Raskauden jälkeen... Mitä kaipaat?

Rosalina

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Aattelin aloittaa tällaisen topicin, meillä oli tällainen myös lokakuu/2011-ryhmässä.
Ja nyt on nämä asiat yllättäen alkaneet pyörimään päässä kun laskettuun aikaan on oikeasti enää niin vähän aikaa (kun sitä oikein ajattelee niin vauvahan on täällä hyvin pian, apua...!!!!).
Elikäs... Mitä kaipaatte elämältä, kun raskaus on päättynyt? Siis sellaisia asioita, joita ei syystä tai toisesta voi saada raskaana ollessa.

Mulle on nyt tullu hienoinen ällötys tätä omaa kasvanutta kroppaani kohtaan. Siis ei vauvamasua kohtaan, eiei. Se on ihana.<3 Mutta muuten turvonnut ja paisunut olemas saa iletyksen aikaan. Huomaan, että tosissaan kaipaan sitä aikaa muutamien vuosien takaa kun olin normaalipainoinen painoindeksin mukaan, vaikken huippukuntoinen ollutkaan. Ajatus siitä vaan jotenkin kohentaa mielialaa. Joten olen jollain tasolla päättänyt, että jahka imetys on joko päättynyt tai vauveli on jo hyvässä iässä muuten niin ottaisin itseäni VIHDOIN VIIMEIN niskasta kiinni ja koittaisin saada kroppani ruotuun kohtuullisella liikunnalla ja terveellisemmillä ruokailutottumuksilla. Nyt kun olen hyvin tekosyin vältellyt liikuntaa ja syönyt mitä mieleni tekee...se sais loppua. Esikoisen synnyttyä alistuin viettämään kaiken aikani pojan kanssa enkä edes yrittänyt saada omaa aikaa. Nyt aion olla "rohkea" ja vaatia, että minäkin voin joskus lähteä uimahalliin uimaan tms. etten tulisi uhranneeksi omaa terveyttäni lasten takia, vaikka ne rakkaita ovatkin.<3 Kun tosissaan en koskaan mieheltä rohjennut pyytää, että jäisi hoitamaan poikaa, jotta minä pääsen ihmisten ilmoille (juu, kuulostaa tosi nössöltä, mutta näin se vain meni...). Ja sitten harmittelin mielessäni sitä, etten voi koskaan tehdä mitään itsekseni. Hmph...

Hieman kaipaan taas myös sitä, että saa syödä ja juoda mitä huvittaa. Vaikkeihän noita rajoituksia todellisuudessa paljoa ole, mutta välillä tekis mieli huoletta juoda yks olut tai syödä graavilohta. No, imetysaikana nyt ei paljon voi alkoholia nautiskella, ellei pumppaile maitoa talteen ennen sitä, mutta onpahan silti mahdollisuus siihenkin, jos mieli tekee.

Sitäkin olen miettiny, että sitten kun masu ei enää ole tiellä niin miten helppoja monet asiat taas onkaan. Sitä kyykistyy ja kulkee kuin peura konsanaan.:D Hehe... Kaikki ei vaadin niin kovaa ponnistelua.

Ja MAHALLAAN NUKKUMINEN, aijai...!!!! Mua ei maidonnouseminen estänyt nukkumasta mahallaan viime kierroksella, toivottavasti ei nytkään. Mahallaan on niiiiiin hyvä nukkua.<3

Pukeutuminenkin helpottuu siinä mielessä, kun on enemmän valikoimaa mitä voi laittaa päälleen. Sekin ajoittain piristää mieltä kummasti.;) Joskin imetystoppien orjanahan sitä sitten ollaan taas pitkän aikaa....

Toisaalta...tiedän, että tätä ihanaa kuplaa tulee jossain vaiheessa niin kovin kova ikävä. Ja potkuja.<3
Ja sitten sitä alkaa kaipaamaan sitä huomiota, jonka raskaanaollessa saa -kaupassa ihmiset katselee masua ja neuvolassa saa kerran kuussa, loppua kohden useammankin jakamatonta huomiota. :D Yhtäkkiä kukaan ei olekaan kiinnostunut musta, vaan vain pienestä tuhisevasta nyytistä. Ja minä saan osakseni muka-hauskoja kommentteja "oletkos vieläkin raskaana, kun on noin iso maha", "kylläpäs sä näytät väsyneeltä" jne. hahahhahaa... Musta tulee tietyllä tasolla yleisen vitsailun kohde. No mutta tämä arvokas Nuppunen on kaiken huomion ansainnutkin tänne tullessaan, että eipä siinä.<3
 
Valitettavasti ihan eka asia mikä tuli mieleen niin tupakka. En kuitenkaan imettäessä aio polttaa, joten... ja siis toki tarkotus olis olla loppuelämä ilman, mutta pahaa pelkään että kuulun niihin sortujiin.

