Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja treasure
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
T

treasure

Jostain jotain jo tietävä
Hei!

Kuinka varhaisessa vaiheessa olette kertoneet/aiotte kertoa raskaudesta muille kuin kumppanille? Onko eroa esimerkiksi ystäville ja omille vanhemmille/miehen vanhemmille kerrottaessa?

Itsellä on sellainen olo, että olisi niin mukavaa jakaa tieto raskaudesta ja puhua erityisesti ystävien kanssa, mutta samalla pohtii uskaltaako, koska riskit ovat kuitenkin alkuraskaudessa vielä aika suuret. Tuntuu vaan siltä, että pitäisi puhua omista tuntemuksista ja ajatuksista sekä saada myös tietoa niiltä, jotka ovat raskauden myös henkikökohtaisesti kokeneet.

Omille vanhemmille kertomista jännitän ehkä eniten. Uskoisin heidän olevan iloisia uutisista. Toisaalta sitten olisi kauheaa, jos kertoisin ja tulisikin keskenmeno...
 
Mä kerroin esikoista oottaessa äidille ja siskolle ihan heti. En mä voinu olla kertomatta :D Nyt tässä toisessa raskaudessa sama homma.. Mut esim ystäville kerron/kerrotaan vasta ekan ultran jälkee :)
 
Esikoisesta kerroin ihan heti jo melkein kaikille, niin oli iso uutinen että ei vaan voinu pitää sisällään. Miehen vanhemmat sai tietää joskus 12 viikon paikkeilla ultran jälkeen, he kun asuvat vähän kauempana eikä olla kovin usein tekemisissä.

Nyt tätä toista odottaessa ihan ekana miehen lisäks kerroin parille lähimmälle ystävälle, ja vasta pari viikkoa sen jälkeen omille vanhemmille ja veljille. Miehen sisaruksista muutama tietää, lopuille ja vanhemmille kerrotaan varmaankin taas sitten ultran jälkeen.

Loput kaverit saa arvata itte, tai sit facebookiin laitan jotain ultran jälkeen. :)
 
Meidän molempien vanhemmille on kerrottu siksi, että meillä on suurentunut keskenmenon riski ja viimeksikin jouduin  ihan sairaalaan sen takia. Ja tytärkin piti sitten hoitoon laittaa siksi aikaa. Lisäksi miehen suvussa on harvinainen perinnöllinen juttu, jos anoppi ei olisi tiennyt raskaudesta, emme olisi saaneet tarvittavia tietoja (esim. epikriisejä anopin raskauden ajalta.). Lisäksi olemme kertoneet ystäväpariskunnallemme, jotka myöskin tietävät edellisestä keskenmenosta. Muille kerrotaan vasta sitten kun tarvittavat tutkimukset on tehty ja toivottavasti todetaan, että kaikki on ok.
 
Me ollaan kerrottu tulokkaasta jo lähimmille sukulaisille ja parille hyvälle ystävälle. Sama homma esikoista odottaessa. Muuten raskaudesta ollaan kerrottu vasta aikaisintaan ekan neuvolakäynnin jälkeen. Muut tutut kyllä saavat sitte tietää taholta tai toiselta, se on varma tässä kylässä :D
 
Meillä tätä hommaa on huudeltu jo pari vuotta ja nyt kun vihdoin tärppäs, kyllä kaikki jonka kanssa ollaan jutuissa oltu, tietää. Mm. naapurin tallinomistaja, ratsastuksenope, kaupan kassa, kalakauppias... ;)
Jos menee kesken ni sitten surraan yhdessä ja puretaan asia, ei kais sitä pidä yksin mennä suremaan, en ainakaan minä pystyisi.
 
Ekassa raskaudessa huutelin plussasta tosi nopsaan vähän kaikille. Keskenmenokin oli mielestäni helpompi surra, kun tukijoita oli joka suunnassa. En käsitä,miksi sitä salata. Keskenmenokin on osa elämää. . . Toisen plussan aikaan en monelle pulissut ja kesken sekin meni, aivan kuin olisin sen aavistanut. Se menetys ei onneksi ollut niin raskas mitä ensimmäinen.
Tästä kolmannesta plussasta tietää oma perheeni ja parhaat ystäväni. En pystyisi olemaan hiljaa, varsinkin, jos tämänkin menetän. Töissäkin pitää nyt katsoa, joudunko kertomaan sielläkin aikaisemmin. Rakas työporukkani tietää menetykseni ja varmasti odotellut jo uusia uutisia. Yritän malttaa viikolle 12. Jos tällä kertaa pääsisi sinne saakka!! <3
 
Me on kerrottu lähimmille ystäville ja kummanki perheelle, avoimin kortein ollaan liikkeellä, samoin esikkoa odottaessa kerrottiin varhaisessa vaihessa. Miun mielestä perheelle kuuluu jakaa niin ilot kuin surutkin, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia vaan jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo.
 
