Aattelin aloittaa tällaisen topicin, meillä oli tällainen myös lokakuu/2011-ryhmässä.
Ja nyt on nämä asiat yllättäen alkaneet pyörimään päässä kun laskettuun aikaan on oikeasti enää niin vähän aikaa (kun sitä oikein ajattelee niin vauvahan on täällä hyvin pian, apua...!!!!).
Elikäs... Mitä kaipaatte elämältä, kun raskaus on päättynyt? Siis sellaisia asioita, joita ei syystä tai toisesta voi saada raskaana ollessa.
Mulle on nyt tullu hienoinen ällötys tätä omaa kasvanutta kroppaani kohtaan. Siis ei vauvamasua kohtaan, eiei. Se on ihana.<3 Mutta muuten turvonnut ja paisunut olemas saa iletyksen aikaan. Huomaan, että tosissaan kaipaan sitä aikaa muutamien vuosien takaa kun olin normaalipainoinen painoindeksin mukaan, vaikken huippukuntoinen ollutkaan. Ajatus siitä vaan jotenkin kohentaa mielialaa. Joten olen jollain tasolla päättänyt, että jahka imetys on joko päättynyt tai vauveli on jo hyvässä iässä muuten niin ottaisin itseäni VIHDOIN VIIMEIN niskasta kiinni ja koittaisin saada kroppani ruotuun kohtuullisella liikunnalla ja terveellisemmillä ruokailutottumuksilla. Nyt kun olen hyvin tekosyin vältellyt liikuntaa ja syönyt mitä mieleni tekee...se sais loppua. Esikoisen synnyttyä alistuin viettämään kaiken aikani pojan kanssa enkä edes yrittänyt saada omaa aikaa. Nyt aion olla "rohkea" ja vaatia, että minäkin voin joskus lähteä uimahalliin uimaan tms. etten tulisi uhranneeksi omaa terveyttäni lasten takia, vaikka ne rakkaita ovatkin.<3 Kun tosissaan en koskaan mieheltä rohjennut pyytää, että jäisi hoitamaan poikaa, jotta minä pääsen ihmisten ilmoille (juu, kuulostaa tosi nössöltä, mutta näin se vain meni...). Ja sitten harmittelin mielessäni sitä, etten voi koskaan tehdä mitään itsekseni. Hmph...
Hieman kaipaan taas myös sitä, että saa syödä ja juoda mitä huvittaa. Vaikkeihän noita rajoituksia todellisuudessa paljoa ole, mutta välillä tekis mieli huoletta juoda yks olut tai syödä graavilohta. No, imetysaikana nyt ei paljon voi alkoholia nautiskella, ellei pumppaile maitoa talteen ennen sitä, mutta onpahan silti mahdollisuus siihenkin, jos mieli tekee.
Sitäkin olen miettiny, että sitten kun masu ei enää ole tiellä niin miten helppoja monet asiat taas onkaan. Sitä kyykistyy ja kulkee kuin peura konsanaan.:D Hehe... Kaikki ei vaadin niin kovaa ponnistelua.
Ja MAHALLAAN NUKKUMINEN, aijai...!!!! Mua ei maidonnouseminen estänyt nukkumasta mahallaan viime kierroksella, toivottavasti ei nytkään. Mahallaan on niiiiiin hyvä nukkua.<3
Pukeutuminenkin helpottuu siinä mielessä, kun on enemmän valikoimaa mitä voi laittaa päälleen. Sekin ajoittain piristää mieltä kummasti.;) Joskin imetystoppien orjanahan sitä sitten ollaan taas pitkän aikaa....
Toisaalta...tiedän, että tätä ihanaa kuplaa tulee jossain vaiheessa niin kovin kova ikävä. Ja potkuja.<3
Ja sitten sitä alkaa kaipaamaan sitä huomiota, jonka raskaanaollessa saa -kaupassa ihmiset katselee masua ja neuvolassa saa kerran kuussa, loppua kohden useammankin jakamatonta huomiota. :D Yhtäkkiä kukaan ei olekaan kiinnostunut musta, vaan vain pienestä tuhisevasta nyytistä. Ja minä saan osakseni muka-hauskoja kommentteja "oletkos vieläkin raskaana, kun on noin iso maha", "kylläpäs sä näytät väsyneeltä" jne. hahahhahaa... Musta tulee tietyllä tasolla yleisen vitsailun kohde. No mutta tämä arvokas Nuppunen on kaiken huomion ansainnutkin tänne tullessaan, että eipä siinä.<3
Ja nyt on nämä asiat yllättäen alkaneet pyörimään päässä kun laskettuun aikaan on oikeasti enää niin vähän aikaa (kun sitä oikein ajattelee niin vauvahan on täällä hyvin pian, apua...!!!!).
