Raskaudesta kertominen

[Syystoukka]

Miten voikin olla näin vaikeaa kertoa omalle äidille?

Olen monena päivänä soittanut äidille ihan muuta asiaa ja samalla ajatellut kertoa, mutta en vaan saa sanotuksi. Äidilläni on ikävä tapa tuoda aina oma mielipiteensä vahvasti esille ja hänen tapansa on luonnollisesti ainoa oikea tapa tehdä asiat. Ja usein jompikumpi tai molemmat vääntää itkua puhelimessa, kun äidin mukaan teen asiat aina väärin ja tottakai se harmittaa vaikka tiedän toimineeni oikein. Siksi pelkäänkin hänen reaktiotaan, sillä muutimme tosiaan viikko sitten omakotitaloon ja meillä on iso asuntolaina, kesällä piti tehdä remonttia isolla summalla, minulla ei ole töitä tällä hetkellä enkä varmaan pahoinvointien takia ihan heti voi töihin mennäkään eli raha-asiat ei nyt mene aivan niinkuin piti. Mutta toisaalta taas äitini on todella lapsirakas ja sisareni kaksi lasta ovat usein (pari-kolme kertaa viikossa) heillä hoidossa jopa yötä.:) Joten ei hän nyt kovin kauaa jaksa vihotella, eihän? Se on ainakin varmaa, että kasvotusten en kerro, kun en yhtään tiedä miten hän suhtautuu!

Anopille olisi sen sijaan paljon helpompi kertoa, sillä hän on todella ihana ihminen ja olemme todella läheisiä. Kuitenkin jotenkin koen, että olisi miehen asia kertoa omalle perheelleen ja minun taas omilleni.

Miten ja missä tilanteessa ja millä viikoilla muut ovat kertoneet tai ajattelitte kertoa?:)

 

[Eriika]

Nyt on 6+3 menossa ja lähimmille (vanhemmat, sisarukset ja parhaimmat ystävät) kerrottiin samana päivänä, kun teimme positiivisen testin (5+0). Kaikki aikalailla odotelleetkin jo uutista, joten juuri kellekään se ei tullut aivan älyttömänä yllätyksenä. Huvittavinta oli, että miehen paras kaveri meni eniten shokkiin uutisesta . Herkkä mies!

Meilläkin menee äidin kanssa monesti riitelyksi tai nakkeluksi, kun emme kerta kaikkiaan ole samalla aaltopituudella monestakaan asiasta... mutta se kait on ihan normaalia äiti-tytär-suhteessa, joten et ole ainut Syystoukka :) Äitini reagoi raskausuutiseen kuten odotinkin eli meni mykäksi, onnitteli ja alkoi itkeä Kerrottiin siis puhelimessa kun oltiin reissussa silloin.

Molemmille oli päivänselvää, että kerrotaan samantien kaikille keille halutaan... Turha on minusta jäädä pahinta pelkäämään, pitää vaan luottaa, että kaikki menee vauvalla hyvin. Ja jos ei menekään hyvin, niin elämäähän se vain on ja rakkaimmat on tukena. Näin itse sen ajattelen. Kaikille en toki ala kuuluttamaan, kuten en muitakaan omia asioitani.

 

[Isada]

Me aluksi ajattelimme että kertoillaan vasta lähempänä sitä viikkoa 12, mutta eihän siitä mitään tullut :D Molempien vanhemmille kerrottiin about 6+2 (nyt 7+0) Anoppi purskahti itkuun (onnesta,heh) ja molemmat miehen vanhemmat siis aivan innoissaan uutisesta :) kovasti sitä oli jo odotettu... Heille kerrottiin siis yhdessä kasvotusten. Omalle äidille kertominen oli munkin mielestä oudon jännittävää, ja siis puhelimessa sitten päräytin pitkän löpinän jälkeen että onnea vaan tulevalle mummille... seurasi hiljaisuus ja sitten "mitääh!", jonka jälkeen äiti onnitteli ja ilmoitti kyllä olevansa valmis mummin hommiin :) Iloinen oli siis uutisesta. Myös molempien sisarukset tietävät, ja olivat oikein iloisia. Miehen sisko jo lupaili meille muutamia vauvatavaroita jotka juuri jäämässä/jääneet pieniksi heidän lapsiltaan...

