Vaaveilija
Vauhtiin päässyt keskustelija
.
Muokattu viimeksi:
Raskaaksi 2026
- Ketjun aloittaja Mamiksx5
- Aloituspäivämäärä
@Maana Mannila Sanothan, jos tuo edellinen viesti oli tarvetta purkautua etkö halua siihen kommentteja niin en enää vastaile. Välillä on hyvä vaan antaa tunteiden tulla ja sit oksentaa ne pihalle ilman että kukaan yrittää tsempata ja auttaa. 
Kuitenkin omia ajatuksia sun tekstistä: Ethän sinä ole omilla teoillasi epäonnistunut? Munasolujen lottoarvonnassa on vaan käynyt tähän asti huono tuuri. Kuitenkin nämä on asioita, joita ei itse omalla päättäväisyydellä saavuttaa vaan monen asian on satuttava osumaan just oikein. Missään nimessä kannata kääntää asiaa niin, että kyse olisi omasta virheestä.
Sitten jos se ydintunne on ”kehoni ei toimi ja olen pettynyt siihen”, niin hoidoillahan voidaan taklata monta ongelmaa. Toki kaikkia ei hoidotkaan auta, mutta onnistumisprosentit saadaan hoidoilla huomattavasti suuremmiksi. Sitä ei kuitenkaan kokeilematta tiedä, että auttaako hoidot omalla kohdalla.
”Miksi onnistuisi tulevaisuudessa, jos tähän mennessäkään ei ole onnistunut” on tosi ymmärrettävä ajatuskela, mutta varoisin liikaa tarttumasta siihen kiinni, sillä tämäkin foorumi on täynnä onnistumistarinoita. Bbt-ketjusta tulee mieleen heti monta nimeä.
Toki jos tosissaan tuntuu siltä, että olkoot koko paska yrittäminen, ei vois enöä vähempää kiinnostaa niin sitten se on niin ja sitä fiilistä kannattaa kuunnella eikä mennä omien rajojen yli.
Mä olen tosi huono lohduttamaan ketään ja tuntuu että sanon aina vääriä sanoja. Toivottavasti en sanonut mitään sinua satuttavaa enkä tietämättäni onnistunut tökkäämään mihinkään kipeään pisteeseen. Tämän viestin on tarkoitus olla hyväntahtoinen ja vähän haastaa ajatuksia ja tunteita, joita kirjoitit aiempaan viestiin. Mutta kuten sanoin viestin alussa niin kerro vaan, jos et halua reagointia vaan pelkästään vuodattaa tunteita ulos niin en jatka enää.
Kuitenkin omia ajatuksia sun tekstistä: Ethän sinä ole omilla teoillasi epäonnistunut? Munasolujen lottoarvonnassa on vaan käynyt tähän asti huono tuuri. Kuitenkin nämä on asioita, joita ei itse omalla päättäväisyydellä saavuttaa vaan monen asian on satuttava osumaan just oikein. Missään nimessä kannata kääntää asiaa niin, että kyse olisi omasta virheestä.
Sitten jos se ydintunne on ”kehoni ei toimi ja olen pettynyt siihen”, niin hoidoillahan voidaan taklata monta ongelmaa. Toki kaikkia ei hoidotkaan auta, mutta onnistumisprosentit saadaan hoidoilla huomattavasti suuremmiksi. Sitä ei kuitenkaan kokeilematta tiedä, että auttaako hoidot omalla kohdalla.
”Miksi onnistuisi tulevaisuudessa, jos tähän mennessäkään ei ole onnistunut” on tosi ymmärrettävä ajatuskela, mutta varoisin liikaa tarttumasta siihen kiinni, sillä tämäkin foorumi on täynnä onnistumistarinoita. Bbt-ketjusta tulee mieleen heti monta nimeä.
Toki jos tosissaan tuntuu siltä, että olkoot koko paska yrittäminen, ei vois enöä vähempää kiinnostaa niin sitten se on niin ja sitä fiilistä kannattaa kuunnella eikä mennä omien rajojen yli.
