Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei nyt liity uusioperheasiaan, mutta lasten kanssa keskustelemiseen yleensä. Meillä on ollut tapana lukea esikoiselle joka ilta iltasatu ja sen jälkeen olen vielä jäänyt sängyn viereen juttelemaan päivän asioista, siitä miten on mennyt ja miltä tytöstä on tuntunut. Välillä, jos on ollut hyvin tapahtumarikas päivä, jätetään iltasatu väliin ja tyttö pyytää sänkyyn viereen köllöttelemään ja juttelemaan. Koen, että meillä on oikein vahva pohja sille, että jatkossakin tyttö uskaltaa ja haluaa kertoa minulle ajatuksistaan ja murheistaan. Isänsä kanssa heillä ei ole näin läheinen suhde, sillä isä jättää asiat yleensä tuohon iltasatuun ja tästä keskustelusta on tullut minun ja tytön juttu.

Tekee varmasti hyvää rauhoittua hetkeksi päivän päätteeksi ja kerrata kivat asiat sekä ne mieltä vaivaavat jutut. Ei vie paljoa aikaa, mutta rakentaa hyvää pohjaa tulevalle. Ja kun pieni pääsee purkamaan mieltä painavat asiat, eivät ne jää kummittelemaan mielessä yölläkään.
 
Ompa ihana tapa Mörri-Möykky :) Itse olin lapsena (ja olen vieläkin) asioita pohtiva ja murehtiva, eikä ääneen sanominen tai puhuminen ole koskaan ollut kovin helppoa. Tuollainen turvalllinen rutiini varmasti helpottaa sekä iloisten että mieltä painavien asioiden jakamista ja luo luottamusta lapsen ja vanhemman välille. Vähän vanhemman lapsen kanssakin tuo olisi varmasti hyvä tapa, ei välttämättä sängyn ääressä mutta päivittäin kuitenkin. Isommalle lapselle voisi kertoilla omastakin päivästään vapaammin, ja mikäli päivä on ollut raskas tai huono, niin ei jäisi lapselle ainakaan mysteeriksi, miksi äiti tai isä on pahalla tuulella ja johtuukohan se hänestä itsestään. Jaetaan ajatuksiamme :)
 
Lismubettiina, ei olle mekään kerrottu kellekään. Tai siis tosiaan.. kahdelle fb-kaverille, joiden kanssa en periaatteessa muuten ole mitenkään tekemisissä. Helpompi kertoa tuntemattomalle :D Ja pakko oli kertoa jollekki ni piti valita joku sellane, jonka kautta se ei leviä mun lähipiirille. Kerrotaan vasta kolme viikon päästä. Ultrassa on käyty kolmisen viikkoa sitten ja siellä oli kaikki hyvin. Tänään oli toinen neuvola ja sielläkin oli kaikki hyvin: sydänäänet kuului ja kohtu oli noussut hyvin.
 
Me kerrottiin ensin minun vanhemmille ja siskoille raskausviikolla 15. Silloin myös miehen vanhemmille. Olen kertonut parille hyvälle ystävälle heti heidän jälkeensä ja tällä vkolla (raskausvko 16) kerron parille hyvälle ystävälle kans.
 
Viime viikolla kerrottiin molemman puolen mummuille ja voi sitä innon määrää. :rolleyes:
Samoin kerrottiin mun kummitädille, joka tirautti onnen kyyneleet oli niin onnellinen meitin puolesta. Pääsin sitten hypistelemään vauvan vaatteita jota oli säästänyt. :)
 
Me, tai siis Mies kertoi raskaudesta jo hyyyyvin varhain. Ensin oman puolen perheelleen ja sitten oli vielä asian jo levitellyt tutuillemme(joskus jo rv7?). Oli sanonut heille että älkää kertoko äidille. Kuulin asiasta kun sukulaiset alkoivat souttelemaan ja onnittelemaan :excited001 Omalle perheelle kerroin myös heti testin jälkeen mutta en muille. Minulla hyvin läheiset välit äidin ja siskojen kanssa. Nyt tosin kaikki jo tietää, ja suurin osa tiesi jo aika päivää sitten, kiitos innokkaan iskän :grin annoin miehelle tiukkaa palautetta mutta en sitten osannut ollakaan kauhean vihainen kun toinen niin ylpeä ja innoissaan kolmannestakin lapsesta !
 
^Poucahontas,
kaikki uusperhekuviot ovat hyvin yksilöllisiä ja jokaisessa on omat erityispiirteensä. Toki lapset tulee huomioida, mutta omassa kuviossani en ole heistä niin huolissani. Ainahan uuden sisaruksen syntyminen on mullistava juttu, johon liittyy myös mustasukkaisuutta ja muuta, aikuisilla siinä se tärkeä rooli onkin. Ja tuohon sitten liittyy exä, jonka suhtautuminen on myös hyvin ratkaisevaa.
 
