Raskaus alkutekiöissään

E

Eveliina

Jostain jotain jo tietävä
Hei,

Olen nyt seitsemättä viikkoa raskaana, eli kaveri on ihan pikkuriikkinen vielä. Mietin jo kuitenkin positiivisena tulevaa ja kesäkuun lomareissu arveluttaa. Voisiko joku kertoa kuinka tukalaa matkustelu kuudennella kuulla on?

On tämä ihan uskomatonta aikaa! Mitään muuta ei liiku mielessä kuin pikkuinen masussa eikä kellekkään voi puhua vielä! Menis nyt kuukausi äkkiä, että saisi julistaa onnensa koko maailmalle! [:D]

Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Eve
 
Sain vahvistuksen raskaudelle vähän yli viikko sitten ja olen vieläkin ihan sekaisin! Parin viikon päästä on eka nauvolassa käynti, onneksi, ehkä tämä sitten tuntuu todellisemmalta [;)] Ihan uskomaton tunne!
 
Kyllä tämä tuntuu epätodelliselta, vaikka vatsaakin alkaa jo olla. Unohdan, etten pysty liikkumaan samalla tavalla (mm. nopeat liikkeet) ja vatsa kyllä heti ilmoittaa olemassa olostaan.
 
Hei Eveliina ja muut!
 
Minullakin täällä raskaus ihan alkutekijöissään. Kuukautisista laskien nyt olisi viikot 7+1. Tuntuu huisalta ajatella tätä...ja pelko on kova, että tulee keskenmeno. :( Ensi viikolla olisi eka neuvola aika tiedossa ja sitä odottelen kovasti. Tämä on siis mun eka raskaus, joten kaikki on uutta. Myös tämä pahoinvointi... tuntuu, että olisi kestokrapula päällä... *huokaus*
 
Mukavia odotushetkiä teille!
 
-Ronja
 
Minulla on kanssa eka raskaus. Minulle sanottiin jo 25 vuotiaana (ja siitä on aikaa[;)]): "Jos meinaat tehdä lapsen, tee se nyt". Raskaaksi tulo piti olla todella vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Vaan toisin kävi [:)], tulin raskaaksi heti kun se oli mahdollista. Nyt tietysti minullakin on vaikka minkälaisia pelkoja, tyyliin ei se voi mennä näin hyvin... Mutta onneksi päälimmäisenä on onnellisuus ja hyvä mieli [:D]. Uskaltaisi vain jo pikkuhiljaa kertoa ilouutista muillekin!

Onko kenelläkään kokemusta siitä, kuinka kertoa raskaudesta miehen lapsille? Asia jännäyttää ihan kamalasti vaikka lapset ovat ja isoja, lähes täysi-ikäisiä. Jos vastaanotto on viileä, voi kotiolot mennä hankalaksi. Lapset asuvat minun ja mieheni kanssa.

Eve
 
Hei Eveliina!
 
Mulla vielä enemmän alkutekijöissään, viikkoja vasta 5+4. Minulla on jo ennestään 3,5-vuotias ja tässä välissä on ollut parikin keskenmenoa. Joten en iloitse vielä, vaan odottelen mitä tapahtuu. Ens viikolla ekaan ultraan.
 
Minulla on eka ultra vasta helmikuun alussa. Tuntuu tolkuttoman pitkältä ajalta odottaa!!! Kyllä tämä raskaus on ollut suuri mullistus! Tuntuu kuin sumussa kävelisi. Tuttavat luulevat että minulla on sinnikäs flunssa kun olen hieman poissa oleva [:D] 
 
^itsekin olen muille kertonut, että taitaa vatsatauti iskeä, kun on näin vetämätön olo ja vattaan koskee. Niinpä niin, peittely linjoilla... :)
 
Itse mietin tässä juuri, että missä vaiheessa pitäisi kertoa pomolle asiasta. Meillä kun ilmoitettiin, että alkaa taasen yt-neuvottelut irtisanomisista... Pitänee vissiin aikaistaa pomolle kertomista, mutta mietin tässä juuri, että miten senkin nyt sitten hoitaisi. Ja entä jos tuleekin keskenmeno?!?
 
Heips! Täällä ei enää olla alkutekijöissä mutta ajattelin sen verran "tunkeutua" teidän palstalle että kommentoin Ronja78 kirjotusta.. [:)]  Eli pomolle ei ole mikään pakko kertoa ennenkuin itsestä hyvälle tuntuu, mutta tietysti äitiysloman alkamisesta on ilmoitettava 2 kk ennen lomalle jäämistä. Mutta siinä vaiheessa mahakin on jo luultavasti sen verran kookas ettet voi asiaa piilotella.. [:D]  Itse kerroin rv 13 kun suurin keskenmenon riski oli ohi ja olin käynyt lääkärin tarkastuksessa. Silloin uskalsin uutisen muille kertoa [:)]. Eli sinulla ei ole mikään kiire vielä pomolle asiaa ilmoittaa..
 
