Raskaudesta kertominen

[Ginger]

Tässä mietiskeltiin miehen kanssa tapoja kertoa tulevalle mummulle (miehen äiti) vauvan odotuksesta. Mies oli kovasti sitä mieltä, että ultrakuvan kanssa vasta kerrotaan, mutta siihenhän on ihan hirveästi aikaa. Haluaisin itse kertoa aiemmin ja mieskin sanoi, että voidaan kertoa, mikäli löytyy joku muu kiva tapa kertoa. Ei ole ekaa kertaa tulossa mummuksi, mutta on siis miehen esikoinen ja siksi haluaisi kertoa uutisen erityisellä tavalla äidilleen. Vinkkejä?

Itse kerroin omalle äidilleni hieman sattuman kautta jo. Hän oli niin ankea ja masentunut niin ajattelin että no, jos kerron niin piristyyköhän. Piristyi En ihan vielä olisi muuten sanonut.

Olen kuitenkin sellainen, että hyvin herkästi käy ilmi, että olen raskaana. Yksi on jo arvannutkin, vaikka ei olla kovin pitkällä tässä Ensimmäinen raskaus myös näkyi hyvin äkkiä, niin ehkä tämäkin.

 

[BarbaMama81]

Minulla kolmas raskaus.
Ensimmäinen raskauteni meni kesken, jolloin tietenkin olin jo kuuluttanut yleisradiossa saakka neljän vuoden ajan odottamaani uutista. Toisaalta keskenmenon jälkeen oli kurjaa kaikille selitellä huutoitkun saattelemana tilannetta, mutta toisaalta uskon myös selviytyneeni siitä kriisistä tuolloin paremmin puhumisen ja tuen kautta.

Toisessa raskaudessa oltiin jo aavistuksen varovaisempia. Kun ultrat oli käyty, uskalsi asiasta sitten jo puhua ihan normaalisti. Ajattelin kuitenkin, että jos jotain sattuu, on hyvä olla tukiverkosto valmiina.

Nykyisessä raskaudesta ollaan varmaan eri tavalla vaitonaisia. Ikää on nyt huomattavasti enemmän ja mahdollisuudet keskenmenoon jo sitäkin kautta suuremmat. Sen lisäksi halutaan suojella sisaruksia (8, 12,13) turhilta pettymyksiltä. Nyt kun ikää on tän verran, koen jotenkin koko raskautumisen ihan eri lailla; sitä haluaisi vaan hautoa kaksin puolison kanssa ja antaa ihmisten huomata kun on huomatakseen. Mulla ei oikeastaan ole edes tarvetta kuuluttaa koko asiaa, ne kyllä tulevat tietämään ketä asia koskettaa. Ehkä laitetaan sit naamakirjaan kuva pienistä varpaista, kun on mitä kuvata.

Lähimmälle ystävälle kerroin jo ihan sen varalta, että saan sitten parkua jollekin jos niikseen tulee... Mutta toivottavasti ei tule.

 

[Sansku]

Ensimmäisellä yrittämällä ehdin kertoa vain parille ystävälle, ennen keskenmenoa. Vasta keskenmenon jälkeen kerroin vanhemmilleni ja siskoille.

Tällä kertaa halusin kertoa lähes heti plussan jälkeen vanhemmilleni, juurikin paremman tukiverkoston toiveessa, jos jotain ikävää ilmeneekin.

 

[##Mindi]

Minulla kolmas raskaus.
Ensimmäinen raskauteni meni kesken, jolloin tietenkin olin jo kuuluttanut yleisradiossa saakka neljän vuoden ajan odottamaani uutista. Toisaalta keskenmenon jälkeen oli kurjaa kaikille selitellä huutoitkun saattelemana tilannetta, mutta toisaalta uskon myös selviytyneeni siitä kriisistä tuolloin paremmin puhumisen ja tuen kautta.

Toisessa raskaudessa oltiin jo aavistuksen varovaisempia. Kun ultrat oli käyty, uskalsi asiasta sitten jo puhua ihan normaalisti. Ajattelin kuitenkin, että jos jotain sattuu, on hyvä olla tukiverkosto valmiina.

Nykyisessä raskaudesta ollaan varmaan eri tavalla vaitonaisia. Ikää on nyt huomattavasti enemmän ja mahdollisuudet keskenmenoon jo sitäkin kautta suuremmat. Sen lisäksi halutaan suojella sisaruksia (8, 12,13) turhilta pettymyksiltä. Nyt kun ikää on tän verran, koen jotenkin koko raskautumisen ihan eri lailla; sitä haluaisi vaan hautoa kaksin puolison kanssa ja antaa ihmisten huomata kun on huomatakseen. Mulla ei oikeastaan ole edes tarvetta kuuluttaa koko asiaa, ne kyllä tulevat tietämään ketä asia koskettaa. Ehkä laitetaan sit naamakirjaan kuva pienistä varpaista, kun on mitä kuvata.

Lähimmälle ystävälle kerroin jo ihan sen varalta, että saan sitten parkua jollekin jos niikseen tulee... Mutta toivottavasti ei tule.

