Raskaaksi 2026

[Vaaveilija]

Mä muuten luin yhden lääkärin kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin nyt jo useampi vuosi sitten (en muista mistä).

En muista sanasta sanaan artikkelia, mutta ymmärsin sen niin, että kyseinen lääkäri oli sitä mieltä, että liian rutinoituneet elämäntavat ovat huonoksi keholle. Epäterveelliset elämäntavat ovat tietenkin huonoja, mutta siis myöskin liian terveelliset elämäntavat ovat myös huonoja. Kehoa tulisi jotenkin herätellä poikkeavilla tavoilla aika ajoin, ettei se ole liian mukautunut toimimaan yhdellä tavalla. Keho ei ikään kuin osaa toimia enää poikkeavissa tilanteissa, jos sitä ei ole jumpattu. Jumppa ei tässä tapauksessa tarkoita fyysistä liikuntaa, vaan että jos vaikka olet super atleettinen ja vedät super terveellistä ruokaa, niin voisikin olla jopa oikeasti parempi keholle aina välillä vetää "ihan läskiksi", ja vaikka pari vk vetää mäkkipöperöä ja maata sohvalla. Käytän tätä myös vähän aasinsiltana tuohon alkoholikysymykseen aiheen ympärillä, eli... miten se onkaan niin, että kun luopui yrittämisestä ja lähti ns. vetämään lärvit, jotkin ovatkin raskautuneet. En halua antaa huonoja neuvoja, ja kirjoitin tämän kärjistetysti. Mun ajatus tässä taustalla on se, että jos koittaa suorittaa tätäkin liian kunnolla, niin se ei ehkä olekaan paras tapa. Synninpäästö siis niille, jotka joskus "lipsuu". Se voikin olla ihan hyvästä.

 

[Kumpare]

@Maana Mannila Sanothan, jos tuo edellinen viesti oli tarvetta purkautua etkö halua siihen kommentteja niin en enää vastaile. Välillä on hyvä vaan antaa tunteiden tulla ja sit oksentaa ne pihalle ilman että kukaan yrittää tsempata ja auttaa.

Kuitenkin omia ajatuksia sun tekstistä: Ethän sinä ole omilla teoillasi epäonnistunut? Munasolujen lottoarvonnassa on vaan käynyt tähän asti huono tuuri. Kuitenkin nämä on asioita, joita ei itse omalla päättäväisyydellä saavuttaa vaan monen asian on satuttava osumaan just oikein. Missään nimessä kannata kääntää asiaa niin, että kyse olisi omasta virheestä.

Sitten jos se ydintunne on ”kehoni ei toimi ja olen pettynyt siihen”, niin hoidoillahan voidaan taklata monta ongelmaa. Toki kaikkia ei hoidotkaan auta, mutta onnistumisprosentit saadaan hoidoilla huomattavasti suuremmiksi. Sitä ei kuitenkaan kokeilematta tiedä, että auttaako hoidot omalla kohdalla.

”Miksi onnistuisi tulevaisuudessa, jos tähän mennessäkään ei ole onnistunut” on tosi ymmärrettävä ajatuskela, mutta varoisin liikaa tarttumasta siihen kiinni, sillä tämäkin foorumi on täynnä onnistumistarinoita. Bbt-ketjusta tulee mieleen heti monta nimeä.

Toki jos tosissaan tuntuu siltä, että olkoot koko paska yrittäminen, ei vois enöä vähempää kiinnostaa niin sitten se on niin ja sitä fiilistä kannattaa kuunnella eikä mennä omien rajojen yli.

Mä olen tosi huono lohduttamaan ketään ja tuntuu että sanon aina vääriä sanoja. Toivottavasti en sanonut mitään sinua satuttavaa enkä tietämättäni onnistunut tökkäämään mihinkään kipeään pisteeseen. Tämän viestin on tarkoitus olla hyväntahtoinen ja vähän haastaa ajatuksia ja tunteita, joita kirjoitit aiempaan viestiin. Mutta kuten sanoin viestin alussa niin kerro vaan, jos et halua reagointia vaan pelkästään vuodattaa tunteita ulos niin en jatka enää.

 

[Toiveikkaana]

@Maana Mannila Sanothan, jos tuo edellinen viesti oli tarvetta purkautua etkö halua siihen kommentteja niin en enää vastaile. Välillä on hyvä vaan antaa tunteiden tulla ja sit oksentaa ne pihalle ilman että kukaan yrittää tsempata ja auttaa.

