Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Miljamilja
- Aloituspäivämäärä
Eilen aamulla siis tein ekan testin ja koska korona ja oon teholla/tehovalvonnassa töissä sekä eilisen aamun sijoitus ois ollu k-teholla niin oli pakko kertoa yön ja aamun työkavereille et tarvii vaihtaa sijoitusta sekä sit tietysti pomolle. Miehelle pistin viestin heti ku testin tein, kerkes lähtee töihin 5min liian aikaseen niin ei ollu enää sillon kotona ja tulevalle mummolle ilmoitin 9. mummoteltavan mahd. saapumisesta joulun tienoilla (kun aattelin et on korrektia ilmoittaa mummolle ennen pomoa). Sit pienimmän 2:lle kummille kerroin kun ovat lähimpiä ystäviä. Muut saa odottaa varhais- tai nt-ultraan asti.
Mies meni möläyttämään jo kaveriporukalleen 
Teki saman viimeksi ja meni kesken heti. Mutta ymmärrän kun toinen innoissaan ja sanoi että tarvitsee tukea myös jos kaikki ei menisikään hyvin. Ymmärrän tämän kyllä.
Sukulaisille varmaan uskaltaisi kertoa vasta nt ultran jälkeen. Lapsille voisimme pikku hiljaa sitten myös kertoa.
Anoppi on aina tiennyt asiasta jo ennen muita, koska hän on ehkä meidän läheisin ihminen ja hänelle voisi varhaisultran jälkeen asiasta kyllä vihjaista.
Teki saman viimeksi ja meni kesken heti. Mutta ymmärrän kun toinen innoissaan ja sanoi että tarvitsee tukea myös jos kaikki ei menisikään hyvin. Ymmärrän tämän kyllä. Sukulaisille varmaan uskaltaisi kertoa vasta nt ultran jälkeen. Lapsille voisimme pikku hiljaa sitten myös kertoa.
Anoppi on aina tiennyt asiasta jo ennen muita, koska hän on ehkä meidän läheisin ihminen ja hänelle voisi varhaisultran jälkeen asiasta kyllä vihjaista.
Mies meni möläyttämään jo kaveriporukalleen
Sukulaisille varmaan uskaltaisi kertoa vasta nt ultran jälkeen. Lapsille voisimme pikku hiljaa sitten myös kertoa.
Anoppi on aina tiennyt asiasta jo ennen muita, koska hän on ehkä meidän läheisin ihminen ja hänelle voisi varhaisultran jälkeen asiasta kyllä vihjaista.
Meillä kans keskenmenneessä mies ehti juoruta kavereilleen. :banghead: Kaikenlisäksi yks niistä oli mun työkaveri, joka onnessaan onnitteli mua keskenmenon jälkeen kun törmättiin kahden kesken työpaikalla. Ei edes muistanut itse kenelle kaikille oli kertonut, vaikka olin varta vasten sanonut että vasta ultran jälkeen kerrotaan! Parille lähimmille toki kerrottiin yhdessä. Onneksi tajuaa nyt olla hiljaa, serkulleen aikoi kertoa ja mun puolesta ihan ok. Itse kerron kenellekkään vasta varhaisultran jälkeen, niin paljon otti koville harva sen vastaantulijalle selitellä tilannetta, viimeksi vielä noin kuukausi sitten esimerkiksi hänen vanha pomonsa joka ei ollut edes hänen pomonsa enää silloin kun tulin raskaaksi.
Ymmärrän hyvin tuon BabyMama!
Toisaalta myös suloista että miehetkin tällä tavalla "intoilevat".
Mutta toki täytyisi ymmärtää millaiseen tilanteeseen meidät laittaa.
Meillä esimerkiksi mies otti silloin asian jotenkin kevyemmin, mutta itselle se olikin yllättävän rankkaa! Ja onneksi en ollut kenellekkään liikoja intoillut, oli tarpeeksi hankalaa kertoa edes muutamalle lähimmälle ystävälle niitä kurjia uutisia, saatika jos olisi tarvinnut muille alkaa selitellä.
Toisaalta myös suloista että miehetkin tällä tavalla "intoilevat".
Mutta toki täytyisi ymmärtää millaiseen tilanteeseen meidät laittaa.