Paljon samoja ajatuksia myös itsellä. Läheisimmille kerrottu ja parhaalle ystävälle jotka oli tukena viimeksi kun meni kesken. Muuten en ala kertomaan kenellekään, kyllä ne muut sitten huomaa kun maha alkaa kasvaa :)
Facebookiin tieto vasta sitten jos pienen saa syliin asti

 

[Nasunina]

Mä oon kans kertonut muutamalle hyvälle ystävälle enkä haluais vielä kuuluttaa enemmälle asiaa. Mietinnässä on nyt kun meillä on omat hääjuhlat tässä kuussa että miten saan oltua huomaamaton siinä asiassa etten juo alkoholia muiden kanssa

 

[BarbaMama81]

Mietinnässä on nyt kun meillä on omat hääjuhlat tässä kuussa että miten saan oltua huomaamaton siinä asiassa etten juo alkoholia muiden kanssa

Olin pari viikkoa sitten ystäväni häissä ja tosiaankin ns. salassa alkoholiton. Jos juhlapaikalla on tarjoilu, voi pyytää henkilökuntaa etukäteen sulle tarjoiltavan alkoholitonta. Ihmiset ei sitten asiaan osaa kiinnittää mitään huomiota.
Jos taas itse haette juomia tms, niin aina voi sanoa ettei halua väsähtää kesken juhlapäivän. Hääpäivä on kuitenkin todella pitkä ja raskas, joten muutama drinkki voi helposti väsyttää enemmän. Laitat kaason vaikka hakemaan alkoholitonta siideriä/ kuplajuomaa ja vain hän saa täyttää salassa sun lasiaan. Ja jos teillä esim. on coolerissa omalla pöydällänne skumppa, ei kai kukaan tule katsomaan onko siinä potkua vai ei...

Lopultahan sitä voi jo ilmoittaakin, että nyt ei jaksa enää ja hääyö kutsuu....

 

[Sansku]

Mä oon kans kertonut muutamalle hyvälle ystävälle enkä haluais vielä kuuluttaa enemmälle asiaa. Mietinnässä on nyt kun meillä on omat hääjuhlat tässä kuussa että miten saan oltua huomaamaton siinä asiassa etten juo alkoholia muiden kanssa

Aika vähän sitä loppupeleissä kukaan varmaan kyttää, mitä kukin juo, jos nyt ei ole ihan selvästi vain vettä.
Meillä oli omissa häissä aikoinaan jokaisessa pöydässä omat viinipullot, niin jos teillä on oma pöytä, niin sen teidän pullonhan voi koristella vaikka hääteemaan sopivaksi tai jollain itsetehdyllä etiketillä. Silloin tuskin kukaan tajuaa, ettei siinä ole samaa tavaraa, kun muilla. Tai jos energiaa ja aikaa riittää, koristelkaa kaikki pullot identtisiksi.
Tai sitten tosiaan henkilökunnan/kaason infoat etukäteen, niin he kyllä todennäköisesti laittavat asian toimimaan ilman suurempaa huomiota :)

 

[Jemilia]

Me kerrotaan lähimmille esikoisen 1.v. synttäreillä loka-marraskuun vaihteessa. Laitetaan hänelle isosisko paita päälle [emoji2] Saa nähdä kuka hoksaa ekana [emoji23]

Esikoisen raskaudesta kerrottiin mun vanhemmille äitienpäivänä, jolloin juhlittiin myös mun isän synttäreitä samalla, molemmat sai omat paketit avattavaksi joista löytyi t-paidat isoisä ja isoäiti teksteillä. Miehen vanhemmat sai tietää ulkomaanreissun jälkeen tuliais suklaapakettiin piilotetun ultrakuvan [emoji4]

On kyllä paljon kivoja tapoja kertoa raskaudesta [emoji4]

 

[lexie]

Viimeksi kerrottiin jo aikaisilla viikoilla, kun ei vain maltettu pitää salaisuutta itsellämme. Km-kokemuksesta vakavoituneena ei aiota kertoa tällä kertaa kuin vasta sitten, kun ollaan varmemmilla vesillä.. vaikka km:n jälkeen saikin tukea läheisiltä, niin siitä pettymyksestä kertominen otti kuitenkin tosi lujille. Haluttaisiin että nyt olisi varmemmin niitä iloisia uutisia, varsinkin isovanhemmille.
Luultavasti vain kerrotaan kasvotusten, kun on sopiva hetki.

 

[Nasunina]

Meillä on vaan pienet juhlat kun mentiin jo kesällä maistraatissa naimisiin ja tarkoitus oli juhlia ihan epävirallisesti ystävien kesken nyt syksyllä. Eli ei oo mitään ohjelmaa vaan syödään ja (muut kun minä) juodaan yhdessä. mä taidan tehdä keittiön puolelle itelleni oman booliastian josta käyn sit aina yksinäni lasin täyttämässä.
En senkään takia halua sille porukalle kertoo tästä raskaudesta koska yks mun parhaista ystävistä otti tän tiedon vastaan sanomalla "et oo v***u tosissas".

