Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mrs. L
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänään kävi semmonen episodi että meni kyllä pasmat sekaisin pahemman kerran. Pomo ilmestyi mun työpisteelle ja sanoi silleen muikeasti hymynkare suupielessä, että "tätä keskustelua ei sit ikinä oo käyty, mutta sit kun alat oleen samassa tilassa kuin X niin kerro mielellään mulle mahdollisimman aikasin." Tää X johon viitattiin on siis mun työkaveri joka on aika pitkällä raskaana.

Siis MITVIT...!?! Stalkkaako se tätä foorumia ja on tunnistanu mut? :wtf
Seurataanko meidän firmassa salaa työntekijöiden verkkoliikennettä ja raportoidaan esimiehille, missä on käyty? Eiks se oo laitonta?! :rulez (pyörin keväällä ruokatunneilla ja kahvitauoilla aika paljon netissä ettimässä tietoa lapsettomuushoidoista yms.) Vai näkyykö tää muka niin selvästi naamasta? Iskee vainoharhaisuus!
No, jos se täällä stalkkailee niin sittenpähän tietää. Ehkäpä en kiusallanikaan vahvista asiaa kovin aikaisin :grin
 
No joo iskis kyllä itelläki pahemman luokan vainot päälle tuommosessa tilanteessa :D Meidänki äiti väitti katsoneensa n. 3 viikkoa sitten, kun nähtiin et oisin raskaana ennen kuin ees itse tiesin. Ehkä se sitte näkyy naamasta joillekki who knows :D

Meillä tosiaan miehen vanhemmat ja minun äiti tietää. Sitten joillekkin läheisimmille ystäville on kerrottu. Ei sitä aina malta pitää suutansa kiinni, kun on niin innoissaan vaikka oli tarkoitus ettei nyt heti alussa kerrota juuri kenellekkään...
 
Katki sanoi:
Tänään kävi semmonen episodi että meni kyllä pasmat sekaisin pahemman kerran. Pomo ilmestyi mun työpisteelle ja sanoi silleen muikeasti hymynkare suupielessä, että "tätä keskustelua ei sit ikinä oo käyty, mutta sit kun alat oleen samassa tilassa kuin X niin kerro mielellään mulle mahdollisimman aikasin." Tää X johon viitattiin on siis mun työkaveri joka on aika pitkällä raskaana.

Siis MITVIT...!?! Stalkkaako se tätä foorumia ja on tunnistanu mut? :wtf
Seurataanko meidän firmassa salaa työntekijöiden verkkoliikennettä ja raportoidaan esimiehille, missä on käyty? Eiks se oo laitonta?! :rulez (pyörin keväällä ruokatunneilla ja kahvitauoilla aika paljon netissä ettimässä tietoa lapsettomuushoidoista yms.) Vai näkyykö tää muka niin selvästi naamasta? Iskee vainoharhaisuus!
No, jos se täällä stalkkailee niin sittenpähän tietää. Ehkäpä en kiusallanikaan vahvista asiaa kovin aikaisin :grin
Click to expand...


Hah, mun piti peukuttaa tätä
 
Me kerroimme omalle äidilleni tänään, eilen kun tuli positiivinen tulos :) Oli onnensa kukkuloilla, kun ensimmäinen lapsenlapsi tulossa :) Miehen vanhemmille kerromme n. viikon päästä kun he tulevat reissusta :) Tulevalle kummitädille kerroin heti kun olin miehelle kertonut. Kyllä se vain totta on että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :)

Miehen vanhemmat varmasti kertovat asiasta miehen sisaruksille, heitä kun on paljon niin säästää ainaki ite puhelinlaskuissa ;) Muille ystäville kerrotaan sitten vasta kun on täysin varmalla pohjalla tämä eli lokakuun alun jälkeen :)
 
Mulla on jo kaks ihan kummallista sattumaa käynyt tämän raskauden tiimoilta... Viime tiistaina plussasin ja keskiviikkona koulussa tuli Kaakkois-Aasialainen oppilas kysymään, onko mulla toinen lapsi mahassa (tiesi siis että mulla on jo tuo yksivuotias tytär), olin hetken silleen huuli pyöreänä. Sitten tänään oli ryhmänohjaajan kanssa keskusteluaika minun opinnoista että mitä minun pitää käydä ja mitä ei, se sanoi että minä käyn tutkinnon kahdessa vuodessa. Aloitin sitten, että tähän nyt tulee yksi mutka matkaan, niin se totesi "Mie jo arvasinkin. Kerrotko virallisesti nyt vai myöhemmin?" Ja siis olin jo aiemmin päättänyt että kerron jotta voin samalla kysellä miten nuo opinnot järjestyy. laughing7 Mutta tuo plussausta seurannut päivä oli melkoisen pelottava kun vielä omatkin ajatukset sekaisin koko asiasta, enkä koulussa sitten kuitenkaan ehtinyt ajattelemaan koko asiaa niin tuli hieman puskista...

