Raskaudesta kertominen

[Rinttastiina]

Meillä aiemmat km vähän viivästyttävät kertomista. Se on niin raskasta sitten puolelle suvulle soitella ettei meille tulekaan vauvaa.. Odotetaan ainakin varhaisultraan. Viime vkl aikana oli esikoisen synttärit, onneksi olot on vielä aika oireettomat joten tuskin kukaan aavistelin kauheasti...

 

[k3ttu]

Mulla myös aiemmin koetut keskenmenot sekä lisäksi oma luonteeni "estelee" kertomasta, jos vaikka ei tämä nyt jatkuisikaan, niin jotenkin kokisin painostavana sen, että muut tietäisi meidän yrittämisestä, ja tulisi sellainen tunne, että muut odottelisi koko ajan että no joko joko joko... vaikka todellisuudessa ei varmaan muita niin paljoa hetkauta, mutta kun on itselläkin jo tiettyjä paineita asiaan niin...

 

[Rinttastiina]

M

Mulla myös aiemmin koetut keskenmenot sekä lisäksi oma luonteeni "estelee" kertomasta, jos vaikka ei tämä nyt jatkuisikaan, niin jotenkin kokisin painostavana sen, että muut tietäisi meidän yrittämisestä, ja tulisi sellainen tunne, että muut odottelisi koko ajan että no joko joko joko... vaikka todellisuudessa ei varmaan muita niin paljoa hetkauta, mutta kun on itselläkin jo tiettyjä paineita asiaan niin...

Meillä miehen sisko kävi eilen jääkaapin ultra kuvia läpi ja tarkasti et oliko ne vielä esikoisesta Sitten kun mies sanoi "mun on pakko kertoa jollekin" niin siskonsa innostui jo, kyse oli kuitenkin miehen työhuolista... Eli hän ainakin kokoajan odottaa uutisia, tietää yrityksestä.

 

[k3ttu]

M

Meillä miehen sisko kävi eilen jääkaapin ultra kuvia läpi ja tarkasti et oliko ne vielä esikoisesta Sitten kun mies sanoi "mun on pakko kertoa jollekin" niin siskonsa innostui jo, kyse oli kuitenkin miehen työhuolista... Eli hän ainakin kokoajan odottaa uutisia, tietää yrityksestä.

No näinpä juuri...

 

[rosemaria]

Ekan ultran jälkeen kerrottiin läheisimmille muutamille sukulaisille. :) sitä ennen kaksi ystävää jo tiesi. Sukulaisten jälkeen kahdelle muulle ystävälleni kerroin myös. Parin viikon päästä kerrotaan muutamille muille sukulaisille. Viikon 12 jälkeen sitten lopuille, ja vasta maalis- huhtikuun vaihteessa kerrotaan somessa. Niin ihana uutinen kertoa, parempaa ei voisi olla

 

[Stiinaliina]

Kerron vasta rv12 muille, hyvä kun miehelle edes uskaltanut kertoa

 

[Ambabloo]

Mullon tällä hetkellä laskelmien mukaan rv 6+3 ja miehen kaas sovittiin, että porukoille kerrotaan ekan neuvolan jälkeen, joka on siis parin viikon päästä. (kun kerta ymmärsin, että ultrataan silloin ^_^)

Enhän mä oo osannu olla hiljaa, ainakaan täysin Parhaimmalle kaverille kerroin viime viikonloppuna, kun se näki musta läpi, että jotain on nyt mielen päällä

Tuntuu toisaalta niin hirveetä valehdella kavereille, mutta kyllä mieluummin odotan siihen, että "Helga"lla on kaikki varmasti hyvin ja kasvaa siellä niin kuin pitää

 

[Elma32]

Miten te selviätte töissä kertomatta jos on huonoa oloa? Vai otatteko sairaslomaa?

 

[k3ttu]

Miten te selviätte töissä kertomatta jos on huonoa oloa? Vai otatteko sairaslomaa?

Itse olin toisen lapsen raskausaikana ensimmäisen kanssa kotona, ja nyt olen yhä kotona lasten kanssa. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut pahoinvointia ja silloin olin siis töissä.
Mutta koska tämä ei nyt oikein vastannut kysymykseen, niin jos silloin ensimmäisestä olisi ollut vastaavaa pahoinvointia kuin kakkosesta, olisi kyllä ollut pakko hakea saikkua pahimmalle ajalle, ja siten kertoa sitten työnantajalle. Mulla oli silloin sellainen työnantaja, jolle kertominen ei olisi haitannut.