Mä olen tosi huono lohduttamaan ketään ja tuntuu että sanon aina vääriä sanoja. Toivottavasti en sanonut mitään sinua satuttavaa enkä tietämättäni onnistunut tökkäämään mihinkään kipeään pisteeseen. Tämän viestin on tarkoitus olla hyväntahtoinen ja vähän haastaa ajatuksia ja tunteita, joita kirjoitit aiempaan viestiin. Mutta kuten sanoin viestin alussa niin kerro vaan, jos et halua reagointia vaan pelkästään vuodattaa tunteita ulos niin en jatka enää.
Toiveikkaana
Satasella mukana keskusteluissa
Komppaan sun viestiä.@Maana Mannila Sanothan, jos tuo edellinen viesti oli tarvetta purkautua etkö halua siihen kommentteja niin en enää vastaile. Välillä on hyvä vaan antaa tunteiden tulla ja sit oksentaa ne pihalle ilman että kukaan yrittää tsempata ja auttaa.
Kuitenkin omia ajatuksia sun tekstistä: Ethän sinä ole omilla teoillasi epäonnistunut? Munasolujen lottoarvonnassa on vaan käynyt tähän asti huono tuuri. Kuitenkin nämä on asioita, joita ei itse omalla päättäväisyydellä saavuttaa vaan monen asian on satuttava osumaan just oikein. Missään nimessä kannata kääntää asiaa niin, että kyse olisi omasta virheestä.
Sitten jos se ydintunne on ”kehoni ei toimi ja olen pettynyt siihen”, niin hoidoillahan voidaan taklata monta ongelmaa. Toki kaikkia ei hoidotkaan auta, mutta onnistumisprosentit saadaan hoidoilla huomattavasti suuremmiksi. Sitä ei kuitenkaan kokeilematta tiedä, että auttaako hoidot omalla kohdalla.
”Miksi onnistuisi tulevaisuudessa, jos tähän mennessäkään ei ole onnistunut” on tosi ymmärrettävä ajatuskela, mutta varoisin liikaa tarttumasta siihen kiinni, sillä tämäkin foorumi on täynnä onnistumistarinoita. Bbt-ketjusta tulee mieleen heti monta nimeä.
Toki jos tosissaan tuntuu siltä, että olkoot koko paska yrittäminen, ei vois enöä vähempää kiinnostaa niin sitten se on niin ja sitä fiilistä kannattaa kuunnella eikä mennä omien rajojen yli.
Mä olen tosi huono lohduttamaan ketään ja tuntuu että sanon aina vääriä sanoja. Toivottavasti en sanonut mitään sinua satuttavaa enkä tietämättäni onnistunut tökkäämään mihinkään kipeään pisteeseen. Tämän viestin on tarkoitus olla hyväntahtoinen ja vähän haastaa ajatuksia ja tunteita, joita kirjoitit aiempaan viestiin. Mutta kuten sanoin viestin alussa niin kerro vaan, jos et halua reagointia vaan pelkästään vuodattaa tunteita ulos niin en jatka enää.
@Maana Mannila ajattelisin, että teillä on paljon vielä tehtävissä ja kokeiltavissa, ennen kuin olisi tarve varsinaisille isommille hedelmöityshoidoille, mm. lääkkeellistä tukea ovulaation vahvistamiseen ja esim. inseminaatio.Ymmärrän, että pitkästä tuloksettomasta yrityksestä johtuen toivottomuus varmasti nostaa päätään ja mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, itsesyytöksiä ja pettymystä. Oman mielenterveyden kannalta voi tietysti esim. 1-2 kk tauko yrittämisessä (oviksen tikuttelu ja piinapäivien seuraaminen) tehdä hyvää. Toki se on myös tosiasia että hedelmällinen aika voi meidän iässä alkaa olla jo kortilla, joten tauon pitäminen voi tuntua myös pelottavalta. Toivottavasti miehesi ottaisi nyt omalta osaltaan koppia tärppipäivien seuraamisesta ja siihen liittyvistä edellytyksistä ja saisit tukea häneltä ajatuksiisi ja tuntemuksiisi. Tsemppiä!
