Raskauden aikainen koheltaminen ja hajamielisyys

M

Mizi

Jostain jotain jo tietävä
Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun, johon voisimme koota raskaushuuruissa tehdyt parhaat kommellukset :) En tiedä tapahtuuko muilla raskauden aikana heikkenemistä ajattelussa, mutta itselläni todellakin tapahtuu :/

Tässä raskaudessa on esiintynyt jo hajamielisyyttä...unohtelen sanoja, ruuan uuniin, pyykit koneeseen jne.

Edellisessä raskaudessa kadotin laukkuni kaksikertaa saman päivän aikana (ensin unohdin sen Ikean ravintolaan, sitten anopille). Toinen kommellus sattui kahvilassa, kun ostin irtojäätelötötterön. Kun myyjä ojensi jäätelöä minulle, jätskipallo tippui pöydälle. Minä reagoin tähän niin, että aloin itkemään :D Myyjä oli nuori mies, ja hän taisi hieman hätääntyä itkukohtauksestani. Sain kuitenkin uuden jätskin, ja kaikki päättyi hyvin.
 
Mä puhuin puhelimessa yks päivä aamulla todella sekavia, kun oli vielä huono olo ja yritin vaakatasossa sohvalla ilman kahvia heräillä... Oltiin käyty kattomassa taloja ja äiti kysyi mm. mitä nappiosumalta tuntunut maksoi. Jankutin kiven kovaan "17 000" vaikka äiti päivitteli, että eivät talot niin vähän voi maksaa. Lopulta tajusin sekoiluni mutten muistanut miten puhutaan sadoista tuhansista ja rupesin hokemaan "miten se nyt sanotaan, 100 000? 150 000? 170 000?". Ja mitä kaikkea muutakin sönkötin... En mä nyt mikään verbaalinen superlahjakkuus ole, mutta harvoin noin alas vajoan. :D
 
Tulin äsken autolla töihin ja parkkeerauksen jälkeen ihmettelin pitkään, kun en saa sitten millään avainta irti virtalukosta. Lopulta piti soittaa miehelle, joka heti tokaisi "sulla on vaihde päällä". Meillä on siis automaattivaihteinen auto. Eipä ole tätäkään ennen sattunut :grin
 
Mä mokailen jatkuvasti, kun makuaisti on muuttunu. Siskolta kysyin sen voileipäkakusta, et onko siinä sinappia, kun ensimaku oli vähän sellanen..eilen sanoin anopin vesimelonista,et onkohan se pilalla, kun jossain kohtaa oli minusta sellanen maku...
 
Pakko jakaa teille tän päiväinen hajamielisyys, repesin kesken automatkan nauruun kun tajusin tilanteen. Ennen neuvolaan lähtöä kotona vaihdoin vaatteet päälle ja heitin fleecetakin paidan päälle. Käväsin sitten kaupassa jossa tuli kuuma ja autoon mennessä riisuin takin pois ja menin toiseen kauppaan kun edellisestä en löytäny hakemaani. Sieltä sitten jatkoin matkaa neuvolaan ja neuvolasta kun lähdin niin tajusin että mun paita oli väärin päin päällä eli saumat törrötti ulospäin, eikä kukaan ees sanonu mulle siitä mitään. Kotimatkkalla sitten pysähdyin levähdyspaikalle ja käänsin paidan oikein.
 
Mä vaan ravaan töissä tuplamäärän askelia kun unohdan aina mitä olin tekemässä. Tänäänkin yhden toimenpidehuoneen valmistelemiseen meni puolet kauemmin aikaa kun piti jatkuvasti juosta hakemassa jotain puuttuvaa. Onneksi loppupäiväksi sain "aivot" mukaan eli työkaveri toimi työnjohtajana :D
 
Kyllä on hajamielisyyttä! Alko esikoisen raskausaikana, mutta ei loppunu täysin tossa välissäkään! Töihin paluu oli vähä hankalaa. Välillä tuntuu et elää vähä omassa sumussa. Kai se on jotai kroonista väsymystä myös :D
 
Mä oon ruvennu unohtelemaan sanoja ja välillä jää lauseetki kesken. Mies vaan naureskelee mulle, että vanhuus ei tuu yksin... Pieni viha iskee läpi ja saatan itku silmässä sanoo, että en ees oo vanha vasta parikymppinen! :laughing002
 
Taas sähelsin auton kanssa, tällä kertaa ajoin auton naapurin paikalle ja hetken ihmeteltyäni miten meiän tolppa näyttää oudolta, tajusin olevani sen väärällä puolella.
 
Kaikkea pientä jatkuvasti. Sanoissa meen kauheen helposti nykyään sekasin. Unohan mitä olin tekemässä ja hakemassa ja sanomassa ym. Pari kertaa käyny niin että alan leipää tekemään, otan jääkaapista juustot ym. esille. Sit voitelen leivän ja syön sen ilman mitään päällysiä, ja muistan ne vasta kun alan korjaamaan tavaroita pois pöydältä. Ja muutaki ruokia ku oon tehny ni aina jää joku ainesosa vahingossa pois.
 
Oon itse huomannut, että täytyy keskittyä siihen mitä tekee tai muuten menee ihan sähläämoseksi. Eilen esimerkiksi olin antamassa koiralle ruokaa ja me säylytetään ruokapussia vaatehuoneessa. Kesken ruoan hakua mies kyselin minulta jotain ja tajusin menneeni vessaan koiran ruokakupin kanssa. Hetki piti miettiä, että mitäköhän ihmettä olen tekemässä.. :grin
 
Ai raskaudestako tämä hajamielisyys johtuu? Välillä on ihan kamala aivosumu, keskittymiskyky nollassa.

