Raskaudesta kertominen

Ollaan kerrottu veljelle ja miehen siskolle, pakko saada joidenkin kanssa asiasta puhua. Muille kerrotaan mahollisimman myöhään (omasta maltista se on siis kiinni :D)
Yhdestä raskaudesta kerrottiin heti ja se meni kesken, joten odotetaan ekaan neuvolaan nyt ainakin (jos siellä siis ultrataan).
Mekin kerroimme vanhemmillemme ja veljillemme edellisestä raskaudesta noin 8.viikolla, mutta se raskaus meni kesken. Tästä raskaudesta tosin kerrottiin hieman ennen ar-ultraa ja painotettiin sitä, ettei tarvitse vauhkoontua, kun edellisenkin kanssa kävi miten kävi. Nyt on kuitenkin 2 ultraa takana ja kaikki vaikuttaa olevan ok :) Omalle isälleni en ole vielä kertonut, enkä tiedä milloin kerroin...ei huvittais kertoa ollenkaan :D

Kavereista tiesi ekasta raskaudesta muutama ja tästäkin raskaudesta samat muutamat. En ole vielä halunnut huudella kaikille, kun edelleen pelottaa onko tämä todellista ja kestääkö loppuun saakka.
 
Kerrottiin toissapäivänä äitille. Ei meinannu uskoo ja se meni ihan sekasin, hiljeni kerrankin vaikka sitä ei saa millään sanattomaksi :) tulee nyt ekaa kertaa mummoksi ja on hyvin innoissaan. Iskälle kertominen tuleekin olemaan ihan eri juttu kun ei oikein olla juttuväleissä... onneks nyt saa kuitenkin keskittyä itseensä ja mahaan hetkeks, huomenna ultra ja seuraavalla viikolla neuvola-aika lääkärin kanssa. En ajatellut ressata enempää kertomista hetkeen...
 
Mä aijon kertoa huomenna äitille kuvien kera. Ja saatanpa huikkasta muutamalle kavereille jos satun törmäämään kauppa reissulla. Onhan tätä mahaa jo vaikee piilotella. Ja tosin ihanaa kun ei tarvi piilotella enään keltään.
 
Onko muilla sellaista tunnetta, kun aletaan olla "turvallisilla" viikoilla ja raskaudesta uskaltaisi mainitakin jo rohkeammin, niin asian yht'äkkiä haluaakin pitää omana salaisuutenaan?

Mä olen odottanut kovasti, että asian voisi huoletta kertoa kaikille. Huomenna poksuu 12+0 ja siitä viikon päästä on nt-ultra. Ollaan miehen kanssa puhuttu, että ultran jälkeen raskaudesta saa kertoa muillekin kuin lähipiirille, joka vauvantulosta jo tietääkin. Nyt on kuitenkin tullut hassuja tuntemuksia, että toisaalta on myös ihanaa, kun on tämä oma pieni salaisuus ja sitä haluaisi vielä hetken pitää itsellään. Toisaalta mulla olisi ensi viikolla oiva tilaisuus kertoa töissä, kun koko työryhmä on paikalla. Alavatsasta huomaa jo masun kasvua hieman - toki se vielä peittyy kokonaan vaatteiden alle, mutta kuinka kauan?
 
Mulla on ihan sama, kun sai lähimmille kerrottua niin yhtäkkiä ei ookaan enää mitään kiirettä puhua kenellekään yhtään mitään! Mulla ei vielä masu edes näy yhtään, joten sen puoleen ei ole ongelmaa pitää salaisuutta vielä :)
 
Kerron huomenna töissä. Pelkään niin kovasti ekaa neuvolaa, että haluan henkisen tuen..kävi miten kävi.
Olen edellisetkin raskaudet paljastanut ennen turvallisia viikkoja, koska olen hoitoalalla ja teen fyysisesti melko raskasta työtä. Jännittää kertoakin, vaikka tiedän kaikkien sanoan "ARVASIN!"
 
Kaikki läheiset tietääkin jo, vamhemmat, miehen vanhemmat, sisarukset paitsi nuorimmat ei vielä, kaverit tietää kun oon joutunu kieltäytymään tarjoiluista pitkin loppukesää...tyttö ei vielä tiedä, kun eihän sen ikäisen aikakäsis yllä vielä ensi viikkoonkaan, niin turha hämmentää vielä kun ei näy...tosin haluan itse kertoa hänelle, että jos on tiedossa esim tytön mummolareissua eli mun ex-appivanhempien tapaamista tms niin täytyy itse ensin sanoa, koska ne möläyttävät aivan varmasti jos vähänkin näkyy. Vähintäänkin tahallaan.
 
Täällä mennään viikolla 15, omille vanhemmille ja yhdelle siskolle kerrottiin viime vkl, ja yksi kaveri jolla hiukan ennen LA tietää. Muuten ei muille sanottu, todennäkösesti loput saavat tietää kun vatsa alkaa näkymään. :)
 
Muokattu viimeksi:
Eilen kerrottiin esikoiselle, että hänestä tulee isosisko. Moneen kertaan piti päästä taputtelemaan vatsaa ja ihmettelemään, että täälläkö on vauva, miten se sinne meni ja miten se pääsee sieltä pois. Tuon ikäiselle (3,5v) riitti tiedoksi, että isi laittoi vauvasiemenen ja siellä se nyt kasvaa, kunnes on valmis tulemaan pois ja sitten käydään sairaalassa, jossa auttavat vauvan pois masusta :)

Ihan varmasti on maininnut asiasta päiväkodissakin, mutta vastassa oli uudempi hoitajatuttavuus, joka ei suoraan kehdannut asiaa kysyä, vaikka vatsaani vilkuilikin. Enpä sitten minäkään maininnut mitään, vaan kerron sitten suoraan omahoitajalle, kun hänet seuraavan kerran tapaan.