 

[Isabelle]

Mä oon kertonut yhdelle kaverille ja ajattelin vielä kertoa äidille, isälle ja toiselle kaverille. Muille sitten nt-ultran jälkeen. Mies varmaan kertoo vanhemmilleen ja sisaruksilleen, kun nt-ultrassa käyty. Näin teki ainakin esikoisen kohdalla.

 

[Marinel]

Mulla eka raskaus ja laitoin kyllä välittömästi kuvia positiivisesta testistä parille ystävälle sekä perheelle :) Äidistä tulossa ekaa kertaa mummi, jos tämä nyt menee loppuun asti, ja annoin hälle luvan jakaa tiedon hänen siskoilleen, joista on viime kuukausina myös monesta tullut isoäiti. Eli koko suku varmaan tietää :D Muille ystäville ja työkavereille olen kertonut jos siihen on ollut luonteva tilanne. Esihenkilölle kerron sitten vimeistään varhaisultran jälkeen kun on varmistunut että jotain elämää on, koska vaikuttaa projekteihin. Ystäville joita en luontevasti tapaa ennen varhaisultraa laitan sitten varmaan myös tietoa.

Olen pitänyt avointa politiikkaa paristakin syystä - ensinnäkin haluan itse jakaa iloni ja mahdollisesti suruni jotta voin saada niihin tukea ja vahvistaa näitä ihmissuhteita osoittamalla luottamusta. Toiseksi mielestäni lisääntymisvaikeuksista puhutaan yleisesti liian vähän, ja ne tulevat monelle yllätyksenä (itsekin olin järkyttynyt miten raskaaksi tulossa kesti, ei se leffoissa niin mene eikä kukaan puhu mitään, ja nyt olen järkyttynyt kun olen ymmärtänyt että on ihan normaalia ettei lapsi pääsekään syliin asti), saavat ihmiset ajattelemaan että heissä on jotain vikaa eli aiheuttavat häpeää, ja vaikeuttavat avun hakemista ja hyväksymistä. Minun verkostoissani näistä jutuista on alettu puhua avoimesti, ja uskon todella monen hyötyneen siitä. Tottakai se on jokaisen oma valinta miten toimii, mutta minusta on surullista että salailu ja vaikeneminen on oletusarvo.

 

[Rinttastiina]

Mä olen myös kertonut mun keskenmenneistä raskauksista ja myös km kokemuksista. Nyt ehkä salaillaan siksi että se tuntuu helpommalta. Olen kyllä kertonut muutamalle ystävälle. Sen jälkeen kun ensin yli 10 ihmistä iloitsee sun raskaudesta kaksi kertaa ja sitten joudut kertomaan kahdesti ettei meille tulekaan vauvaa, on mielestäni vain raskasta kesken oman suruprosessin. Sitten myöhemmin olen kyllä kertonut. Olen avoimuuden kannalla ja moni ystävä joka on kokenut km on ollut kiitollinen avoimuudesta ja vertaistuesta. Mutta juuri nyt tuntuu liian raskaalta tuottaa pettymys omille vanhemmille ja appivanhemmille jos raskaus meneekin kesken.
Olen myös itse saanut paljon vertaistukea ystäviltä jotka ovat kokeneet km ja olen siinä mielessä myös sitä mieltä että asioista vaietaan liikaa ja niitä hävetään...

 

[k3ttu]

Mulla eka raskaus ja laitoin kyllä välittömästi kuvia positiivisesta testistä parille ystävälle sekä perheelle :) Äidistä tulossa ekaa kertaa mummi, jos tämä nyt menee loppuun asti, ja annoin hälle luvan jakaa tiedon hänen siskoilleen, joista on viime kuukausina myös monesta tullut isoäiti. Eli koko suku varmaan tietää :D Muille ystäville ja työkavereille olen kertonut jos siihen on ollut luonteva tilanne. Esihenkilölle kerron sitten vimeistään varhaisultran jälkeen kun on varmistunut että jotain elämää on, koska vaikuttaa projekteihin. Ystäville joita en luontevasti tapaa ennen varhaisultraa laitan sitten varmaan myös tietoa.

