Raskaaksi 2026

[Toiveikas odottelija]

@Toiveikas odottelija olen pahoillani ettei kyseessä ollut raskaus. Ja olisit kans rehellisesti ensimmäinen, jonka tiedän ja joka saanut LH:n kiinni raskaustestillä. Mulle Google joskus väitti että on mahdollista, mutta en oo kuullut että kukaan olisi siinä onnistunut

Voimia nykyisen kierron piinaan, se on tosi turhauttavaa kun ei tiedä milloin ovis oli.

Joo neuvolastaki he heitti kyllä ilmoille tän et olis vaan ovis jääny raskaustestiin, mut kuullostaa tosi hullulta. Ajattelen sen tavallaan niin että LH on ”kevyempää” hormonia ja sit taas hcg on ”raskaampaa” hormonia. Eli testitki olis sit sillee et hcg tarttuu herkemmin ovistestiin ja sit lh tarttuis raskaustestiin vaan jos sitä on siis ihan TODELLA paljon en tiä saiko kukaan kii mitä haen takaa

Mut ovulaatiosta oon aika varma, että se on ollu välillä 13.4.-20.4. Ja tallettelut osu ihan hyvin siihen välille. Nyt sit vaan yritän olla tekemättä testiä ennenku huomaan kuukautisten mahdollisesti olevan myöhässä. Ja vielä sillee et ne on oikeesti myöhässä esim 4-5päivää, eikä 1-3päivää tosin siis lämmöthän teki pari pv sit notkahduksen ja edelleen ”vaan” 36.7° et onko sitä ovista sit kuitenkaa tapahtunu mene ja tiedä. Tai sit ne laahaa jotenki peräs, en tiiä.

 

[Maana Mannila]

Luteaalivaiheen unista: näin viime yönä unta, jossa olin jossain luokassa. Siellä yksi oppilas paljastuikin opettajaksi, ja noustessaan pitämään jotain puhetta hän tyrkkäs mun pulpetin takamuksellaan sivuun.

Suutuin ja siirsin pulpettini takaisin paikoilleen, mistä johtuen tää ope/oppilas ei enää päässyt istumaan. Hän alkoi mua siinä moittia, ja mä raivostuin.

Otin sellasen kuristusotteen hänen kaulasta ja keikautin selälleen siihen pulpetin päälle ja sanoin, että omalla ahterillas tönit mun pulpetin sivuun ja mä palautin sen pakalleen. Että jos sä et osaa ottaa muita huomioon tääl luokas, ni ei sul oo varaa moittii muita samasta asiasta. Sit vaadin häntä pyytää anteeksi.

En muista pyysikö, kun heräsin sitten klo 4.37.

Että joo… dpo 6 ja lämmöt pomppii kuin pomppulinnassa tai trampoliinilla. Näköjään mulla ei edes lugesteroni riitä ainakaan tällä annostuksella pitämään lämpöjä koholla. Kattellaan. Nyt laskettu aina menisi joka tapauksessa tammikuulle, ja tammi—maaliskuu ei oo omii suosikkikuukausia, joten sinällään aika yhdentekevää, alkaako raskaus vai ei.

Moti säännölliseen ja terveelliseen syömiseen alkaa kans loppua, kun ns. ”palkintoa” ei kuulu, vaikka mitä sirkustemppuja teen. Syön siis normaalisti aamupalan ja sen lisäksi kerran päivässä. En syö välipaloja tai napostele. Nyt oon lisännyt toisen aterian (joko lounas tai päivällinen), minkä takia tuntuu, että maha on koko ajan täynnä. Ärsyttävää.

@Zebra voi ei sun sokerikoukku kuulostaa tosi ikävältä! Kyllähän se aiheuttaa riippuvuutta ja on ihan koodattu meidän kivikautisiin aivoihin, jolloin makeeta oli saatavilla vähän ja harvoin. Silloin kannatti syödä kaikki heti, kun kerran jotain löysi. Nykymenoon, jossa joka paikka pursuaa makeeta herkkua ja muuta snäkkiä tai välipalaa, meidän aivot ja suolisto ei oo tottunu, jolloin sokerikoukku syntyy ja pysyy helposti yllä.

Tai siis tää on mun järkeilyä ja lukemani perusteella muodostama käsitys — en ole ravitsemuksen asiantuntija.