Mä kerroin eilen omalle isälleni, ku halusin odottaa siihen asti ettei mun tarvi alkaa selitteleen että älä nyt vielä kerro kellekään..tms. Puoliksi itki ja puoliks nauroi ja sanoi että sehän on hienoa :) Ensimmäinen lapsenlapsi siis hänelle. Oma äiti on tiennyt kuukauden verran, ja koko ajan ahdistellut mua että joko saa keroo muillekin :D Joten tämä vaan vahvistaa sen että oli hyvä päätös olla kertomatta heti :) Miehen vanhemmille kerrotaan varmaankin nyt viikonloppuna :)
 
Ai niin ja lapset jo tietää myös :wink tuo vajaa 2-vuotias pusii ja halii masua ja sanoo "äitin masu vauva" (kuitenkin tuntuu ettei tajua täysin). Ja juuri 3v täyttänyt puhuu että pikkusisko olisi kiva, ja toisina päivinä että pikkuveli...innoissaan ovat molemmat. Hankin myös pojille vauvanuket joita tykkäävät hoitaa :wink saavat niillä treenata ennenkuin oikea vauva tulee. Mies aluksi vähän ihmetteli mutta tajusi että hyvä juttuhan se on, kyllä pojatkin leikkii kotia ja vauvoja hoitaa! Sukupuolisensitiivistä kasvatusta :)
 
Meillä on tiennyt mun äiti ja isäpuoli jo useamman viikon ja samoin mun sisko. Oon tosi läheinen äidin ja siskon kanssa niin siksi en heiltä ole voinut asiaa salata :) Äiti odottaa jo kovasti, että saa kertoa uutisen kaikille ja iloita tulevasta mummoudestaan. Tänään kerroin myös esimiehelleni koska oon töissä silleen, että ensi viikon ultraan joudun menemään työaikana. Katsoin TES:istä valmiiksi, että tämmöiset asiat saa hoitaa työajalla eikä tarvitse tehdä tunteja takaisin. Mutta esimieshän oli tosi iloinen uutisesta eikä ollut mitään ongelmaa. Ultran jälkeen sitten kerrotaan muille lähipiirissä oleville ja äitikin saa vihdoin puhua asiasta :)
 
Mua ahdistaa kun kohta varmaan pitäis soitella pomolle ja sopia tapaamisesta. Ihan hyvin varmaan uutisen ottaa, hänen mielestään on hyvä jos on pitkään lasten kanssa kotona, mut en vaan jaksais kaikkia paperitöitä taas, kun on iso organisaatio niin niiltä ei voi välttyä...


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Meillä jo kaikki perheenjäsenet ja mun pomo ja työkaverit tietääkin, kerroin viikolla 12 nt- ultra jälkeen. Monet kaveritkin tietää kaikki muut saa itse huomata :D
 
Alkuviikosta paljastin parille lähimmälle työkaverille pomon lisäksi ja tänään sitten sai muutkin esimiehet yms. avainhenkilöt tietää. Lisäksi laitoin tiedon viestillä myös omille alaisilleni, jotteivät kuule asiaa huomenna muilta, kun olen itse poissa. Pomoni on kyllä aika jurmu, sillä se ei ole vieläkään sanonut asiasta yhtään mitään, vaikka olemme muista asioista kertomiseni jälkeen keskustelleet. Muut sen sijaan olivat kiinnostuneita, onnittelivat ja kyselivät muuten raskauden kulusta ja suunnitelmista.
 
poucahontas sanoi:
...Jos jotain oisin saanut lapsuudessani muuttaa olisi ollut se että minun kanssani olisi kunnolla jompi kumpi vanhemmista keskustellut TUNTEISTANI ja AJATUKSISTANI...
Click to expand...

Tää oli yks teema perhevalmennuksessa aikanaan esikoista odottaessamme, että tiedostaa mitä omat vanhemmat teki oikein ja mitä väärin, käsittelee ne ite ja kumppanin kanssa ja tekee itse vanhempana toisin tai vielä paremmin. Menee iteltäni vähän ohi ketjun aiheesta, mut rohkeeta sanoa mitä poucahontas sano "ääneen" täällä.
 
Muokattu viimeksi:
Jep... mä olisin toivonut samaa omilta vanhemmilta. Ehkä sitä nytkin osais puhua enemmän omista tunteista. Vaikka olen mä sitä nyt treenannu miehen kanssa =) Kerrankin kun se tuntuu luonnolliselta. Mut omien lasten kanssa yritän toimia eritavalla. Mies myös tiedostaa sen.. hänen isänsä on kuulemma täys mulkku ja tekee kaikkensa että toimii eritavalla kuin oma isänsä. Ja kyllä he ovatkin kaksi eri ihmistä ja täysin erilaisia. Että oisko sitte anoppi onnistunu jossain :)

Mä tiedän ku kerron omalle äitille ni se soittaa kaikki kaverit läpi ja kertoo koko maailmalle. Sen takia ei olla kerrottu ennen kuin halutaan itsekään että kaikki tietää =) Se ei varmaan ratkeaa liitoksistaan kun kuulee =)
 
Itse en ole vieläkään kertonut kenellekkään. Toki mies on ollut mukana alusta lähtien eli olemme molemmat tienneet samaan aikaan asioista ja päätimme olla hiljaa. Halusimme ensin yhdessä odottaa ja katsoa miten raskaus etenee. On ollut hiukan ikävää suoraan sanottuna valehdella "valkoisia valheita", koska emme ole halunneet paljastaa raskautta. Mutta ajan mittaan siitä on tullut helpompaa ja mielessäni hyväksytympää, koska me voimme aina jatkossa kertoa totuuden. Ja eihän tässä ilkeyttään valehdella, mutta juhlia ja muita on sattunut ennätysmäärä raskauden alussa niin muutakaan vaihtoehtoa ei ole ollut.

Heti ultran jälkeen mies kertoi töissä, taisi olla niin onnessaan joku olikin jo arvannut, kun oli yhtäkkiä tullut poissaoloja päiväsaikaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top