Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Laalaa123
- Aloituspäivämäärä
Ihanaa!
Jos varhaisultrassa kaikki on normaalisti mutta viikot on 7+ niin uskallatteko vielä tässä kohti kertoa vaikka just isovanhemmille? Miten sulla aiemmista kokemus?
@linssipapunen Mie aion kertoa vasta kun on 12+ viikkoja. Jos varhaisultrassa löytyy syke niin keskenmenon riski tippuu todella paljon. Itellä yhessä raskaudessa näky syke 8+ jotain ja silti meni vielä kesken nt-ultraan mennessä. Eli otan mahollsimman varman päälle ja kerron kaikille vähän myöhemmin.
Me ollaan joka raskaudessa kerrottu molempien perheille varhaisultran jälkeen. Käy sitten hyvin tai huonosti, niin joka tapauksessa haluan jakaa uutisen heidän kanssaan. Kerrottiin nyt myös parille läheiselle kaverille, muille sitten nt-ultran jälkeen.
Me ollaan kerrottu aina samoin jo hyvissä ajoin kummankin perheille. Kavereillekin on kerrottu jos on sattunut sellainen tilanne että muuten tarvisi selitellä. Yksi raskaus meni kesken sen jälkeen kun varhaisultrassa näkyi syke, ja siitäkin tietysti kerrottiin yhtä laajalti. Ajattelin, että samat ihmiset kuuluisivat mahdollisesta keskenmenosta joka tapauksessa eli noudatetaan samaa periaatetta nytkin. On mulle helpompi kertoa kuin salailla, mutta ymmärrän ihmisiä jotka haluavat kertoa vasta nt-ultran jälkeen.
Beibikuume
Puuhakas puhuja
Mulla pari ystävää tietää, koska heille puhuminen on ollut aiemminkin iso tuki. Jos siis tulisi huonoja uutisia, haluaisin heidän tietävän . Mun äiti tietää meidän yrityksistä ja aiemmista km:stä. Tiedän että joka kuukausi odottelee varmasti uutisia ja tarkkailee mun käytöstä ja olemusta 
. Nyt on pitänyt vältellä siellä käymistä 
. Jos vu:ssa kaikki hyvin, kerrotaan ainakin mun äidille ja isille. Muille yritetään kertoa vasta siellä NT ultran jälkeen, mutta saa nähdä tuleeko tässä välissä jotain, mikä pistää kertomaan aiemmin 
.
Hiukan stressaa ensiviikonloppuna olevat hautajaiset. Silloin mulla on 6+3 ja saa nähdä onko jo enemmän oireita mitä nyt. Ikävää se olisi istua hiljaisessa kappelissa ja esim pidätellä oksennusta.
. Mun äiti tietää meidän yrityksistä ja aiemmista km:stä. Tiedän että joka kuukausi odottelee varmasti uutisia ja tarkkailee mun käytöstä ja olemusta . Nyt on pitänyt vältellä siellä käymistä . Jos vu:ssa kaikki hyvin, kerrotaan ainakin mun äidille ja isille. Muille yritetään kertoa vasta siellä NT ultran jälkeen, mutta saa nähdä tuleeko tässä välissä jotain, mikä pistää kertomaan aiemmin . Hiukan stressaa ensiviikonloppuna olevat hautajaiset. Silloin mulla on 6+3 ja saa nähdä onko jo enemmän oireita mitä nyt. Ikävää se olisi istua hiljaisessa kappelissa ja esim pidätellä oksennusta.
Oon muistaakseni kertonut isovanhemmille hieman ennen kun kaikelle kansalleIhanaa!
Jos varhaisultrassa kaikki on normaalisti mutta viikot on 7+ niin uskallatteko vielä tässä kohti kertoa vaikka just isovanhemmille? Miten sulla aiemmista kokemus?
Oletpa kurjan vastaanoton saanut. Itsellä aika sama tilanne kuin sinulla, mutta sain aivan ihanan vastaanoton niin puhelimessa kuin neuvolassakin, josta muuten sain pahvisen äitiyskortin edelleen mukaanMä olen myös yrittänyt asennoitua niin että ihmiset saa sanoa mitä sanovat, mutta eihän se silti ihan niin mene... väistämättä kurjalta tuntuu... huomasin jo neuvolaan soittaessani kun kerroin että olen 41v. ja kuopukseni on 15v., niin koin että neuvolan täti nauroi puhelimessa että sinullahan on ollut sitten pahvinen äitiyskortti, että nykyään sekin on sähköisenä. Tuli vähän ennakkoluuloinen fiilis, että mitenkähän minut neuvolassakaan otetaan vastaan. No, huomenna menen ekaa kertaa neuvolaan katsomaan, että millaista kohtaamista siellä syntyy.
Toinen tilanne oli työterveyslääkärissä heti positiivisen raskaustestin jälkeisenä päivänä, kun kävin keskustelemassa unettomuudestani....lääkäri kysyi ensimmäisenä että onko minun tarkoitus pitää tämä lapsi? Mun mielestä se oli outo kysymys tai sitten vain oon nyt liian herkkänä hormonieni kanssa. Totesin vain että kyllä todella on, tätä lasta on 1,5v. toivottu.