Meillä esimerkiksi mies otti silloin asian jotenkin kevyemmin, mutta itselle se olikin yllättävän rankkaa! Ja onneksi en ollut kenellekkään liikoja intoillut, oli tarpeeksi hankalaa kertoa edes muutamalle lähimmälle ystävälle niitä kurjia uutisia, saatika jos olisi tarvinnut muille alkaa selitellä.
No näimpä, toisaalta tosi ihanaa kun on innoissaan, mutta itse kun osasi ajatella sen verran myös päällä että tiesi kaiken olevan mahdollista, niin ärsytti. Ja vielä enemmän ärsytti kun kkm todettiin ja sitten se rumba kertoa, että noniin nyt kävi näin.
Mutta siis varhaisultran jälkeen kerron varmasti parille lähimmälle kaverille. Np-ultran jälkeen kerrotaan tuleville isovanhemmille ja lopulle lähipiirille.
Keskenmenneessä mies jo suunnitteli kaikenmaailman someilmoituksia, mua ei ne innosta yhtään. Ehkä sen takia, kun oon niitä tässä keskenmenon aikana ja jälkeen katsellut puolitutuilta, niin on tullut paha mieli. Enkä tahtoisi että meidän mahdollinen ilouutinen tuntuu kenestäkään pahalta, koskaan kun ei voi tietää mitä kukainenkin käy läpi. Ymmärrän kyllä, että ei toisen onni toiselta ole pois, mutta muutenkin olen vain yhden someilmoituksen raskaudesta nähnyt, joka on saanut lämpimän ja ihanan fiiliksen itselle. Tässäkin kyseessä oli vanha lapsuudenystäväni, joka on somessa jo vuosia kirjoitellut lapsettomuudestaan ja ajatuksistaan mahdollisesta adoptiosta, silloin tuli niin vahva "olen niin onnellinen puolestasi" fiilis, että sitä ei ole voittanut moni uutinen.
Tai sitten voi olla, että en vain sitä erikseen tahdo tutuille ja puolitutuille 'ilmoittaa', lähimmät kyllä saavat sen viestin sitten henkilökohtaisesti. Vaikka sen sitä sosiaalisessa mediassa aio erikseen peitelläkään.
Onko muut miettinyt somessa julkaisua kuumeillessaan tai nyt alkuraskaudesta?
Mutta siis varhaisultran jälkeen kerron varmasti parille lähimmälle kaverille. Np-ultran jälkeen kerrotaan tuleville isovanhemmille ja lopulle lähipiirille.
Keskenmenneessä mies jo suunnitteli kaikenmaailman someilmoituksia, mua ei ne innosta yhtään. Ehkä sen takia, kun oon niitä tässä keskenmenon aikana ja jälkeen katsellut puolitutuilta, niin on tullut paha mieli. Enkä tahtoisi että meidän mahdollinen ilouutinen tuntuu kenestäkään pahalta, koskaan kun ei voi tietää mitä kukainenkin käy läpi. Ymmärrän kyllä, että ei toisen onni toiselta ole pois, mutta muutenkin olen vain yhden someilmoituksen raskaudesta nähnyt, joka on saanut lämpimän ja ihanan fiiliksen itselle. Tässäkin kyseessä oli vanha lapsuudenystäväni, joka on somessa jo vuosia kirjoitellut lapsettomuudestaan ja ajatuksistaan mahdollisesta adoptiosta, silloin tuli niin vahva "olen niin onnellinen puolestasi" fiilis, että sitä ei ole voittanut moni uutinen.
Tai sitten voi olla, että en vain sitä erikseen tahdo tutuille ja puolitutuille 'ilmoittaa', lähimmät kyllä saavat sen viestin sitten henkilökohtaisesti. Vaikka sen sitä sosiaalisessa mediassa aio erikseen peitelläkään.
Onko muut miettinyt somessa julkaisua kuumeillessaan tai nyt alkuraskaudesta?
Mä oon yleensä melko vähän somessa laitellu mitää raskausjuttuja, tuskin siis nytkään alan niillä spämmäilemään..mutta varmaan joku päivitys tulee laitettua joskus puolenvälin tienoilla, mutten oo vielä yhtään miettinyt millainen.