^kiitos kommentistasi, Toukomasu. Eipä tämä minun mielestäni ole vain meidän "alkutekijöissään" olevien palsta, sillä kommentteja kaivataan myös teiltä pitemmälle kerinneiltä. :) Tiedän tuon, ettei ole pomolle pakko kertoa ennen kuin vasta 2kk ennen äitiysloman alkamista, mutta ajattelin, että josko minun olisi kerrottava asiasta nyt, jos se vaikka vaikuttaisi positiivisesti työpaikkani säästymisen suhteen. Kun raskauden takiahan ei saa antaa potkuja ja jos potkut annetaan, työnantajan on todistettava, ettei se johtunut raskaudesta. Mutta jos työnantajalla ei ole mitään tietoa siitä, että olen raskaana, niin eihän siinä tartte mitään todistellakaan... En tiedä, saanko asiaani tässä nyt mitenkään järkevästi selvitettyä...
 
Toinen on sitten se, että nyt alkaa nuo neuvolakäynnit ja työaikalain mukaan työnantajan on korvattava olevalle työntekijälle synnytystä edeltävistä lääketieteellisistä tutkimuksista aiheutuva ansion menetys, niin voisin sitten käydä luvallisesti työajan sisällä neuvolassa, kun kertoisin jo nyt pomolleni. Eiköhän pomo tiedä, että raskauden alkuaika on epävarmaa...
 
Hei Eveliina!
 
Ja onnittelut raskaudestasi! Kyselit kokemuksia asian kertomisesta miehesi lapsille. Itselläni menossa nyt rv. 16 ja kerroimme vauvasta mieheni lapsille (koululaisia) jouluna, kun 12 raskausviikkoa tuli täyteen. Lapset ottivat asian todella innoissaan vastaan. Kyselevät minulta koko ajan jotain asiaan liittyvää ja käyvät silittelemässä vatsaani ja pohtivat, että onko se viimekerrasta (kun olivat meillä) kasvanut. Olemme myös lukeneet alaan liittyvää kirjallisuutta, lähinnä mitä milläkin viikolla tapahtuu.
 
Onko miehesi lapsilla ollut jotain teidän yhdessäoloanne vastaan? Jos ei, niin en näe mitään syytä siihen, että vauvanne herättäisi kauhean suuria tunteita miehesi lapsissa. Varsinkin kun kerran ovat jo niin suuria. Meillä lapset asuavat suunnilleen puolet ajasta meillä, eli vauva tulee kyllä vaikuttamaan heidän elämäänsä. Sitä paitsi, vaikka miehesi lapset aluksi ehkä vähän nihkeästi asiaan suhtautuisivatkin, niin varmasti sulavat vauvan nähdessään. Ja lopulta, asia ei oikeastaan edes heille kuulu. Eihän perinteisessäkään perheessä olemassa olevilta lapsilta kysellä mitä mieltä ovat tulokkaasta, heidän tulee vain hyväksyä asia. Toivottavasti tästä oli jotain apua...
 
Täällä jännätään kanssa pysyykö masuasukki mukana loppuun asti. Itselläni on ikää 24. Viikkoja on nyt huomenna tasan 7+0 ja loppukuusta on eka neuvola... [:D] Vähän jännä olo koko ajan että onko tää oikeesti totta!! Tänään vasta oli ekaa kertaa oikeesti pahaolo, mitään en meinannu pystyy syömään ja kouluun laitoin viestii et oon kotona... Noh josko tämä tästä... Kalapuikkoja sitte lämmitin tossa ja ne pysty sentäs syömään...[&o] 
 
Kiitos Äitipuoli kokemuksista!

Minulla ja nuorisolla ei ole ollut mitään suurempia riitoja ja hyvin minut perheeseen hyväksyttiin. Ongelmana on pikemminkin se että nuoriso kärsi vanhempiensa erosta ja varsinkin vanhin kantaa siitä taakkaa mielessään. Heidän äiti jätti lapset lähes täysin, vasta nyt pari viime vuotta hän on ollut heidän kanssaan tekemisissä, mutta ei se ole enää sama asia. Heillä on yksin jäämisen pelko. Muistan kuinka nuorimmainen kerran yhden tingan päätteeksi tokaisi minulle jotain tyyliin: aivan sama, lähdet kuitenkin ja jätät meidät. Nyt tietysti pelkään että he kokevat uuden tulokkaan uhkana ja kilpailijana. Vaikka nuorisolla ikää onkin ja vanhin on lähdössä eri paikkakunnalle opiskelemaan, voi tuollaiset vanhat jutut silti vaikeuttaa uusia suhteita. Ja sisarpuoleen voi olla lähes mahdotonta saada suhdetta jos muuttaa omilleen.