Olisin halunnut pitää tämän nt-ultraan asti salassa, mutta voi olla että joudunkin kertomaan jo lähipäivinä, sillä en tiedä jaksanko pahoinvointini vuoksi hoitaa työtäni. Viime päivät on ollut sen verran hankalia. Luulin jo saaneeni pahoinvointirannekkeesta avun, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään.
Minulla ikää siis 42v ja kuopus 17 v
Nyt vaan toivotaan, että jatkossa kaikki menee hyvin.Olen kertonut heti plussattuani parille lähimmälle henkilölle. Perheille ja muille tuttaville tulee todennäköisesti kerrottua vasta nt ultran jälkeen. Esikoinen on 6,5v ja pohdin sitä että häntä kohtaan olisi reilua että voisimme avoimesti jutella että miksi äiti voi huonommin, itkeskelee tai on kiukkuinen. Tietysti pyrin pitämään oireet mahd tasaisena mutta lapsi selvästi vähän ihmettelee ja yrittää olla normaalia reippaampi. Ei tunnu reilulta lasta kohtaan tämä tilanne. Ei kuitenkaan haluta laajempaan tietoon raskautta vielä, joten nyt tuntuu ettei ole vaihtoehtoja kuin salata vielä ainakin varhaisultraan asti.. Minulla pelottaa, että läheiset ja luottavaiset välit ei palaakkaan lapsen kanssa kun selvästi nyt tsemppaa eikä heittäydy tuettavaksi normaalisti. Ja jos tätä jatkuu vielä useita viikkoja.. ajatuksia? Vinkkejä?
Kerroin parhaalle kaverille ennen kun miehelle. Halusin siis varmistuksen etten nää omiani haamuviivan kanssa ja mee sit turhaan herättään miestä. Sit läheisimmille työkavereille oon kertonut. Pystyn sillä välttään pari työjuttua, kun tietävät.
Mies kertonut parille kaverille, tai toinen itseasiassa arvas.
Ja joo, kummankin vanhemmille. Mun vanhemmat yllätettiin niin, että ostin tuttipaketin ja pistin sisälle lapun, että ” Jos kaikki menee hyvin, näitä tarviitte syyskuussa” paketoittin sen. Äiti oli jo kuulemma hehkuttanut, mun sisaruksille asiaa. Miehen äitille vaan kerrottiin.
Pojalle kerrotaan vasta 1/3 jälkeen, jos meneekin kesken niin ei ymmärtäisi sitä..
Mies kertonut parille kaverille, tai toinen itseasiassa arvas.
Ja joo, kummankin vanhemmille. Mun vanhemmat yllätettiin niin, että ostin tuttipaketin ja pistin sisälle lapun, että ” Jos kaikki menee hyvin, näitä tarviitte syyskuussa” paketoittin sen. Äiti oli jo kuulemma hehkuttanut, mun sisaruksille asiaa. Miehen äitille vaan kerrottiin.
Pojalle kerrotaan vasta 1/3 jälkeen, jos meneekin kesken niin ei ymmärtäisi sitä..
Aikaisemmilla kerroilla ollaan kerrottu lähimmille ihmisille nt-ultran jälkeen, lopuille rakenneultran jälkeen. Nytkin haluisin vähintään odottaa rv 12+0 asti, ennen kuin kerrotaan kellekään.
Me kerrottiin esikoisesta jo suunnilleen RV 8+, kun oltiin neuvolan ultralla todettu, että vauva on kyydissä. Toisesta kerrottiin NT-ultran jälkeen, koska haluttiin kertoa esikoiselle ensin. Nyt olisi tarkoitus kanssa kertoa vasta NT-ultran jälkeen ja ensimmäisenä tuleville isoveljille. Meillä tietää siis vasta neuvola ja labranhoitaja.
Milloin ja miten ootte töissä kertoneet? Oon itse päiväkodissa töissä ja samassa ryhmässä oman lapsen kanssa. Omalle tiimille kerron luultavasti sitten kun muille läheisille paljastettu. Pomollekin haluaisin kertoa vasta NT-ultran jälkeen, mutta oon joutunut laittamaan lomatoiveen ultrapäivälle, niin vähän mietityttää, että joudunko paljastaa jo aiemmin jos ei muuten anna lomapäivää.
Milloin ja miten ootte töissä kertoneet? Oon itse päiväkodissa töissä ja samassa ryhmässä oman lapsen kanssa. Omalle tiimille kerron luultavasti sitten kun muille läheisille paljastettu. Pomollekin haluaisin kertoa vasta NT-ultran jälkeen, mutta oon joutunut laittamaan lomatoiveen ultrapäivälle, niin vähän mietityttää, että joudunko paljastaa jo aiemmin jos ei muuten anna lomapäivää.