Oon miettiny että millon julkaista vai julkaiseeko ollenkaan. Ekasta tuli muutama pallomaha -kuva laitettua, mutta ei hirveesti enkä tästäkään halua mitään hillitöntä showta laittaa. Ekasta taidettiin isänpäivän kohilla laittaa joku päivitys siitä et ens vuonna meillä onki sit isänpäivä oikeesti tms. Jotenki on nyt paljo varovaisempi olo et mitä laittaa/laittaako mitään ja jos laittaa niin mitä vaiheessa laittaa. Kyllä varmaan jossain vaiheessa tulee joku kuva mahasta/ultrasta laitettua mut en ajatellu kovin usein mitään laittaa. Kaverit ja lähimmät saa muutakin kautta asian tietoon kuin instassa/facessa :)
Minäkään en ole someen oikein koskaan laittanut mitään. Esikoisesta laitoin joskus +25 viikolla kuhan että tälläistä odotellaan.
Ja kakkosesta taisin laittaa vasta synnyttyä että tälläinen tuli. Nimittäin ne tiesivät joiden asiasta kuuluikin tietää, eli lähimmät. :)
En ole yhtään miettinyt laittaisinko nyt jotain.
Ja kakkosesta taisin laittaa vasta synnyttyä että tälläinen tuli. Nimittäin ne tiesivät joiden asiasta kuuluikin tietää, eli lähimmät. :)
En ole yhtään miettinyt laittaisinko nyt jotain.
Me just eilen miehen kanssa puhuttiin et ei varmaan mitään some päivityksiä tarvii tehä, lähimmille kerrotaan ite. Toisaalta tekis mieli laittaa joku never say ever again koska olin niin vannoutunut sinkkuäiti ennen nykyistä ukkoa ja tässä sitä kuitenkin oon 
no onnellinen olen että näin kävi 
mutta sitä myös pohtinut että miten kertoa kun tahtoisin kasvotusten kertoa mutta missäs vaiheessa sitä uskaltaisi tulevia isovanhempia esim nähdä... Vai onko kuitenkin videopuhelu tässä tilanteessa parempi?
no onnellinen olen että näin kävi mutta sitä myös pohtinut että miten kertoa kun tahtoisin kasvotusten kertoa mutta missäs vaiheessa sitä uskaltaisi tulevia isovanhempia esim nähdä... Vai onko kuitenkin videopuhelu tässä tilanteessa parempi?Mä nyt meinasin tosiaan varmaan miehen pitää tiedottomana äitienpäivään asti ellei ennen sitä tajua 
Tiedän, ettei se tämmösestä siis mitenkään suuttus, tietää millanen yllättelijä olen. Ja eipähän mene möläyttämäänkään kenellekään 
Saattaa tosin kyllä arvata ennen sitä, koska kyselee aina iltaa kohden et eihän vielä oo menkat (ihan siis sänkyhommien takia mut ehkä jossain kohti tajuaa et nyt ei oo hetkeen ollu )
Tiedän, ettei se tämmösestä siis mitenkään suuttus, tietää millanen yllättelijä olen. Ja eipähän mene möläyttämäänkään kenellekään Saattaa tosin kyllä arvata ennen sitä, koska kyselee aina iltaa kohden et eihän vielä oo menkat (ihan siis sänkyhommien takia mut ehkä jossain kohti tajuaa et nyt ei oo hetkeen ollu )Somessa mekään ei oo koskaan ennen ilmotettu kun vasta kun vauva on syntynyt. Nyt mietin, jos pistäs joskus sit syksyllä jonkun yksittäisen. En oo mikään itteni kuvailija enkä oo erityisemmin nauttinu ulkonäöstäni raskaana niin tuskin kovin montaa kuvaa tulee pistettyä
Mä haluaisin hirveesti kertoa lähimmille, mutta kun on itelläkin niin epävarma olo tän raskauden suhteen, niin en halua mainostaa tyhjää... Miehen lisäksi yksi parhaista ystävistä tietää. Helpottaa, kun voi edes jonkun kanssa viestitellä tästä.
Olis upeaa, jos pääsisi varhaisultraan (riippuu onko varaa maksaa lähes 200 euroa siitä) ja vois teettää kuvasta äitienpäiväkortit.
Olis upeaa, jos pääsisi varhaisultraan (riippuu onko varaa maksaa lähes 200 euroa siitä) ja vois teettää kuvasta äitienpäiväkortit.