"Kukaan ei ole täysin hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä."
-Tuntematon
Syyskukka
Näppärä viestien naputtelija
@Kumpare Ihanat treffit teillä, mahtavaa että kahdenkeskinen aika vahvisti rakkautta 
@Vaaveilija sun vinkissä on kyllä perää - jos tästä kierrosta ei tärppää, ehkä ostan ensi kierrossa pullon kuohuviiniä jotain koti-iltaa vauhdittamaan
@Aurinko88 kiitos kun avasit tuota asiaa, en tiennytkään tuota
Meidän kemialliset ovat saaneet alkunsa kierroista, joissa yhdyntojä on ollut 3. Ehkäpä laatu olisi parempi, jos olisi vielä enemmän kertoja...
@Maana Mannila oon pahoillani, että on tuollaiset fiilikset. Täällä tulikin jo monia hyviä näkökulmia, joita komppaan 100 %
@Vaaveilija sun vinkissä on kyllä perää - jos tästä kierrosta ei tärppää, ehkä ostan ensi kierrossa pullon kuohuviiniä jotain koti-iltaa vauhdittamaan
@Aurinko88 kiitos kun avasit tuota asiaa, en tiennytkään tuota
Meidän kemialliset ovat saaneet alkunsa kierroista, joissa yhdyntojä on ollut 3. Ehkäpä laatu olisi parempi, jos olisi vielä enemmän kertoja...@Maana Mannila oon pahoillani, että on tuollaiset fiilikset. Täällä tulikin jo monia hyviä näkökulmia, joita komppaan 100 %
Moikka. Hyppään uutena ketjuun mukaan. Itsellisenä hedelmöityshoidoissa ja toinen inseminaatio takana. Nyt piinailen testipäivään asti ja ajatukset meinaa lähteä laukalle. Yksityisellä puolella hoidoissa, joten taloudellinen puolikin mietityttää, jos hoidot venyy. Enkä ole kertonut kuin muutamalle henkilölle, että olen edes hoitoihin lähtenyt. Kiva päästä muiden kanssa juttelemaan, vaikka ehkä vähemmistöä edustankin. Haave on kuitenkin sama, vaikka reitti eri. :)
@Kumpare Hyvin sanoit, että se on se sukusolujen lottoarvonta, joka ei aina helposti ja nopeasti tuota haluttua lopputulosta.
Mun iässä asia korostuu ja voi olla, että ollaan liian myöhään liikkeellä. Epäonnistuminen sekin tavallaan, mutta on kuitenkin hyödytöntä itseään moittia ja sättiä, elämä nyt on mennyt näin. Yritän nyt kuitenkin vielä pitää toivoa yllä.
@Vaaveilija Tuossa rutiinien rikkomisessa ja sääntöjen uhmaamisessa voi kyllä olla jotain taikaa. Ehkä se liittyy siihen, että jättää hetkeksi tiukkapipoisen suorittamisen. Mutta eihän sekään tietenkään aina ja kaikille toimi. Mutta kokeilemisen arvoista, ihan vain koska se voi olla myös hauskaa.
Mun iässä asia korostuu ja voi olla, että ollaan liian myöhään liikkeellä. Epäonnistuminen sekin tavallaan, mutta on kuitenkin hyödytöntä itseään moittia ja sättiä, elämä nyt on mennyt näin. Yritän nyt kuitenkin vielä pitää toivoa yllä.
@Vaaveilija Tuossa rutiinien rikkomisessa ja sääntöjen uhmaamisessa voi kyllä olla jotain taikaa. Ehkä se liittyy siihen, että jättää hetkeksi tiukkapipoisen suorittamisen. Mutta eihän sekään tietenkään aina ja kaikille toimi. Mutta kokeilemisen arvoista, ihan vain koska se voi olla myös hauskaa.
