Raskaudesta kertominen

Me kerrotaan raskaudesta kun ollaan varmemmilla vesillä. Tällä hetkellä ainoastaan minä ja mieheni tiedetään masussani lymyävästä rakkaudenhedelmästä. :binkybaby (niin ja se nokkava neukkutäti)
Tietenkin jos joku kysyy aikaisemmin tai arvaa, kun maha kasvaa näin toisessa raskaudessa näköjään nopeemmin, voin kertoa asian laidan. :)
 
Tammi-helmikuun vaihteeseen osui konsertteja ja häät, joissa tietenkin suku ja ystävät oli paikalla. Entisenä suhteellisen kovana bailaajana kerroin asiasta paikalla olleille, ei oikein muuten ois tää kessu- ja alko"lakko" menny läpi. Toisaalta tuntuu kummalliselta ja vähän pelottavalta (huonoa karmaa?) sanoa uutinen ääneen, tää on niin epätodellinen juttu vielä itselle ja kaikkea voi vielä tapahtua. Toisaalta on taas sellainen tunne, että kaikki tulee menemään hyvin. Äidille kerroin heti kun tein testin, ensin ajattelin et odotan pari kuukautta, sit tuijotin testiä pari minuuttia sohvalla ja otin luurin käteen...Se vedettiin töissä asiakaspalvelusta loppupäiväksi, kun oli niin sekaisin (onnesta) uutisesta.
 
Ei olla kerrottu muille. Kahdelle ystävälle aion kertoa varmaankin piakkoin. Muut saavat kuulla sitten np-ultran jälkeen (tai juuri ennen).
Ei tätä ole toisaalta tarkoitus mitenkään salaillakaan, jos tulee puheeksi niin sitten tulee. :)
 
Olen kertonut yhdelle hyvälle ystävälle, en tiedä vielä milloin muille. Tämä kuin on iloinen yllätys niin itsekin ei ihan ymmärrä vielä! Oon tehnyt 2 haamua viime viikolla ja tänään cb raskaana 1-2 joten on tämä vissiin ihan todellista! <3
 
Mä kerroin vahingossa yhdelle kaverille. Tosin se ei tainnu tajuta sitä kun se oli tavallaan lauseen sisälle piilotettu. Ajattelin aprillipäivänä julkistaa tiedon, uskokoon sitte ken haluaa :p
 
Ewe, loistava idea tuo aprillipäivä! Mä teen ehdottomasti kavereille noin, jos eivät sitä ennen arvaa. :D
 
Me ollaan vahingossa paljastettu jo molempien sisaruksille ja äideille. Ja pari omaa ystävää tietää, koska ovat samassa tilanteessa. Ollaanpa oltu lörppöjä! :D Ärsyttää. Yksi ystäväni on lähes tismalleen samoilla viikoilla+päivillä kuin minäkin ja aateltiinkin ekan ultran jälkeen kertoa yhdessä lopulle kaveriporukalle. Silloin myös kerrotaan lopuille sukulaisille, niinkun ensimmäisenkin kanssa. :)
 
Mä päätin kertoa mun vanhemmille jo ennen huomista varhaisultraa. Halusin, että tietävät, tapahtui mitä tapahtui. :) Ottivat uutisen tosi hyvin ja vaikutti siltä, että ensimmäistä lastenlasta on jo ehkä toivottukin. :)

Mies haluaisi huutaa koko maailmalle ja lörpöttelee ihan ihme juttuja, joista ainakin penaalin terävimmät kynät voivat jotain jo päätellä. Ihan jännittää mennä sunnuntaina sukulaislapsen synttäreille... :D
 
Me ei olla kerrottu vielä kenellekään ja kerrotaan huhtikuussa ehkä sitten ensimmäisen ultran jälkeen omille sisaruksille ja vanhemmille. Lapsenlapsia ovat kyllä kovasti toivoneet jo aikapäiviä sitten, mutta kerromme sitten hyvät uutiset kunhan vauvan tulo on varmempaa :)

Päivisin kun soitellaan puhelimella miehen kanssa niin hän kuiskailee puhelimeen työpaikalla että ei vaan kukaan kuule mistä jutellaan (ultrasta, neuvolasta ja sallituista ruoista). :grin

Äidilleni haluaisin kyllä kertoa ja kysellä miten hänellä meni raskaudet 5 kpl aikoinaan. Maltan kuitenkin mieleni ja ehkä sitten sen ultran jälkeen kyselen.