Mutta listaa:
-SAUNA! (en voi mennä nyt kiusaamaan itteäni sinne kun se aiheuttaa hirveen himon saunakaljaan ja taukotupakkaan)
-graavilohi
-pehmeet juustot
-punkku
-stressittömyys sokeriarvoista

Uutena, mitä en niinkään osaa kaivata, mutta odotan kovasti niin todennäkösesti olen synnytyksen jälkeen useamman kilon keposampi kuin mitä lähtöpaino oli. Jos nyt en tän viimosen parin viikon aikana oo vetäny ihan lekkeriksi (ehkä vähän olen, mutta en kai kauheen pahasti) niin painoa on tullu vaan reilu kilo lisää (30+1 neuvolassa 1,3 kg) ja meiän äiti myöskin "laihtui" minuu oottaessaan, joten jännityksellä ootellaan mitä vaaka näyttää :)
 
Näitä kaipaan:

- Vanhoja vaatteita, kotelomekkoja, PILLIFARKKUJA. Ainakin nää mun mammavaatteet on ihan jäätäviä kompromissirytkyjä (laitetaan päälle sitä mikä mahtuu) ja mammafarkut kaikessa mukavuudessaan epäistuvia ja plöröjä. Tänäänkin laitoin aamulla puhtaat mammafarkut jalkaan ja niissä on jo nyt jäätävät polvipussit. Ja voi luoja näkisittepä, missä kaverilta saadussa spugutalvitakissa kuljen tätä nykyään! Normaalisti kiertäisin sellaiset kaukaa, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa, kun omat vanhat eivät mahdu kiinni eikä kiinnosta sijoittaa sataa euroa uuteen. 

- Viiniä. Ja voi hyvä jumala että sitä kaipaankin! Kännit eivät ole mun juttu, mutta viini on aina merkinnyt mulle hyvän ruuan kruunua ja lauantai-illan rentoutusta.

- No sitä vanhaa jäntevää kroppaa (joka näytti hyvältä mm. niissä pillifarkuissa...). Tällä hetkellä tuntuu, etten halua olla enää ikinä raskaana, kun olo ja olomuoto on tämmönen muumi. Myöskään raskausmaha ei ole mun mielestä millään tavalla kaunis.

- Ruokaosastolta kaipaan sushia, mätiä ja haisulijuustoja. Ja sitä, ettei tartte stressata sokereista.

- Sitä ettei koko ajan särje ja ahdista ja hikoiluta. Myös se vatsallaan ja selällään nukkuminen on kova sana sitten synnytyksen jälkeen.
 
- Kaipaan niin paljon lenkkeilyä! Sitä, että vois oikeasti liikkua. Nyt oon kärsiny ensin kovista selkäkivuista ja nyt sitten supistuksista jos oon yrittänyt lähtä lenkille. Muutenkin kaipaan sitä, että voisi rasittaa itteään rauhassa eikä selkä kipeytyisi.

- Selällään makoilu! Selkä kipeytyy siinäkin nykyään.

- Että voisi istua ilman pelkoa siitä, että vauva alkaa painaa kylkiluiden alle niin kuin se nykyään aina tekee. Se on aika ilkeän tuntuista :/

- Liikkumista, jonka seurauksena saisin takaisin hoikan kehon. Oon väsynyt olemaan tämmöinen turvonneen näköinen pallo.

- Vanhat vaatteet.

- Pieni maha, vaikka rakastankin raskausmahaani.

- Nopeaa liikkumista. Nykyään ylösnouseminen, pukeminen ja kaikki mahdollinen pitää tehdä hitaasti, jos ei halua a) supistuksia b) iskiaskipuja tai c) liitoskipuja.
 