Koska sulla on testipäivä?Jep, koska irroituspiikki on kait käytännössä hCG:tä. LH ja hCG on niin lähellä toisiaan että hCG käy myös munasolun liikkeelle laittoon.
Sillähän ne ovulaatiotestit voi kans reagoida raskauteen.
Pikkuviikuna
Vauhtiin päässyt keskustelija
Oon vähän pudonnut keskustelusta kyydistä mutta @Maana Mannila kirjoitukset jäi mieleen ja halusin muita kompaten vielä lisätä, että pitkässä yrityksessä on myös vaiheensa. Voimakkaatkin tunteet voi mennä ohi ja muuttaa muotoaan. Tää prosessi ehkä kirvellen kypsyttää ja tuskastuttaa, mutta ainakaan omalla kohdalla jokainen vuosineljännes ei ole ollut samanlainen, ja vastoin omia odotuksia ajan kanssa olo on osittain keventynytkin. Kannustan löytämään kaikkea mikä yhtään tuo helpotusta siihen kirvelyyn niin ehkä jaksaa taas osan matkaa - tai sit toki jos oma raja on vastassa ni sitä on hyvä kuunnella. Pidetään huoli itsestämme ja yks pointti kans mikä tuli mieleen on että kannattaa miettiä mihin verrokkiryhmään itsensä asettaa, koska epäreilulla vertailulla voi asettaa itsensä epäonnistujan rooliin vaikkei todellakaan sitä ole. Esim tässä keskustelussa on paljon niitä, joilla raskaus alkaa suht nopeaan - ehkä ovat nuoria iältään ja siten mahdollisuudet onnistua nopeammin on paremmat. Sitten jossain esim tuolla salaisella lapsettomuuspuolella on keskusteluissa sellaisia, joiden matkaa lukee epäuskolla ja myötätunnolla että miten heille kaikki nuo vastoinkäymiset onkin annettu, eikä ikinä haluaisi että kenenkään matka olisi niin kivinen. Kun oma yritys pitkittyy, voi olla hyvä myös hakea vertaistukea niiltä, joilla on samankaltainen tilanne ja lähtökohdat. Suosittelen tuota keskustelujen salaista lapsettomuuspuolta 
ja yks pointti kans mikä tuli mieleen on että kannattaa miettiä mihin verrokkiryhmään itsensä asettaa, koska epäreilulla vertailulla voi asettaa itsensä epäonnistujan rooliin vaikkei todellakaan sitä ole. Esim tässä keskustelussa on paljon niitä, joilla raskaus alkaa suht nopeaan - ehkä ovat nuoria iältään ja siten mahdollisuudet onnistua nopeammin on paremmat. Sitten jossain esim tuolla salaisella lapsettomuuspuolella on keskusteluissa sellaisia, joiden matkaa lukee epäuskolla ja myötätunnolla että miten heille kaikki nuo vastoinkäymiset onkin annettu, eikä ikinä haluaisi että kenenkään matka olisi niin kivinen. Kun oma yritys pitkittyy, voi olla hyvä myös hakea vertaistukea niiltä, joilla on samankaltainen tilanne ja lähtökohdat. Suosittelen tuota keskustelujen salaista lapsettomuuspuolta 
Nimenomaan! Tää on just se tärkeä palikka, jonka mies kuin mies voi hoitaa, ilman et naisen tarvii stressata. Ja onneks suurin osa miehistä sen hoitaa kommunikoimattakin, kun paine kiveksissä kasvaa mitä pidempään ovat puhdistelematta motaria (näin ainakin oon kuullut useamman miehen kuvailevan).
Vaaveilija
Vauhtiin päässyt keskustelija
.