Pari päivää sitten lähdin kotoa töitä kohti. Ehdin kilometrin päähän, kun tajusin, että minähän olin edellisenä päivänä ollut etätöissä, joten työläppäri ja työpuhelin kannattaisi varmaan ottaa mukaan töihin. Ei muuta kuin takaisin kotiin hakemaan konetta ja puhelinta. Mies kilttinä ajoi minut töihin, ja perillä hyppäsin autosta, vinkutin iloisesti, ja kipitin töihin. Ja heti kun istahdin paikalleni, tajusin... EI! Läppäri ja puhelin jäivät autoon!

Siinä sitten soittelin miehen perään, eikä mies tietenkään kuullut mitään kun oli ratissa. Soitteli sitten päästyään naapuripaikkakunnalle omalle työpaikalle, että hei, täällä olisi edelleen nämä kaikki sun tavarat, eväätkin. Noh, onneksi yksi työkaveri oli lomalla, niin sain käyttää hänen konettaan ja puhelintaan, niin että miehen ei tarvinnut lähteä puolentoista tunnin keikalle tuomaan minulle unohtuneita tavaroita.

Mies on syntymähajamielinen, ja minulla meinaa välillä mennä hermo kun hän unohtelee asioita, niin sainpas vähän nenilleni :D
 
Mä olen aina vähän kummastellut, että miten raskaus nyt voi tällaista hajamielisyyttä aiheuttaa, kunnes pari päivää sitten olin lähdössä iltalenkille ja käännyin ovelta vielä hakemaan laukusta kotiavaimet. Lenkillä sitten tuli kokeiltua taskuja, avaimet puuttuivat, mutta taskussa oli jonkun matkakortti. Hätäännyin jo, että mistä ja kenen matkakortin mä olen napannut taskuuni, kun mitään muistikuvaa ei ole. Ei sytyttänyt vielä siinä vaiheessa, että avaimet puuttuu. Kummastelin myös, että hassu juttu, kun näyttää ihan mun matkakortilta. Parin minuutin kuluttua syttyi lamppu päässä ja oivalsin ottaneeni laukusta avaimien sijaan matkakortin takin taskuun. :grin
 
Mä en ole ihan hirveesti huomannut nyt mitään tuollaista...taidan muutenkin olla vähän sellainen koheltaja, jolle sattuu ja tapahtuu ihan ilman raskauttakin :rolleyes:. Mutta sen olen huomannut, että ajatus ei oikein kulje...tosi paljon tapahtuu sitä, että unohdan ihan arkipäiväisten asioiden nimiä. Yksi päivä mies teki (mun mielihalusta) hernekeittoa ja yritin selittää sen kattilan nimeä..."no se, mistä pidetään kiinni", "se, joka on siinä lieden päällä". Mies oli sitten tapansa mukaan heti mukana ja yritti vitsillä heittää "pottila", "lattia", kun mä aina tyhmänä makustelin niitä sanoja, että no onko se se :grin
 
Mulla on kanssa asioiden nimitykset hukassa, ja sit se että tulee paljon enemmän kirjotusvirheitä. Nyt sais lukea tekstit monee kertaa läpi ennen julkasemista, ettei tuu mitää isoja virheitä :grin
 
Hehee, onneks on tää ketju, nyt voikin sitten syyttää raskautta kaikesta luontaisesta ajattelemattomuudesta. :grin

Aloitin uudessa työpaikassa ja ajoimme yhdessä kollegan kanssa toiseen toimipisteeseen. Mun piti tankata auto, ja ensin taivastelin kun pistooli ei anna yhtään bensaa. Lopulta tajusin, että olin valinnut automaatissa väärän mittarin. Sen korjattuani ihmettelin kun pistooli ei mene tankin luukkuun ja yhdessä kollegan kanssa yritimme sitä sinne änkeä. Jotain lirui tankkiin, mutta toodella nihkeästi. Sitten katoin, että ei hitto, tämä on musta diesel-pistooli, ja mulla on bensakone! Tuli pieni paniikki, kun muistelin että diesel voi tuhota bensakoneen, mutta luojan kiitos pistooli ei antanut mun kunnolla liruttaa dieseliä tankkiin vaikka yritys oli kova... Olipahan taas väsynyttä meininkiä, ja mikä huikea ensivaikutelma uudelle kollegalle! Lisäksi tää episodi sotki tiukan aikataulumme ihan täysin kun selviteltiin voiko autoa ajaa, ja aamu oli yhtä kaaosta uudessa työpaikassa.
 
Tämä nyt ei varsinaisesti tähän ketjuun kuulu, mutta eilen tulin bussilla töistä kotiin. Kuskina oli lempikuskini, joka on aina todella iloinen ja mukava kaikille, sanoo heipat ja kiitos. Eilen huomasin, että hän ei ollut yhtä iloinen kuin ennen, vaisusti sanoi hei yms. Katselin häntä peilin kautta, kun ihmiset jäivät pois ja en nähnyt samaa iloa mitä yleensä. Aloin miettimään, että onkohan joku pahoittanut hänen mielensä tai jotakin ja aloin lähes vollottamaan, kyyneleet tuli silmiin :smiley-bounce022 ja en ole tähän mennessä kovinkaan herkkä ollut, joten tuo oli minulle täysin uusi kokemus.
 
No mun mielestä tähän ketjuu vois ottaa myös mukaa ne itkuparkumiset :) Eli mitkä ihan pöllötkin ja mitättömät asiat saa teiät parahtamaa itkuun?

Ite oon ollu tänää jotenkii itkuherkkä, ja tuli miehen kanssa pientä sanaharkkaa (oikeesti tosi pientä ja se tuli pussinsulkijasta), lopulta mä itkin vaan sitä et mä itkin, ku en ois halunnu itkeä :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top