Raskaudesta kertominen

[Monni92]

Tänään kerrottiin sukulaisille että toinen lapsi tulis 12/23 ja hyvin ottivat vastaan uutisen Minusta tuntuu jotenki nyt siltä että raskaus menee varmasti kesken koska kaikki tietävät raskaudesta niinku se ois negatiivinen juttu kertoa

Täällä ihan sama juttu. Muutamille ollaan nyt kerrottu, ja tuntuu, että aina uudelle ihmiselle kertominen lisää keskenmenon todennäköisyyttä. Vaikka ei siinä ole mitään järkeä. Lähinnä päinvastoin, kun viikot etenee, niin todennäköisyys että kaikki menee hyvin kasvaa. Mutta järki on välillä kaukana näistä asioista.

 

[Clara82]

Sama täällä, @Mirkkku, @Vahvero ja @Monni92.

Omalla kohdalla olen huomannut, että kahden keskenmenon jälkeen on ollut todella korkea kynnys kertoa raskaudesta kun itsellä on edelleen jonkin verran pelkoja liittyen siihen että jos jokin menee pieleen. Me ei kuitenkaan aiota "julkisesti" asiasta kertoa, etenkään sosiaalisessa mediassa, vaan ainoastaan heille joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä kasvotusten.

 

[Tikkunen]

Mulla päinvastaiset fiilikset kertomisesta. Edellinen pidettiin salassa kun raskaus tuntui niin henkilökohtaiselta asialta ettei halunnut kertoa kuin vasta viime hetkillä kun alkoi oikeasti näkymään ja huonostihan siinä sitten kävi loppuissaan. Nyt ollaan sitten heti lähimmille kerrottu, someen en oo mitään kuitenkaan jakamassa kun ei oikein oo oma juttu siellä kaikkea puolitutuille paljastaa. Jotenki kertomisesta tulee luottavaisempi olo että kyllä tämä lapsi meille on nyt tulossa. mietin kyllä silti pitkään että uskaltaako kenellekään kertoa jos jotain pahaa tapahtuu.

 

[Clara82]

Kiva jos olet luottavaisempi kun olet kertonut raskaudesta @Tikkunen. Me ollaan kaikki erilaisia ja nämä kuviot jos joku on monimutkaisia

Minulla on tuota luottamuksen puutetta ehkä vähän edelleen, ja huomasin että se jotenkin varjostaa tästä raskaudesta iloitsemista. Oli jotenkin vaikea ottaa vastaan onnitteluja kun itsellä oli ja on osittain edelleen epävarma olo sen suhteen, että tuleeko meille tosiaan vauva. Ensimmäisen raskauden aikana ei tullut mieleenkään, että joku voisi mennä pieleen ja olin ihan onneni kukkuloilla, mutta se onni loppui valitettavasti lyhyeen.

 

[Tikkunen]

@Clara82 Niinhän se on että erilaisia ollaan kaikki ja onneksi jokainen saa tehdä niin kuin itse kokee itselleen parhaaksi. Mulla varmaa kertomisessa myös tuo että kun ekaapidettiin salassa ja se päättyi kohtukuolemaan rv40 niin jotenki alitajuntaisesti ajattelee että joskerron kaikille niin ei voi enää noin käydä. vaikka pelko on kyllä musertavaa välillä ja juurikin menettämisen pelko todella suuri. Luottamusta saa kaivaa ajoittain todella syvältä.

 

[Wellllu]

Mulla vähän hassu tilanne, haluaisin kertoa raskaudesta ja tavallaan en haluaisi, kun sen verran yksityinen olen omista asioista. Nyt kuitenkin pikku hiljaa paljastetaan ihmisille. Näin Rv 15+1 ja maha pömpöttänyt jo jonkun viikon. Tosin helmikuussa oli refluksioireita, joka sai aikaan vielä pahemmin turvonneen mahan kuin mitä nyt on, joten töissä menee ihan täysillä varmasti sen piikkiin.
Omalle äidille tuli kerrottua kesken autolla ajon vähän ohimennen kun alkoi ihmetellä miksi refluksin tutkimisen takia sokerirasitukseen lähetettiin. Töissä tietää pari työkaveria (piti saada testit ostettua ja tooodella pieni paikka kunta). Puolison äidille olisi vissiin tarkoitus ensi viikolla kertoa neuvolakäynnin jälkeen ja lapsuudenystävälle kihlattuineen viikonloppuna.
Koska edelleen pieni paikkakunta, niin pitää tarkoin miettiä kenelle kertoa missä järjestyksessä ja kuka osaa olla hiljaa asiasta. Äiti on työkaverilleen ja yhdelle siskolleen kertonut, koska tietää, ettei sitä kautta ainakaan tule onnitteluja facebookissa kaiken kansan näkösälle.
Pomolle se kai olisi ilmoitettava kun tuo tulee lomilta ensi viikon jälkeen, vaikka ei muuten välttämättä tarvetta muille työkavereille sen kummemmin asiaa paljastaa, jollei joku itse hoksaa.