Muokattu viimeksi:
Valora
Näppärä viestien naputtelija
@Round2❤️, kiitos sympatiasta. Munkin vanhin pääsee jo peruskoulusta 
ja tällä viikolla oli samat juhlavaateostelut. Niin tunteikasta On muuten ollut tosi ihana seurata hänen suhdetta tähän meidän 7kk vauvaan. Että tällainen iso ikäerokin on tosi ihana! Jotain on onnistunut kun tällainen teinipoika sanoo itsekin haluavansa ainakin yhden tai kaksi lasta
@Suskikitten, jee hienoa vahvistumista
kyllä tuo alku vaan on hermoja raastavan jännää.. Paljon rauhaa ja luottamusta sinne
@Aurinko88, kiitos tosi paljon tämän "uimaritiedon" jakamisesta!!! Mä en oo ikinä kuullutkaan tästä.. siis ihme! Olen niin paljon lukenut ja kuunnellut kaikenlaista asiaan liittyvää.. Meillä on seksiä kerran tai kaksi viikossa, ja oon ymmärtänyt ettei mies hommailis omiaan siinä välissä.. Niin tää voikin olla meillä yksi vaikeuttanut tekijä! Täytyy katsoa hänen kanssaan tuo video.. toki ovulaation aikaan sit ollaan tsempattu 2-3krt mut jos ei se riitäkään sit kun normaalisti tahti niin harva
Siis ette usko.. mun menkat alkoi kaksi tuntia sen digitestin tekemisen jälkeen
jo kp 26! Aiemmat kierrot synnytyksen jälkeen olleet 28-29 päivää. Joten en yhtään vielä osannut odottaa.. ärsyttää kun ns tuhlasin sen arvokkaan digitestin.
Muuten mulla jo ihan yllättävän hyvä mieli. Meillä on heinäkuun alussa matka tulossa, ja mietin jos tää nyt alkanut kierto pidettäisiin taukoa. Mulle tulis iso stressi siitä mahd ihan alkuraskaudesta just siinä. Jos tuliskin km.. tai tosi kova pahoinvointi, jotka vois ihan pilata matkan. En taida haluta nyt sitä riskiä ottaa. Jääköön yksi kierto välistä. Sit kesäkuun lopulla käynnistyvässä kierrossa taas yritetään ja voi olla että matkan lopussa sais tehdä plussatestin
Jos saisin toivoa...haluaisin huhtikuisen tai toukokuisen. Enkä ikinä enää olla viimeisilläni raskaana kesällä..oli niin tukalaa.
ja tällä viikolla oli samat juhlavaateostelut. Niin tunteikasta On muuten ollut tosi ihana seurata hänen suhdetta tähän meidän 7kk vauvaan. Että tällainen iso ikäerokin on tosi ihana! Jotain on onnistunut kun tällainen teinipoika sanoo itsekin haluavansa ainakin yhden tai kaksi lasta @Suskikitten, jee hienoa vahvistumista
kyllä tuo alku vaan on hermoja raastavan jännää.. Paljon rauhaa ja luottamusta sinne @Aurinko88, kiitos tosi paljon tämän "uimaritiedon" jakamisesta!!! Mä en oo ikinä kuullutkaan tästä.. siis ihme! Olen niin paljon lukenut ja kuunnellut kaikenlaista asiaan liittyvää.. Meillä on seksiä kerran tai kaksi viikossa, ja oon ymmärtänyt ettei mies hommailis omiaan siinä välissä.. Niin tää voikin olla meillä yksi vaikeuttanut tekijä! Täytyy katsoa hänen kanssaan tuo video.. toki ovulaation aikaan sit ollaan tsempattu 2-3krt mut jos ei se riitäkään sit kun normaalisti tahti niin harva
Siis ette usko.. mun menkat alkoi kaksi tuntia sen digitestin tekemisen jälkeen
jo kp 26! Aiemmat kierrot synnytyksen jälkeen olleet 28-29 päivää. Joten en yhtään vielä osannut odottaa.. ärsyttää kun ns tuhlasin sen arvokkaan digitestin.Muuten mulla jo ihan yllättävän hyvä mieli. Meillä on heinäkuun alussa matka tulossa, ja mietin jos tää nyt alkanut kierto pidettäisiin taukoa. Mulle tulis iso stressi siitä mahd ihan alkuraskaudesta just siinä. Jos tuliskin km.. tai tosi kova pahoinvointi, jotka vois ihan pilata matkan. En taida haluta nyt sitä riskiä ottaa. Jääköön yksi kierto välistä. Sit kesäkuun lopulla käynnistyvässä kierrossa taas yritetään ja voi olla että matkan lopussa sais tehdä plussatestin
Jos saisin toivoa...haluaisin huhtikuisen tai toukokuisen. Enkä ikinä enää olla viimeisilläni raskaana kesällä..oli niin tukalaa.
