Raskaudesta kertominen

Vasta 6+3 ja kertonut olen vaan 3 parhaalle kaverille. Ne jotka kestävät myös huonot uutiset jos niitä tulee. Eilen joutui töissä kertomaan yhdelle työkaverille, kun hän ei aamulla meinannut ymmärtää miksi en sytostaatti-lääkkeitä nyt jaa. Kaunis kieltäytyminen ei menny läpi 🤔
 
Me kerrottiin edellisestä raskaudesta hyvin varhaisessa vaiheessa perheillemme, niin nytkin. Ollaan aika avoimia jakajia molemmat, mieluummin suretaan yhdessä jos täytyy.

Esimiehelle kerroin, koska jos jokin menee pieleen, saatan tarvita aikaa pois töistä. Myös viimeksi jouduin pitämään yksittäisiä puolikkaita päivistä sängyssä pahoinvoinnin vuoksi. Mua nyt jo huolestuttaa miten projektit etenee kun olen poissa, mulla on tosi isoja kokonaisuuksia vedettävänä. Kaipa ne joku nappaa :No Evil Monkey:
 
Mulla tänään tasan 9vkoa, enkä ole kertonut vieläkään kenellekään 🙈 Ensin olis tehny mieli kertoa koko maailmalle, ja nyt tekee mieli varjella salaisuutta kaikilta 🙄

Ihan lähipiirissä ei oikein ole ketään tuoretta äitiä, ja haluaisin jotenkin jakaa tän tiedon ainoastaan jollekin joka on jo kokenut saman. Siksi helpompi kirjoitella tänne ja lukea täältä muiden fiiliksiä 😌
 
Yhdessä fiilistely täällä on kyllä parasta!
 
newbie sanoi:
Mulla tänään tasan 9vkoa, enkä ole kertonut vieläkään kenellekään 🙈 Ensin olis tehny mieli kertoa koko maailmalle, ja nyt tekee mieli varjella salaisuutta kaikilta 🙄

Ihan lähipiirissä ei oikein ole ketään tuoretta äitiä, ja haluaisin jotenkin jakaa tän tiedon ainoastaan jollekin joka on jo kokenut saman. Siksi helpompi kirjoitella tänne ja lukea täältä muiden fiiliksiä 😌
Click to expand...
Älä sure tai ole huolissasi siitä, ettei kertominen vielä tunnu hyvälle. Sen aika tulee kyllä.
Oma-napaisesti olin ajatellut kertovani vanhemmille ensin NT-ultran, sit ru-ultran jälkeen, mutta nyt mulla viikko 24...ja "kertomattomuusvaiva" yhä päällä (Tieto lapsen isällä, luottogynellä, pomolla, neuvolan tädillä+lääkäreillä). En vain halua huolestuttaa tilallani ketään. Toki mun raskaus ei ulospäin juurikaan näy, toi lähtöpainoindeksi 26, eli olin hieman pehmeä ja nyt siihen +3kg.
Elämäntilanteen "pikku"muutos tuleekin olemaan iso ylläri monelle helmikuussa, jos kaikki menee hyvin.
Luonnollisesti raskautta ei kannata alkaa salaamaan, työnantajan on usein hyvä saada se tietää ajoissa ja jos harrastukset ovat riskialtiiita niin ylimääräistä 👶vaaraa pitää välttää. Mulla tarkoitus etsiytyä perhekahvilaan tms, jossa saan olla sekä anonyymi ja että voin olla avoimesti raskaana.
"Kello onni on, se sen halutessaan kätkeköön" ... 😉
 
Muokattu viimeksi:
Oon kertonut jo aika monille läheisille ystäville ja siskolle. Oon puhunut hyvin avoimesti meidän lapsettomuudesta/hoidoista ja keskenmenoista, joten tuntunut luonnolliselta kertoa raskaudestakin jo nyt. Ja paljon oon saanut tukea ja ymmärrystä pelkojen kanssa. 🧡 Aluksi kyllä ajattelin, että olisin kertonut vähän myöhemmin, mutta pahoinvointia vaikea peitellä. Kerroin myös töissä omalle tiimilleni siitä syystä.
 
Indi sanoi:
Oon kertonut jo aika monille läheisille ystäville ja siskolle. Oon puhunut hyvin avoimesti meidän lapsettomuudesta/hoidoista ja keskenmenoista, joten tuntunut luonnolliselta kertoa raskaudestakin jo nyt. Ja paljon oon saanut tukea ja ymmärrystä pelkojen kanssa. 🧡 Aluksi kyllä ajattelin, että olisin kertonut vähän myöhemmin, mutta pahoinvointia vaikea peitellä. Kerroin myös töissä omalle tiimilleni siitä syystä.
Click to expand...
Mulla oli ihan sama. Läheiset ystävät ja perhe tiesivät, että olen hoidoissa ja siksi oli luonnollista kertoa heille. Ja kun on tilanteessa yksin, on ollut ihanaa jakaa tämä alun jännitys ja onni. Ja jos sattuu jotain ikävää, sieltä saan myös tuen.

Töissä kerroin esimiehelle jo hoitojen alussa, sillä silloin sain enemmän ymmärrystä poissaoloihin. Jouduin pakon sanelemana kertomaan yhdelle työkaverille. Se on ainoa mikä on vähän harmittanut jälkikäteen.
 
Mä oon kertonut yhdelle ystävälle joka on myös nyt raskaana vain kuukauden erolla. Ja sit kerroin mun siskolle, kun pyysin häntä huolehtimaan esikoisesta varhaisultran ajan. Eilen mun oli pakko kertoa pomolle, kun voin niin huonosti ettei töistä tullut mitään.

