Raskaudesta kertominen

Mä olen kertonut parille kaverille, joille kertoisin kuitenkin jos keskenmeno tulisi. Sukulaisille ei olla kerrottu vielä, ensin ultraan. Pahinta on ollut salailu kouluikäisiltä lapsilta, koska olen myös ollut ”kipeä” kokoajan ja vatsa kyllä jo selvästi pömpöttää. Mun teini-ikäinen tyttö rakastaa vauvoja yli kaiken ja on monesti sanonut, kuinka toivoisi meille vielä vauvaa. Olen sen kuitenkin aina kumonnut, joten ei ehkä osaa epäillä laughing7laughing6
 
Lapsille kerrottiin viikko sitten ultran jälkeen, 12+5 oli silloin viikkoja. Näytin masuvauvan ultrakuvia ja kysyin kukahan tässä vois olla. Vanhin sano et nuorimmainen mun mahassa. Sitten sanoin et tässä on teidän uusi pikkuveli tai -sisko 2,5 v ei vielä ymmärrä, mutta kyllä muut kolme ovat aika mielissään. Varsinkin 4v on ihan riemuissaan.
 
Me kerrottiin perjantaina meidän 5v neidille ja oli aivan innoissaan :p siitä lähtien taputellut masua ja seurannut joka paikkaan :grin :laughing002
 
Mä en oo vielä kertonut kellekkään kun ei oo tuntunu vielä oikeelta ajalta, mutta nyt kun ollaan käyty ultrassa niin haluaisin perheelle jakaa uutiset. Täytyy vaan odottaa että päästään käymään kylässä kun välimatkaa on sen verran mutta haluaisin kasvokkain kertoa :bored::joyful:
 
Me kerrottiin perjantaina meidän 5v neidille ja oli aivan innoissaan :p siitä lähtien taputellut masua ja seurannut joka paikkaan :grin :laughing002

Mä odotan tosi paljon että pääsen kertomaan mun 5v kummitytölle :joyful: veikkaan että on aika mahtavassa iässä vastaanottamaan tällaisia uutisia.

Leivon tänään töihin pullaa ja odottelen ensimmäistä pulla uunissa -kommenttia :grin
 
Mä odotan tosi paljon että pääsen kertomaan mun 5v kummitytölle :joyful: veikkaan että on aika mahtavassa iässä vastaanottamaan tällaisia uutisia.

Leivon tänään töihin pullaa ja odottelen ensimmäistä pulla uunissa -kommenttia :grin

Tuon ikäset on aivan mainioita raskaus-uutisten vastaanottajia. Mun 6v kummityttö totes heti ensimmäiseksi, että häntä kiinnostaisi kovasti nähdä miten vauva tulee masusta ulos :hilarious: myöhemmin hän tuli kuiskaamaan mun korvaan, että jos vauva on poika niin Kaapo olisi tosi hyvä nimi.
 
Mä ootan, että päästään kertomaan 3v esikoiselle, Mutts heti kun neiti tietää, tietää kaikki :joyful: Joten hetki pitää vielä odotella
 
Tänään kerroin töissä ja sain kyllä iloisen vastaanoton :) uusi esimies oli tosi neutraali eikä edes onnitellut.. On vähän vaikeasti lähestyttävä o_O ylempi esimies oli taas ihan vastakohta kun kerroin :grin
 
Meilla sukulaiset ja mun kaverit (muutama sentaan jaljella) tietaa. Lapset innoissaan ja keskimmainen totesi etta tytto tulee ja lisaa siskoja saa tulla. Kuopus silittelee mahaa, jakaisi hedelmansa minun kanssa ja on niin huolehtivainen (tayttaa toukokuussa 3v)
 
Kerrottiin tuleville isosiskoille 3 v. ja 6 v. noin viikko sitten ja reaktiot oli ihanat! Riemunkiljahduksia ja onnea. Isompi valkkasi kaikessa hiljaisuudessa vauvalle omista pehmoleluistaan osan, piirtää nyt jatkuvasti vauvasta kuvia ja kyselee kaikkea vauvasta :Heartred
Pienempi on onnellinen, kun vihdoin hänestäkin tulee isosisko :D
 
