Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse kerroin viime raskaudesss siskolle näillä viikoilla, ja siskon tyttökin kuuli ja niin kuuli kyllä koko sukukin :D
 
Kun mä en tahtos koko suvun tietävän :( mutta mummolle taas tahtoisin kertoa..
 
Tällä kertaa päätettiin että kerrotaan sitten kun alkaa näkyä siinä määrin ettei voi erehtyä.
 
Muokattu viimeksi:
Mä pysyn visusti kotona ettei kukaan näe mun turvonnut vatsaa. En halua kertoa vielä
 
Kerroin miun perheelle jouluna :) ja esikoisen mammaryhmälle myös. Muuten ei olla vielä muille kerrottu. Ehkä vasta np-ultran jälkeen kerrotaan.
 
  • Tykkään
Reaktiot: aBu
Tänään kerroin äidille, joka oli jo aavistellutkin ja odottanut uutista. Oli kuulemma jouluna jo katellut mun mahaa ku oli näyttäny vähän isolta :D thanks mom! :D plussa tuli kuitenkin vasta sitten 27.12. eli oli ainaki tullu syötyä hyvin jouluna :D
 
Haha, apua! :D meillä mun 7v pikkuveljeni on sitä mieltä ollut jo muutaman vuoden, että olis lapsen aika.. Se on aina käydessään kertonut, mitä muutoksia täytyy tehdä ja kuinka vauvaa pitää kasvattaa :D se lienee kyllä onnellinen, kun aikanaan kuulee..
 
Miun pikkusisko 9v oli vaan huokaissut kun äiti oli kertonut että oon raskaana että "TAAAAASKO?!" :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: aBu
Voi olla että omille siskoille tulee kerrottua jo ennen 12vkoa ja vanhemmille kanssa mutta ei miehen suvulle kun se sitten olisikin jo julkista tietoa. Töissä yritän odottaa pääsiäiseen asti.

Mä tiedän mitä tarkoitat aBu mä kerroin edellisestä raskaudesta mummolle juurikin samoista syistä ja vannotin että ei kerro kenellekään. Vähän jännitti että miten käy kun mummon muistikin jo reistasi mutta kyllä piti salaisuuden.
 
Tällä hetkellä minäkin mietin tuota että kertoisi johonkin suuntaan mutta ei ollenkaan toiseen.

Olen niin innoissani että tahtoisin sittenkin kertoa vaikka koko maailmalle samantien. Samalla tiedän, että kukaan ei kuitenkaan ole asiasta yhtä riemuissaan kuin me, sen vauvan tulevat vanhemmat. Eihän se kenellekään ole yhtä suuri asia, juuri meidän lapsi. Ehkä saattaa tulla jopa kaikkitietäviä kommentteja siitä että esikoinen on vielä liian pieni tai liian lama-aika tai jotain muuta ikävää. Siksi minusta olisi kiva kertoa niille joiden tiedän suhtautuvan asiaan positiivisesti ja antaa muiden huomata se vaikka sitten kun lapsi on syntynyt. Mutta ei olisi reilua kertoa toisen puolen sukulaisille ja olla kertomatta toisen puolen vastaaville sukulaisille. Vaikka ehkä se millaista kohtelua saa itse osakseen, saa ihan oikeutetusti vaikuttaa siihen miten itse ketäkin kohtelee
Salaisuutena saa pysyä niin kauan kun on pysyäkseen. Vaikea vaan olla intoilematta koko ajan. :smiley-bounce013
 
Muokattu viimeksi:
Pelottaa kans tuo miten jotkut meidän tutut suhtautuu siihen että tulee niin pienellä ikäerolla.. Ja just lama-aika ja asunto pitäis löytää uus kesäkuuhun mennessä. Paras kaveri menee kaks viikkoa ennen meidän laskettua naimisiin ja huomasin ettei se ollut niin innoissaan siitä että pamahdin just nyt :/ en mie voi kuitenkaan odottaa ens syksyyn ja kun ehkäisyä meillä ei ole niin ei voi luottaa siihen että ei vaan hommaile tiettynä aikana.. Näillä vaan mentävä!
 
