Ihmeellinen juttu tapahtui eilen. Olin kÀymÀssÀ nukkumaan, ja mies tuli peittelemÀÀn. HÀn istui sÀngyn reunalle ja halasi mua. Pyysi anteeksi, ettei ole ollut mun tukena tÀssÀ raskauden yrittÀmisessÀ ja ettei ole osannut olla tÀssÀ mun kanssa. Itkeskelikin vÀhÀn. Sanoi, ettÀ haluaa olla parempi mies mulle ja korjata kÀytöstÀÀn. Olin ihan hoomoilasena, ettÀ mitÀ se on syöny, mutta tosissaan oli.
En ollut puhunut hÀnelle mun ajatuksista ja surusta mitÀÀn enkÀ kertonut halustani luovuttaa. Oli kuitenkin pannut merkille mun alakulon ja sanoi, ettei halua, ettÀ oon allapÀin ja masentunut ja kokee, ettÀ on kÀytöksellÀÀn siitÀ vastuussa.
Kerroin sit, ettÀ tuntuu, ettÀ oon jÀÀnyt asian kanssa aika yksin. Myönsi, ettÀ niin olen ja ettÀ hÀn haluaa nyt muuttaa kÀytöstÀÀn ja itseÀÀn ja olla paremmin mun kanssa yhdessÀ tÀssÀ hommassa.
Ăsken vielĂ€ puhuttiin. Kerroin, ettĂ€ oon ajatellut hĂ€nen eilisiĂ€ sanojaan koko pĂ€ivĂ€n ja ihmettelin, miten hĂ€n osasi sanoa just oikealla hetkellĂ€ oikeat sanat. Kerroin sitten vielĂ€ siitĂ€, miten yksinĂ€iseltĂ€ on tuntunut ja ettĂ€ googlettelin jo kierukan asennuksen hintojakin, koska musta ei oo enÀÀ kantamaan koko tĂ€tĂ€ isoa asiaa yksin. Kerroin, ettĂ€ joku saturaatiopiste saavutettiin, kun hyvĂ€stelin ajatuksen vuonna 2026 syntyvĂ€stĂ€ lapsesta. Kerroin, ettĂ€ olin henkisesti valmis toimimaan primusmottorina siihen asti, mutta ettĂ€ nyt mun voimat on loppu ja toivo kĂ€ytetty.
Puhuin myös aukkarista ja eri vitamiineista ja lisĂ€ravinteista ja muista jutuista, mitĂ€ tĂ€n eteen teen â ja miltĂ€ tuntuu, kun mikÀÀn ei auta. Ja ettĂ€ on tosi kuluttavaa toistaa samaa kaavaa kierrosta toiseen, kun koskaan ei oo edes menkat myöhĂ€s.
Mies sitten vastasi, ettÀ ei halua, ettÀ luovutetaan vaan ettÀ yritetÀÀn vielÀ ja ettÀ hÀn ottaa nyt paremmin osaa ja panostaa siihen, ettÀ ollaan tÀssÀ yhdessÀ. Sanoi, ettÀ toivoo mun puhuvan hÀnelle ja ettÀ hÀnen tÀytyy itse olla parempi mies mulle ja paremmin mun tukena.
En tiedÀ, mitÀ oikein tapahtui, mutta just kun mulle riitti, niin jotain miehessÀ loksahti uuteen asentoon. Aika nÀyttÀÀ, miten lopulta kÀy.
Puhuttiin viel siitÀ, ettei puhuminen oo helppoa meille kummallekaan ja ettÀ itse oon aina vÀlillÀ miettiny, ettÀ haluaako hÀn lasta ollenkaan, kun ei oo asiasta yhtÀÀn kiinnostunut. Kerroin pohtineeni, ettÀ jos ei haluakaan, mutta ei uskalla sanoa pelossa, ettÀ meille tulisi sitten ero. Vastasi sitten, ettÀ kyllÀ hÀn haluaa, vaikka tunne varmaan mulla on fyysisempi. Sanoi kans, ettÀ ei oikein osaa kuvitella lasta tÀhÀn, kun sitÀ ei ole, mutta ettÀ toivoo kyllÀ, ettÀ saataisiin lapsi yhdessÀ. Oli kans jutellut parin lÀheisen ystÀvÀnsÀ kanssa ja he oli kertoneet kokemuksista, millaista oli yrittÀÀ raskautta omien puolisoiden kanssa.
Eli kai johtopÀÀtös tĂ€ssĂ€ kohtaa on, ettĂ€ raskauden yrittĂ€minen jatkuu â tĂ€stĂ€ edespĂ€in yhdessĂ€. Omalta panostukseltani kuitenkin varovaisemmin kuin tĂ€hĂ€n asti. Sen verran rajua jĂ€lkeĂ€ nÀÀ 9 kuukautta on mun henkiselle jaksamiselle tehny. Huomenna olisi eka ovulaatiotestipĂ€ivĂ€, mutta arvon vielĂ€, testaanko vai en.
Loppukaneettina vielÀ kiitos kaikille vatauksista ja lÀmmöstÀ, joita sain viimeisimpÀÀn viestiini. YritÀn lueskella ajan kanssa ja pÀÀstÀ keskustelun pÀÀlle.