Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä kerroin nyt yhdelle kaverille kans ja oli onneks ilonen..on meidän esikoisen kummitäti. Muuten ei tee ees mieli kauheesti muille kertoo..kyl ne sit näkee, jos mua näkee :D

Mäkin kertoisin kasvotusten :)
 
No niin mäkin taidan kans tehdä :) Onhan se toki ihan eri fiilis, kun kasvotusten saa kertoa ja näkee ne yllättyneet naamat :) Mä nyt vedätän vielä, ja vastailen viesteihin niin kuin oisin muka ihan rilluttelumeiningillä mukana menossa ens lauantaina :grin

Teillä on Cinderella ollukin aikamoista sattumaa! Ei varmaan puheenaiheet sillä tapaamisella loppuneet, kun oli kaikilla enemmän ja vähemmän vauvajutut mielessä. :) Voi kun mäkin saisin sit pian ystäväpiiristä vauvauutisia, niin pääsis jakamaan vähän näitä mietteitä livenäkin :)
 
Vauvailu on hyvin tarttuvaa ;) Kun meidän kaveripiiriin se ensimmäinen putkahti, niin sen jälkeen niitä alkoi tulla kuin sieniä sateella :) Miehet varsinkin ovat luottavaisempia lähtemään mukaan, kun kaverillakin on. Vauva muuttaa kaveripiirinkin elämää ja pikkuhiljaa muutkin haluaa olla osa vauvajuttuja :)
 
Ja se mitä tässä on elämä opettanut, niin joskus käy niin, että kun tulee vauva niin joidenkin ystävien kanssa yhteydenpito voi jäädä vähäisemmäksi. Elämänasiat ei niinkään kohtaa. Mutta jos on kyse hyvästä ystävyyspohjasta niin tilanne palautuu myöhemmin. Esimerkiksi kun ystäväni sai ensimmäiset lapsensa kymmenen vuotta sitten ja minä olin juuri eronnut, muutin toiseen kaupunkiin, jäi yhteydenpito vähemmälle. En osannut olla kiinnostunut lapsista ja perhe-elämästä eikä sinkkua oikein mihinkään pariskunta juttuihin kutsuttukaan, varsinkaan toisesta kaupungista. Sitten seitsemän vuotta myöhemmin sain itsekin lapsen ja elämämme taas kohtasivat. Molemmilla oli perhe-elämä puheenaiheena. Ystäväni lapset myös olivat jo isompia ja heidän oli helppo matkustaa jo ilman lapsiakin meille kylään. Ja kuitenkin loppujen lopuksi lapsiemme, heidän nuorimman ja minun vanhimman ikäeroksi tuli vain kolme vuotta ja he tulevat leikeissään toimeen :) Minun mielestäni hyvä ystävyys kestää hiljaisempia hetkiäkin elämässä, kun lopulta voi taas jatkaa siitä mihin jäätiin <3
 
Hyvä ystävyys kyllä kestää, vaikka mitä tulisi väliin hetkellisesti. Tiet kohtaa uudelleen taas myöhemmin :) näin se vaan menee.
 
Mä olin meijän kaveriporukasta ensimmäinen lisääntyjä, eikä oo vieläkään kuin yksi perheellinen kaveri ylipäätään, mutta mulla kävi tuon kaikkein rakkaimman ystävän kanssa niin, että ennen lasta nähtiin aika harvakseltaan, oli usein monta kuukautta välissä, mutta muksun synnyttyä ollaan nähty tosi usein. Hänestä tuli esikoisen kummitäti, niin tuntuu, että hän pitää tuota neitiä tavallaan omanaan, niin kovasti haluaa tulla käymään ja tietty mekin heillä kyläillään. Että joskus voi käydä lapsettoman kaverin kanssa näinkin päin :)
 
Hyvä pointti tuokin, et voihan se lapsi yhdistääkin, eikä olla aina se kavereita karkottava tekijä! :)
 
Meillä kävi just niin, että parhaan ystävän kanssa välit läheni entisestään esikoisen myötä, vaikka ollaankin ihan eri elämäntilanteessa. Hän on pojan kummi ja nyt nähdään paljon useammin kuin ennen, kun poika on hänelle tosi tärkeä. Välimatkaa yli 300 km, mutta hän tulee sit aina useammaks päiväks kerrallaan kylään.
 
