärkeä juttu ole koskaan ollut, enkä ymmärrä miksi suomessa ylipäätään alkoholi on niin iso juttu. Baarissa sentään olen raskausaikanakin käynyt ja saanut tilattua limsaa - toisin kuin eräs tuttu, jolle vain tylysti todettiin, että hänelle ei tarjoilla. Että jossain ei sitten ihan oikeasti saisi tehdä mitään raskaana ollessa, ainakaan käydä ystävien kanssa kuppilassa limsalla..

Hyvä että helpotti, niin muakin! :D Kiitos ketjusta :)
 
Olin itse viikko takaperin kuppilassa kavereiden kanssa ja tilasin sitten itselleni alkoholittoman drinksun. Baarimikko katseli mua tovin hölmistyneenä ja kävi sitten kolleegaltaan kysymässä et tehdäänkö me sellaisia. No kolleega totesi et totta kai! Baarimikko siinä sitten katseli pullorivistöjään hetken aikaa, heitti mansikat blenderiin ja meni sen jälkeen aivan totaalisen lukkoon. Vartin mä siinä ihmettelin sen touhuja, kunnes totesin et: "annetaan olla, anna vaikka limsa". Baarimikko näytti siltä et kivi olis tipahtanut sydämeltä kun selvisi tilanteesta. Totesi mulle sit vain et tää limsa oli vähän helpompi juttu.
Limsan jälkeen vaihdettiin kuppilaa ja sieltä sain maanmainioimpia alkoholittomia drinksuja, oikein vielä kysyttiin et onko varmasti hyvää! :)
 
Kylläpäs on tympeitä kokemuksia teilläkin !

Ei mullekkaan tuo juominen oo todellakaan tärkeintä. Sanoinkin parhaalle ystävälleni eilen että joku viikonloppu lähdetään kyllä baariin, voin sitten toimia hänelle kuskina. Olis vaan kiva lähteä vähän tuulettumaan ja pitämään hauskaa, se kyllä onnistuu ihan ilman alkoholiakin. :D

Kun eräs kaveri kuuli raskaudestani, hän totesi että "no nyt sut pitää sitten kahvillekkin pyytää monta päivää etukäteen että pystyt lähteä". Huh, sanoinkin että ei mun ainakaan tarvi suunnitella montaa päivää kahville lähtöä. Ehkä vauvan kanssa lähteminen ei onnistu ihan viidessä minuutissa mutta ei kai sitä nyt montaa päivää tarvi suunnitella. :D

Minusta on tulossa yksinhuoltaja, joten en kyllä aio jämähtää neljän seinän sisälle. Hulluksihan tulisin jos en koskaan ketään näkisi, kyllä mä ainaskin voin vauvan kanssa lähteä kyläilemään ym. :)
 
Niinpä! Pienen vauvan kanssa on helppo lähteä vaikka minne, heittää lapsen vain manducaan ja lähtee vaikka kaupungille pyörimään :) Itse olin tytön ensimmäisen kesän koko ajan liikenteessä, hulluksihan mä olisin tullut jos olisin istunut neljän seinän sisällä enkä olisi nähnyt ketään! Mieskin oli päivät läpeensä töissä.

Bonskari: Sattuipa sulle omituinen baarimikko! Kyllä itse olen saanut alkoholittoman drinkin melkeinpä mistä vain! Mä olen itse asiassa tullut siihen tulokseen, että alkoholittomat drinkit maistuu muutenkin paremmilta :D Nykyään tilaan mun lempidrinksun, mojiton, aina alkoholittomana ;)
 
Mulla laskettu aika toukokuussa, joten meidän sitten myös helppo lähteä joka puolelle. Kaveri myös vetos siihen että enhän voi senkään takia lähteä kun vauva nukkuu koko ajan. Öhm, muista en tiedä mutta kyllä mun käsittääkseni vauva voi nukkua muuallakin kun kotona :D Enkä tosiaankaan ajatellut opettaa vauvaa sille että on aina hiljaista kun huopatossutehtaalla kun nukkuu.

Alkoholittomat drinksut on kyllä yleensä parempia ! :D Täytyypäs itse testata että saako täällä päin niitä ilman mitään ihmeempiä kommelluksia. :D
 
Meidänkin tyttö syntyi toukokuussa :) Ja tosiaan tuo ei viihtynyt vaunuissa yhtään, ja suostui nukkumaan ekat kuukaudet vain sylissä, niin kantoreppu oli aivan ehdoton. Siinä se sitten tuhisi kyydissä ja välillä hörppäsi maitoa, manducassa kun oli niin kätevä imettääkin :)

(Kauheeta manducan mainostusta, mutta kun se vaan on niin <3)
 
Jahas, täytyykin lähempänä kevättä tutustua sitten tuohon manducaan ! :) Kiitos vaan vinkistä ;D
 
Itsehän kävin rv 20 baarissa yhtä bändiä kuuntelemassa ja tanssimassa, tietysti selvin päin, savuttomasti ja kotiinkin tuli lähdettyä jo pian puolenyön jälkeen. Baarissa näin kaverin tyttöystävää, joka tiesi raskaudestani... "Mitä SINÄ täällä teet?!" hän kajautti känniset silmät leviten. Öööö... "Sähän oot raskaana!" Ööööö, niin, tiedän... ja se liittyi asiaan niin miten?