Mä oon yleensä kertonu ekaks siskoille ja sitte parille hyvälle ystävälle ja sit ku kriittisemmät vkot ohi niin muille läheisille. Sittä muut on saanu kuulla kyliltä tai huomata masusta joka mulla kyllä näkyy aika aikaisin..Nyt ku kävin siinä ultrassa nii siellä oli pari tuttua eli saapa tässä jännällä ootella millon saan kuulla kyliltä olevani raskaana..täällä ku ei mikää pysy salassa. Tietty ei se haittaa jos joku saaki tietää raskaudesta ku sehän on ihana juttu mutta niin jos vois ollakki varma että ihan 100% kaikki menee hyvin, mut ei oo kiva jollekki vähemmän tutulle rueta selittään jos vaikka kesken menny..
 
Pitkän pohtimisen jälkeen päädyttiin kertomaan uutinen tuleville isovanhemmille kuitenkin jo nyt äitienpäivänä, vaikka raskaus on vielä hyvinkin alkuvaiheessa. Jotenkin tuntui vaan oikealta ratkaisulta ja vastaanotto oli onneksi erittäin iloinen :) Samointein kerroin myös veljeni perheelle, kun heitäkin näemme lähes viikottain. Nyt on tieto sitten lähimmillä ihmisillä sekä kahdella parhaalla ystävällä, joille kerroin jo itseasiassa aika pian plussan jälkeen. Muut saavat tietää sitten hieman myöhemmin. Itse voisin kertoa vielä muutamalle henkilölle, mutta mieheke toppuuttelee vielä. Ei kuulemma aio kertoa vielä edes omalle veljelleen, joka asuu hieman kauempana.

Facebookissa en ajatellut uutista julkistaa ainakaan ennen kuin raskaus on edennyt n. puoleenväliin tai ennen kuin joku vähän kaukaisempi sukulainen on kuullut asiasta ja kommentoi sitä sitten julkisesti seinällä.
 
Meillä on huomenna varhaisultra, viikkoja silloin 7+5 ja jos siellä joku on niin aion kertoa vanhemmille ja sisaruksille. Muille jos kysyvät ;)
 
meillä kerrottiin kans aikalailla heti,nyt 8+4 ja aikalailla kaikki tietää.. uus juttu meille ja suut vaikea pitää soikeana. Ens viikolla eka neuvola ja sen jälkeen saa tietävät ihmiset kirjoitella jo fb:ssäkin seinälle siihen suuntaan. Aika huvittavaa muuten nykyaikana kuinka tuo facebook märittelee niin paljon...:D
 
Meillä nyt 10+2, oltiin päätetty kertoa vasta viikoilla12, mutta eihän mun mies osannut pitää tietoa itellään edes viikkoa! Vasta kuudennella viikolla siis oltiin ku kertoi omalle perheelleen puhelimessa - mies on Egyptistä kotoisin, ja siellä tapana on muutenkin kertoa kaikille heti. Itse olen sitten kertonut omalle perheelle ja muutamalle lähimmälle ystävälle, mietin asiaa niin että niiden kanssa jaan ilon joiden kanssa sitten mielellään jakaisin surunkin jos sattuisi tulemaan keskenmeno.

Nyt tulossa työpaikan virkistyspäivä, en millään haluaisi vielä kertoa mutta en tiedä arvaavatko... oon tässä monia konsteja miettinyt millä huijata, mutta enpä ole mitään toimivaa vielä keksinyt!