Kovasti tahtoisin kertoa jo kaikille, mutta kyllä meinasin odotella sinne ekaan ultraan ainaskin. Äitilleni kerron ehkä vielä myöhemminkin ellei nyt kauhean selvästi ala näkymään. Siskolle haluaisin kertoa kun jaetaan aina kaikki, ja hänestä kummia ajattelin pyytää kun juuri keväällä riparin kävi. Pitää vielä kysyä avopuoliskoisen mielipidettä :)
 
Ollaan miehen kanssa tämän salaisuuden kanssa ihan kahdestaan. :) Heti silloin kun tammikuussa ruvettiin yrittämään esikoista, niin oltiin kumpikin samaa mieltä, että ei puhuta asiasta muille. Kun plussasin, niin samaisena päivänä oli miehen puolella juhlat ja tottakai niitä sukulaisia siellä oli, jotka oli tökkimässä että "millos teille on tulossa?" Tyhmänä sitten vain piti hymyillä ja tokaista, että kyllähän niitä sitten kerkeää myöhemminkin. :) Minulla oli töissä vielä niin hauska tilanne, että helmi-maaliskuussa rupesi työkaverit ja pomo kiusimaan lapsenteolla, kun minulla on määräaikainen työsuhde tammikuun loppuun ja eivät haluasi minua pellolle heittää ihan työttömäksi, mutta kun töitä ei ole tarjolla kaikille kun tuuraamani työntekijä palaa hoitovapaalta juuri samaiseen aikaan. Pomo on sen verran iäkäs, että tokaisi että tässä välissä kerkeät tekemään muutaman muksun ennen kuin hän jää eläkkeelle ja minä saan tulla takaisin töihin. :) En sitten viitsinyt paljastaa, että pillerit on heitetty jo aikoja sitten ja samat suunnitelmat on meilläkin miehen kanssa. :)

Uskon, että lähimmille kerrotaan ensimmäisen ultran jälkeen ja muut saa sitten itse hoksata. :)
 
Mulla on yks työkaveri, jolla on aivan käsittämätön raskaustutka. Se on tunnistanut tiineet kollegat poikkeuksetta tosi aikaisin. Kuulemma jokin epämääräinen hehku olemuksessa sen paljastaa. No, tää tyyppi palaa lomalta viikon päästä. Jännä nähdä milloin sen tutka hälyttää! :clock
 
Mulla on tuttavapiirissä yks mies, joka väittää, että sen näkis naisen silmistä.. Kait siinä jotain perääkin on, ainakin se musta on kerran tiennyt ennen kuin kukaan muu :)
 
Tänään kerrottiin molempien vanhemmille ja miehen siskolle. Paljastuipa sitten samalla sekin, että anoppi ei ollut malttanut pitää omana tietonaan sitä luottamuksellisesti kerrottua asiaa, että tässä on yritetty jokseenkin pitkään ilman tuloksia. Oli mennyt "vahingossa lipsauttamaan" asian "muutamille". Nyt sen sitten tietää todennäköisesti koko miehen puoleinen suku. No, väliäkö tuolla enää kun ollaan tässä pisteessä, mutta periaatteessa tietenkin korpeaa armottomasti että luottamus petettiin.
Mies oli todella raivona äidilleen ja sanoi, että jos tieto raskaudesta lähtee eteenpäin ennenkuin on annettu lupa kertoa, niin on turha odotella kutsua ristiäisiin.
 
Minä olen kertonut äidilleni, siskolleni ja veljelleni (jotka kaikki on luvannut pitää tiedon vielä itsellään) sekä yhdelle kaverille, jolla ei ole mitään kytköksiä sukulaisiini/tuttuihini, jotta voisi asiaa eteenpäin kertoa. Mies ei ole vielä kertonut kenellekään, ei edes vanhemmilleen. Matalaa profiilia ajateltiin pitää näin aluksi. (Tosin heti plussattuani kun miehelle sanoin että voitaisiin olla hissuksiin vielä alkuun, niin se sanoi kertovansa kaikille töissä heti. No, ei se kertonut sitten kuitenkaan.)
Töissä ajattelin omalle työporukalleni kertoa ensimmäisen neuvolan jälkeen, lopuille varmaan sitten kun alkaa näkyä päällepäinkin.
 