Aprillipäivänä kertominen on huisin hauska idea! Kertokaahan sitten miten ihmiset uutisen ottivat vastaan :grin
 
Me ollaan kerrottu parille kaverille ja mun siskolle joka myös odottaa lasta tällä hetkellä, vanhemmille ja lopuille kavereille kerrotaa sit vasta ekan ultran jälkeen :D
 
Mä olen kertonut kahdelle hyvälle ystävälle. Lisäksi molempien vanhemmille on kerrottU. minua on helpottanut kun olen voinut puhua ystävien kanssa. Olen pohtinut asian niin, että jos tulee keskenmeno tai raskaus onkin tuuli muna, niin ke toisin tietysti ystäville senkin. Miksen siis puhuisi tästä pitkän odotuksen jälkeisestä ilouutisestakin?
Tietysti on vielä iso joukko läheisiä, jotka eivät tiedä jja, joille kerromme vasta kun ensimmäinen kolmannes on turvallisesti ohitettu. Voi kumpa kaikki menisi hyvin........

PS. Kirjoittelen tabletilla ja tottumattomana tabletin käyttäjänä tulee näköjään kamalia kirjoitusvirheitä.....
 
Olen kertonut siskolle ja yhdelle läheiselle ystävälle. Toki mies ja esikoinen (kohta 2-v.) tietävät myös raskaudestamme. ;)

Odottelen vielä sen Np-ultran ennen kuin kerron vielä muille. Toisaalta en usko, että mulla pokka pitää jos joku kysyy sitä multa suoraan. :D Kun näin, että siellä varhaisultrassa sydän sykki, niin teki ihan hirveästi mieli kertoa kaikille mahdollisille tutuille. :)

Esikoista odottaessa ja hyperemesiksestä kärsiessäni kerroin työkavereille ja isovanhemmille jo silloin varhaisultran jälkeen. Oli vähän pakko, kun ravasin oksentamassa sen rv 6-17.
 
Ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen jolloin se hassu lääkärisetä myös ultrasi eka kerran, soitin äitille. Vaikka siellä monitorissa näkyi pieni piste niin se oli silti niin ihmeellistä kuin universumin alkupiste. Ja oli ihan hyvä että soitin jo äitille koska myöhemmin oli kipuja ja pystyin niistä keskustelemaan hänen kanssaan järkevästi. Minun poikaystävä lähti juuri reissuun eli oli viellä täällä kun tein raskaustestin mutta lähti samalla viikolla 2kk reissuun Etelä-Amerikkaan. Oli sitä reissuaan suunnitellut jo puoli vuotta ja periaatteessa me toivottiin että tulisin raskaaksi jotta asia ei enempää siirtyisi reissun takia kun yrittämään pääsisi taas uudestaan vasta huhtikuun lopulla.
Koska olen ihan yksin kotona niin äitinikin jo yllyttää minua kertomaan muille kavereille että jos tarvitsen apua on joku jolle soittaa. Minulla on siis yksi hyvä saksalainen kaveri jolle kerroin ja joka on nyt ns. hätäkontaktinumeroni ja Suomessa on parasystäväni joka tietää asiasta myös. Muuten ajattelin vielä odotella muille kertomista.
 
