Raskauden suunnittelu ja työnhaku

[Ann N]

Miten olette yhdistäneet työnhaun raskauden suunnitteluun ja yrityksiin?

Nyt on korkea aika yrittää saada lapsi. Tietenkään ei voi tietää koska yritys onnistuu, mutta olen sillä asenteella, että se voi onnistua vaikka heti.

Vaikka raskausasiat ei sinänsä kuulu työnantajille, niin se painaisi mieltä jos joutuisi melkein heti äitiyslomalle varsinkin pienempiin yrityksiin vakisopimuksella hakeutuessa. Oon kai niin kiltti, että tuntuisi pahalta työnantajan puolesta olla heti esim. saikulla ja jäädä sitten pitkälle lomalle. Samalla joutuu myös miettimään minkälaisiin hommiin edes pystyy jos paljon pahoinvointia. Tosi raskaisiin ei kannattaisi edes hakeutua. Olisin äitinä ensikertalainen, joten jännittää toki myös uudet raskauden mukana tuomat asiat. Yhdessä isommassa olin mukana haastatteluprosesseissa, mutta valitettavasti en tullut valituksi.

Onko kohtalotovereita? Miten ootte sumplinneet tällaisessa välitilassa?

 

[AnnMariii]

Itellä nyt menossa jo rv 39, mutta alkuraskaudessa tilanne oli juurikin tuo. Sain uuden työpaikan pienestä yrityksestä, ja silloin päätettiin miehen kanssa, että nyt alkuun pistetään ”vauvanhankinta” tauolle. Oltiin oltu siihen asti parisen vuotta enemmän tai vähemmän ilman ehkäisyä ja sinä aikana pari alkuraskauden km. No niinhän siinä vaan kävi, että uuden työsopparin allekirjoituksesta pari viikkoa tein positiivisen raskaustestin jouduin sitten ensimmäisen kuukauden jälkeen kertomaan uudella työpaikalla, että olen raskaana. Kyllähän se jännitti ja hävetti ja pelotti, pelotti että saan koeajalla kenkää (vaikka raskaus ei siihen syy saakaan olla ja voisi olla iso riski yritykselle) ja hävetti olla pienelle yritykselle valtava kuluerä. Meidän toimari kuitenkin itekin kahden pienen lapsen äiti, ja oli suunnattoman onnellinen mun puolesta. Sairaslomalla en joutunut oleen ollenkaan kahta päivää lukuunottamatta ja äitiyslomallekin jäin vasta silloin 30 pvä ennen laskettua. :) töissä ehdin olemaan pikkusen reilu 6 kk ennen äitiyslomaa, ja sain vielä ylennyksenkin pari viikkoa ennen poisjääntiä.

Mun mielestä ei kannata laittaa lapsihaaveita ja yritystä sivuun pelkän työnhaun takia, vaikka itsekin olin sitä tekemässä. Varsinkaan jos sitä työpaikkaa ei vielä ole. Totuus on, että ikinä ei ole ns. täydellistä hetkeä raskautua, ja siihen voi mennä hyvinkin vuosi, tai sitten voi tulla vastaan esim. noita keskenmenoja ym. Oma kokemus opetti, että asioilla on tapana järjestyä. :)

 

[Vargynja]

Mielestäni vauva on niin iso asia, että sen vuoksi saa olla vähän itsekäs. Onhan se pienelle firmalle kuluerä jos uusi työntekijä on "samantien" äitiyslomalla, mutta näin se elämä kuljettaa. Voihan sitä joku toinen päätyä samointein pitkälle sairaslomalle vaikka olisi vaikuttanut palkatessa ihan terveeltä. Eikä sitä "oikeaa" hetkeä tosiaan tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Ensin pitää saada työpaikka, sitten ei ihan heti voi raskautua, kun on uusi työpaikka. Kohta sitten olisi tulossa ylennystä tai uhkaavat YT-neuvottelut ja aikansa oikeaa aikaa etsittyään voi huomata että asialla tulee iän puolesta kiire. Eikä sitä toisaalta myöskään koskaan tiedä kuinka kauan yritys kestää.

 

[Alexie]

Mulla kans työkuviot oli paljon mietinnässä kesällä (ja on edelleen), kun määräaikainen soppari oli loppumassa. Ei voitu aloittaa yrittämistä ennen kuin oli varmuus, että mulla on töitä syksyksi ja mielellään myös pidemmälle, kun hedelmöityshoitoihin menee niin tuhottomasti rahaa.

Jäin nykyiseen työpaikkaan määräaikaiseksi, mutta etsin hyvällä omallatunnolla vakituista työtä. Ajattelen sen niin, että kuka tahansa meistä on "riski" työnantajalle, esim. avopuoliso sairastui vakavasti ja oli melkein vuoden poissa töistä. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan niin haluan toteuttaa omia unelmia nyt kun on vielä mahdollisuus.