 
Meillä päätettiin kertoa vasta sitten kun suurimmat riskit takana päin, oli niin rankkaa viimeksi kun utelias anoppi oli saanut "liian" aikaisin tietää että odotan ja huudellut kaikille ja menikin kesken. Tosin töissä sanoin yhdelle työkaverille ja se oli puolisolleen keronut ja toiselle osastolle mennessäni töihin siellä suurin osa tiesi :D mutta siellä se on niin erilaista tukea ja turvaa jos jotain sattuu, heiän kanssahan sitä kohta on enempi yhdessä oltu kun perheenjäsenten kun välillä tuntuu että elämä pyörii vain töiden ympärillä :/
 
"Menetin pari ystävää" tai tämä raskauteni on tehnyt kaikesta vaikeampaa. Ennen tullut juteltua joka päivä. Märehditty plussattomia kuukausia ja surtu lapsettomuutta, joita lähipiirissä on liiankin monella pariskunnalla.
Yritin salata tilaani yhdeltä, mutta hän tenttasi plussaa joka väliin ja nyt hän ei paljoa kerro kuulumisista ja itse joudun karttamaan kaikki raskausaiheet. Todella todella raskasta ja surullista :(.
 
Poutis: Voi olla että tunne on sulla sellainen, mulla on kans sama tilanne parin kaverin kanssa, eli lapsettomuutta. Yksi kavereista on raskautunut helposti ja koki jotenkin epämiellyttäväksi kertoa minulle mutta musta olis paljon pahemmalle tuntunut jos ei olisi kertonut asiasta ja raskaus murheistaan. Ei lapseton tarvi sääliä. Sä voit nauttia ihan täysin rinnoin raskaudesta ja kertoa siitä myös lapsettomalle ystävälle. Ja suoraan kysyä haittaako häntä jos puhut omasta raskaudesta. Äideillä on mielestäni ongelmana se ettei osaa enää puhua muusta kuin lapsestaan, eli sinänsä voi huomioida että muutakin elämää on ja se voi olla sille lapsettomalle naiselle tärkeää. Ja jos kaverisi ei osaa iloita puolestasi niin silloinhan kyseessä ei ole todellinen kaveri.
Saa nähdä mitä itselle tapahtuu, kun nyt hoidoilla tärppäsi, toivon että osaan ottaa huomioon myös mun lapsettomat kaverit, vaikka kovan elämänmuutoksenhan tässä joutuu läpikäymään ;)
 
Kyllä ystäväni tietää. He ovat vain itse kokeneet kovia ja joutunut kuuntelemaan lapsivauvahehkutuksia joka suunnalta. Ymmärrän sen näkökulman, koska itsekään en halunnut kuulla vauvajuttuja keskenmenojen päälle. Harmittaa vain suuresti tämä varuilla-olo.

Sain tänään kerrottua esimiehelle tilastani. Hän oli hetken suu auki ja silmät seljällään ja lopulta sanoi, että oli jo vähän tätä asiaa miettinytkin. Halaus tuli päälle ja tsemppitoivotukset. PUUH!
 
Miten olette kertoneet/selittäneet vauvan mahassa nuoremmille sisaruksille? Meillä kun ovat jo 5 ja 7v niin tulevat varmasti kysyneeksi jossain vaiheessa :D

Hoidossa ovat kuulleet että isi antaa siemenen ja laittaa mahaan mutta siinäpä se.. 

kerran jo kuulin vanhemman pohtivan että miten se ulos tulee, muttei kysellyt vielä enempää :)
 
Meillä kans kerrottiin ihan lähimmille melkein heti, sattui äitienpäivä sopivasti alun tienoolle niin saatiin samalla kertoa uutiset :) Tänään eka ultra takana ja nyt varmaan kerrotaan jo vähän avoimemmin. Mies olisi halunnut jo laittaa ultrakuvan Facebookiin, mutten vielä ihan siihen suostunut :)

Koska olette kertoneet töissä? Itse koitan vitkutella, en tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu etta haluaa odotella vielä..
 
Rätti. Kiitos sanoistasi, paljon tärkeää asiaa tulikin, jota ei itse osaisi ajatella.
Kaikki lapsettoma ystäväni tietävät tilanteemme kyllä tällä hetkellä.  En ikipäivänä halua erottaa ystäviäni elämästäni tämän tapahtuman vuoksi ja harmi, jos annoin sellaisen kuvan viimeisissä viesteissäni. Piti vain itsekin malttaa sulatella omaa tilannetta, kun se oli omallakin kohdalla uusi kolmannen kerran. Onneksi puheenaiheita on muuallakin kuin oman navan seudulla ;)

Tiistaina on pelätty/jännitetty ultra, sinne asti pitäs pötkiä. Toivottavasti tällä kertaa asukilla on sykkeet kohdillaan. Viimeksi kun ei ollut..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top