Uniensinilintu
Jostain jotain jo tietävä
Varovasti ajattelin palata tänne palstalle, tein perjantaina dpo 10 haalean plussan, vielä en uskalla innostua, aikaisemmista kokemuksista johtuen. Uskon sitten kun näen sykkeen neuvolassa 
. Pääsen onneksi täällä alkuraskauden ultraan julkiselle aika nopeasti. Mutta mullahan on nyt vasta kp 22/26, niin odottelen hetken onko tämä(kin) kemiallinen tms.
Mulla on tässä kierrossa letrot ja lugesteron käytössä ekaa kertaa ja toivon niin että niistä olisi nyt apua
.
Luin muutaman sivun keskustelua taaksepäin, ja tunnistin kyllä monia ajatuksia, mitä on tässä vuosien aikana ehtinyt kelata mielessään. Mullakin oli viime kierrossa sellainen olo, että en jaksa yrittää, ei kiinnosta enää koko yritys. Sitten sain yksityiseltä lääkkeet avuksi, ja se antoi toivoa
. Pääsen onneksi täällä alkuraskauden ultraan julkiselle aika nopeasti. Mutta mullahan on nyt vasta kp 22/26, niin odottelen hetken onko tämä(kin) kemiallinen tms. Mulla on tässä kierrossa letrot ja lugesteron käytössä ekaa kertaa ja toivon niin että niistä olisi nyt apua
. Luin muutaman sivun keskustelua taaksepäin, ja tunnistin kyllä monia ajatuksia, mitä on tässä vuosien aikana ehtinyt kelata mielessään. Mullakin oli viime kierrossa sellainen olo, että en jaksa yrittää, ei kiinnosta enää koko yritys. Sitten sain yksityiseltä lääkkeet avuksi, ja se antoi toivoa
Viikko rfsu tehty ja se totteli kiltisti ja tuntui ihan hyvältä henkisesti, joten taidan tehdä toisen maanantaina.
Tuossa testissähän herkkyydet menee:
T1: 25
T2: 100
T3: 300
T4: 1000
Jännä että T3 asti alkoi piirtyä viivaa. Kuvassa ei näy, mutta tuossa näkyy punertavaa kummitusta pian 5 min jälkeen. T4ssä ei näy mitään. Mun keho ei osaa tehdä viivanpaikkoja (ankarasta yrittämisestä ja käyttämällä kuuluisia viivanpaikkatestejä) plus näen punertavaa.
Jos katsoo ohjetaulua niin se selkeästi ohjeistaa että viivat tulee olemaan vaaleampia mitä myöhemmäksi selvitään. Kuitenkin sanoisin että tää on oikeassa eli 2 viikkoa ja kävin laskemassa että näin tän kuuluu olla.
Muoks ja viime yönä keskiyöllä alkoi olla PC 25 herkkyyden viivat tasavahvoja, joten tässä vaiheessa kaipaan epäherkempää tilanteen tarkkailuun. Väliajalla jatkan raskaustesti kollaasini täyttöä ja laitan kuvan siitä sit kun aletaan olla voiton puolella tästä alusta
Muoks 2. Lisätty kuivuttuna miltä näyttää. T3:seen ilmestyi viivaa, ja vaikka en sitä kelloa kovin tarkkaa katsonut niin väitän että se oli 5 min ulkopuolella. Tänään DPO 14 kun tehty aamu virtsasta.
