Mä oon pitkään ollut sitä mieltä, että keskenmenoista puhutaan liian vähän. Se ajatus että ei "saisi" kertoa raskaudesta ennen kuin eka kolmannes on ohi joutaa mun mielestä suoraan roskikseen. Se on 100% eri asia jos joku ei halua kertoa (kuten moni tässäkin ketjussa on mieltä), mutta mun palopuhe ketjun aiheeseen (mutta ei siihen mitä kukaan tässä ois sanonut) on että se että keskenmenot on tabu josta ei saisi keskustella eikä sais kertoa kuin ainakaan ehkä läheisimmälle parille ihmiselle on suoraan hanurista. Mielenterveysasioita ei oteta muutenkaan riittävän vakavasti ja kaikki tämmönen missä "ei sais olla muille vaivaksi" kertomalla huonoista uutisista on vahingollista.
Mut nää on asioita joihin voi vaikuttaa vaan omalta osaltaan, minkä takia oon ite valinnut kertoa ihmisille mun ympärillä (pl. töissä) hyvin avoimesti. Tää liittyy kans vahvasti siihen että mä oon tosi avoin yleisestikin asioistani, joten musta henk. koht. tuntuis ikävältä olla kertomatta kun joku ystävä kysyy mitä kuuluu, kun tää on kuitenkin aivan valtava osa sitä mitä mulle kuuluu tällä hetkellä.
Mut nää on asioita joihin voi vaikuttaa vaan omalta osaltaan, minkä takia oon ite valinnut kertoa ihmisille mun ympärillä (pl. töissä) hyvin avoimesti. Tää liittyy kans vahvasti siihen että mä oon tosi avoin yleisestikin asioistani, joten musta henk. koht. tuntuis ikävältä olla kertomatta kun joku ystävä kysyy mitä kuuluu, kun tää on kuitenkin aivan valtava osa sitä mitä mulle kuuluu tällä hetkellä.