Ei jotenkin kans tee mieli kertoa. Yksi läheinen ystävä on varmaan loukaantunut sitten kun saa tietää, että miksi en kertonut heti... Mutta tää on jotenkin asia mitä en halua kertoa viestillä, eikä olla nyt soiteltu. Kerron kyllä varmasti hänelle heti kun soitellaan.

En koe tarvetta oikeastaan puhua raskaudesta muuten kuin vertaistukimielessä. Voi olla että kerrotaan vanhemmillemme varhaisultran jälkeen kuitenkin, jos kaikki on siellä hyvin. Ja muille sit nt-ultran jälkeen.
 
Pöllöliini sanoi:
Mulla oli ihan sama. Läheiset ystävät ja perhe tiesivät, että olen hoidoissa ja siksi oli luonnollista kertoa heille. Ja kun on tilanteessa yksin, on ollut ihanaa jakaa tämä alun jännitys ja onni. Ja jos sattuu jotain ikävää, sieltä saan myös tuen.

Töissä kerroin esimiehelle jo hoitojen alussa, sillä silloin sain enemmän ymmärrystä poissaoloihin. Jouduin pakon sanelemana kertomaan yhdelle työkaverille. Se on ainoa mikä on vähän harmittanut jälkikäteen.
Click to expand...
Ymmärrän hyvin, että on vielä suurempi tarve tuelle, kun olet tilanteessa tavallaan yksin. Mekin olemme kertoneet raskaudesta muutamalle läheiselle ystävälle ja molempien perheille, kun niin moni tiesi, että lokakuussa oli tarkoitus taas aloittaa ICSI-hoidot. Esikoisen lapsettomuushoidoista mieheni huuteli melkein kaikille vastaantulijoille hoidoista ja välillä jouduin sanomaan, että ehkä ei tarvitse ihan tuntemattomille kertoa kaikkea, etenkin kun kävimme hoidoissa melkein neljä vuotta. :D Töissä kerron vasta myöhemmin, jos raskaus jatkuu hyvin. Jännää, että nyt ei tee mieli kertoa ihmisille raskaudesta, vaikka esikoisen vihdoin onnistuessa teki mieli julistaa koko maailmalle, että olen raskaana enkä malttanut odottaa, että raskausvatsa näkyy. :smiling face with heart-eyes:
 
Me ollaan kerrottu kummallekin mummolle ja ukille… lisäks mun puoliso on innostunut kertomaan kaikille työkavereilleen, optikolle, kampaajalle ja ties kenelle muulle 😂 mä itse en haluis kertoa vielä pitkiin aikoihin muille kun ihan läheisimmille ystäville ja siks tuntuu niin hassulta, et vaikka miten monta puolituntematonta ihmistä tietää jo nyt 😳
 
Kerroin tänään mun vanhemmille, vastaanotto oli liikuttavan innostunut. Toki osasin ehkä odottaa, että tulevat isovanhemmat on iloisia uutisesta, mut meinas heillä lähteä heti ihan laukalle kun olis heti pitänyt päästä soittelemaan uutisia muillekin 😅 ensimmäinen lapsenlapsi, uutta ja jännää siis myös heille 🤭
 
Mä kerroin mun vanhemmille, molemmat tietysti ottivat jännittyneinä vastaan uutiset mahdollisista kaksosista. Siskoni kans, mutta hän jotenkin paljon puhui siitä, että jos nyt tulee edes kaksi, kun oli jostain lukenut, että usein kaksosista toinen menee kesken. Vähän ikävä asenne näin ajateltuna, mutta eipä hän sillä mitään pahaa tarkoita.
 
Me kerrottiin myös mun ja puolison vanhemmille. Liikuttuivat kyllä ja varovaisen innoissaan olivat, ensimmäinen lapsenlapsi molemmille puolille tulossa 🥰 lisäksi myös puolison mummolle soitettiin, ja hän oli kyllä niin onnellinen että isomummuksi pääsee
 
Minä olen kertonyt töissä jo 8+0 sillä työn luonne siihen pakotti. Oli kyllä tylsä jo kertoa mutta pakko oli! Ikävää olisi ollut kertoa koko työyhteisölle keskenmenosta...

Ystäville ja perheelle olen kertonut osalle, osalle kerron vasta nt ultran jälkeen.
 
Me ei olla uskallettu kertoa vielä kenellekään aiempien keskenmenojen takia. Toisaalta on myös ollut ihana pitää pikkuinen ihan vain omassa tiedossa, joten kiirettä kertomisen kanssa ei ole. Jos suinkin pystyn, niin kertoisin raskaudesta vasta rakenneultran jälkeen (jos sinne asti päästään), mutta tämä tuskin on mahdollista, koska vauva olisi meidän kolmas, joten vatsa pompannee esiin reilusti aiemmin.
 
Mun on tehnyt alusta saakka mieli aina välillä kertoa jollekki, mutta sitten olen kuitenkin halunnut pitää salassa (tänään 12+0 ja ensi raskaus). Ensi viikolla vihdoin ensimmäinen ultra! Jos siellä masussa oikeasti on joku niin ehkä tulevien viikkojen aikoina jo uskaltaa kertoa ainakin lähisukulaisille 😊
 
Ja joku mainitsi tuosta puolitutuille kertomisesta, olen uskaltanut kyllä vieraille ihmisille kertoa raskaudestani, se ei ole tuottanut ongelmia 😁 ja ollut oikeastaan ihanaa kertoa edes jollekkin
 
Asutaan pienellä kylällä, yksi kun tietää niin pian koko kylä.. Itse kertonut muutamalle ystävälle ja isommille sisaruksille, sekä isälleni ja minin isän äidille + sisaruksille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top