Elikäs... Mitä kaipaatte elämältä, kun raskaus on päättynyt? Siis sellaisia asioita, joita ei syystä tai toisesta voi saada raskaana ollessa.
Mulle on nyt tullu hienoinen ällötys tätä omaa kasvanutta kroppaani kohtaan. Siis ei vauvamasua kohtaan, eiei. Se on ihana.<3 Mutta muuten turvonnut ja paisunut olemas saa iletyksen aikaan. Huomaan, että tosissaan kaipaan sitä aikaa muutamien vuosien takaa kun olin normaalipainoinen painoindeksin mukaan, vaikken huippukuntoinen ollutkaan. Ajatus siitä vaan jotenkin kohentaa mielialaa. Joten olen jollain tasolla päättänyt, että jahka imetys on joko päättynyt tai vauveli on jo hyvässä iässä muuten niin ottaisin itseäni VIHDOIN VIIMEIN niskasta kiinni ja koittaisin saada kroppani ruotuun kohtuullisella liikunnalla ja terveellisemmillä ruokailutottumuksilla. Nyt kun olen hyvin tekosyin vältellyt liikuntaa ja syönyt mitä mieleni tekee...se sais loppua. Esikoisen synnyttyä alistuin viettämään kaiken aikani pojan kanssa enkä edes yrittänyt saada omaa aikaa. Nyt aion olla "rohkea" ja vaatia, että minäkin voin joskus lähteä uimahalliin uimaan tms. etten tulisi uhranneeksi omaa terveyttäni lasten takia, vaikka ne rakkaita ovatkin.<3 Kun tosissaan en koskaan mieheltä rohjennut pyytää, että jäisi hoitamaan poikaa, jotta minä pääsen ihmisten ilmoille (juu, kuulostaa tosi nössöltä, mutta näin se vain meni...). Ja sitten harmittelin mielessäni sitä, etten voi koskaan tehdä mitään itsekseni. Hmph...
Hieman kaipaan taas myös sitä, että saa syödä ja juoda mitä huvittaa. Vaikkeihän noita rajoituksia todellisuudessa paljoa ole, mutta välillä tekis mieli huoletta juoda yks olut tai syödä graavilohta. No, imetysaikana nyt ei paljon voi alkoholia nautiskella, ellei pumppaile maitoa talteen ennen sitä, mutta onpahan silti mahdollisuus siihenkin, jos mieli tekee.
Sitäkin olen miettiny, että sitten kun masu ei enää ole tiellä niin miten helppoja monet asiat taas onkaan. Sitä kyykistyy ja kulkee kuin peura konsanaan.:D Hehe... Kaikki ei vaadin niin kovaa ponnistelua.
Ja MAHALLAAN NUKKUMINEN, aijai...!!!! Mua ei maidonnouseminen estänyt nukkumasta mahallaan viime kierroksella, toivottavasti ei nytkään. Mahallaan on niiiiiin hyvä nukkua.<3
Pukeutuminenkin helpottuu siinä mielessä, kun on enemmän valikoimaa mitä voi laittaa päälleen. Sekin ajoittain piristää mieltä kummasti.;) Joskin imetystoppien orjanahan sitä sitten ollaan taas pitkän aikaa....
Toisaalta...tiedän, että tätä ihanaa kuplaa tulee jossain vaiheessa niin kovin kova ikävä. Ja potkuja.<3
Ja sitten sitä alkaa kaipaamaan sitä huomiota, jonka raskaanaollessa saa -kaupassa ihmiset katselee masua ja neuvolassa saa kerran kuussa, loppua kohden useammankin jakamatonta huomiota. :D Yhtäkkiä kukaan ei olekaan kiinnostunut musta, vaan vain pienestä tuhisevasta nyytistä. Ja minä saan osakseni muka-hauskoja kommentteja "oletkos vieläkin raskaana, kun on noin iso maha", "kylläpäs sä näytät väsyneeltä" jne. hahahhahaa... Musta tulee tietyllä tasolla yleisen vitsailun kohde. No mutta tämä arvokas Nuppunen on kaiken huomion ansainnutkin tänne tullessaan, että eipä siinä.<3