Alkoholittomia drinksuja oon aina saanut ongelmitta (ennen raskauttakin), osaavat tosiaan tehdä hyviä ja joskus eivät edes veloita mitään (=kun kuski viihtyy niin juovat asiakkaat viipyy -periaate).
 
Joo, eipä raskauden tarvii antaa haitata elämää, niin kauan kun se ei itseä haittaa! Siitä vaan rohkeasti baareihin, kahville, urheilemaankin jos kroppa antaa myöden! Tiettyjä asioita kannattaa alkaa ehkä puol välin jälkeen harkitsee (ratsastamista jne.), mutta eiköhän sitä omaa kroppaa kuuntelemalla selviä. Oma kokemus oli, että erityisesti ne ihan viimeiset viikot oli niiiiiiin tuskastuttavia, kun jo supisteli, mukelo oli niin alhaalla, ettei kävelystäkään se vesimeloni perseessä tuntunut tulevan yhtään mitään, eikä olokaan keskellä talven kylmyyttä älyttömissä lainapeite-pressuissa varustettuna tuntunut kivalta... Eli mene mene mene, kotona ehtii nyhjätä, koska jossain vaiheessa se raskaus saattaa alkaa tuntua siltä raskaudelta.

Muitakin komppaan, että ei tosiaan tarvii sitäkään pelätä, että vauvan kanssa tartteis vaan kotona nyhjätä! Silloinkin voi mennä ja tehdä, just niin ku itsestä tuntuu hyvältä! Me oltiin aika paljon myös liikenteessä, ipana viihtyi vaunuissakin, joten oli kädet vapaana mm. keilaamiseen ja ravintolaruokailuihinkin.

Mua edelleen harmittaa, että jotkut ystävät ovat erkaantuneet, vaikka yhteyttä pidetäänkin, on se paljon pintapuolisempaa ja harvempaa. Onneks kuitenkin on tullut maailman ihanimmat äiti-ystävät, joilla se oma samanikäinen nyytti siinä kainalossa ja paljon on ehditty tän vajaa 2 vuoden aikana yhdessäkin kokea! Onpa meistä tehty jo lehtijuttukin ;)
 
Joo, kyllä sitä sai muutaman kerran kuulla et miten sä voit tehä tollee tai olla täällä ku oot raskaana.
Miks ihmeessä en ois voinu olla tai tehä?!?!?
Mulla olo oli koko raskauden aikana hyvä eikä se maha juuri mitään estäny.
Kyllä sitä baarissa katottiin oudosti kun olin mieheni kanssa kaverin bändiä katsomassa mut enpä antanu sen häiritä :)
Jos fiilis on hyvä ja tahtoo mennä ni sit ei pidä kuunnella niitä "törppöjä" jotka luulee et oot todellaki suurinpiirtein vammainen kun olet maailman luonnollisimmassa tilassa :)
 
mä olin kyl raskausaikana aika monestikki baarissa selvinpäin.. olipaha muilla kuski.. ku tykkään käydä tanssii ni minähän menin miehen ja sen kaverieiden kaa tanssii mutta pikkukaupungissa joka baarissa ei tarjoillakkaa alkoholittomii drinksui.. että sillo vitutti ku oli pakko juoda limuu eikä limu oikee maistunu sillo... selityksenä sain että on liikaa asiakkaita ettei kerkiä tehä alkoholittomii drinksui... etteikö raskaana tai muuten vaa selvinpäin olijat myös oo asiakkaita!
 
^ Hääääh? No olipas asiakaspalvelija! emoticon

Minttuliina: Mä en hirveästi raskausaikana päässyt käymään ulkona sen pirhanan pahoinvoinnin takia, mutta silloin kun kävin, niin tutut baarimikot ovat olleet vain iloisia ja arvioineet mahan kasvua :) jos joku olisi mulle tullut urputtamaan mitä raskaana oleva nainen tekee baarissa, kun niin harvoin neljän seinän sisältä kykeni lähtemään, niin olisin varmaan vetänyt itkupotkuraivarit :P

Muoks. Kuulostipa siltä että oon joku bilehile kun on "tuttuja baarimikkoja" :D Joo eipä tuolla väliä, mutta alkoi naurattaa, kun eipä niitä tuttuja baarimikkoja ole kuin yksi, kaksi, ja nekin tuli tutuksi lähinnä silloin raskausaikana kun muistivat mun valtavan mahan :D
 
Voi nauttikaa ihmiset, jotka pystytte elämään normaalia elämää raskaudesta huolimatta! Mulla oli alussa niin kauhee pahoinvointi, että musta kyllä tuntui, niin kuin olisin ollut sairas. Ei voitu kaverin kanssa edes varata teatterilippuja yhteen hauskaan näytelmään, kun ei voinut koskaan tietää milloin se laatta lentää :(

Keskiraskaus oli ihan ok, olin vaan niin väsynyt, että monesti töitten jälkeen vaan nukuin koko illan. Ja lopussa oli sitten niin tukalaa, ettei sekään normaalilta olotilalta tuntunut...
 