Kotiin tultua piti myös vielä varmistaa, että onko se vauva vielä masussa ja sitten julistaa, että äidillä on pallomasu, koska siellä on vauva :)
 
Mä en uskaltanut kertoo äitilleni... jotenkin nolotti, kun moneen otteeseen puhuin et ei enään lapsia. No ultran jälkeen 2,5vuotiaan kanssa käytiin kylässä niin poika antoi sitten ultra kuvan. Mun äiti oli et mikäs vanha vauva kuva tää on, poika sit tokas se on vauva ja näytti mahaani. Huh huh.. helpotti sen jälkeen... eipä tarvi kertoo enään... sanoin sitten et ole kiltti älä mainosta tätä kylällä ihmiset sitte itse huomaavat kun kuljen maha pystyssä..heh.. pikku kylässä juorut leviävät liiankin nopeesti.
 
Meidänkin pikkuinen voi yhtä äkkiä pusutella mahaani onneissaan. Viimeksi teki kaupassa. Tosi hellyyttävää...
 
Ihanaa:) sen ikäiset on niin välittömiä. Me ei olla tytölle vielä kerrottu, kun sen aikakäsitys ei ulotu vielä ens viikkoonkaan, niin turhan pitkään joutuis sit odottelee hoidettavaa. On innokas leikkimään vauvanukeilla ja aina paijaa ja hoitaa ja ihastelee pienempiä taaperoitakin. Lisäks en välittäis että esim ex-anopit sun muut tietäis, kun se on aina pistämässä nokkaansa toisten asioihin, ja tää asia ei tosiaan kuulu sen neuvonnan piiriin. Huomatkoon sitten joskus kun masu oikeesti näkyy ja törmätään, toivottavasti vasta kuukausien päästä.
 
Täällä lähipiiri alkaa jo tietää kaikki, osa on tiennyt jo heti alusta asti. En ole kauheasti asiaa mainostanut, kerron sitten kun on sopiva tilanne ja faceen en laittanut mitään edellisenäkin kanssa ennen syntymää ja tuskin laitan nytkään. Esikolle on turha kertoa, kun ei se vielä ymmärrä:) eipä voi myöskään lörpötellä asiaa:)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Meillä tietää lähipiiri, olemme kertoneet viime viikkojen aikana sitä mukaa, kun olemme kasvotusten tavanneet. Töissä oli pakko kertoa jo pomolle, kun suunnittelimme ensi vuotta. Mulla on ihan unelma esimies, joka otti asian hyvin vastaan, vaikka olikin todella harmissaan työpaikan puolesta. Käski kuitenkin olla nyt itsekäs ja ajatella vain omaa ja vauvan hyvinvointia, joten tuli tosi hyvä fiilis.

Eniten mua jännittää miehen alakouluikäisille lapsille ja hänen ex-vaimolleen kertominen, vaikka olemme kaikki tosi hyvissä väleissä. Lapset ottavat asian varmasti hyvin, vaikka asia herättänee monenlaisia tunteita. Toivon sydämestäni, että asiaa sulateltuaan myös ex osaa olla puolestamme, ja erityisesti lasten puolesta, onnellinen. Asia varmasti kirpaisee, mutta luulen hänen jollain tasolla jo aavistelevan asiaa.

Onko kellään muulla kokemusta uusperheen uudesta tulokkaasta? Miten lapset tai kuvion muut aikuiset ovat uutiseen reagoineet?
 
^ ei ole vielä kokemusta, mutta sama meillä edessä. Exän suhtautuminen jännittää siksi, että tässä punnitaan se onko oikeasti päässyt asioista yli ja onko puolestamme onnellinen VAI alkaako tekemään elämästä hankalaa... Lapsien suhtautumista en sikäli pelkää, että lapset osaavat sopeutua :)
 
Sanoja, juuri samaa mekin mietimme. Lähinnä pelottaa se, jos hän on itsekin yrittänyt vauvaa, mutta tuloksetta. Ymmärrän silloin toki pettymyksen ja katkeruuden, mutta toivon ettei se ainakaan kanavoituisi meitä kohtaan ikävästi. Ja lasten vuoksi toivoisi, että sisarussuhteen tukemista auttaisivat kaikki uusperhekuvion aikuiset. Mutta aika näyttää. Yritämme nyt vain odottaa mahdollisimman hyvähenkistä hetkeä ja toimia niin hienovaraisesti kuin suinkin, loppu on sitten exästä kiinni.
 
Oonkohan minä ainoa maaliskuun porukasta, joka ei ole kertonut yhtään kenellekään..? Joku viikko sitten tuntui vielä että pakko jakaa jonkun kanssa, mutta nyt vaan pelottaa. Ens viikolla ultra, jospa sen jälkeen uskaltaisi edes omille ja miehen vanhemmille kertoa. :eek:
 
Takaisin
Top