 

[Jemilia]

En senkään takia halua sille porukalle kertoo tästä raskaudesta koska yks mun parhaista ystävistä otti tän tiedon vastaan sanomalla "et oo v***u tosissas".

What?!? [emoji33][emoji33][emoji33][emoji33] Toivottavasti hänen suhtautuminen muuttuu raskauden edetessä. Ja tietty saat varmasti vauvan myötä uusia samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä [emoji4]

 

[Sansku]

En senkään takia halua sille porukalle kertoo tästä raskaudesta koska yks mun parhaista ystävistä otti tän tiedon vastaan sanomalla "et oo v***u tosissas".

Mitä ihmettä?? Oliko tuohon reaktioon jotain "järkevää" syytä, tai jotain mikä edes vähän selittäisi sitä?

 

[Ginger]

En senkään takia halua sille porukalle kertoo tästä raskaudesta koska yks mun parhaista ystävistä otti tän tiedon vastaan sanomalla "et oo v***u tosissas".

Ompa töykeä kaveri. Täällä tuli isältäni suurinpiirtein sama reaktio, ei tosin kirosanoilla höystettynä mutta kuitenkin, tuntuu tosi pahalta kertoa itselle iloisia uutisia toiselle, joka torppaa heti negatiivisuudellaan eikä edes onnittele.

 

[##Mindi]

Meillä on vaan pienet juhlat kun mentiin jo kesällä maistraatissa naimisiin ja tarkoitus oli juhlia ihan epävirallisesti ystävien kesken nyt syksyllä. Eli ei oo mitään ohjelmaa vaan syödään ja (muut kun minä) juodaan yhdessä. mä taidan tehdä keittiön puolelle itelleni oman booliastian josta käyn sit aina yksinäni lasin täyttämässä.
En senkään takia halua sille porukalle kertoo tästä raskaudesta koska yks mun parhaista ystävistä otti tän tiedon vastaan sanomalla "et oo v***u tosissas".

On kyllä tosi kurjasti sanottu

 

[BarbaMama81]

En senkään takia halua sille porukalle kertoo tästä raskaudesta koska yks mun parhaista ystävistä otti tän tiedon vastaan sanomalla "et oo v***u tosissas".

Kyllä on ajattelemattomia ihmisiä maailma pullollaan! Vaikka asia ei omaa elämää juuri sillä hetkellä koskettaisikaan, ei silti tarvitse toisen onnea tyrmätä. Onneksi meillä on oikeus valita lähipiirimme!

 

[Nasunina]

Syy hänen sanomiseen oli varmaan se että meillä on miehen kanssa ollu ongelmia joista hän tietää ja ehkä ei toivon että tehtäis enempää lapsia. Meillä on siis yhteensä 5 lasta joista 4 asuu meillä. Pakko sanoa että otin itseeni tosta..

 

[Sansku]

Syy hänen sanomiseen oli varmaan se että meillä on miehen kanssa ollu ongelmia joista hän tietää ja ehkä ei toivon että tehtäis enempää lapsia. Meillä on siis yhteensä 5 lasta joista 4 asuu meillä. Pakko sanoa että otin itseeni tosta..

Kyllä mäki olisin pahastunut ja aivan oikeutetusti! ei tuollaista vaan tuossa tilanteessa sanota kenellekään! Vaikka olis mitä mieltä, niin pitäis sen omana tietonansa

 

[Annyz]

Ollaan ajateltu, että kerrotaan sukulaisille vasta ekan ultran jälkeen jos kaikki on hyvin. Osittain myös siksi haluan lykätä, kun on vahva tunne, ettei hirveän ilosta vastaanottoa tule ainakaan kaikilta. Yhdelle ystävälle kyllä kerroin heti testin tekemisen jälkeen ja varmaan mies kertoo ainakin parille läheiselle kaverille aiemmin.

 

[Kathrine]

Vielä ei ole kerrottu kenellekään. Ajattelin odottaa ainakin siihen loppuviikon varhaisultraan ja jos siellä on kaikki hyvin niin parhaalle ystävälleni ajattelin kertoa. Ajattelin, että siinä vaiheessa raskaus konkretisoituu meille enemmän ja myös sen jälkeen mahdollinen keskenmeno on varmasti rankempi. Jos näin ikävästi kävisi, uskon ystävän tuella olevan iso merkitys. Jos taas jo varhaisultrassa tulee ikäviä uutisia, uskoisin, että miehen kanssa yhdessä se puidaan. Toistaiseksi olemme lähinnä iloinneet, että raskaus on ylipäätään alkanut, varsinkin kun sitä emme pitäneet minun kohdalla lähellekään varmana asiana.

Muutoin muut läheiset saavat varmaan odotella ekaan seulaultraan asti. Tai ainakin yritämme pitää sen siihen asti salaisuutena. Sitä pelkään, että työkaverit arvaa jo aiemmin, koska mahdollisia oireita (pahoinvointi, heikotus..) on tosi hankala peittää töissä.

 

[Pätkis123]

Omille vanhemmille ”jouduin” kertomaan kun soitti niin huonoon aikaan
Töihin varmaan tänään jo kerrottava, koska en pysty hoitamaan töitäni tässä olossa. Rv6