Niin, no, itselläni nousee yleensä karvat pystyyn tuosta "raskaus ei ole sairaus" -lauseesta, kun olen kuullut se turhankin monta kertaa hieman eri kontekstissa. Pahoinvoivana kun ramppasi hakemassa sairaslomaa, kuulin muutamaankin otteeseen tuon ah niin ihanan lauseen.. :S

Siis vaikka raskaus ei ole sairaus, niin rajulta vatsataudilta ja krapulalta se tuntui! :D

Mutta sitä en ymmärrä ollenkaan, että hyvin voivia raskaana olevia naisia rajoittaa typerät ja jyrkät myytit raskaudesta ja äitiydestä! Murr! Niin että niin kuin Margeliini sanoi: Nauttikaa raskaudesta missä vain jos vain pystytte ;)
 
raskaus voi todellaki olla sairaus.. ite olin viimeset kolme kuukautta iha liikkumaton ku pieninkiliike aiheutti sellasta tuskaa et makasin vaa sohvalla mulla oli lonkat löystyny liikaa eikä tukivyö auttanu yhtään...
 
Nii, toi lause että "raskaus ei ole sairaus" on vähän kaksi piippuinen. Itsekin voin esikkoa odottaessa koko ajan niin hyvin, että todella ajattelin itsekin näin. Ei ollut selkäkipuja ei mitään. Kaikkea jaksoin tehdä viimiseen asti. Todella nautin raskausajasta!

Mut nyt.. Oon maannu sairaallassa melkein yhtä jaksoisesti sen kuukauden verran, niin ei tää nyt ihan normielämästä mene! En saa liikkua kuin vessaan ja muuten pitää makoilla sängyssä. ja tosiaan toisilla on tosi kovat pahat olot ymym. eli välillä raskaus todella voi olla vaikeaa aikaa, eikä sitä normaalia elämää pysty viettämään.

Tosiaan nauttikaa raskaudesta jos ei vaivoja ole, ja jos vaivat on pieniä! Kaikkea voi tapahtua! Itse en hirveesti oo tästä nauttimaan päässy viime aikoina. Toki pienen liikkeistä ja kasvun seuraamisesta nauttii, mutta muuten vaan odottaa että viikot kuluis..
 
Tarkoitinkin alunperin sitä että jos ei mitään inhottavia oireita ole niin miksi pitäisi  jäädä neljän seinän sisälle jos ei itse halua.

Voin vaan kuvitella miten inhottavaa on kun pahoinvointi on niin hurjaa ettei mihinkään uskalla lähteä, tai muuten kipuja ym. jotka estävät lähtemästä. :/ En tarkoittanutkaan kenenkään mieltä pahoittaa tai käskeä luuhata ympäri kyliä kaiket päivät ;D

Tsemppiä kaikille jotka painii pahoinvointien tai muiden kamaluuksien kanssa. :/ Riidalle kovasti tsemppiä sairaalaoloihin ! :)
 
Mä sain onneks pahoinvoinnista ihan helposti saikkua ja kaikki töissäkin, pomo mukaan lukien ymmärsivät. Sovittiin oman osastonkin kanssa, ettei mun tarvi vaihtaa lasten kakkavaippoja, kun mulla yleensä lensi aina laatta siinä vaiheessa. Ja sit kun olin laatannut, niin oli niin heikko ja väsynyt olo, ettei mitään jaksanut :(

Selkäkipuja ei lääkäri meinannut loppuraskaudessa ottaa tosissaan, vaan laittoi aina viikon kerrallaan sairaslomaa, vaikka kuinka yritin itku kurkussa sanoa, etten yksinkertaisesti kykene töihin. Tokaisi vaan, että jos ennen raskautta jo on huonot vatsa- ja selkälihakset, niin voi tulla ongelmia, kun maha kasvaa. Ja tämän totesi siis ilman mitään tutkimista. Jäin ihan haavi auki siitä kommentista. Useamman vuoden olin jo säännöllisesti käynyt kuntosalilla eikä mulla koskaan aikaisemmin ollut töissä tullut mitään selkävaivoja.

Menin sitten ihan omakustanteisesti käymään fyssarilla ja pyysin, että se kattois mikä mun selässä on. Kuulemma hormonit löystyttäneet nivelsiteitä ja toisessa lonkassa ihan selvä virheasento. Ja huonoista lihaksista ei voi syyttää ellei lihaskuntoa testaa. Sain onneks jumppaohjeet virheasennon korjaamiseksi ja paremman mielen, kun vika ei ollutkaan mussa :)
 
Takaisin
Top