Raskaudesta kertominen

Tänään kerroin äidille, isälle ja siskolle. Kaikki onnitteli paljon ja ilahtui :Heartpink Jouluaattona kerromme miehen vanhemmille ja sisaruksille.
 
Sisko ja yksi työkaveri tietää, muille ei olla kerrottu vielä. Harkitsen että pitäiskö jouluna kertoa vanhemmille ja muille sisaruksille, mutta en taida vielä uskaltaa :grin
 
Me niin haluttais kertoa lapsille mut ei vielä viiti. Ens perjantaina olis eka ultra, jos tulee hyviä uutisia niin ehkä silloin kerrotaan lapsille. :) Vaikka silloinki vielä aika aikaset viikot. Saas nähä maltetaanko olla kertomatta isovanhemmille ultran jälkeen. :rolleyes:
 
Me kerrottiin tänään mun vanhemmille. He olivat kyllä kuulemma jo arvanneet, kun ollaan nyt esikoisen kanssa oltu siellä aika paljon tekemässä jouluvalmisteluita. Musta on kuulemma nähnyt. Uskon, että kahvin vähentäminen ja jatkuva väsymys on paljastanut mut :grin Onnittelivat kovasti molemmat. Muille taidetaan kertoa vasta nt-ultran jälkeen.
 
Me kun pidettiin viime viikolla esikoisen synttärit, niin mun äiti kyseli onks kaikki ok kun olin kuulemma vähän uupuneen ja kalpeen näkönen :grin Ois tehny mieli sanoo et kaikki on hyvin, tässä on vaan kolmas pulla uunissa mut ei vielä viitiny. :joyful: Sit lauantaina oltiin käymässä mun porukoilla, niin mun iskä ihmetteli miten oon niin väsyny ja haukottelen koko ajan, he kans kun on niin tottuneita siihen että oon energiaa täynnä. Mut ei kukaan oo vielä (ainakaan ääneen) sanonu että epäilis raskautta, saas nähä tuleeko yllärinä jos sit osaavat laskea 1+1 :p
 
Meillä tietää muutamat kaverit ja siskoni. En jaksa salailla asiaa muuten, mutta töissä en ole vielä valmis tulemaan raskauden kanssa julki.
 
Mä kerroin pomolle viimeisenä työpäivänä ennen jouluvapaita :grin

"Miten menee?"
"Mmm ihan ok, vähän joutuu taistelee oksennusta vastaan mut noin muuten"
"Et kai sä oo kipeenä töissä??"
"En varsinaisesti, tää ei tartu... varsinkaan miehiin"

Hetken raksutti kunnes tajus... Sain vilpittömät onnittelut ja heti perään muistutuksen etten saa rasittaa itseäni yhtään jos joku homma tuntuu pahalta :p
 
Kerroin muutamalle työkaverille joihin luotan. Maanantaina eräs joka tekee vain keikkaa meille, kysyi että olenko raskaana!! Mun vastaus tähän. En, tai joo, siis en tiedä, johon hän vastasi että aijaa, katsoin että sun maha on pyöristynyt. Tosi kiva että tuulimunaraskaus tekee tälläistä. Nyt pitäs olla rv 7. Kai mä vaan oon lihonut kun nälkä on kokoajan :hilarious:
 
Mä kerroin mun siskolle ja vanhemmille heti plussattuani, näin tein myös esikoisesta. En jaksanut alkaa salailemaan, koska äiti huomaa sen ainakin heti, varsinkin kun en lähde enää siiderin kanssa saunaan :D muille kerrotaan vasta sit ekan ultran jälkeen. Esikoinen on kyllä kuullut kun raskaudesta on puhuttu, mutta ehkä hänelle tulee todentuntuiseksi sit kun maha alkaa kasvamaan. Työkaverit epäilee kyllä jotain, ihmettelivät miksi oon lopettanut tupakan polton kuin seinään ja nyt ne tuijottelee mun mahaa koko ajan :D
 
Mun sisko tietää ja kaksi hyvää ystävää. Sit esikoisen raskausajalla tutustuin tän foorumin kautta ryhmään naisia niin ne tietää kaikki :D
Vanhemmille kerron sit jos varhaisultrasta on jotain kerrottavaa.
 