Mä oon kertonu ainoastaan työkaverille. Enpä ois arvannu että hän on ensimmäinen jolle kerron ku ei mitään superläheisiä olla.. Tuli vaan työvuotta/asioita suunnitellessa vähän pakon eteen raskaudesta kertominen. Edellisestä tuulimunaraskaudesta olin tässä vaiheessa hölöttäny jo aika monelle ja mieskin muutamalle.. itse koin sen ahdistavana ku piti kertoa sitte kaikille ettei vauvaa tulekkaan. Ehkä senki takia nyt varovaisemmin tämän suuni kanssa olen, ei edes ole semmonen olo että tekis mieli kertoa kenellekkään. Viimeksi pakahduin halusta kertoa koko maailmalle :dance008 . Jos varhaisultrassa on kaikki hyvin niin ajateltiin kertoa läheisimmille ja np-ultran jälkeen sitte muille, ketä nyt sattuu asia kiinnostamaan.
 
Mä rupeen olemaan jo todella kärsimätön.. Haluaisin kuuluttaa meidän raskaudesta ja onnesta kaikille :D Jos vielä pari viikkoa malttaisi odotella.. :)
 
Minä "jouduin" eilen kertomaan miehen äidille raskaudesta. Meillä on alkuraskauden ultra huomenna ja minun piti pyytää anoppia katsomaan lapsia siksi aikaa, kun ollaan miehen kanssa ultrassa. En sitten viitsinyt keksiä tekosyitä siihen minne mennään ja miksi, joten päätin että nyt sitten kerron. Sanoin anopille että muille (paitsi appiukolle) ei sitten saa raskaudesta kertoa, ennenkuin on 12 viikkoa täynnä. Aiemmin ollaan kerrottu miehen kanssa yhdessä ja yleensä ultrakuvien kera, mutta nyt kun on nuita lapsia jo enempi niin tällä kertaa ultraan meno "salaa" ei oikein olisi ollut mahdollista. Lähdetään vklopuksi reissuun ja reissuun lähtee myös minun vanhempani, joten on hyvin todennäköistä, että kerrotaan raskaudesta siellä myös heille, siis jos huomisessa ultrassa on kaikki hyvin. :)

Muille sukulaisille, ystäville ja tutuille kerrotaan vasta sitten, kun on se 12 viikkoa täynnä (tai myöhemmin) ja ei siitäkään isoa numeroa tehdä, vaan sitten kun tilaisuus tulee niin kerrotaan :) Viime raskaudessa osa tutuista sai tietää raskaudesta vasta kun tytöt oli syntyny :) Joten kiire meillä ei ole kertoa...
Poikkeuksena vielä se että parille oikein hyvälle ystävälleni aion kertoa, kun tilaisuus tulee, eli todennäköisesti ennen tuota 12viikkoa :)
 
Moikka!
Heti plussattuani kerroin tietysti miehelle ja kahdelle kaverilleni (toinen myös raskaana, toinen synnytti kesäkuussa). Mies sitten kertoi viime viikonloppuna kahdelle kaverilleen tasapuolisuuden vuoksi. :)
Maanantaina jouduin soittamaan äidilleni heti aamulla kun olin niin huonovointinen ja oksentelin. Ei pitänyt kertoa vielä, mutta en voinut muuta. Meinasi äidin aamupalat mennä väärään kurkkuun kun soitin ja samaan lauseeseen sisällytin: Moi, piti kertoo jotenkin hienommin mut ei voi mitään, oon raskaana, ihan helvetin paha olo, voitko käydä apteekista hakemassa pahoinvointirannekkeet? :laughing005 Siinä sitten äiti takelteli ja kysyi kuinka pitkällä ollaan ja voiko syödä aamupalansa loppuun.. :laughing014

Äiti sitten kertoi isälleni eilen illalla, ei tuo kummemmin ollut reagoinut, kuvitteli ensin tulevansa isoukiksi uudestaan koiralleni! Appivanhemmille kerrottiin myös eilen käydessämme, yllättävän rauhallisesti ottivat tiedon vastaan, jopa ehkä varovaisesti? Voi olla, että suurimmat kyyneleet on vuodatettu silloin kun ekasta lapsenlapsesta kuulivat. Molemmilla isovanhemmilla siis toisesta lapsenlapsesta kyse.

