Raskaudesta kertominen 💬

Tavattiin tänään ystäväpariskuntaa, joita ei oltu nähtykään alkuvuoden jälkeen. Ystävät kertoivat nyt odottavansa toista lasta, minkä olin kyllä jo aavistellutkin heti tapaamisen alussa pariskunnan toisen osapuolen kasvaneen mahan vuoksi. Mekin sitten samassa yhteydessä heille kerrottiin, että meillä kans ois samankaltainen tilanne osoittaen meikäläisen vatsaa, hieman myöhäisemmällä aikataululla tosin. Iloa oli puolin ja toisin ilmassa. Hauska sattumus kun niinkin lähekkäin osuvat nuo lasketut ajat toisiinsa nähden, kun on vaan pari kuukautta eroa. 🥰
 
Tänään pitäis kertoa siskolle, äitipuolelle ja isälle 🙈🧡😅
Isän reaktiota ootan eniten kun hän on ollut jo toivonsa menettänyt ja siinä uskossa ettei hänestä ukkia koskaan tule 🙊
 
lepus timidus sanoi:
Töissä esihenkilölle eilen kerrottu. Nt-utran jälkeen kerron sitten muille töissä. Enemmän jännittää perheelle kertominen kuin työpaikalla puhuminen :D
Click to expand...
Täähän meni niin, että muita en ole päässyt näkemään töissä, paitsi lähiesihenkilölle eilen kerroin, mut hän ei tainnut edes tajuta mitä sanoin. Sanoi vaan "aijaa" ja unohti sit koko asian mistä puhuin :No Evil Monkey: Meinasin etten enää toiste mainitse asiasta hälle, täydellinen kuurous toisen asioille keskustellessa on hänen tapansa muutenkin. Esihenkilö tosiaan tiennyt jo pari kolme viikkoa, kun on sattunut ultrat yms. työaikaan. Mut parille töissä vielä kertoisin mielelläni ihan henkkoht, jos vaan osuttais samaan paikkaan yhtä aikaa.

Ainut mun puolelta kuka tietää, niin sisko ja yks kaveri, ovat alusta saakka tosiaan tienneet. Miehen puolelta naapuri/kaveri tietää nykyisin myös. Muilla ei mitään käryä asiasta ja mitä pidemmällä tätä venyttää/ei pääse kertomaan sitä vaikeammaksi menee. Jos vaikka rakenneultran jälkeen yrittäis edes mun vanhemmalle kertoa.. mies kertoo omille vanhemmilleen kuulemma synnäriltä vasta kun lapsi syntynyt.. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
lepus timidus sanoi:
Täähän meni niin, että muita en ole päässyt näkemään töissä, paitsi lähiesihenkilölle eilen kerroin, mut hän ei tainnut edes tajuta mitä sanoin. Sanoi vaan "aijaa" ja unohti sit koko asian mistä puhuin :No Evil Monkey: Meinasin etten enää toiste mainitse asiasta hälle, täydellinen kuurous toisen asioille keskustellessa on hänen tapansa muutenkin. Esihenkilö tosiaan tiennyt jo pari kolme viikkoa, kun on sattunut ultrat yms. työaikaan. Mut parille töissä vielä kertoisin mielelläni ihan henkkoht, jos vaan osuttais samaan paikkaan yhtä aikaa.

Ainut mun puolelta kuka tietää, niin sisko ja yks kaveri, ovat alusta saakka tosiaan tienneet. Miehen puolelta naapuri/kaveri tietää nykyisin myös. Muilla ei mitään käryä asiasta ja mitä pidemmällä tätä venyttää/ei pääse kertomaan sitä vaikeammaksi menee. Jos vaikka rakenneultran jälkeen yrittäis edes mun vanhemmalle kertoa.. mies kertoo omille vanhemmilleen kuulemma synnäriltä vasta kun lapsi syntynyt.. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Click to expand...
Meillä kans mies ei halua vielä kertoa omille vamhemmilleen. Kuulemma anoppi alkaa niin hössöttää ja hän ei jaksais kuunnella sitä vielä. Mun vanhemmat tietää nyt molemmat.
Toivottavasti hän nyt kohta kuitenkin rohkenee kertomaan etteivät vahingossa kuule asiasta muualta
 