Kuitenkin omia ajatuksia sun tekstistä: Ethän sinä ole omilla teoillasi epäonnistunut? Munasolujen lottoarvonnassa on vaan käynyt tähän asti huono tuuri. Kuitenkin nämä on asioita, joita ei itse omalla päättäväisyydellä saavuttaa vaan monen asian on satuttava osumaan just oikein. Missään nimessä kannata kääntää asiaa niin, että kyse olisi omasta virheestä.

Sitten jos se ydintunne on ”kehoni ei toimi ja olen pettynyt siihen”, niin hoidoillahan voidaan taklata monta ongelmaa. Toki kaikkia ei hoidotkaan auta, mutta onnistumisprosentit saadaan hoidoilla huomattavasti suuremmiksi. Sitä ei kuitenkaan kokeilematta tiedä, että auttaako hoidot omalla kohdalla.

”Miksi onnistuisi tulevaisuudessa, jos tähän mennessäkään ei ole onnistunut” on tosi ymmärrettävä ajatuskela, mutta varoisin liikaa tarttumasta siihen kiinni, sillä tämäkin foorumi on täynnä onnistumistarinoita. Bbt-ketjusta tulee mieleen heti monta nimeä.

Toki jos tosissaan tuntuu siltä, että olkoot koko paska yrittäminen, ei vois enöä vähempää kiinnostaa niin sitten se on niin ja sitä fiilistä kannattaa kuunnella eikä mennä omien rajojen yli.

Mä olen tosi huono lohduttamaan ketään ja tuntuu että sanon aina vääriä sanoja. Toivottavasti en sanonut mitään sinua satuttavaa enkä tietämättäni onnistunut tökkäämään mihinkään kipeään pisteeseen. Tämän viestin on tarkoitus olla hyväntahtoinen ja vähän haastaa ajatuksia ja tunteita, joita kirjoitit aiempaan viestiin. Mutta kuten sanoin viestin alussa niin kerro vaan, jos et halua reagointia vaan pelkästään vuodattaa tunteita ulos niin en jatka enää.

Komppaan sun viestiä. @Maana Mannila ajattelisin, että teillä on paljon vielä tehtävissä ja kokeiltavissa, ennen kuin olisi tarve varsinaisille isommille hedelmöityshoidoille, mm. lääkkeellistä tukea ovulaation vahvistamiseen ja esim. inseminaatio.

Ymmärrän, että pitkästä tuloksettomasta yrityksestä johtuen toivottomuus varmasti nostaa päätään ja mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, itsesyytöksiä ja pettymystä. Oman mielenterveyden kannalta voi tietysti esim. 1-2 kk tauko yrittämisessä (oviksen tikuttelu ja piinapäivien seuraaminen) tehdä hyvää. Toki se on myös tosiasia että hedelmällinen aika voi meidän iässä alkaa olla jo kortilla, joten tauon pitäminen voi tuntua myös pelottavalta. Toivottavasti miehesi ottaisi nyt omalta osaltaan koppia tärppipäivien seuraamisesta ja siihen liittyvistä edellytyksistä ja saisit tukea häneltä ajatuksiisi ja tuntemuksiisi. Tsemppiä!

 

[Tähtiin tuijottelija]

eli... miten se onkaan niin, että kun luopui yrittämisestä ja lähti ns. vetämään lärvit, jotkin ovatkin raskautuneet.

"Kukaan ei ole täysin hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä."
-Tuntematon

 

[Syyskukka]

@Kumpare Ihanat treffit teillä, mahtavaa että kahdenkeskinen aika vahvisti rakkautta

@Vaaveilija sun vinkissä on kyllä perää - jos tästä kierrosta ei tärppää, ehkä ostan ensi kierrossa pullon kuohuviiniä jotain koti-iltaa vauhdittamaan

@Aurinko88 kiitos kun avasit tuota asiaa, en tiennytkään tuota Meidän kemialliset ovat saaneet alkunsa kierroista, joissa yhdyntojä on ollut 3. Ehkäpä laatu olisi parempi, jos olisi vielä enemmän kertoja...

@Maana Mannila oon pahoillani, että on tuollaiset fiilikset. Täällä tulikin jo monia hyviä näkökulmia, joita komppaan 100 %

 

[Hario]

Moikka. Hyppään uutena ketjuun mukaan. Itsellisenä hedelmöityshoidoissa ja toinen inseminaatio takana. Nyt piinailen testipäivään asti ja ajatukset meinaa lähteä laukalle. Yksityisellä puolella hoidoissa, joten taloudellinen puolikin mietityttää, jos hoidot venyy. Enkä ole kertonut kuin muutamalle henkilölle, että olen edes hoitoihin lähtenyt. Kiva päästä muiden kanssa juttelemaan, vaikka ehkä vähemmistöä edustankin. Haave on kuitenkin sama, vaikka reitti eri. :)

 

[Puolikuu]

@Kumpare Hyvin sanoit, että se on se sukusolujen lottoarvonta, joka ei aina helposti ja nopeasti tuota haluttua lopputulosta.