KYllä se vain sai massussa oleva herneen kokoinen kaveri asiat sekaisin =) Mutta kyllä asioilla on tapana järjestyä! Ja iloinen asia tämä on, ehdottomasti! En ole koskaan ollut näin tyytyväinen ja rauhallinen!

Eve
 
Eve,
 
Pelkosi siitä, että miehesi lapsipuolesi kokevat uuden tulokkaan uhkana, on ihan aiheellinen. Meillä lapset selvästi ovat myös hakeneet (kiertotietä) tietoa siitä, että josko uudella tulokkaalla olisi jotenkin erilainen status perheessä kun nykyisillä. Olenkin sanonut heille, että uutta lasta koskee ihan samat säännöt kuin mitkä heitäkin. Ja vaikuttivat asiaan tyytyväisiltä. Eivät siis sanoneet mitään, mutta kyselyt loppuivat.
 
Ehdottaisin, että yrität ottaa lapset mukaan mahdollisimman paljon raskauteesi. Eli näytät ultrakuvia, kerrot (tai annat lukea netistä) mitä milläkin raskausviikolla tapahtuu jne. Ja kerrot heille, että todellakin tarvitset heidän apuaan ja tukeaan, kun vauva syntyy. Sekin on mielestäni oleellista, että kun vauva syntyy, niin pyydät heitä auttamaan kaikenlaisissa vauvaan liittyvissä askareissa. Muutoin voivat jäädäkin helposti ulkopuolisiksi; sinulla kun päivät luonnollisesti pyörivät vauvan ympärillä.
 
Ja kutsukaa ihmeessä sitä pois kotoa muuttavaa lasta usein käymään. Ja eiköhän tuo tule oma-aloitteisestikin, kyllä ne vauvat loppujen lopuksi ovat kaikkien mielestä niiiiiiiiin ihania.
 
Ehkä voisitte jopa painottaa sitä puolta vauvasta, että se sitoo sinut entistä tiiviimmin mieheesi ja muuhun olemassa olevaan perheeseen. Eli että et todellakaan ole lähdössä mihinkään.
 
Tsemppiä kertomiselle! Ihan varmasti kaikki menee hyvin.
 
Hei Eve ja Äitipuoli ja nuorenäidit!
 
Meillä on myös uusioperhe. Itselläni on ensimmäisestä "teiniavioliitostani" kohta 14vuotias tytär. Olin viittävaille 18v synnyttäessäni. Joten tsemppiä kaikille nuorille äideille!
Sen kerron omasta kokemuksesta, että nuorena jaksaa valvoa ja sitä ottaa asioita vähän iisimmin.
 
Nyt reilu kolmekymppisenä on taas kuin odottaisi ensimmäistä kertaa. Jännittää ja ehkä pelottaakin paljon enemmän. Kait se on sellainen tieto lisää tuskaa ilmiö ja kun oikeasti hahmottaa mitä lapsen kasvattamisen liittyy. Mutta uudelleen halusin tähän kuitenkin ryhtyä! Nyt vkoja 10+3.
 
Tästä nuoren suhteessa raskauteen ja uuteen lapseen. Meillä oltiin ensireaktiona yllättyneitä ja spontaanin iloisia uudesta tulokkaasta. Kovasti kuulema toivotaan pikkuveljeä. Muutaman tovin kuluttua alkoi sitten sataa kysymyksiä: "äiti, pitääkö mun sitten luopua mun omasta huoneesta kun se vauva tulee?" (asutaan tosi pienessä kolmiossa ja teinillä on omahuone. "pitääks mun sitten hoitaa sitä?", "millanen vauva mä äiti olin?" jne...
 