Toivottavasti löydät työpaikan ja vaikka se voi olla vaikeaa välillä, niin suosittelen kyllä menemään ne sen hetken unelmat edellä:)

 

[Tips]

Mulla on vakipaikka josta nyt hoitovapaalla. Tarkoitus olisi mennä ensi syksynä takaisin taikka sitten etsiä jotain uutta, tällä viikolla on yksi haastattelukin. Joka tapauksessa töihin on mentävä. Toisaalta suunnittelen jo seuraavaa raskautta, joka onnistuessaan ajoittuisi ideaalisti alkuvuoteen 2021. Ehtisin siis olla takaisin työelämässä alle vuoden, jos vanhaan paikkaan palaan niin tsägällä alle puoli vuotta. Ja se ahdistaa. Olen kuitenkin tsempannut itseäni näillä mitä täälläkin on puhuttu eli että elämää ei voi käsikirjoittaa eikä raskauksia voi aikatauluttaa. Jotkut yrittää vuosia, toisilla raskaus alkaa ehkäisyn läpi. Sellaista sattuu ja hyvä työnantaja sen ymmärtää. Ja onhan niitä pitkiä saikkujakin syystä tai toisesta, kaikkea sattuu. Elämää ei kuitenkaan eletä työnantajalle.

Ja voihan sitä ihan ääneenkin pahoitella jos siltä oikeasti tuntuu, kertoa jos tavallaan tuntuu ikävältä jäädä niin äkkiä äitiyslomalle (jos niin sattuisi tapahtumaan). Kyllä minäkin olen myötäelänyt työnantajan vaikeudet töiden uudelleen järjestelyssä poissaollessani - todennut myös että tämä on sitten viimeinen lapsi. Enpä tiennyt että alan yhtäkkiä kuumeilla kolmatta, kaksi oli ennen ehdoton maksimi.

 

[Vausa]

Mulla on vähän samansuuntainen tilanne... Oikeastaan tällä hetkellä enemmän jännittää, että jos tämä tilanne päätyy siihen, että löydän itseni hakemasta töitä selvän raskausmahan kanssa. Ei ole oikein luottoa siihen, ettei se vaikuttaisi palkkauspäätökseen.

Ja sitten toisaalta jännittää se, että jos saisin työpaikan ja olisin raskaana, niin vaikeuttaisiko oireet kovasti sitä uudessa työssä pärjäämistä. Kun siinä alkumetreillä on niin paljon uutta omaksuttavaa ja se on juuri sellaista aikaa, kun haluaisi näyttäytyä oikein pätevänä ja tehokkaana.

Toki sekin olisi varmaan hankala tilanne, että joutuisi kovin pian kertomaan olevansa raskaana. Pelkäisin, että osa tulkitsisi niin, että hain koko työpaikkaa vain saadakseni paikan josta jäädä äitiyslomalle.

Onhan se yrityksen lykkääminenkin välähtänyt mielessä, mutta ei tosissaan. Koska eihän sitä voi tietää, kauanko raskautumisessa kestää (tai pahimmassa tapauksessa, tapahtuuko sitä edes ollenkaan), tai toisaalta ei voi tietää kauanko menee työtilanteen vakiintumiseen. Ja me pärjätään kyllä taloudellisesti joka tapauksessa, vaikka totta kai mua harmittaisi ja ahdistaisi olla työttömänä äitiysloman aikaan. Menettäisin eläkkeet ja lomat siltä ajalta, ja toisaalta se työttömyys voisi vaikeuttaa työnhakua sitten kun päättää palata töihin. Mutta pitää vaan uskoa, että asiat järjestyy. :)

 

[Hems78]

Mulla ei lapsia oo vielä mut olis haaveissa. Oon vakkariduunissa ja oon pomolle kertonu et jossai vaiheessa saattaa tulla äitiysloma omalle kohdalle en tietenkää heti haastattelussa mut sitku on ollu vähän aikaa. Tottakai voi siis puhua haastattelussa että olis tulevaisuudessa haaveita saada lapsia muttei se pakko mun mielestä oo.

Teet niinkun itestäs tuntuu :angelic:

 

[Dissoäiti]

Ei musta kannata miettiä sellaisia asioita kuin työnhaku, jos vauvaa toivoo. Kumpaakaan asiaa en toisen takia lykkäisi. Sitähän voi joutua yrittämään pitkään ja ehtiä olla töissä vaikka kuinka kauan ennen kun edes tärppää. Mua ainakin harmittaisi jos sellaisen asian takia siirtäisin yritystä ja sit tärppäämisessä kestäisikin pitkään.

 

[Noaidi]

Fiilaan.
Mä oon ollut kylläkin 1,5v samassa firmassa töissä joista 1v vakituisena. Oon tällä hetkellä siinä niinsanotussa uraputkessa. Olen ylentynyt firmassa viimeisen puolen vuoden aikana huimasti ja puolen vuoden päästä voin vaihtaa työtäni ruohonjuuritasolta sille hieman ylemmälle tasolle. Se on vain yhdestä 6kk koulutuksesta kiinni.
Tuntuu että teen firmalle ja työkavereilleni tosi tylysti jos raskaudun ja jään äitiyslomalle