Olen pitänyt avointa politiikkaa paristakin syystä - ensinnäkin haluan itse jakaa iloni ja mahdollisesti suruni jotta voin saada niihin tukea ja vahvistaa näitä ihmissuhteita osoittamalla luottamusta. Toiseksi mielestäni lisääntymisvaikeuksista puhutaan yleisesti liian vähän, ja ne tulevat monelle yllätyksenä (itsekin olin järkyttynyt miten raskaaksi tulossa kesti, ei se leffoissa niin mene eikä kukaan puhu mitään, ja nyt olen järkyttynyt kun olen ymmärtänyt että on ihan normaalia ettei lapsi pääsekään syliin asti), saavat ihmiset ajattelemaan että heissä on jotain vikaa eli aiheuttavat häpeää, ja vaikeuttavat avun hakemista ja hyväksymistä. Minun verkostoissani näistä jutuista on alettu puhua avoimesti, ja uskon todella monen hyötyneen siitä. Tottakai se on jokaisen oma valinta miten toimii, mutta minusta on surullista että salailu ja vaikeneminen on oletusarvo.

Ymmärrän hyvin tuon avoimuus puolen ja sen, että asioista on aina hyvä puhua! Ja olen samaa mieltä, että on hyvä tehdä asioita näkyvimmiksi. Monelle todella tulee yllätyksenä, ettei raskaaksi tuleminen ole niin helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Toki joskus se on juuri sitäkin.

Itse olen todella avoin tietystä pisteestä tiettyyn pisteeseen, ja meillä avoimuus tässä raskausasiassa on hieman "myöhäisempää".
Kerrotaan vasta tietyn ajan kuluttua muille, mutta sen jälkeen puhutaan kyllä avoimesti kaikesta. Kuten esikoisenkin kohdalla, kun kerroimme lopulta raskaudesta (noin rv8?), kerroimme myös edeltävistä keskenmenoista ja kuluneesta ajasta sekä minun raskautumista vaikeuttavista tekijöistä. Ja puhun niistä yhä. Mutta alkuraskaus sillä hetkellä halutaan pitää minun ja miehen välisenä tietona. :)

Ihana, että olette saaneet pienen kyytiläisen matkaan ja tervetuloa mukaan!

 

[Isabelle]

Olen pitänyt avointa politiikkaa paristakin syystä - ensinnäkin haluan itse jakaa iloni ja mahdollisesti suruni jotta voin saada niihin tukea ja vahvistaa näitä ihmissuhteita osoittamalla luottamusta. Toiseksi mielestäni lisääntymisvaikeuksista puhutaan yleisesti liian vähän, ja ne tulevat monelle yllätyksenä (itsekin olin järkyttynyt miten raskaaksi tulossa kesti, ei se leffoissa niin mene eikä kukaan puhu mitään, ja nyt olen järkyttynyt kun olen ymmärtänyt että on ihan normaalia ettei lapsi pääsekään syliin asti), saavat ihmiset ajattelemaan että heissä on jotain vikaa eli aiheuttavat häpeää, ja vaikeuttavat avun hakemista ja hyväksymistä. Minun verkostoissani näistä jutuista on alettu puhua avoimesti, ja uskon todella monen hyötyneen siitä. Tottakai se on jokaisen oma valinta miten toimii, mutta minusta on surullista että salailu ja vaikeneminen on oletusarvo.

Samaa mieltä, että keskenmenoista ja vaikeuksista tulla raskaaksi puhutaan liian vähän. Näin jälkikäteen vähän harmittaa, että salattiin keskenmenot lähes kaikilta. Yleensä ihmiset näkevät vain lopputuloksen eli raskausvatsan ja vauvan eikä ole mitään hajua mahdollisesta surusta ja tuskasta, mitä on jouduttu käymään läpi. Kuitenkin jonkinlaiset lisääntymisvaikeudet koskettavat todella monia.

 

[Marinel]

Ymmärrän hyvin tuon avoimuus puolen ja sen, että asioista on aina hyvä puhua! Ja olen samaa mieltä, että on hyvä tehdä asioita näkyvimmiksi. Monelle todella tulee yllätyksenä, ettei raskaaksi tuleminen ole niin helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Toki joskus se on juuri sitäkin.

Itse olen todella avoin tietystä pisteestä tiettyyn pisteeseen, ja meillä avoimuus tässä raskausasiassa on hieman "myöhäisempää".
Kerrotaan vasta tietyn ajan kuluttua muille, mutta sen jälkeen puhutaan kyllä avoimesti kaikesta. Kuten esikoisenkin kohdalla, kun kerroimme lopulta raskaudesta (noin rv8?), kerroimme myös edeltävistä keskenmenoista ja kuluneesta ajasta sekä minun raskautumista vaikeuttavista tekijöistä. Ja puhun niistä yhä. Mutta alkuraskaus sillä hetkellä halutaan pitää minun ja miehen välisenä tietona. :)

Ihana, että olette saaneet pienen kyytiläisen matkaan ja tervetuloa mukaan!

kuulostaa hyvältä lähestymistavalta! Myönnän etten myöskään osaa vielä kuvitella kuinka raskasta on kertoa laajasti tuoreesta surusta jos meneekin kesken - voihan se olla että muakin tulee vielä jossain kohtaa kaduttamaan että kerroin niin nopeasti niin laajalle. Onneksi se on meillä ollut yhteinen päätös, mieskin ollut innoissaan kertomassa, ja omalle perheelle ja läheisimmille ystäville puhumisesta on jo ollut meille paljon iloa ja hyötyä. Mutta haluan uskoa että tulevaisuudessakin tulen avoimesti kertomaan edes hieman myöhemmin.