Mä just kuulin, et tuonne ens viikonlopun tyttöjen iltaan on tulossa myös yks vähän kaukaisempi kaveri, joka odottaa myöskin. Hänen kanssa ei olla mitään läheisiä, mut kuitenkin tuttuja ja silloin tällöin satutaan samoihin illanistujaisiin. :) Vasta hiljattain kuulin, et sielläkin odotetaan, veikkaisin et kesällä olis la.
Helpottaa jännitystä, kun tietää et on siellä sit joku muukin autolla :wink
 
Nyt pääsin vihdoin kertoon omille vanhemmilleni uudesta lapsenlapsesta ja veli perheineenkin sattu oleen sopivasti paikalla :) halusin odottaa ultraan asti ennen kun niille kerron. Ja kerroinpa jo työpaikalla isolle pomolle jotta osaa sitten ottaa mun kesälomatoiveet ja äippäloman alun huomioon. Muuten taidan vielä vähän odottaa työpaikalla kertomista kun vielä se on mahdollista :)
 
Mäkin kerroin eilen puhelimessa porukoille, mut ei ne tajunnu, jatko vaan omia juttujaan :D Ehkä ne jossain vaiheessa huomaa :D
 
Nt-ultran jälkeen kerrottiin molempien vanhemmille ihan kasvotusten ja muutamalle aivan lähimmälle ystävälle. Muille kavereille ja tutuille aiotaan pitää salaisuutta vielä hetkinen.

Tällä viikolla kerroin myös esimiehelle. Meillä on töissä jo alettu ensi syksyä suunnittelemaan ja kehityskeskustelut ovat käynnissä. Muutoin työpaikallakin saavat joko odotella uutista tai huomata itse, kun huomaavat.

Yhden työkaverin aavistelen jo "tietävän", sen verran sitkeästi kyselí syksyn suunnitelmista ja muisti minun käyneen kyselemässä tuorejuustosta ruokalassa. :)
 
Minis, miten voi olla, että ne ei tajunnu? :D Ootko yrittäny sivulauseessa jotain vihjailla vai snaoitko ihan suoraan?
 
No siis juteltiin niitä näitä, iskä soitti ja äiti kuunteli, olin kaiuttimessa. Sit kirosin, kun en löytänyt (tän päivän vauvakutsuille pinkkejä lautasia, mukeja jne).. et eikö täällä käpykylässä ole lastenkutsuille rekvisiittaa, niin iskä kysy, et onks meille lapsi tulossa, ni siihen sanoin, et se selviää ens viikolla. Sit jatko taas muita juttujaan :D
 
Niin ja eilen huomasin, kun Prismastakaan ei löytynyt, et ne lasten kertikset löytyykin lastenosastolta. Oon vähän daa, kun luulin, et kaikki kertiskamat on samassa paikkaa :D Ehkä niitä olis sit ollu myös Cittarissa :)
 
Toi on kyllä huippu tapa kertoa :D sittekö ne ihmettelee ettet kertonu, niin hyvällä omallatunnolla voit sanoa että kerroinhan :)
 
Pitkät piuhat Miniksen vanhemmilla :D

Mä kerroin ultran jälkeen vihdoin pikkuveljelle (asuu omillaan). Asutaan aika kaukana toisistamme eikä nähdä lähiaikoina, joten päätin askarrella sille kortin, jossa on ultrakuvat ja teksti "nähdään syys-lokakuussa" :D tais raukka yllättyä aika paljon :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top