Tiika00 sanoi:
Meillä kans mies ei halua vielä kertoa omille vamhemmilleen. Kuulemma anoppi alkaa niin hössöttää ja hän ei jaksais kuunnella sitä vielä. Mun vanhemmat tietää nyt molemmat.
Toivottavasti hän nyt kohta kuitenkin rohkenee kertomaan etteivät vahingossa kuule asiasta muualta
Click to expand...
Mä luulen ettei mies uskalla siksi sanoa mitään vielä kun mennyt niin monta kesken. Plus kun appivanhemmat kyseli lapsenlapsien perään meidän suhteen pari ekaa vuotta ja ehdottomasti oltiin sitä mieltä ettei niitä tule, niin utelutkin loppui. Monta vuotta kylässä käydessä ovat nyt kysyneet "onko koirat mukana" eikä "onko lapsia autossa" :D Vähän vihjailin että rakenneultran jälkeen voitais käydä anoppilassa kertomassa uutiset kun kerran samassa kaupungissa silloin ollaan, etteivät oikeasti saa slaagia jos vaan päräyttää pihalle vauvan kanssa. Mut ajattelin että mies saa itse kertoa kuitenkin omille vanhemmilleen enkä tule sotkemaan väliin, mä hoidan "oman puolen". Meillä onneks kaikkien kanssa välimatkaa vähintään tunti niin ei "juorut" tavoita ennen kuin ehditään kertoa :rolling:
 
Mie oon ollu nyt saikulla ihan muista syistä kun raskaus ja oon kertonut omille lähimmille aika alussa jo ja mies oli hiljaa aika pitkään ja edelleen on muutamalle ystävälle pitäny kertoa uutinen. No hän pyyti sit lapsuudenkaveria meille yökylään vkonloppuna tätä ajatusta varten ja olivat jo jonku tunnin kerenneet siinä näkemään kun juotiin kahvit meillä ja miehen kaveri sit kyseli miun vointia ja siinä sit selitin jotain leikkauksesta missä vasta olin ja että raskauden takia en tietty sitä rentouttavaa saanut leikkauksessa niin molemmat sillain jähmettyivät...raskaus asiasta eivät siis olleet vielä jutelleet, ei saanu mies kertoa itse kun pölisin 🫣🤣🤣🤣
 
Perheille, lähimmille sukulaisille ja ystäville kerrottu. Omien siskojen ja äidin reaktiot oli todella liikuttavat ja ihanat, onneksi otettiin ne videolle🥺 Oma kummitäti ja hyvä ystävä oli nähnyt unta että oisin nyt raskaana. Oli aika hauska kertoa että kyllä ne unet piti paikkansa mutten aikasemmin vielä paljastanut asiaa😂 Pikkuveli 10v ei ihan ymmärrä tätä prosessia vielä ja kysyy kokoajan et joko meen sinne sairaalaan😂 Kaikki on ollu ihan ihmeissään miten ollaan pystytty olemaan asiasta hiljaa näin kauan. Paras oli kun puoliso meni äidilleen kertomaan Hesburgerissa… tietäen et anoppi tulee oleen niin innoissaan ja liikuttunut ja reaktio oli myös sen mukanen😁
 
Mä kerroin tänään ihan mun ylimmälle pomolle ja hän itki ja sit minäkin itkin 😂 sano et lapsi tuntuu jo nyt kaikkien meidän lapselle ja hän on niin iloinen ja onnellinen ja muistanhan nyt ottaa rahallisemmin kun lapsi on kaikista tärkein ja hössötti ja halaili, eli meni kyllä paremmin kuin hyvin. 🥺
 
Melkein kaikille lähimmille ystäville tultu julki, muutama vielä ketä pitäisi tässä ehtiä näkemään ennenkuin maha kasvaa niin isoksi, ettei tarvitse enää paljon kertoa mitään :tears: Omille vanhemmille ja mummolle kerroin vasta äitienpäiväviikonloppuna, poikaystävän siskoille ja äidille paljastettiin vähän aiemmin kun haluttiin kertoa kasvotusten ja asuvat kauempana. Itse halusin odottaa ensimmäisen ultran yli, ennen kuin kerroin muille kuin parhaalle ystävälle. Töissäkään en ole vielä kertonut, varmaan ennen kesälomia..
 
lepus timidus sanoi:
Mä luulen ettei mies uskalla siksi sanoa mitään vielä kun mennyt niin monta kesken. Plus kun appivanhemmat kyseli lapsenlapsien perään meidän suhteen pari ekaa vuotta ja ehdottomasti oltiin sitä mieltä ettei niitä tule, niin utelutkin loppui. Monta vuotta kylässä käydessä ovat nyt kysyneet "onko koirat mukana" eikä "onko lapsia autossa" :D Vähän vihjailin että rakenneultran jälkeen voitais käydä anoppilassa kertomassa uutiset kun kerran samassa kaupungissa silloin ollaan, etteivät oikeasti saa slaagia jos vaan päräyttää pihalle vauvan kanssa. Mut ajattelin että mies saa itse kertoa kuitenkin omille vanhemmilleen enkä tule sotkemaan väliin, mä hoidan "oman puolen". Meillä onneks kaikkien kanssa välimatkaa vähintään tunti niin ei "juorut" tavoita ennen kuin ehditään kertoa :rolling:
Click to expand...
On meilläki onneksi yli 100 km väliä mut täällä on aika pienet piirit ja oon ite töissä aika isossa yrityksessä niin mahdollisuus on jotain kautta levitä. Kaikki tuntee toisensa muutaman ihmisen kautta 😅
 
