Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mrs. L
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mrs. L sanoi:
Mä oon joillekin joutunut ihan pokkana valehtelemaan kun en asiasta kyselleille vielä halunnut asiaa paljastaa.. Ja mun mielestä ei siitä tarvitse huonoa omaatuntoa potea :) Se on teidän oma asia milloin ja kenelle haluatte uutisen kertoa :)
Click to expand...

Onneksi joku muukin ajattelee noin, ettei siitä tartte huonoa omaatuntoa potea, jos valehtelee tässä asiassa. Tuntuu vaan jotenkin niin hurjalta, valehdella esim. omalle äidille, joka on tähän mennessä aina tiennyt kaikesta ensimmäisten joukossa :D Mutta nyt vaan haluan kokeilla miltä tuntuu säilyttää sitä salaisuutta! Se on oikeesti aika jännittävää!
 
Itse pähkäilen, milloin olisi hyvä aika kertoa työpaikalla... esim. lähimmälle esimiehelle tai tämän pomoille. Työskentelen keskisuuressa perheyrityksessä, enkä ole kenellekään maininnut sanallakaan, koska olen varma että kun yksi tietää ---- niin tietää koko firma. :D
Eikä siinä sinällään mitään pahaa, mutta omalla kohdallani määräaikainen työsoppari on loppumassa tässä elokuun lopussa (joka on kestänyt jo viim. 5kk) ja mielestäni olisi väärin heidän olla jatkamatta sopimusta, jos se on raskaudestani kiinni... siis toisinsanoen, raskauteni ei saisi mielestäni vaikuttaa työasioihin. Toisaalta, onko moraalitonta olla hiljaa siihen asti, että saan tietää saavani pitää paikan?!
Nämä on näitä suuria kysymyksiä, joita olen miettinyt tässä... :)
 
Minusta ei ole! Eihä sulla ole elokuun loppuun mennessä edes 12 vk täynnä. Vaikka raskaus ei saakkaan olla este palkkaamiselle, mutta... En minä kertoisi. Et sinä mielestäni tietoa pimitä.
 
Minusta ei ole! Eihä sulla ole elokuun loppuun mennessä edes 12 vk täynnä. Vaikka raskaus ei saakkaan olla este palkkaamiselle, mutta... En minä kertoisi. Et sinä mielestäni tietoa pimitä.
 
Ei saa raskaus vaikuttaa palkkaamiseen eikä työsuhteen jatkamiseen mutta taitaa ikävä kyllä melko usein vaikuttaa kuitenkin. En sinuna kertoisi. Lain mukaanhan työnantajalle tulee kertoa kahta kuukautta ennen äitiysloman alkua muistaakseni.
 
Täytyy ajatella niin, että asia ei heille edes kuulu vielä tässä vaiheessa... :rolleyes:
 
Ei minusta tarvitse kertoa, katot ensin millasen sopparin saat :D Miehelle tietty oon kertonu ja yhdelle läheiselle ystävälle, muille kerrotaan sitten ultran jälkeen niinkuin esikoisestakin. Ite jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta ja nyt oon tehnyt sunnuntaisin töitä samassa paikassa, nykynen äippäloma loppuu 28.10 täytyy katsoa et viittiikö sitä sitten töihin mennä ennen ku alkaa uus.
 
Tulipas siten kerrottua melkein kaikille työkavereille ja esimiehellikin että raskaanahan sitä ollaan :P Hups... Ei m un kyllä oikeestaan vielä mitään pitäny sanoa mutta tilanne vei mennessään....
 
Jäiks, kerrotaan huomenna mun vanhemmille, että heistä tulee isovanhempia :) Heille tämä on siis ensimmäinen lapsenlapsi, joten reaktio jännittää paljon enemmän kuin appivanhemmille kertoessa :D
 
Jäiks, kerrotaan huomenna mun vanhemmille, että heistä tulee isovanhempia :) Heille tämä on siis ensimmäinen lapsenlapsi, joten reaktio jännittää paljon enemmän kuin appivanhemmille kertoessa :D
 
Tällä kertaa päätettiin olla hissukseen ainakin viikolle 12-13 saakka, lukuunottamatta siskoa ja tulevaa kummitätiä. Edellisen kerran kerrottiin heti melkein kaikille läheisille, ja km tuli viikon 9-10 välissä. Vaikka olikin ihanaa että tukea tuli joka suunnasta, on silti kokemuksen läpikäyminen ja selittäminen yhä uudelleen ja uudelleen uuvuttavaa. Ja mieli on nyt muutenkin epäluuloinen omaa kehoa kohtaan, viimeksi olin täynnä onnea ja luottoa tulevaan, nyt tuntuu että varmasti jo seuraavalla vessareissulla on pikkuhousut veressä. Jokainen pienikin kipu vatsassa tuntuu saavan aikaan sen että itku ja epätoivo hiipivät jostain... Vaikka kuinka tiedän ettei tämä asenne ainakaan hyväksi ole. Pitää koittaa tsempata itseään että voisi nauttiakin joskus tästä jos pieni tälläkertaa jaksaisi pysytellä mukana.
 