Kaipaan:
- "omia" vaatteita! Nyt on enää tosi vähän sellaisia, mitkä mahtuu päälle ja missä vielä mahdollisesti näyttää siedettävältä.
- mahallaan nukkumista
- selälleen menoa/makoilua, ilman että ulvoo tuskasta ja linkuttaa seuraavan päivän
- ylipäänsä omaa kehoa, siis että voi tehdä mitä vain (lähinnä liikunnallista) ilman että maha ottaa vastaan ja sitä mahaa täytyy ajatella toisena elävänä olentona (oman mahan pystyy likistämään ihan puristuksiin, mutta vauvaa ei viitsi :D)
- reippaita kävelylenkkejä, nyt ei pysty kun maha on niin alhaalla ja PAINAA.

Joitain asioita jään kaipaamaan myös raskausajasta, kuten:
- ihanan pehmeä, siloinen ja näppylätön iho
- nyt niska-hartia- ja selkävaivat ovat vielä helppoja kun vertaa siihen kun pientä nyyttiä pitää rahdata ja kanniskella pitkin päivää, ja nukahtaa imettäessä mitä oudompiin asentoihin joista herää puoliksi raajarikkona
 
Kevyen keijukaisen olon!! Saa kyykistyä,maata ja istua just niinku huvittaa;D
Kävellä nopeasti lenkillä+muutenkin.
Näyttää tyylikkäältä äidiltä!!
+ Pitkä lista muuta mukavuutta
( kaikkea muuta paitsi en ikävää kun aarrettamme odotettiin, kun se vielä oli masussa turvassa).
 
-liikkumisen vapautta
-korkokenkiä

Normaalitilassa en ikinä kulje "kumisaappaissa" mutta nyt on ollut pakko kun liitoskivut iskevät heti korolliset kengät jalassa ja jalat on niin turvoksissa etten edes yritä vääntäytyä mihinkään muihin kuin noihin alehyllystä löytämiini talvisaappaisiin. 

 
Hmmm, mä kaipaan kyllä kaikista eniten kunnon seksiä, ihanaa kun ei olis maha tiellä ja vois kääntyä miten päin vaan. Alkaa huumori loppua kun ei löydy mitään tyydyttävää asentoa. Tosin hetki voi tietysti mennä ennen kun sit synnytyksen jälkeen tekee edes mieli, mutta ehdottomasti eniten kaipaan kyl sitä.

Ja sit tietty liikunnan riemuja, kun pääsis taas ratsastaan...

Ja kunnollisia juustoja, nams. Harmittaa kun oltiin syyslomalla Kreikassa ja jäi monta feta-salaattia syömättä. Täytyy varmaan päästä ens syksynä uudestaan...

Ja tupakkaa. Toivottavasti en sorru sauhuttelemaan, mutta aina välillä tekis mieli päästä vetään yks. Mies on ihan ehdoton ja polttaa ite tietty kuin korsteeni...
 

Tuo on muuten niiiin totta!! Sais ees halunsa takaisin, ne kun päässeet karkuun... >.< Ehkä sitä haluttaiskin enemmän kun tietäis, että siitä ois helpompi nauttia. Nyt sitä tuntee ittensä kömpelöksi valaaksi, joka on vaan löysää lihaa ja vetistä kellaria....Damn. (Piti laittaa tällai hassusti oma kirjoitus ensin ja lainaus vasta sitten. Muuten ois tullu tuo oma teksti tuohon samalle alueelle lainauksen kanssa.)

rairai kirjoitti:
Hmmm, mä kaipaan kyllä kaikista eniten kunnon seksiä, ihanaa kun ei olis maha tiellä ja vois kääntyä miten päin vaan. Alkaa huumori loppua kun ei löydy mitään tyydyttävää asentoa. Tosin hetki voi tietysti mennä ennen kun sit synnytyksen jälkeen tekee edes mieli, mutta ehdottomasti eniten kaipaan kyl sitä.

 
Sitä, että pääsen liikkumaan normaalilla nopeudella! Ensin maattiin monta viikkoa sohvalla ja hipsuteltiin hitaasti vessan ja sohvan väliä. Nyt pääsee jo käymään vähän talon ulkopuolella, mutta kävelyvauhti on edelleen sellaista, että kepin avulla kulkevat mummelit menevät ohi...

