Heipähei, yksi ahdisteleva yksilö täälläkin!
Minä olen teiniajoista asti kulkenut psykiatrilla, pääsääntöisesti vaikean masennuksen ja -ahdistuksen takia. Välillä olen lopettanut kaikki hoidot ja terapiat kuin seinään koettuani parantuneeni. Sittemmin ollaan tajuttu, että kärsin tyypin 2 bipolaarisesta- eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka siis on parantumaton psyykkinen sairaus.
Montaa lääkettä olen syönyt ja kaikkien teho on jossain vaiheessa vain lakannut. Nyt ollut käytössä jo n. 4vuotta Seronil 40mg/vrk sekä Ketipinor 200mg/vrk, joista Seronilin lopetin välittömästi raskauden huomattuani.
Olo on ollut nyt pitkään lääkityksen ansiosta melko "tasainen", johon siis lääkitys tähtääkin, bipolaarisen kanssa mieliala kun on sananmukaisesti yhtä vuoristorataa.
Vaikka kaikki lääkärit ja hoitajat tähän asti ovat todenneet Ketipinorin olevan näin alhaisilla annoksilla täysin turvallinen sikiölle, olen itse halukas edes vähentämään lääkitystä mahd pieneen annokseen. Todellisuus on kuitenkin, että ilman lääkettä en yksinkertaisesti nuku enää. Vaikeita asioita, olen aina ollut aiemmin sitä mieltä, että jos ja kun tulen raskaaksi, niin ehdottomasti lopetan lääkityksen vauvan takia. En vain tahtoisi ottaa mitään riskejä.
Lääkkeen lopettaminen kun ei vaikuttaisi vain minuun ja sikiöön, vaan myös mieheeni. Tiedän kokemuksesta, millainen hirviö osaan olla pahimpina päivinäni enkä enää koskaan tahtoisi tieten tahtoen altistaa ketään sille.
Minä olen teiniajoista asti kulkenut psykiatrilla, pääsääntöisesti vaikean masennuksen ja -ahdistuksen takia. Välillä olen lopettanut kaikki hoidot ja terapiat kuin seinään koettuani parantuneeni. Sittemmin ollaan tajuttu, että kärsin tyypin 2 bipolaarisesta- eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka siis on parantumaton psyykkinen sairaus.
Montaa lääkettä olen syönyt ja kaikkien teho on jossain vaiheessa vain lakannut. Nyt ollut käytössä jo n. 4vuotta Seronil 40mg/vrk sekä Ketipinor 200mg/vrk, joista Seronilin lopetin välittömästi raskauden huomattuani.
Olo on ollut nyt pitkään lääkityksen ansiosta melko "tasainen", johon siis lääkitys tähtääkin, bipolaarisen kanssa mieliala kun on sananmukaisesti yhtä vuoristorataa.
Vaikka kaikki lääkärit ja hoitajat tähän asti ovat todenneet Ketipinorin olevan näin alhaisilla annoksilla täysin turvallinen sikiölle, olen itse halukas edes vähentämään lääkitystä mahd pieneen annokseen. Todellisuus on kuitenkin, että ilman lääkettä en yksinkertaisesti nuku enää. Vaikeita asioita, olen aina ollut aiemmin sitä mieltä, että jos ja kun tulen raskaaksi, niin ehdottomasti lopetan lääkityksen vauvan takia. En vain tahtoisi ottaa mitään riskejä.
Lääkkeen lopettaminen kun ei vaikuttaisi vain minuun ja sikiöön, vaan myös mieheeni. Tiedän kokemuksesta, millainen hirviö osaan olla pahimpina päivinäni enkä enää koskaan tahtoisi tieten tahtoen altistaa ketään sille.