Tuossa testissähän herkkyydet menee:
T1: 25
T2: 100
T3: 300
T4: 1000
Jännä että T3 asti alkoi piirtyä viivaa. Kuvassa ei näy, mutta tuossa näkyy punertavaa kummitusta pian 5 min jälkeen. T4ssä ei näy mitään. Mun keho ei osaa tehdä viivanpaikkoja (ankarasta yrittämisestä ja käyttämällä kuuluisia viivanpaikkatestejä) plus näen punertavaa.
Jos katsoo ohjetaulua niin se selkeästi ohjeistaa että viivat tulee olemaan vaaleampia mitä myöhemmäksi selvitään. Kuitenkin sanoisin että tää on oikeassa eli 2 viikkoa ja kävin laskemassa että näin tän kuuluu olla.
Muoks ja viime yönä keskiyöllä alkoi olla PC 25 herkkyyden viivat tasavahvoja, joten tässä vaiheessa kaipaan epäherkempää tilanteen tarkkailuun. Väliajalla jatkan raskaustesti kollaasini täyttöä ja laitan kuvan siitä sit kun aletaan olla voiton puolella tästä alusta
Muoks 2. Lisätty kuivuttuna miltä näyttää. T3:seen ilmestyi viivaa, ja vaikka en sitä kelloa kovin tarkkaa katsonut niin väitän että se oli 5 min ulkopuolella. Tänään DPO 14 kun tehty aamu virtsasta.
Liitteet
Muokattu viimeksi:
Syssymyssy
Puuhakas puhuja
Nopee vinkki tähän väliin: Tuli mainos IG:ssä, Matsmartilla on PC:n digitaalisia pikaraskaustestejä alessa, 4,79 e kappale.
Syyskukka
Näppärä viestien naputtelija
Hyvää uutta viikko ja tsemppiä kaikille yhteisesti omien ajatusten, tunteiden ja vaiheiden kanssa kamppailuun. 
Multa poistettiin kuparikierukka elokuussa, ja syyskuussa aloitettiin varsinainen yrittäminen. Yrittämistä on kestänyt nyt 9 kk, ja siihen on mahtunut hyvin monenlaisia tunteita. Ekat kolme kuukautta olin jotenkin ihan huuruissa, kun odotin intensiivisesti välittömiä tuloksia, ja sen jälkeen surin ja epäilin syvästi. Tällä hetkellä oon löytänyt jonkinlaisen rauhan ja tyyneyden. Siitäkin huolimatta on vaikeaa kuulla ystävien ja tuttavien raskaus- ja vauvajuttuja, nähdä tähän teemaan liittyvää some-sisältöä ja esim. lukea lapsettomuudesta. Yksi päivä luin Simpukka ry:n nettisivuja ja itkin vain, kun samaistun niin paljon siellä kuvattuihin tunteisiin, joita lapsettomuus voi aiheuttaa.
Näin yhtenä päivänä Instagramissa tällaisen aforismin: "Small joy is how we survive big grief." Se puhutteli mua, koska tunnen lapsettomuuden olevan syvä suru elämässäni, vaikka en olekaan vielä yrittänyt vuotta. Koen , että olen odottanut paljon pidempään, koska kärsin vahvasta vauvakuumeesta ja oman vauvan kaipuusta yli vuoden ennen kuin puoliso suostui yrittämiseen. Elämässä on joka tapauksessa paljon pieniä ilon lähteitä, jotka kannattelevat.
Tunnistan tuon ajatuksen, että miksi raskaus tulevaisuudessakaan onnistuisi, kun ei ole onnistunut tähänkään asti onnistunut. Mutta se taitaa olla jonkinlainen looginen virhe: Jokainen on ei-raskaana kunnes on raskaana. (Kemiallisista ei ole jäänyt mitään käteen, joten en edes laskisi niitä tässä mielessä raskauksiksi...)