Yhdessä sitten keskusteltiin esim tästä huoneasiasta ja laitoin teinin itse pohtimaan milloin lapsella tulisi olla oma huone. Hän tuumasi että varmaan sitten 5-6vuotiaana kun alkaa eskarit ja silleen. No, okei, teini on silloin 20-21v ja ehkä me ollaan jo vaihdettu isompaan asuntoon. Hoitamiseen saa sitten osallistua siinämäärin kuin se hyvältä ja kivalta tuntuu. Vauva asioihin palattiin vanhan neuvolakortin ja äitiyskortin kautta ja yhdessä katseltiin teinin vauvakehitystä ja myös uuden tulokkaan ultrakuvia. Juteltiin myös että neuvolaan voi lähteä mukaan isä ja tuleva sisaruskin. Tämä tuntui kovasti kiinnostavan. Sain tosin kuullaa myös teiniltä mojovan vitsiin siitä että leviän kuin valas, jos lihon yhtä paljon kuin häntä odottaessa... (joskus laihat teiniäidit lihoo normaalia enemmän, itse 25kg, jotka kyllä lähti 2kk synnytyksestä kokonaan. joten nuoret onnea teille, saatatte palautua synnytyksestä myös nopeammin)
 
Joten vaikka uuteen elämän tilanteeseen ja uusiin rooleihin liittyy paljon ihanaa, tuo se mukanaa myös monta kysymystä keskusteltavaksi ja yhdessä pohdittavaksi. Tarttukaa niihin yhdessä, eläkää uuttaa elämäntilannettanne yhdessä.
Ja mikä onni sisaruus ja vanhemmuus sitten onkaan. Jokainen saa rakastua tähän uuteen tulokkaaseen ja mikä riemu on esim sisarelle se että saa toisen nauramaan ja rakastumaan itseensä. Tärkeää on myös vaalia parisuhdetta ja vanhemman omaa henkilökohtaista suhdetta jokaiseen lapseen yksilöllisesti.
 
Tässä mun ajatuksia ja eväitä tähän uuteen mullistavaan elämäntilanteeseen.
 
Odotuksen iloa ja jännitystä!
 
T: Inna, joka toivoo ettei nyt tällä kertaa, tässä iässä kerää kovin paljoa ekstrakiloja....
 
 
Kiitos paljon kokemuksista ja neuvoista!

Nyt tuli 8 rv täyteen ja neuvola olisi puolentoista viikon päästä. Tarkoitus olisi neuvola visiitin jälkeen nuorisolle asiasta kertoa. Eli annetaan uudelle tulokkaalle vielä hetki kasvaa ja vahvistua. Onneksi sain puhuttua kunnolla mieheni kanssa peloistani nuorison reagoinnin suhteen ja huomasin, että hänellä on ihan samanlainen jännitys kuin minullakin. Saatiin jo hieman strategiaakin hiottua =)

On tää jännää aikaa =) Välissä on ihan ihme "oireita" ja nyt alkaa jo tulemaan mielihaluja. Eilisen illan söin mustia oliiveja vaikken edes pidä niistä. Alavatsa turpoaa päivän aikana niin etten voi enää pitää vanhoja farkkuja. Pitänee käydä shoppailemassa joustohousuja kun ei töissä voi verkkarit jalassakaan olla ;)

Kyllä on ihana fiilis koko ajan! Miten voikin aikusella ihmisellä mennä näin pasmat sekaisin! Mieheni sanoi että minun pitäisi olla aina raskaana kun olen niin hyväntuulinen ;)
 
moi kaikki!
kyllähän tämä elämä tua masus on aika erikoinen juttu!!itsellä rv 10+4 kovaa vauhtia menossa.kahdella apteekin testillä oikeen varmistin asian ja tänään oli eka neuvola seka eka ultra!oli se kummallista,ku ei ne meinannu edes kohtua löytää,vaik päälleppäin mahaa on vaikka muille jakaa :)
itelle heräs kauhee paniikki siitä,et jos se vaikka olisiki sit väärään paikkaan jääny,mutta se selviää sitte 9.2 (kaks päivää ennenkö täytän 19).
siihen saakka ainaki on kauhee pelko ja jännitys päällä[&:]
jotenkin vaan on sellainen tunne,et kaikki olis ok,mut ku on se niin jännää,et ei saanu mitään kunnollista näkyviin...
 
kaikki housut meinaa ainaki jo täs vaihees nirhata,mut sen näkee ny mitä tulee...
onnea ja ihania odotuksen hetkiä kaikille!
 
Eilen oli eka neuvola. Ihanaa, kun sattui todella mukava neuvolan täti! Kiva oli siellä jutustella sellainen reilu tunti ja sen jälkeen on olo tuntunut jotenkin "enemmän raskaalta". Hassua! :) Ekaa ultraa kovasti odotellaan, kolmen viikon päästä! Ja sitten seuraavalla viikolla on eka neuvolalääkäri. Toivottavasti kaikki sujuu tässä hyvin...
Pahoinvointi jatkuu yhä...vatta on ihan kuralla! Ehkäpä se sitten maaliskuussa helpottaa...
 
Takaisin
Top