Jotenkin tämä itselle konkretisoitui vielä enemmän kun sen oli kertonut läheisille... :) Tosiaan turha kai se on liikaa pahinta pelätä, vaan täytyy yrittää pysyä positiivisena ja uskoa ja toivoa että kaikki menee hyvin. Ja jos jotain tapahtuukin, niin ainakin on sitten tukea saatavilla... Töissä kertominen onkin sitten toinen juttu, saas nähdä onnistunko salaamaan asian kuinka pitkään... tavoitteena siis odottaa ainakin np-ultraan, tai jopa pidemmälle, riippuen missä vaiheessa rupeaa sitten vatsa jo näkymään :)

 

[CMT]

Me meinataa kertoa vasta sitten ku ollaa ekassa ultrassa käyty:)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app

 

[Anis12]

Kerroin töissä yhdelle läheiselle työkaverille heti samana aamuna kun plussa tuli. Töissä alkamassa iso prokkis, joten ajattelin että tämän työtoverini olisi hyvä tietää että voimani voivat olla lähitulevaisuudessa vaihtelevat. Vanhemmille emme ole vielä kertoneet, ehkä joskus 8 viikolla voisi kertoa. Isäni on todella iäkäs ja kaipaa kovasti lastenlapsia, joita ei ole vielä, jännittää että saako sydärin jos kerrotaan, toivottavasti ei ainakaan ennenkuin ehditään kertoa. Toivottavasti kaikki saa kaikilta hyvän vastaanoton uutiselleen

 

[mirokka]

Meillä ollaan kerrottu vasta minun äidille. Eikä kiirehditä sen kanssa. Ennen pienimmän syntymää oli kohdunulkoinen raskaus ja sitä ennen keskenmeno niin halutaan olla aika lailla varmoja että pienellä sittiäisellä on mahdollisuudet kasvaa isoksi ja vahvaksi :)

 

[catti]

Itsekkin ajattelin kertoa vasta kun ekassa ultrassa käyty. Parille kaverille olen jo kertonut kun olin niin innoissani ja peloissani yhtäaikaa :D

 

[komumäki]

Me meinattiin ettei kerrota kellekään ennen viikkoa 12, mutta tänään olin entisten työkavereitten kanssa syömässä ja nehän arvasi heti että oon raskaana :) samaten kerroin yhdelle vanhalle luokkakaverille joka on juuri poksahtamaisillaan :) se kyllä vähän lipsahti :D vanhemmille ei olla vielä kerrottu kumminkaan. Äiti järkyttyi jo pelkistä suunnitelmista ja kehoitti miettimään tarkkaan. Viimeistään kahden kuukauden päästä mun vanhemmatkin luultavasti arvaa kun on äidin 60-vuotisjuhlat ja kun kieltäydyn juhlajuomasta :D

Sent from my GT-I9505 using Tapatalk

 

[mammasmurffi]

Hei vaan kaikille! :D

Minä kerroin ekasta raskaudesta äidille ja mummille rv:lla 6 ja molemmat alkoivat heti voivotella ja kertoa omista keskenmenoistaan... Äidin km:sta tiesin kyllä mutta en mummin, ja sieltä tuli vielä kehoitus "pitää sitten jalat ristissä ja toivoa parasta"!!! no, vahingosta viisastuneena uudesta tulokkaasta aion kertoa vasta ekan ultran jälkeen, enkä sittenkään pidä kiirettä...

Mieheni vanhemmat onneksi suhtautuivat ihanasti ensimmäisen vauvasmurffin tuloon, toisesta mies saa kertoa kun haluaa. :-)

Kavereille on tullut kauhisteltua miten hirveä synnytys ekan kanssa oli, ja vannottua ettei toista tule. :-D oikeastaan huvittaa miettiä minkälaisia ilmeitä sieltä tulee kun kerron heille...

 

[mammasmurffi]

Ainiin, velipoika arvasi meillä käydessään heti, että olen raskaana (silloin ekasta, nyt vielä imetän esikoista niin jouluna pystyi vain maistelemaan punaviiniä sillä verukkeella). Veli sanoi, että selvähän tuo on, kun ei oo ollu siskolla tapana sylkeä kuppiin.. se siitä yllätyksestä. Josko vaikka tämä toinen edes vähän saisi hämmennystä aikaan!

Nyt viime jouluna siis aavistelin jo kun alkoi vähän olla tuttuja oireita, vaikka testin tein vasta kun menkat oli selvästi myöhässä.

 

[kissedvaahtis]

No mä kerroin jo mun porukoille melkein heti plussan tehtyä, ku tiedän etten voi raskautta kauaa piilotella ja mun äiti on semmonen kiukkupelle, joten nyt sillä on aikaa sulatella asiaa :D ja loppujen lopuksi sekin suhtautu aika hyvin asiaan.
Miehen siskolle kerroin heti raskaudesta, koska hän on minun kaveri :)
Mut miehen muulle perheelle ei tarvitse edes kertoakaan. Niiltä en ole koskaan oikein kuullut mitään positiivista, joten mun puolesta ne saa pysyä poissa edelleen.
Aina aikasemmin kun niistä on jotain kuullut, niin on ollut jotain haukkumisia ja vinkumisia.