Mua varmasti suojelee suhtautuminen ruokaan polttoaineena, ja syön elääkseni. Mulla ei liity ruokaan juuri tunteita tai mitään sellaista, ja jos saisin pillerin, joka hoitais tarvittavat ravinteet ym. mulle, vaihtaisin syömisen siihen silmää räpäyttämättä.

@Toiveikas odottelija ikäviä uutisia sait, mutta onneksi tieto on nyt varma eikä tarvi enää arvailla. Toivottavasti se keventää mieltä, vaikka tieto ei ehkä ollutkaan sitä mitä toivoit kuulevasi.

Hesarin sovelluksessa oli eilen Vuokko Nurmesniemen nekrologi. Hänen kerrottiin kuolleen sunnuntaina. Kevyet mullat. Pukeuduin tänään Vuokon mekkoon hänen kunniakseen. Mekko on 100-prosenttista puuvillaa ja made in Finland.

 

[Kali]

Mä tässä taas "taistelen" itseni kanssa että laitanko lugesteronit... Lämmötkin lähti laskuun ja se on mulle tässä vaiheessa merkki että oma keltarauhanen alkaa hiipumaan vaikka lugesteronit käytössä. En jotenkin jaksa taas yhtään tätä paskaa...

//Pyysin myös tekoälyä analysoimaan mun käyrää ja sekin sanoi että keho valmistautuu uuteen kiertoon, vaikka normaalisti jos kysynyt jotain hyvin toiveikas ollut.

 

[Lanaka]

@Toiveikas odottelija oon pahoillani tuloksesta, mutta toivottavasti se toi edes jotain mielenrauhaa, kun sai vastauksia toivottavasti nyt kyseessä olisi superovis ja siitä tärppäisi

@Maana Mannila sulla on kyllä villejä unia voimia piinailuun.

@Kali sulla on kyllä tosi raskas vaihe sinuna laittaisin kuitenkin luget vielä tänään, ettei sitten tarvitse jossitella myöhemmin. Ja komppaan täysin @Pikkuviikuna n puheita. Tiedän, että on vaikeeta, mutta ehkä sä voisit koittaa selvittää uudella asuinpaikkakunnalla sitä terapiaa, ni sekin olis varmasti hoitoja ajatellen ja tietty muutenkin hyvä. Vai muistanko vaan väärin, että siitä puhuit

On: Dpo 10 ja lämmöt nousi hienoisesti eilisestä. Eilen kuitenkin jotain veristä vuotoa tuli jo jonkun verran, joten korkeat toiveet nujerrettiin aika hyvin. Menkkoja odottelisin huomiselle, kunhan ei ainakaan tänään vielä alkaisi, eikä luteaali entisestään lyhenisi

 

[Mäntymetsä]

Hyvää pääsiäistä tähän ketjuun! Täällä ihmettelen miten onkaan, että kaksi aikuista ihmistä on voinut käydä keskenään aivan eri keskustelun? Hieman sivuten aihetta myös, että naisilla ja miehillä voi olla hyvin erilaiset odotukset ja oletukset raskauteen ja perheenlisäykseen liittyen, ja kuinka esimerkiksi lapsettomuuspelon kanssa tieto varmasti lisää tuskaa.

Mehän ollaan siis miehen kanssa jo pari vuotta sitten juteltu lapsisuunnitelmista, jolloin kerroin hänelle lapsettomuuspelostani. Hän tokaisi siihen silloin, varmasti lohduttaakseen, että ainahan me voidaan adoptoida, josta heräsi pitkä keskustelu raskautumisen realiteeteistä, ja sain hänet (tai luulin saaneeni) ymmärtämään, että katuisin syvästi jos aika ns. loppuu kesken ilman, että edes yritämme. Varsinaista aikataulua emme suunnitelleet siinä kohtaa.

No, nyt alkuvuodesta tammikuussa puhuimme asiasta taas, koska diabeteshoitajani muistutti minua siitä, ettemme saa noin vaan alkaa yrittää lasta. Pääsimme miehen kanssa yhteisymmärrykseen, että jahka lääkärin lupa saadaan, alkaa yritys. Tai luulin, että se oli lopputulema. Nyt alkaa arvot olla sillä mallilla, että voisin laitella taas lääkärilleni viestiä jottei sitten tule enää mitään ylläreitä "ai niin ja tämäkin asia x pitää olla kunnossa", kun mieheni yhtäkkiä sanoikin ajattelevansa, että vuoden kahden päästä olisi hyvä aika lapselle. VUODEN, KAHDEN? Minä kun olen ajatellut, että puhuttiin kuukausista!