Mun iässä asia korostuu ja voi olla, että ollaan liian myöhään liikkeellä. Epäonnistuminen sekin tavallaan, mutta on kuitenkin hyödytöntä itseään moittia ja sättiä, elämä nyt on mennyt näin. Yritän nyt kuitenkin vielä pitää toivoa yllä.

@Vaaveilija Tuossa rutiinien rikkomisessa ja sääntöjen uhmaamisessa voi kyllä olla jotain taikaa. Ehkä se liittyy siihen, että jättää hetkeksi tiukkapipoisen suorittamisen. Mutta eihän sekään tietenkään aina ja kaikille toimi. Mutta kokeilemisen arvoista, ihan vain koska se voi olla myös hauskaa.

 

[Puolikuu]

@Hario Tervetuloa, ja toivotaan, että haaveesi toteutuu ennemmin kuin myöhemmin! Koska sulla on testipäivä?

 

[Hario]

@Puolikuu - vasta 8.6.2026. Enkä uskalla testailla paljoa aikaisemmin, kun pistin irrotuspiikin. Se voi käsittääkseni antaa väärän positiivisen, jos testaa liian aikaisin.

 

[Suskikitten]

@Puolikuu - vasta 8.6.2026. Enkä uskalla testailla paljoa aikaisemmin, kun pistin irrotuspiikin. Se voi käsittääkseni antaa väärän positiivisen, jos testaa liian aikaisin.

Jep, koska irroituspiikki on kait käytännössä hCG:tä. LH ja hCG on niin lähellä toisiaan että hCG käy myös munasolun liikkeelle laittoon.

Sillähän ne ovulaatiotestit voi kans reagoida raskauteen.

 

[Puolikuu]

@Hario Aivan.. Tsemppiä odotteluun!

 

[Pikkuviikuna]

Oon vähän pudonnut keskustelusta kyydistä mutta @Maana Mannila kirjoitukset jäi mieleen ja halusin muita kompaten vielä lisätä, että pitkässä yrityksessä on myös vaiheensa. Voimakkaatkin tunteet voi mennä ohi ja muuttaa muotoaan. Tää prosessi ehkä kirvellen kypsyttää ja tuskastuttaa, mutta ainakaan omalla kohdalla jokainen vuosineljännes ei ole ollut samanlainen, ja vastoin omia odotuksia ajan kanssa olo on osittain keventynytkin. Kannustan löytämään kaikkea mikä yhtään tuo helpotusta siihen kirvelyyn niin ehkä jaksaa taas osan matkaa - tai sit toki jos oma raja on vastassa ni sitä on hyvä kuunnella. Pidetään huoli itsestämme ja yks pointti kans mikä tuli mieleen on että kannattaa miettiä mihin verrokkiryhmään itsensä asettaa, koska epäreilulla vertailulla voi asettaa itsensä epäonnistujan rooliin vaikkei todellakaan sitä ole. Esim tässä keskustelussa on paljon niitä, joilla raskaus alkaa suht nopeaan - ehkä ovat nuoria iältään ja siten mahdollisuudet onnistua nopeammin on paremmat. Sitten jossain esim tuolla salaisella lapsettomuuspuolella on keskusteluissa sellaisia, joiden matkaa lukee epäuskolla ja myötätunnolla että miten heille kaikki nuo vastoinkäymiset onkin annettu, eikä ikinä haluaisi että kenenkään matka olisi niin kivinen. Kun oma yritys pitkittyy, voi olla hyvä myös hakea vertaistukea niiltä, joilla on samankaltainen tilanne ja lähtökohdat. Suosittelen tuota keskustelujen salaista lapsettomuuspuolta

 

[Aurinko88]

@Aurinko88 Joo tätä samaa meille sanottiin ensikäynnillä. Mutta mielestäni on tärkeää, että tämä ei tarkoittaisi lisää paineita naiselle, vaan tämän voi mies helposti hoitaa myös itse.

Nimenomaan! Tää on just se tärkeä palikka, jonka mies kuin mies voi hoitaa, ilman et naisen tarvii stressata. Ja onneks suurin osa miehistä sen hoitaa kommunikoimattakin, kun paine kiveksissä kasvaa mitä pidempään ovat puhdistelematta motaria (näin ainakin oon kuullut useamman miehen kuvailevan).

