@Kali tuota on vaan niin vaikea uskoa, miten teidän tilanteessa ei suostuta edes tutkimaan. En siis tarkoita, etten usko sua vaan sitä, että tää järjestelmä on jotenkin ihan uskomattoman huono tunnistamaan yksilöllisiä tilanteita.
Oon lueskellut toimittaja Paavo Teittisen kirjaa
Pitkä vuoro. Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen. Teittinen voitti kirjallaan Tieto Finlandian viime vuonna. Kirja on todella silmiä avaava katsaus siihen, miten ihmiskauppa rehottaa Suomessa ja siihen ei puututa, koska sen uhreja eivät ole valkoiset suomalaiset vaan muut, köyhistä maista tulevat toisen näköiset ihmiset, jotka ovat riippuvaisia esimerkiksi työnantajistaan. Vaikka ihmiskaupparikokset on rikoslain vakavimmasta päästä, tutkinnat pannaan poliisissa pinon alimmaksi ja vedotaan määrärahojen puutteeseen.
Tutkitaan huonosti tai ei ollenkaan ja sit tutkinta lopetetaan tai syyteoikeus vanhentuu. Jos asia eteneekin syyttäjän pöydälle syyteoikeuden voimassaolon puitteissa, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, koska ei katso syytekynnyksen ylittyvän – johtuen puutteellisesta esitutkinnasta. Poliisi ei tee edes bare minimumia ja pyydä esim. valvontakameroiden tallenteita tai puhuta todistajia, asianomistajaa tai epäiltyjä. Poliisi ei hanki näyttöä ja sitten jutut kaatuu puutteelliseen näyttöön. Syyttäjä ei vaadi tekemään lisätutkimuksia.
Jos tuomioita tuleekin, ne on lieviä, ja jos rikos katsotaan tapahtuneeksi, tekijät saa korkeintaan ehdollista. Vahingonkorvauksia uhrit ei saa, koska tekijät ehtii viedä omaisuutensa pois maasta, ja pahimmassa tapauksessa uhrit karkotetaan maasta. Jos poliisi ehtiikin hakea epäiltyjen omaisuutta takavarikkoon, verottaja iskee väliin ennen kuin uhrit saa korvauksia, koska usein näihin liittyy myös veropetoksia ja muita talousrikoksia. Koska verottajan saatavat on suoraan ulosmittauskelpoisia, sillä on ikään kuin etuajo-oikeus korvauksiin. Usein nää talousrikokset ei edes tulisi verottajan tietoon, jos uhrit ei olisi tarpeeksi rohkeita tekemään rikosilmoituksia.
Asenteellisuutta vaikuttaa olevan viranomaisten taholta, koska he uskoo, että uhrit valehtelee saadakseen oleskeluluvan Suomeen. Jos näin onkin, niin tulisihan nekin esiin, jos vaivauduttaisiin tutkimaan kunnolla, mutta kun ei. Poliisi ja syyttäjä toimii virkavastuulla ja rikkoo lakia, mutta mitään seuraamuksia ei niille tule. Kaiken kukkuraksi riistofirmat jatkaa edelleen toimintaansa ja esim. Helsingin kaupunki ostaa niiltä vaikkapa siivouspalveluita. Eli veronmaksajat maksaa. Uhreilta perittävät kynnysrahat on mahdollistaneet esim. suomalaisen perheomisteisen SOL-yhtiön keskijohdolle sijoitusasuntojen ostamisen Helsingistä. Omistajat katsoo pois, kaikki katsoo pois. Ja tää on vain jäävuoren huippu.
Toinen saman ilmiön puoli on poliisin suhtautuminen lähisuhdeväkivallasta tehtyihin rikosilmoituksiin, mutta siitä en nyt enempää. paasaa. Kannattaa lukea tai kuunnella se Teittisen kirja, löytyy ainakin Bookbeatista. Tänään luin Kuukausiliitteestä Teittisen kirjoittaman jutun Loikalan suljetusta lastensuojelulaitoksesta, jolla omistajat teki voittoa jopa 500 000 euroa veronmaksajien rahoilla kohtelemalla lapsia lainvastaisesti.
Ja tästä aasinsilta siis
@Kali sun tilanteeseen niin, että jälleen kerran yksilö päätyy järjestelmän rattaisiin, vaikka ihmiskaupasta ei teidän tilanteessa toivoakseni olekaan kysymys. Että niiku miten tää Suomi on niin monella tavalla niin pahasti rikki, ja sit tää on olevinaan joku maailman onnellisin maa.