Tiika00 sanoi:
On meilläki onneksi yli 100 km väliä mut täällä on aika pienet piirit ja oon ite töissä aika isossa yrityksessä niin mahdollisuus on jotain kautta levitä. Kaikki tuntee toisensa muutaman ihmisen kautta 😅
Click to expand...
Mä oikein toivoisin että joku juoru kantautuisi, niin silloin ei tarvitsisi itse kertoa, vahvistaisi vain juoru oikeaksi :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes:
 
Nyt nt-ultrasta kun sai vahvistuksen, että kaikki on hyvin ja siellä todella on pikkuinen tyyppi tulossa, niin ehkä uskallan alkaa kertoa :Grinning Face With Smiling Eyes:. No, kerroin jo aika alkuvaiheessa parille ystävälle ja mies kertoi omalle äidilleen, mutta minä vielä olen omalta äidiltäni ja sukulaisilta pimittänyt tietoa ja ensi viikolla olisi tarkoitus kertoa kun kasvotusten nähdään. En jotenkin olisi jaksanut hössötystä ja ehkä sellaista "negatiivista odottamista", jossa hän peilaa omia kokemuksiaan keskenmenoista ja tuulimunista. Nyt kun ultrassa kaikki oli hyvin niin olen valmis myös juorujen leviämiseen (uutinen leviää taatusti koko suvulle äidiltäni). Minustakin se olisi itseasiassa helpompi keino, että juorut leviää ja tarvitsee vaan vahvistaa :tears:
 
Onks kukaan toista/kolmatta/jne. odottava kokenu, ettei uutinen uudesta vauvasta tunnu oikein kiinnostavan ketään? Voi olla, että mulla on tässä vaan ajatusharha, kun kyllähän multa on päässyt unohtumaan tämä alkuraskausaika melkein kokonaan, muistelen vaan sitä esikoisen loppuraskautta. Mut jotenki silti musta tuntuu, et kukaan ei kysele kuulumisia tai vointia samoin kuin esikoisesta. Tuntuu, ettei mieskään meinaa muistaa koko raskautta. Esikoisen aikaan sitä oppi tykkäämään siitä erityisyydestä, mitä raskaus toi mukanaan ja synnytys vei... Nyt koen olevani aika yksin ja unohdettu.
 
Mun äidille ja mun ja miehen parhaille kavereille kerrottiin ekoilla viikoilla jo kun ei maltettu olla hiljaakaan 🤭
Nt-ultran jälkeen muille lähisukulaisille ja seuraavaks lähimmille kavereille ja esim. treeniporukalle. Nää on ollu ihania kun kaikki on ollu tosi innoissaan ja onnellisia meidän puolesta ♥️

Kurjin kertominen on töissä. Hain keväällä, jo raskaana ollessa, töissä avautunutta esimiestehtävää ja sain sen. Nyt perehdytyksessä ja seuraavaks kesälomalla, sit pitäis kehdata sanoa että ennen ku pääsen ees kokonaan kartalle uudesta tehtävästä niin jään äitiyslomalle. Olo tuntuu jotenki ihan rikolliselta kun ollaan puolin ja toisin korostettu avoimuuden ja luottamuksen tarvetta nykyisen esimiehen kanssa, enkä oo tästä uskaltanut vielä kertoa 😔
Järki sanoo, että ei tosiaan oo rikos lisääntyä, mutta jostain on kaivautunut vanha suorittaja-minä ja mietin ihan liikaa päivässä sitä miten työnantaja ja uus tiimi pettyy muhun ja joutuu alottaan koko prosessin taas uudestaan (vaihtuvuutta tällä paikalla on ollu muutenkin, työnantajasta johtumattomista syistä) 🤦🏼‍♀️
 
lepus timidus sanoi:
Mä oikein toivoisin että joku juoru kantautuisi, niin silloin ei tarvitsisi itse kertoa, vahvistaisi vain juoru oikeaksi :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes:
Click to expand...
Näinhän tässä taisi lopulta käydä! Eli äiti varmasti laski päässään 1+1, varmisti asian vielä siskoltani ja sitten päräytti mulle viestiä, että tietää, eli mun ei tarvinnut lopulta itse kertoa! :rolling:
 
Me kerrottiin joskus 9 viikon tienoilla isovanhemmille, siitä muutaman viikon kuluttua sisaruksilleni ja parhaille ystäville. Töissä kerroin pari viikkoa sitten noin viikolla 16. Vieläkin on kavereita, joita en näe kovin usein, joille en ole kertonut. Ihanaa kun ihmiset ottaneet uutiset niin ilolla vastaan 🥰
 
Me ollaan nyt kerrottu avoimemmin ihmisille ja töissä paljastin pari viikkoa sitten. Alkaa kyllä masu jo kasvaa sitä tahtia, että eipä tuo paljon jätäkään arvailujen varaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top