Voi ei, tsemppiä ja piristystä! Toivotaan, että tällä kertää pysyy matkassa loppuun saakka! :)
Mekään ei tosiaan vielä tässä vaiheessa kerrota muille kuin tuleville isovanhemmille :) Muut saavat kuulla sitten vähän myöhemmin, tai huomata itse vatsan pyöristyessä :)
 
Mä en tiedä koska kerrotaan. Mulla vatsa jo näkyy, vaikka nyt on sit kai jotain rv 5. Tosi kammottavaa toisaalta, kun ei halua vielä kertoa kumminkaan vaikka ihan sama sit jos joku tietää.

Töissä olen nyt vain kesän, ei tietoa jatkosta. Et jos pomo arvaa ni se ei sit taas muuta suunnitelmia mitenkä.

Tsemppiä kaikille et pysyy tyypit mukana!
 
Me ollaan kerrottu mun ja miehen vanhemmille, sit muutamalle läheiselle ystävälle ja mun siskolle. Ekan ultran jälkeen kerrotaan sit muille :)
 
Me ei oo kerrottu vielä kellekään! Jos ensi viikon ultrassa vahvistuu, että on tosiaan jotain kerrottavaa, niin sitten kerrotaan molempien vanhemmille ja miehen siskolle. He ovat myös olleet tietoisia tilanteestamme (= 2v yritystä ja hoidot aloitettu) joten ovat arvatenkin tulisilla hiilillä kuulemaan onko hoidot tuottaneet tulosta. Anoppi ja miehen sisko tiesi täsmälleen inseminaatioajankohdan ja ovat keksineet nyt ihan selkeästi tikusta asiaa soitellakseen mukamas niitä näitä, josko vaikka kerrottaisiin jotain. Ja mun äiti taatusti arvaa jo että jotain on meneillään, kun mökkeiltiin yhdessä viimeiset lomaviikot ja jostain käsittämättömästä syystä mun saunasiiderit lakkasi hupenemasta jossain vaiheessa :laughing002
Mutta vielä pidetään niitäkin jännityksessä. Jotenkin tässä pelkää, että jos The Uutisen sanoo ääneen kovin aikaisin niin sitten ainakin menee kesken... Ja onhan se pettymys lähipiirillekin jos ensin kerrotaan ja sitten kohta paljastuisikin että on tuulimuna tai kohdunulkoinen. Kai sitä sitten haluaa suojella niin omia kuin muidenkin tunteita. Tai jotain.

Kavereille ja suvulle laajemmin kerrotaan vasta ekan kolmanneksen jälkeen, ja töissä niin myöhään kuin mahdollista. Joulukuussa viimeistään on pakko, kun ensi vuoden tiimi- ja henkilökohtaisia suunnitelmia aletaan tehdä.
 
Onko vaikeeta olla puhumatta? Mä oon vieläkin onnistunut pitämään suuni kiinni (sitä yhtä ystävää lukuunottamatta), mutta koko ajan on tunne, että pakko saada kertoa :D
 
Vahingossa oon meinannu möläyttää muutamaan otteeseen jotain mikä ois asian paljastanut, mutta päätöksestä olla vielä kertomatta on sinänsä helppo pitää kiinni. Se tarve suojella omia tunteita ja kätkeä haavoittuvaisuus on jotenkin niin voimakas - en haluaisi joutua vaikkapa työpaikalla kovin suuren piirin myötätunnon kohteeksi jos käykin huonosti. Ikäänkuin se myötätunto sitten haavoittaisi vain lisää. En todellakaan osaa sanoa miksi näin - useimmat varmaan kokee tämän just päinvastoin!
 
Eilen tosiaan kerrottiin myös mun vanhemmille, että mikäli kaikki menee hyvin, tulee heistä huhtikuussa isovanhempia. Olipas hauska katsoa varsinkin äitini ilmettä, kun annoimme heille isoäiti ja isoisä -mukit. Se hämmennyksestä onnelliseksi virneeksi vaihtunut ilme oli jotain korvaamatonta. Äiti alkoikin sitten melkein heti kyselemään, että milloin saa ruveta ystävilleen kehuskelemaan :D Sanottiin, että ei nyt ainakaan ihan vielä muutamiin viikkoihin. Ja lupasi kyllä pysyä hiljaa siihen asti kunnes annettaisiin lupa kertoa ;)
 
Mä oon kertonut yhdelle hyvälle ystävälle, muille kerrotaan vasta ulrtan jälkeen niin kuin esikoisestakin. Tosin ollaan menossa 7-8.9 Tallinnaan mun perheen kanssa et jos siellä jotain huomaavat esim. siitä kun en juo mitään ja suoraan kysyvät niin sit kerron mut muuten odotellaan ihan rauhassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top