Todella, kaikkien pitkien keskustelujen ja itkujen jälkeen, edelleen elämme eri tulevaisuutta tämän asian suhteen, vaikka olen monesti jo luullut että asia on selvä. No, hän ei ole kyllä (ilmeisesti) lasta vastaan vaikka alkaisimme heti yrittää, hän haluaisi vain olla paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Ymmärrän sen kyllä hyvin, mutta vaikka tulisin nyt heti raskaaksi, olisin 34 kun esikoinen syntyy, ja haluamme kaksi lasta. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos odottamalla "parempaa taloudellista tilannetta", emme enää voisikaan raskautua, saati kahdesti (ymmärtääkseni diabetes kaiken lisäksi tuo omat haasteensa aikaikkunaan, ja komplikaatioiden riski vaan kasvaa kasvamistaan kun tässä odotellaan).

Ahdistaa pirusti taas, mutta minkäs teet. Toisaalta asioista huolestuminen ei mitään auta tai edistä.

Mutta niin, kyllä vaan vähän naurattaa miten eri realiteetit voi olla, vaikka asiasta kuinka on keskusteltu. Mies on vielä kulttuurista (ei suomalainen), jossa pidetään ihan vanhana piikana jos ei ole lapsia alle 30-vuotiaana, ja hän on siitäkin minulle puhunut. En kyllä enää oleta/tulkitse yhtään mitään hänen puheistaan, vaadin tästedes suoria sanoja ja mustaa valkoisella.

Mun mies on myös eri kulttuurista ja hänellä on ollut iso juttu tuo taloudellinen tilanne. Okei no parin ekan lapsen kohdalla se ei stressannut häntä niinkään, mutta kun taliudellinen tilanne ei meillä ole selvästi kohdentunut vuosien aikana niin etenkin nyt tän neljännen yrityksen kohdalla tää varjostaa. Hän selkeesti välillä ei ole varma, että haluaisi neljättä lasta, mutta mulle taas tään on niin iso juttu. En osaa kuvitella tulevaisuutta ilman neljättä On hän onneks pääasiassa ihan samaa mieltä mun kanssa, et neljäs vielä, mutta siihen laittaa stopin. Mulle kelpaisi vaikka uaseampikin, mutta mullakin on nyt ikää jo 34 enkä halua olla mahdottoman vanha äiti nuorimmaisellekaan (mun oma äiti oli yli 40v, kun sai mut. Oon nuorin sisaruksista. Oon jonkin verran kärsnyt siitä nuorempana. Lähinnä pelko, että menetän äitini liian nuorena).

 

[Adela]

Törkeetä omanapaa tähän väliin: mulla iski joku megaluokan flunssa ja oon nyt neljättä päivää vuodepotilaana. En tiiä mitä tapahtu ovikselle, kun oli pakko ottaa buranaakin, mutta tuskinpa nyt on mitään mahiksia tähän kiertoon. Toisaalta mietin et varmaan tän takia en saa lapsiakaan ku en ees itestäni pysty pitää huolta. Jos nyt ois joku vauva tässä ni sehän kuolis ku en pystyis hoitaa sitä ollenkaan.

 

[Mäntymetsä]

Mä olen pitänyt pidemmän tauon täältä foorumilta, kun pidettiin se yksi kierto tässä taukoakin. Alunperin mietin, et olis tän seuraavankin kierron voinut pitää taukoa, mutta nyt meillä onkin luonnostaan peitto heilunut ilman mitään vauvapuheitakaan Ovulaatioajasta ei ole mitään hajua. Mulla on tikkuja kaapissa, mut ei nyt huvittas alkaa tikuttaa, etten ota stressiä tai aiheuta stressiä miehellekään. Ehkä seuraavassa kierrossa sitten.

Lueskelin selaillen juttuja huhtikuun alusta alkaen ja yllä olevaan vastasinkin. Palaan ainakin vielä sokerikoukkuasiaan, koska mä olen aivan kamalassa sokerikoukussa. Onneksi nyt tasapainottaa juoksufiilis, kun on jaksanut vähän taas kevätauringossa lenkkeilläkin. Siellä oli myös jokunen plussa, onnittelut niistä!