Me ei olla vielä kerrottu kenellekään. No, neuvolantäti tietää :wink Joka toinen päivä on sellainen fiilis, että haluaisi kertoa kaikille ystäville ja työkavereille, ja joka toinen päivä haluan pitää salaisuuden itselläni. Ristiriitaista?

Asutaan kauempana minun sukulaisista, miehen suku asuu lähellä. Äitini on tulossa ensi viikonloppuna kylään meille, ehkä sitten kerrotaan vanhemmillemme? Ei olla päätetty vielä. Jostain syystä jännittää kertoa, vaikka tiedän että omat vanhempani ovat tätä uutista toivoneet jo pitkään vihjailuista päätelleen :grin

Töissä ei huvittaisi kertoa vielä pitkään aikaan, mutta maaliskuun alussa oleva kehityskeskustelu vähän mietityttää, kun pitäisi lyödä lukkoon tulevan vuoden suunnitelmia. :eek:
 
Mie jo niin ootan tietoa, et koska ois se eka ultra, kun ajateltiin et kerrotaan sen jälkeen muillekin :).
 
Vähänkö oli jännää soittaa neuvolaan ekaa kertaa ja sanoa ääneen jollekkin "mä oon raskaana". Vieläkin se tuntuu hassulta. Sen jälkeen ollaan kerrottu vanhemmille ja yhdelle sukulaisperheelle. Ei uskalla puhella ennen ultraa, joka on vasta kuukauden päästä.

Liia on kyllä ahdistavaa kun munkin töissä suunnitellaan syksyn juttuja kovin. Oon vaan yrittänyt olla hiljaa ja näyttää viattomalta :D
 
Joo, Elisheva, tuo oli kyllä niin hämmentävää sanoa se ääneen, ja samalla kuulla ensimmäiset onnittelut :)

Toisen kerran jouduin sanoa ääneen "olen raskaana" kun kävin apteekissa ja tarvitsin myyjän apua. Hän alkoi aika suureen ääneen puhua sitten siitä, mikä lääke soveltuu tilanteessani, ja minä olin että shhhh! Shhhh!! Vaikka koko apteekki oli melkein tyhjä :grin
 
Mäkin oon miettinyt tota aprillipäivää ;) Mutta saa nähdä maltanko ihan sinne odottaa sitten. Tai sitten odotan pidempääkin jos oikein innostun tästä salailusta. Nyt kyllä tekisi mieli kertoa jo kaikille kun ultrassa näki että tämä on totta eikä vaan mun kuvitelmaa :) Mies heti kommentoi mun aprillipäivä ideaa että joo viimevuonnahan noita riitti :) Tais olla sen kavereilla buumi :D :D :D Mut juu en vielä tiedä miten ja milloin oikeesti kerron.. Kahdelle parhaalle ystävälleni olen kyllä jo kertonut. On ihana kun voi jollekin puhua asiasta. Ja toinen ystävistäni on myöskin raskaana niin on ainakin yhteistä jutun juurta.
 
Oon kans kertonu parille kaverille ja miehelle tottakai. Alkujärkytyksessä soitin ystävälleni, joka käski soittamaan miehelle samantien, sillä mietin voinko kertoa :D Oli pää vähän pyörällä siinä tilanteessa.

Mua jännittää kertoa omille ja mieheni vanhemmille. Äitini saattaa järkyttyä, muuta en hänen reaktiostaan osaa aavistella, toiveissa hänellä on etten heti 22-vuotiaana olisi lasta tehnyt... Miehen vanhemmat ovat viimeisen kaksi vuotta painottaneet ettei lapsenlapsia saa tulla ennen kuin perheen kuopus (nyt 14v) on muuttanut pois kotoa. Mietin kans kerrottaisiinko aprillipäivän turvin, voi ainakin nauraa "vitsille" ja ottaa vähän välimatkaa ennen kuin kertoisi sen olevan ihan oikeasti totta :D Mikäli siis reaktiot tulevilla isovanhemmilla on sellaiset kuin pelkään...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top