Ja kiitos, mahtavaa olla mukana!

 

[k3ttu]

kuulostaa hyvältä lähestymistavalta! Myönnän etten myöskään osaa vielä kuvitella kuinka raskasta on kertoa laajasti tuoreesta surusta jos meneekin kesken - voihan se olla että muakin tulee vielä jossain kohtaa kaduttamaan että kerroin niin nopeasti niin laajalle. Onneksi se on meillä ollut yhteinen päätös, mieskin ollut innoissaan kertomassa, ja omalle perheelle ja läheisimmille ystäville puhumisesta on jo ollut meille paljon iloa ja hyötyä. Mutta haluan uskoa että tulevaisuudessakin tulen avoimesti kertomaan edes hieman myöhemmin.

Ja kiitos, mahtavaa olla mukana!

Jokainen tekee omalla sopivalla tavallaan, niinkuin aluksi jo sanoitkin, ja kuulostaa, että teidän päätös on juuri teidän näköinen ja oikea teille! on tärkeä kuulostella omia tunteita.
Ihana kuulla, että läheisistä on ollut iloa ja hyötyä!

 

[Marinel]

Mutta juuri nyt tuntuu liian raskaalta tuottaa pettymys omille vanhemmille ja appivanhemmille jos raskaus meneekin kesken.

tää on kyllä osuvasti sanottu, tuottaa pettymyksen. Mulla pyöri mielessä tämänsuuntainen ajatus appivanhempien suhteen kun pohdin kertomista, myös raskausyrityksestä. Mutta juuri tässä ehkä on minusta se ongelma - eihän ole mitenkään reilua että voi tuottaa pettymyksen asiassa mihin ei voi itse vaikuttaa! Pitäisi päästä irti siitä ajatuksesta, että on jotenkin itse epäonnistunut, jos kaikki ei mene kuten elokuvissa - huomaan siis itse ajattelevani, että olen jotenkin epäonnistunut naisena jos lasta ei tule. Aivan älytöntä!
Tulee tästä mieleen miten puhutaan että some on myrkyllistä itsetunnolle kun siellä näkee vain muiden elämän paremman puolen - tuntuu että lisääntymisasioissa ei ole someakaan tarvittu luomaan sellaista kuvaa että kaikilla muilla terveitä lapsia tulee juuri silloin kun halutaan...

 

[Meri-Laura]

Ensimmäisestä raskaudesta kerroimme jo heti plussan jälkeen vanhemmillemme ja läheisille ystäville. Nyt ei pidetä kiirettä, olisi jännä ajatus, jos vasta vatsan kasvaessa huomaisivat. Ei tosin varmaan malteta odottaa niin pitkään. Todennäköisesti kerromme ekan ultran jälkeen :)

 

[Chimichanga]

Kerron varmaa sit ku näkyy ja on viel varmempi olo raskaudesta. Ehkä kuitenkin muutaman viikon sisällä

 

[Pöllömamma]

Mä nii ymmärrän tuon pelon keskenmenosta ja kertomisen vaikeudesta! En ole itsekään uskaltanut kertoa kuin parille lähimmälle ystävälle tulevan isän lisäksi. Toisaalta tekisi mieli toitottaa koko maailmalle kun itselle elämää suurempi asia on tapahtumassa, ja sitten ei kuitenkaan halua jakaa pettymystä ja selitellä jos jotain tapahtuu. Töistä kollega sai juuri km ja he yrittäneet lasta useita vuosia. Ihanaa kun tällä foorumilla voi vuodattaa tuntemuksia!
Töissö asian kertominen on suuren suuri kynnys: esimieheni on itse äitiyslomalla ja olen hänen sijaisensa... sijaisuus taitaa jäädä nyt pahasti kesken. Olen pohtinut, kertoako ultran jälkeen (pääsiäisen maissa), vai rakenneultran jälkeen, että voi olla vielä varmempi, että kaikki on hyvin vai vasta kun on ihan pakko eli 2kk ennen äippäriä. Miten te muut tekisitte?