Minä kerroin heti alussa muutamalle lähimmälle ihmiselle että sain juttelukavereita heti alkuun. Varhaisultran jälkeen kerrottiin esikoiselle 6,5v että äidin massussa on vauvansiemen josta toivotaan että kasvaisi vauva ja että kerrotaan siitä muillekkin sitten kun saadaan varmempaa tietoa. Hän on hyvä pitämään salaisuuksia ja uskonkin että saa pidettyä. Ei nyt olisi vakavaa vaikka kertoisikin. Tavoite olisi muuten kertoa lähipiirille vasta rv 13-14 jotta ei viedä huomiota sukujuhlista rv 12. Jännään tässä että saanko piilotettua mahaani sinne asti kun tuntuu jo nyt rv 9 että alavatsani pömpöttää jo aamusta alkaen. Ensiviikon aikana päätän että kerrotaanko kuitenkin vähän ennakkoon jo rv 10-11. Mielummin niin kuin se että menemmä juhliin ja siellä paljastun
Misu
Jostain jotain jo tietävä
Vähän tässä mietinässä kerrottaanko isovanhemmille jos on tarpeen saada NT-ultran ajaksi kuopusta vahtimaan. Joitakin kavereita asiasta tietää. En tiedä miksi en itse oikein tykkää kertoa perheelle ennen tuota. Jotenkin en ehkä jaksa sitä hössötystä ja huolehtimista, kun itseäkin jännittää ne sikiöseulat ja onko kaikki kunnossa.
Mä palaan töihin maaliskuun alussa, mies on nyt pari viikkoa reissuhommissa. Pyysin anopin katsomaan kuopusta nt-ultran ajaksi (on siis pari päivää ennen kuin työt alkaa) verukkeella "pitää käydä työhöntulotarkastus, koska oon ollu niin kauan poissa" Hävetti valehdella ihan päin naamaa, mutta muuta selitystä en keksinyt siihen, eikä muita lapeenvahteja oikein ole noin keskellä päivää. Eikä haluta kertoa vielä heille, koska en kans halua sitä hössötystä ja huolehtimista.
Hävetti valehdella ihan päin naamaa, mutta muuta selitystä en keksinyt siihen, eikä muita lapeenvahteja oikein ole noin keskellä päivää. Eikä haluta kertoa vielä heille, koska en kans halua sitä hössötystä ja huolehtimista.
Eilen yksi äitikaveri kysyi kuulumisia. Kerroin samalla raskaudesta, koska syksyllä puhuttiin kuinka me toivotaan tälle vuodelle toista lasta ja hän haaveili kolmannesta. Vastasi sitten että meillä taitaakin olla sama rv menossa, ihan parin päivän heitto lasketuissa ajoissa. Ihanaa ja samalla huvittavaa, että on jo toinen kaveri joka odottaa myös syyskuista Hän asuu samalla paikkakunnalla, joten kiva että vauvat saavat heti toisistaan kaverit
Hän asuu samalla paikkakunnalla, joten kiva että vauvat saavat heti toisistaan kaverit 
Mä kerroin plussan jälkeen parille kaverille ja sit aika nopsaa isovanhemmat yrittivät kysellä kylään ja piti sit kertoa et niin huonossa kunnossa ettei kannata nähdä. Varhaisultran jälkeen kerrottiin lapsille ja nyt ystävänpäivänä muille lähisukulaisille. Osa on onnittelut ja osa vissiin ollut niin shokissa et oma siskonikin luuli että ultrakuva oli vitsi . Mut ollaan oltu kotona lasten kanssa nyt lähes tulkoon koko aika plussasta lähtien, koska olen ollut huonovointinen. Ja siis muutenkin siis hoidan lapsia kotona. Maha on pompahtanut esille, joten tuskin jaksan enää edes peitellä, kun pitäis alkaa yrittää liikkua jo muuallekin. Lapset innostuneet puhumaan naapureille ja eiköhän kaikki kohta tiedä vaikka vielä olisi se 3viikkoa nt-ultraan! Muiden lasten kohdalla ollaan aika hyvin pidetty salassa sinne asti, mut nyt taidettiin luovuttaa et tulee mitä tulee. Toivotaan et vauvalla kaikki hyvin 
. Mut ollaan oltu kotona lasten kanssa nyt lähes tulkoon koko aika plussasta lähtien, koska olen ollut huonovointinen. Ja siis muutenkin siis hoidan lapsia kotona. Maha on pompahtanut esille, joten tuskin jaksan enää edes peitellä, kun pitäis alkaa yrittää liikkua jo muuallekin. Lapset innostuneet puhumaan naapureille ja eiköhän kaikki kohta tiedä vaikka vielä olisi se 3viikkoa nt-ultraan! Muiden lasten kohdalla ollaan aika hyvin pidetty salassa sinne asti, mut nyt taidettiin luovuttaa et tulee mitä tulee. Toivotaan et vauvalla kaikki hyvin
Millai ootte kertonu isovanhemmille? Onko ollu jotain hauskoja tyylejä tai vihjailuja? 