Harmittaa sinänsä, että jouduttiin kertomaan näinkin aikaisessa vaiheessa, mutta minkäs näille oloilleen mahtaa, ei tätä olisi voinut piilotellakaan enää. Ja kohtahan se työkaveritkin sen keksii jos/ kun työpaikalla kesken töiden juoksen vessaan oksentamaan...
 
Oon kertonu vasta yhdelle ystävälle ja siskolle... Mietin, missä kohtaa töihin ilmottaa, kun etukäteen pitää lääkärit ym. ilmoittaa etukäteen, jotta työvuorot saa sumplittua.. haluisin venyttää kertomista ekaan ultraan saakka. Huomenna vasta eka neuvola siis.
 
Meillä miehen veli tietää, äitini arvasi kun kysyi asiaa (näkee kuulemma mun naamasta jos valehtelen -> äidinvaisto :)), miehen vanhemmat (tai lähinnä äiti) arvasi tämän raskauden viikko sitten. Kaveripariskunnalle ollaan kerrottu ja sitten jouduin reilu viikko sitten kertomaan esimiehelleni, kun aamupahoinvoinnit oli niin pahoja, että olin jopa saikulla. Onneksi ymmärsi hyvin asia, on meinaan samaa ikäluokkaa kuin minä ja lapsia haaveissa myös.
 
Toi on muuten tosi kinkkinen tilanne jos joku kysyy suoraan että "ootko raskaana", eikä haluais paljastaa raskautta vielä kyseiselle tyypille . Tavallaan tuntuu väärältä valehdella mutta ei kuitenkaan halua kertoakkaan :confused005 . Mulla keväällä ennen km yks entinen työkaveri kysy ku törmättiin kaupassa että "onko teille perheenlisäystä tulossa". Olin sillon just ite tehny plussatestin enkä todellakaan halunnu kertoa asiasta hälle. Sanoin sitte että ei.
 
No siis mä olen päättänyt, että jos joku kysyy olenko raskaana, en aio valehdella. Tosin, jos kysyjä sattuu olemaan joku kumminkaimanserkunveli, niin en kyllä myönnä vielä mitään.
Se tosiaan on aika vaikeeta esim omalle äidille valehdella, koska hän näkee heti (on aina nähnyt) musta jos valehtelen :D Samoin miehen äiti, joka istu mua vastapäätä sellasen pienen pöydän ääressä ja katso suoraan silmiin kun kysy...eihän siinä voi muuta kun myöntää :)
 
En sit malttanut kun haluan välttämättä laittaa facebookiin kansikuvaksi vihjeenä jonkun pääsiäisvauva-aiheisen kuvan :whacky011 Niin soitin tänään omalle isoäidilleni ja kerroin raskaudesta. Tuli hetkeksi hiljaista ja sen jälkeen "mä luulin että sä et hanki lapsia." Sit häkeltyneet onnittelut. Sanoin kyllä ettei oo ekaa ultraakaan vielä ollut että ei nyt sit tiedä. Toivottavasti ei joudu myöhemmin soittamaan että ei oo tulossa ketään... Vaikka kaikkien todennäköisyyksien mukaan ollaan jo 11. viikolla ja syke löytyy niin kaiken pitäis mennä hyvin.

Ainahan sitä on seuraava peikko sit vaikka elävän ja terveen lapsen sais ni jos ei ekaan vuoteen kehtaa kenellekään kertoa jos se kuolee vaikka kätkytkuoleman... o_O
 
Täällä koko lähipiiri jo tietää. Mä tarvin nopeasti lastenvahdin kun jouduin tiputukseen perjantaina ja tietysti kerroin sit miksi. Äitini oli arvannut jo pari viikkoa sit, sisko oli lähes varma jne. Et ei se yllätys ollut, eivät vaan painottaneet kertomaan :)

Tätä pahoinvointia on ollut vaikea salata kun se ei mene ohi! Yöllä herään oksentaa, päivät ei mene mitään alas - blaah! Nyt sain onneks lääkkeet apuun ja "luvan" tulla nesteytykseen aina ku tarvii. Painoa on lähtenyt parissa viikossa 5kg.

M & rv 8+
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top