 

[Vaaveilija]

Ja lisään tuohon sepustukseeni sen, että vastavuoroisesti tietenkin - hedonistisesti eläville kaikenlaisten ravinteiden alituisille nautiskelijoille - voi tehdä myös erittäin hyvää vaikka paastota aika ajoin. Ajatuksena, että näinhän se on "alkuaikoinakin" mennyt. Välillä on näännytty, kun ruokaa ei ole ollut, ja sitten taas ahmittu, kun on voitu. Välillä keho täyttyy ravintoaineista, ja välillä puhdistuu ja uusiutuu. Mä en todellakaan sano, että toimisin tässä "oikein", mutta ajatuksen tasolla mietin näin, ja hyvä niille, jotka onnistuu. Eihän kaikki tarvi mitään muutoksia elämään, mutta jos tunnistaa itsensä jostain ääripäästä, niin pienestä shokkihoidosta voi olla hyötyä.

Menin muuten just törsäämään 60 € kaikenlaisiin tikkuihin.

 

[Valora]

@Round2❤️, kiitos sympatiasta. Munkin vanhin pääsee jo peruskoulusta ja tällä viikolla oli samat juhlavaateostelut. Niin tunteikasta On muuten ollut tosi ihana seurata hänen suhdetta tähän meidän 7kk vauvaan. Että tällainen iso ikäerokin on tosi ihana! Jotain on onnistunut kun tällainen teinipoika sanoo itsekin haluavansa ainakin yhden tai kaksi lasta

@Suskikitten, jee hienoa vahvistumista kyllä tuo alku vaan on hermoja raastavan jännää.. Paljon rauhaa ja luottamusta sinne

@Aurinko88, kiitos tosi paljon tämän "uimaritiedon" jakamisesta!!! Mä en oo ikinä kuullutkaan tästä.. siis ihme! Olen niin paljon lukenut ja kuunnellut kaikenlaista asiaan liittyvää.. Meillä on seksiä kerran tai kaksi viikossa, ja oon ymmärtänyt ettei mies hommailis omiaan siinä välissä.. Niin tää voikin olla meillä yksi vaikeuttanut tekijä! Täytyy katsoa hänen kanssaan tuo video.. toki ovulaation aikaan sit ollaan tsempattu 2-3krt mut jos ei se riitäkään sit kun normaalisti tahti niin harva

Siis ette usko.. mun menkat alkoi kaksi tuntia sen digitestin tekemisen jälkeen jo kp 26! Aiemmat kierrot synnytyksen jälkeen olleet 28-29 päivää. Joten en yhtään vielä osannut odottaa.. ärsyttää kun ns tuhlasin sen arvokkaan digitestin.

Muuten mulla jo ihan yllättävän hyvä mieli. Meillä on heinäkuun alussa matka tulossa, ja mietin jos tää nyt alkanut kierto pidettäisiin taukoa. Mulle tulis iso stressi siitä mahd ihan alkuraskaudesta just siinä. Jos tuliskin km.. tai tosi kova pahoinvointi, jotka vois ihan pilata matkan. En taida haluta nyt sitä riskiä ottaa. Jääköön yksi kierto välistä. Sit kesäkuun lopulla käynnistyvässä kierrossa taas yritetään ja voi olla että matkan lopussa sais tehdä plussatestin

Jos saisin toivoa...haluaisin huhtikuisen tai toukokuisen. Enkä ikinä enää olla viimeisilläni raskaana kesällä..oli niin tukalaa.

 

[Uniensinilintu]

Varovasti ajattelin palata tänne palstalle, tein perjantaina dpo 10 haalean plussan, vielä en uskalla innostua, aikaisemmista kokemuksista johtuen. Uskon sitten kun näen sykkeen neuvolassa . Pääsen onneksi täällä alkuraskauden ultraan julkiselle aika nopeasti. Mutta mullahan on nyt vasta kp 22/26, niin odottelen hetken onko tämä(kin) kemiallinen tms.

Mulla on tässä kierrossa letrot ja lugesteron käytössä ekaa kertaa ja toivon niin että niistä olisi nyt apua .

Luin muutaman sivun keskustelua taaksepäin, ja tunnistin kyllä monia ajatuksia, mitä on tässä vuosien aikana ehtinyt kelata mielessään. Mullakin oli viime kierrossa sellainen olo, että en jaksa yrittää, ei kiinnosta enää koko yritys. Sitten sain yksityiseltä lääkkeet avuksi, ja se antoi toivoa