Mutta jos eri puolet ei ole tekemisissä keskenään että kuulisi toisiltaan tms, niin eiks oo ihan ok kertoa milloin oikealta tuntuu, siis että ei oo mitenkään pakkp samaan aikaan? On se kyllä niin että kun oma lapsi on itselle niin tärkeä niin tekee mieli suojella välinpitämättömyydeltä ja turhalta kritiikiltä..! Mun teksi kanssa ihan kauheesti mieli jo kertoa jollekin, vaikka eihän kukaan muu tosiaan samaa intoa voi tuntea :rolleyes:
 
Mie halusin kertoa heti meidän äitille ja miun siskolle ja mummille kun jos joku menee pieleen eikä tästä tuukkaa mitään niin on sit tukea saatavilla. Vaikka mies tukee niin ei se aina riitä. Eikä ne sit ois ihmeissään että miks oon maassa ja surullinen. Miehen perheelle kerrotaan sit joskus kun oikea aika tulee. Miehen vanhemmat ei oo enään elossa mutta sisko ja serkut ja täti on tosi tiiviisti meidän elämässä kun asuvat samalla paikkakunnalla. Tää miehen täti on myös sen kummitäti ja kysyi jo esikoisen aikaan että voiko toimia varamummona :D ikää on jo sen 77v mutta ikinä en oo nähny niin reipasta ja menevää mummoa!
 
Me ollaan kerrottu vain mun yhdelle ystävälle, että en enää jatka ratsastusharrastusta hänen kanssaan :D oli vähän olosuhteiden pakosta kerrottava. Vanhemmille kertominen ahdistaa. Mietin korttia, mutta mies ei tykänny ideasta. Ikinä ei olla oltu kovin avoimia mun vanhempien kanssa joten jännittää vaan se oman suun avaaminen. Ja sit ei tekis mieli vielä kertoa kenellekään koska mulla on ihan järjetön pelko keskenmenosta
 
En mä koe että ei olisi reilua olla kertomatta toisille ja kertoa toisille. Meidän vanhemmat ei ole tekemisissä keskenään ja mekin olemme vähemmän tekemisissä miehen puolen kanssa. Lisäksi suhtautuminen heillä uutiseen on hyvin erilainen. Oli jo esikoisesta. Ja minun äidillebon kerrottava jotta saa esikoisen hoitoon kun menee esim ultraan.
Ar-ultra ainakin odotetaan kuitenkin ennen kuin kenellekään kerrotaan.

Sitä mä jännään että miten töissä ottavat asian sitten kun paljastuu.
 
Miehen vanhemmat tulee tänään kylään ja päätettiin kertoa niillekin. Tarvitaan kuitenkin heiltä hoitoapua ainakin ultraan mennessä, ni ei tarvii keksiä mitään tekosyitä. He asuu parinkymmenen kilometrin päässä ja nähdään muutenkin tosi usein, niin enpä usko että heiltä pystyis salaamaan sitäkään jos tulis esimerkiks keskenmeno. :)
 
Mies on ainoa joka tietaa tahan mennessa. Aidille varmaan kerron kun tulee kaymaan helmikuussa. Miehen vanhemmille sitte jossai vaiheessa, kavereille en tiia millo.

Viime raskaudesta en kertonu kenellekkaan, tai no mies ja vanhemmat (ja sisko ym) nyt tietty mut en muille. Yhelle kaverille kerroin viikko ennen synnytysta ja toiselle ehka viikko ennen sita. Muut saivat sit tietaa synnytyksen jalkeen :D oli aika yllattynytta porukkaa. En kylla ymmarra mite kukaan ei arvannu (ehka uskovat et olin vaa lihonnu ;) ) olin sentaa ku rantapallon nielassu :D
 
Vain mies tietää. Lähimmille kavereille/sisaruksille kerron jos tulee vastaan paljastava tilanne. Vanhemmille/sukulaisille sitten ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.

Muille en erityisesti ajatellut kertoa, huomaavat sitten kyllä ajan kanssa. Töissä yritän pitää salassa myös ainakin ekan kolmanneksen. Aina välillä tulee kuitenkin reissuja tai edustustilaisuuksia, joissa on myös alkoholia läsnä. Tässä tammikuussakin pari. Ajattelin ilmoittaa olevani tipattomalla, vaikka sekin tulee varmasti aiheuttamaan joitakin epäileviä katseita. Toivottavasti osaavat pitää mölyt mahassaan.
 
miuk sanoi:
Miehen vanhemmat tulee tänään kylään ja päätettiin kertoa niillekin. Tarvitaan kuitenkin heiltä hoitoapua ainakin ultraan mennessä, ni ei tarvii keksiä mitään tekosyitä. He asuu parinkymmenen kilometrin päässä ja nähdään muutenkin tosi usein, niin enpä usko että heiltä pystyis salaamaan sitäkään jos tulis esimerkiks keskenmeno. :)
Click to expand...

Kääk, en ole tullut ajatelleeksi miten sinne ultraan päästään molemmat. Muistaakseni siellä luki ettei uä-huoneisiin saa viedä lapsia mukana.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top