Supistukset yltyvät ihan mahdottomiksi, jos yritän kävellä edes puolella nopeudella normaalista. Muuten tämä iso koko ja ulkoneva maha eivät haittaa, vaan tuntuvat ihan normaaleilta :D Katselin yksi päivä omia (siis ei-mamma) farkkujani ja ihmettelin, kuinka ne ovat joskus mahtuneet päälleni! Ja niitä farkkuja siis käytin jo ennen esikoista ja sitten tässä esikoisen ja uuden raskauden välissä :D Niin se mieli alkaa pitää vallitsevia olosuhteita normaaleina.

Ja lakritsaa söisin mielelläni. En kuitenkaan viitsi syödä sitä lainkaan nyt, kun tulee vain sitten hirveä himo. Helpompi olla kokonaan ilman.
 
mä niiin kaipaan homejuustoja, aura ja valkohomejuustoa suolakeksin päällä :P ja näin joulunaikaan aura olis niin hyvää siirappipiparin päällä!

Samaten kylmäsavulohi ruisleivän päällä, jossa vähän sitruunapippuria. voi olla että näitä otan heti kun pääsen sairaalasta kotiin :D

ootan sitä et voi liikkua niinku ennen, pääsee kunnon sauvakävelylenkille :)

Nii ja se että ne halut palais, nyt ku tuntuu etten tarvis mitää läheisyyttä :/
 
Aika samoja kaipauksen kohteita löytyy kun muiltakin. Odotan, että pääsen taas liikkumaan, ensin edes normaalilla vauhdilla kävelyä ja sitten hikiliikuntaa!
Sitten on ihanaa päästä nukkumaan taas mahallaan ja syömään jotain ihanaa juustokakkua..  ja sitten jos tulee mahakipuja, tietää että se on vaan jotain vatsavaivaa eikä tarvi miettiä onko masuasukilla kaikki hyvin.
 
kaipaan niitä mun haluja petipuuhia kohtaan jotka on nyt kaikonnu jonnekki piipin kauas, punkkua/valkkaria, saunomista ilman että tulee ahistava olo, omaa kroppaa joka toimii suht moitteettomasti, eli ei ois niinkään selkäkipuja eikä tarvis jumalattomalla ähinällä ja kiroomisella kääntyy.. :) onhan noita vaikka mitä mitä kaipaa mut tuossa nyt jotain pientä..
 
Niin paha tapa kuin se onkin niin kaipaan energiajuomia, erityisesti Batteryä. Eihän energiajuomat nykyään ole kiellettyjä raskausaikanakaan mutta mä olen ottanut linjan etten juo niitä yhtään odotusaikana. Tölkkien kyljissäkin on niin selkeet ohjeet ettei sovellu raskausaikana nautittavaksi. Juu ja graavilohta kaipaan myös paljon :) Jouluna pitää tyytyä uunissa paistettuun loheen :)
 
Mä kaipaan ZUMBAA, uimista, punkkua, että saisin käyttää laajasti vaatevalikoimaani,kunnolla saunomista ilman ,että alkaa henki loppua.Sellaista istuma ja nukkuma asentoa kun milloinkin huvittaa.

Mut on tää raskaana olo musta silti kivaa :) ja pian sitä ollaan taas normaalissa ainakin osittain,eipä kai koskaan voi palata normaaliin esikoisen synnyttyä,niin se vaan mullistaa kaiken.
 
viinilasillisia, satunnaisia tupakoita (en polta vakituisesti) eikä sitä alkookaan kyllä kovin usein mene..), laihduttamista (uskokaa tai älkää, mulla meinaan jäi projekti pahasti kesken viime keväänä, olin tiputtanut just 17 kiloa kun plussasin), omia vaatteita, mahallaan nukkumista, normaalia (vaikkakin huonoa) kuntoani ettei tarttis puuskuttaa jo pienestäkin ponnistuksesta..

En ole nauttinut raskaudesta yhtään. Onneksi tämä vaihe on pian ohi!
 
En jääny kaipaamaan oikeestaan mitään :) Ihan aluks oli sellasta, et pelkäsin jääväni vain kotiin ja aattelin etten koskaan pääse mihinkään. Muta se meni aika pian ohi :)
 
Takaisin
Top