Mut itseä inhottaa se ku ei oikeestaan ole ketään ihmistä kelle vois innoissaan toitottaa, että saadaan vauva!!! :) kumminkin yritystä on ollut jo se 1,5 vuotta.

 

[mammasmurffi]

Kissedvaahtis, onpa ihanaa että noin pitkä yritys palkitaan!! Onnea!! Minäkin tulin tänne kirjoittelemaan ensimmäistä kertaa (missään keskustelupalstoilla!!) koska tuntuu just tuolta, et haluu saaha toitottaa. :-D

 

[emmaemiilia]

Me ollaan tulevan isän kanssa kerrottu nyt molempien äideille. Mun äiti tosin lipsautti sen mun isosiskolle ja isäpuolelle oli myös pakko kertoa, kun kokoajan jossain ollaan supisemassa :D Mun äiti totesi että edellisen km:n jälkeen osasi kyllä tätä odottaa, ja ihmetteli kun ei jo joulukuussa tätä infoa tullut. Muutenkin kaikilta tosi positiivinen suhtautuminen, mutta kaikki vähän varuillaan kuitenkin, jos tämäkin päätyy keskenmenoon.
Kuitenkin nyt 5+1 ja jokainen päivä ollaan voitonpuolella, vaikka kuitenkin pelottaa.

 

[L4p4nen]

Ollaan kerrottu vasta mun äidille ja se pelotti millasen vastaanoton sieltä saa, mutta sieltä tulikin oikeen ihana ja ilolla odottava tuleva mummi :) Ainoa mikä vielä tosissaan mietityttää, miten isälle kerron mutta ajattelin ekan neuvolan jälkeen viikon päästä täräyttää uutisen.
Miehen vanhemmille kerrotaan varmaan vasta vähän myöhemmin, sopivan tilasuuden tullen ehkä vasta toisella kolmanneksella reilusti, kun vointi ei riitä tällä hetkellä vierailuihin :/ Ystävillekin vasta kun alkaa näkymään :)

 

[neljäskissa]

me ei olla vielä mietitty että koska kerrotaan, yksi mun kavereista joka odottaa nyt myös kerroin kun olin haamun tehnyt. mun äiti kyllä varmaan arvailee jo vaikka ei oo sanonu mitään, asutaan naapureittain ja nähdään lähes päivittäin niin ei ihme jos on huomannu pahan olon ja väsymyksen.. mutta varmaan kun viikkoja tulee vielä pari lisää, nyt 4+2, niin vois alkaa kertomaan. esikoisesta odotettiin ekaan ultraan ennen kuin kerrottiin kenellekkään mutta tätä jo odotetaan niin ei varmaan pysy sinne asti salassa..

 

[noom]

Mä vasta tein raskaustestin eilen, joten vielä en ole kertonut kenellekkän IRL tutulle (esikoisen lasketun ajan facebookryhmässä kyllä). Parille kaverille kerrotaan miehen kanssa varmaan lähipäivinä, mutta isovanhemmille ja muille tutuille vasta reippaasti np-ultran jälkeen, Näin tehtiin viimeksikin, sillä ensimmäisessä raskaudessa kerrottiin kaikille heti, ja se päättyikin km, oli sitten ikävää selitellä

 

[~Adalia~]

Itse en aio edes kertoa kenellekkään.
3 keskenmenon jälkeen olen sen verran varuillani etten halua kertoa, eiköhän ihmiset sitten huomaa jossain kohtaa mikäli tämä neljäs raskaus onnistuisi........ mitä todella toivon.

Ensi viikon torstaina äippäpolille tutkimuksiin keskenmenojen takia, sielä varmaan ultrataankin jos ei ole jo mennyt kesken. Siitä sitten muutama päivä eteenpäin niin ensimmäinen neuvola missä myös ultrataan jos niin pitkälle tämä raskaus kestää...

 

[mammasmurffi]

Tsemppiä sinulle Adalia ja niinkuin tällä foorumilla on tapana toivottaa: Jarrusukkia!! :-D

 

[~Adalia~]

Kiitos! :)

 

[Anis12]

No nyt on kerrottu mun vanhemmille vaikka viikkoja vasta 5+2. Äiti alko hösään niin että rupes jo vähän kaduttaan kun tuli kerrottua. Tulee pettymys kaikille jos meneekin kesken. Toisaalta elämää se vaan on, enkä millään ois pystynyt pimittään tietoa niin kauan, lörppäsuu kun olen.