 

[Mäntymetsä]

Kiitos kovasti! Toivotaan, et molemmille kävisi se haikara jo kylässä Ja tosiaan, ei terveellisesti syömisestä voi olla haittaa. Tää sokerikoukku on vaan aivan kamala. Oltiin tovi sitten illallisella johon oltiin saatu lahjakortti, ja siihen ennalta valittuun menuun kuului myös jälkiruoka. Söin sen sitten kun ajattelin, et tää on niin pienikin. Virhe! Heti heräs sammutetut herkkuhimot, vaikka syön ihan riittävästi ja mielestäni ihan terveellisesti.

Mulla on siis hirveä sokerikoukku myös. Mä liikun jonkin verran, nukun varmaan vähän liian vähän tai sit taapero herättelee ( miks hän ei nuku hyvin??) ja ehdottomasti syön liian huonosti. En jaksa laittaa ruokaa. Ruoanlaittoon mennyt ihan täys maku, koska a) aina jollekulle lapsista ei kelpaa b) taapero huutaa ja roikkuu jalassa tai haluaa syliin katsomaan ja sillon se ruoanlaitto on aika hankalaa. Sit tekee mieli jotain saakelin suklaakeksejä koko ajan. Mulla on mielestäni 10kg liikaa ja siitä iso osa lähtis sillä, että osaisin syödä fiksusti. Miksi se on niin vaikeaa.
Mutta sulle @Zebra maalaisjärjellä ajateltuna varmasti vain hyötyä, jos saat syötyä terveellisemmin ja elämäntavat kondikseen. Ja tietysti mulle myös (mutta sii kun siitä kyselit aiemmin). Rajut dieetit ja/tai hurjan kovan treenin aloittaminen sit taas voi vaikuttaa kiertoon, et niitä jää välistä yms.

 

[Meliora]

Tsemppiä kaikille, joilla on just nyt haastavaa! Useammalla kuulosti olevan ikäviä tilanteita. @Adela , tuo on kyllä kieltämättä varmaan yks pahimmista jutuista vanhemmuudessa, että siitä ei saa mitään sairauslomaa vaan lapset joutuu hoitamaan vaikka sitten pää kainalossa...

Omaa napaa, täällä mennään noin dpo 5 arviolta. Taisi olla joitakin muita samassa kohtaa suunnilleen, @Maana Mannila ainakin. Kohta kai tässä saa alkaa vähitellen jännätä ja kuulostella oireita, ku aletaan lähestyä mahdollista kiinnittymisaikaa. Aika hyvin osannut olla ajattelematta asiaa tähän saakka, arki pitänyt kiireisenä... Ei ole suurempia odotuksia tässä vaiheessa, kun on tosiaan vasta yk 1. Varmaan muutaman kierronkin tässä ihan rennosti malttaa yrittää, sen jälkeen jos kovin kestää, voi olla, että alkaa stressi vähitellen puskea päälle Mutta nyt vielä hyvällä mielellä ja toivoa täynnä!

 

[Kali]

Laitoin nyt lugesteronit puoli tuntia myöhässä, kun mennyt sänkyyn aina niiden laiton jälkeen makaamaan vähintään 10 minuutiksi. Joskus pidemmäksi aikaa kun uppoutunut selailemaan puhelinta. Niin siis mieskin sen oppinut että klo 9 tässä kierrossa tehnyt, joten hän ihmetteli enkö laittanut. No en ollut ja pienen suostuttelun jälkeen laitoin.

En hänelle taas halunnut sanoa että kaikissa alkaneissa raskauksissa joissa testannut ajoissa niin viimeistään dpo12 kyllä jotain selkeää hailuraa kyllä viimeistään näkynyt ja eilen kun testasin ei mitään havaittavissa. Ja nyt dpo13 ja lämmöt laskussa. Toki en tänään testannut, kun en halunnut tuhlata testejä enään kuin yhden jolla todennan negatiivisen tuloksen. Meinasin nyt tehdä sen torstaina kun viimeksikin odotin dpo15 niin samapa tuo sama tehdä nyt. Yhden päivän annos vaan niitä lugesteroneja siinä tuhlaantuu niin ihan sama...

Niin ja pieni mahdollisuus että -1 päivä dpossa kun jotenkin vaikea ollut uskoa koko ajan että samana päivänä kun huippu lukema clearbluen laitteessa että ovulaatio samana päivänä olisi ollut. Niin siksi odotan varmuuden vuoksi torstaille vikan testin kanssa.