On molemmat kerrottu yhdelle ystävälle. Oli pakko päästä kertoon jollekin! Tuli itsellekin niin puskista, että vaikea uskoa, onko tää edes totta. Enkä ehkä uskokaan, varmaan pakko mennä varhaisultraan. Muutenkin tää on niin alussa (su tein testin) ja mä oon niin vanha, että tässä voi vielä käydä ihan mitä vaan. Ehkä sit np-ultran jälkeen voi kertoa muulle lähipiirille.. Onneks oon pääasiassa etätöissä, niin ei tartte olla työkavereitten silmien alla koko ajan
Mietin myös sitä, että kuinka sitten isovanhemmille kertoo kun tämä tilanne on nyt.
Lähimmät (tulevat) isovanhemmat asuvat tällä hetkellä n. 600km päässä, joten ei ihan pääse käymäänkään ja matkusteli tällaisena aikana ei innosta.
Noh, se ei ole vielä ajankohtainen asia, eihän tässä tiedä vielä onko tuolla edes ketään ja jos on, että miten tilanne tästä eteenpäin menee. Katsellaan sitten kun itsekin jotain jostain tietää. :)
Lähimmät (tulevat) isovanhemmat asuvat tällä hetkellä n. 600km päässä, joten ei ihan pääse käymäänkään ja matkusteli tällaisena aikana ei innosta.
Noh, se ei ole vielä ajankohtainen asia, eihän tässä tiedä vielä onko tuolla edes ketään ja jos on, että miten tilanne tästä eteenpäin menee. Katsellaan sitten kun itsekin jotain jostain tietää. :)
Tämä korona kyllä helpottaa kun ei tule nähtyä ketään Jos kaikki on varhaisultrassa hyvin, soitan varmaan siskolle ainakin. Mietittiin myös esikoiselle kertomista mutta hän ei osaa pitää mitään omana tietonaan, eli ehkä olisi hyvä lykätä sitä vielä.
Esikoisestahan kävi jännä juttu, olin ehkä viikoilla 8-9, ei mitään ulkoista merkkiä että olisin raskaana. Ja sitten yksi kollega, jota näin päivittäin ehkä vaan 30 minuutin ajan, kysyi olenko raskaana. Olin ihan että häh, mistä se arvasi. Olin kuulemma vaan sen näköinen 
Pakko tähän väliin sanoa että edellisestä raskaudesta ei ollut itsellä vielä tietoa ja olin eräässä paikassa työssäoppimassa niin asukas joka tosiaan ikivanha, huonomuistinen niin katsoi mua hyvinkin vakavasti ja sanoi "kuule, ole varovainen kun menet synnyttämään, onnea sinne" ja mä aattelin että kuha höpisee.
Mutta olinkin raskaana ja jostain kummasta hän sen tiesi.
Samoin sain kehuja ykskaks puolitutulta vanhemmalta naiselta että "kylläpäs sinä näytät jotenkin niin hehkuvan upealta ja onnelliselta, tosi hyvältä" enkä mä ees oo kun ihan tavis tai ehkä alleniin nuo tajusin sitten jälkeenpäin että ne näki jotain mitä minä en tiennyt.
Tänään olis melkein tehnyt mieli kertoa anopille. Se soitti illalla ja kyseli mitäs meille kuuluu. Mies vastasi, että ei ihmeempiä. Anoppi jatkoi, että eikö teillä nyt mitään kuulumisia ole.
Ei kuitenkaan vielä haluttu sanoa. Mietin sitäkin, että jos kertois ensin lapsille ja kattois miten pitkään asia pysyy salassa isovanhemmilta. Mutta sitten tieto leviäis kyllä muuallekin äkkiä, enkä nyt vielä välittäisi naapureille kertoa. Ehkä me nyt tehdään ne äitienpvkortit tuosta varhaisuä kuvasta. Se vaan, että haluaisin kyllä olla näkemässä vastaanottajien ilmeet, kun ne tajuaa.
Ei kuitenkaan vielä haluttu sanoa. Mietin sitäkin, että jos kertois ensin lapsille ja kattois miten pitkään asia pysyy salassa isovanhemmilta. Mutta sitten tieto leviäis kyllä muuallekin äkkiä, enkä nyt vielä välittäisi naapureille kertoa. Ehkä me nyt tehdään ne äitienpvkortit tuosta varhaisuä kuvasta. Se vaan, että haluaisin kyllä olla näkemässä vastaanottajien ilmeet, kun ne tajuaa.