Olen kertonut vasta muutamalle läheiselle ja lopuille ajattelin kertoa vasta rakenneultran jälkeen niin on sitten itsellä varma olo siitä että kaikki masussa on hyvin.:)
 
Eilen kävin ekassa ultrassa joten en oo vielä kertonut kenellekkään. On vain semmonen olo että ei vaan huvita kertoa varsinkaan kavereille. Vanhemmille en ole uskaltanut vielä kertoa koska äiti ennen joulua jo ilmaisi oman mielipiteensä että ei mitään pentuja tarvita kun en syönyt silloin pillereitä. Joten en tiedä miten kertoa vanhemmille kun pelottaa niin paljon:sad001
 
Eilen kävin ekassa ultrassa joten en oo vielä kertonut kenellekkään. On vain semmonen olo että ei vaan huvita kertoa varsinkaan kavereille. Vanhemmille en ole uskaltanut vielä kertoa koska äiti ennen joulua jo ilmaisi oman mielipiteensä että ei mitään pentuja tarvita kun en syönyt silloin pillereitä. Joten en tiedä miten kertoa vanhemmille kun pelottaa niin paljon:sad001


Onpa tosi harmi tuo sun äidin reaktio. Toivotan sulle rohkeutta mutta myös odotuksen iloa. Jos raskauden jatkaminen on ollut sun päätös, on se myös hyvä sellainen. Ehkä joku luottokaveri voisi olla ihminen jolle kertoa. Joskus kaverit voivat olla yllättyneitä mutta ystävä kokee myötäiloa sun onnesta. Eipä sillä, mulle alkuraskaus oli tosi masentavaa aikaa mutta mun lähiystävien onnellisuus raskaudestani oli tosi liikuttavaa ja mulle tuli hyvin rakastettu olo. Vaikka se tuntui oudolta, että miten ne voi olla tästä niin fiiliksissä
 
:Heartred:Heartred
Eilen kävin ekassa ultrassa joten en oo vielä kertonut kenellekkään. On vain semmonen olo että ei vaan huvita kertoa varsinkaan kavereille. Vanhemmille en ole uskaltanut vielä kertoa koska äiti ennen joulua jo ilmaisi oman mielipiteensä että ei mitään pentuja tarvita kun en syönyt silloin pillereitä. Joten en tiedä miten kertoa vanhemmille kun pelottaa niin paljon:sad001
Mulla vähän sama tunne etten uskalla sukulaisille ja omalle isälle oikein raskaudesta edes kertoa kun on niin kielteinen kuva tässä vaiheessa perheenlisäyksestä. Tsemppejä sinne
 
Mun äitihän totesi kun kerroin että ei kai näitä nyt enempää tule. Nyt on kyllä mieli jo eri mutta kyllähän tollanen kommentti raastaa.
 
Töissä kerroin kasvotusten kaikille, kun sopiva hetki tuli. Melko alussa kerroin asiasta.

Reilu viikko sitten kerroin perheelleni eli olin viikolla 20. Isäpuoleni ja veljeni olivat iloisia puolestani. Äitini reaktio on yllättänyt eniten, sillä hän ei ole puhunut minulle reiluun viikkoon. Viestitse hänelle kerroin, että hänestä tulossa mummo(eka lapsenlapsi). Ei ole sanonut mitään, ei onnitellut, ei mitään muutakaan. Tuntuu tosi pahalta, kun kaikki muut ovat olleet onnellisia puolestani. Mullakin ikää tänä vuonna 30v eli tässä iässä ei pitäisi olla edes niin yllätys. Puolisostani äitini ei ole koskaan pitänyt, mutta tosin ei muistakaan valinnoistani elämässä.

Ystävät ovat kaikki onneksi iloinneet asiasta. Harmittaa vain hirveästi äitini reaktio..
 
Takaisin
Top