Tänään kp 20 ja dpo 9. Oon selvinnyt piinapäivistä ihan hyvin tähän asti, mutta nyt alkaa taas olla kuumat paikat.
Multa poistettiin kuparikierukka elokuussa, ja syyskuussa aloitettiin varsinainen yrittäminen. Yrittämistä on kestänyt nyt 9 kk, ja siihen on mahtunut hyvin monenlaisia tunteita. Ekat kolme kuukautta olin jotenkin ihan huuruissa, kun odotin intensiivisesti välittömiä tuloksia, ja sen jälkeen surin ja epäilin syvästi. Tällä hetkellä oon löytänyt jonkinlaisen rauhan ja tyyneyden. Siitäkin huolimatta on vaikeaa kuulla ystävien ja tuttavien raskaus- ja vauvajuttuja, nähdä tähän teemaan liittyvää some-sisältöä ja esim. lukea lapsettomuudesta. Yksi päivä luin Simpukka ry:n nettisivuja ja itkin vain, kun samaistun niin paljon siellä kuvattuihin tunteisiin, joita lapsettomuus voi aiheuttaa.
Näin yhtenä päivänä Instagramissa tällaisen aforismin: "Small joy is how we survive big grief." Se puhutteli mua, koska tunnen lapsettomuuden olevan syvä suru elämässäni, vaikka en olekaan vielä yrittänyt vuotta. Koen , että olen odottanut paljon pidempään, koska kärsin vahvasta vauvakuumeesta ja oman vauvan kaipuusta yli vuoden ennen kuin puoliso suostui yrittämiseen. Elämässä on joka tapauksessa paljon pieniä ilon lähteitä, jotka kannattelevat.
Tunnistan tuon ajatuksen, että miksi raskaus tulevaisuudessakaan onnistuisi, kun ei ole onnistunut tähänkään asti onnistunut. Mutta se taitaa olla jonkinlainen looginen virhe: Jokainen on ei-raskaana kunnes on raskaana. (Kemiallisista ei ole jäänyt mitään käteen, joten en edes laskisi niitä tässä mielessä raskauksiksi...)
Tänään kp 20 ja dpo 9. Oon selvinnyt piinapäivistä ihan hyvin tähän asti, mutta nyt alkaa taas olla kuumat paikat.
Omaa napaa tällä kertaa vain. Täällä vihdoin ovulaatio lähestyy, 5 päivän päästä suurin piirtein (yk1). Voi kyllä heittää päivän pari suuntaan tai toiseen, ja peittojen heiluttelu on onneksi ollut tässä jo käynnissä, niin ei huolia sen suhteen.
Ihanan kutkutteleva fiilis, kun eka ovulaatioaika on käsillä! Mä luulen, et se "ihana yritysaika", mistä oli aikaisemmin puhetta, on just tää ekan, ehkä kahen tai ihan maks kolmen yrityskierron kutkutteleva odotus, ja vain niillä, joilla ei ole valmiiksi keskenmenojen tai kemiallisten murheita muistoissaan kannettavana.
Mut mä aion nyt nautiskella tästä ajasta, kun mulla ei toistaiseksi ole mitään negatiivisia latauksia tätä elämänvaihetta kohtaan
Ihanan kutkutteleva fiilis, kun eka ovulaatioaika on käsillä! Mä luulen, et se "ihana yritysaika", mistä oli aikaisemmin puhetta, on just tää ekan, ehkä kahen tai ihan maks kolmen yrityskierron kutkutteleva odotus, ja vain niillä, joilla ei ole valmiiksi keskenmenojen tai kemiallisten murheita muistoissaan kannettavana.
Mut mä aion nyt nautiskella tästä ajasta, kun mulla ei toistaiseksi ole mitään negatiivisia latauksia tätä elämänvaihetta kohtaan