Mä oon kertonut vaan yhdelle kaverille, ja sekin lähinnä siks kun puhuin itteni niin pussiin jossain keskustelussa että tunnustin sitten. :D Ei varmaan kerrota vielä vähään aikaan kellekään. Toisessa ketjussa jo mainitsinkin että yllärilapsi, niin vähän totuttelemista vielä meillä ajatukseen niin ei jaksa alkaa vielä puimaan asiaa muiden kanssa. :D
 
Mä jouduin jouluna äidilleni kertomaan. Oli ostanut jotain kivaa punaviiniä joulupöytään oikein mua varten :rolleyes:
 
Olen kertonut kahdelle siskolleni ja yhdelle työkaverille. Jouluna oli tarkoitus kertoa koko perheelle, mutta päätin kuitenkin vielä odottaa nt-ultraa. Viimeksi raskaus päättyi keskenmenoon, enkä halua tuottaa äidilleni uudestaan pahaa mieltä ja huolta minusta. Hän varmaan muuttaisi 300km päähän meille hoivaamaan mua :hilarious:
 
Yksi itse heinäkuista odottava kaveri tietää. Isovanhemmille kerrotaan varmaan vasta nt-ultran jälkeen, ellei jostain syystä jouduttaisi kertomaan ennen sitä. Mietin vielä, haluanko kertoa joillekin kavereille ennen nt-ultraa vai en. Toisaalta jos tulee keskenmeno, on tosi ikävää jäädä yksin surunsa kanssa ja peitellä tapahtunutta, sen kerran jo kokeneena.
 
Meillä perheet tietää, ei olisi joulusta tullut mitään jos en olisi kertonut, kun kaikki omat herkut jäi syömättä ja pelkäsin myös että joku käsittelee ensin graavikaloja ja sitten vaikka epähuomiossa jotain mitä minä söisin ja mahdollinenlisteria siirtyisi...

Perheen lisäksi tietää kaksi ystävää, muille ei aikeissa kertoa niin kauan kuin suinkin saadaan pidettyä asia salassa
 
Meillä sukulaiset tietää sekä työkaverit. Tätä kumpua ei peitä enää millään ja eilen saatiin varhaisultrassa hyviä uutisia niin en enää ees yritä salata.
 
Kerrotaan ystäville ja lopuille perheenjäsenille vasta nt-ultran jälkeen jos siellä oli kaikki hyvin! Aikaisemmin kerrottiin jo kahdelle hyvälle ystävälle, siskolle ja vanhemmilleni koska olisin jouluna jäänyt kiinni kalojen syömättömyydestä... Työpaikalla oli myös pakko jo kertoa esimiehelle, koska suunnittelimme ensi elokuun asioita.
Tosi vaikea olla kertomatta jotain, kun on muuten avoin ihminen, mutta näin sovittiin miehen kanssa ns. suojeluna sille pettymykselle, jos jotain alussa sattuukin.
 
Kerroin mun siskolle ja hänen miehelleen, kun tulivat kylään juuri sinä päivänä kun plussasin. Olin niin innoissani. Isojen lasten äidille ja yhdelle kaverille jäin kiinni kun suunniteltiin kaverin synttäreitä ja hanakasti ajoin itselleni kuskin paikkaa. Arvashan nuo.
Tänään kerrottiin appivanhemmille, ajatuksella että sais anoppi muuta ajateltavaa kun on menossa operaatioon huomenna.
Torstaina olis neuvola niin sen jälkeen varmaan kerrotaan mun vanhemmille.
Muille kavereille ja läheisille jossain vaiheessa. Lapsille varmaan vasta rakenneultran jälkeen.
 
Oon vasta yhelle kaverille ja naapurille:grin kertonu---Om aiti kylla arvas jo ennen kun olin plussannu mutta sillon vastasin etta "en oo". Haluisin kertoa sille vasta kun on ultrattu. On se kylla ihmetelly vasymysta ja miks oon koko ajan "kipee". Miettii etta saankohan tarpeeksi vitamiineja-- heh. Oli hieman paha tilanne kun myytiin kirpparilla lastenvaatteita ja mun piti salaa jemmata vauvan juttuja ja imetyspaitoja kun aiti oli jo heittamassa niita myyntiin. Etta on kylla ollu valilla mutkikasta taa salailu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top