Raskaaksi 2026

[Kali]

Olet itsellesi tosi ankara, voi kun pystyisit olla syyttämättä itseäsi, sinä et ole tehnyt mitään väärin oletko miettinyt että kävisit yksityisellä ja pyytäisit keltarauhashormonia mahdollisen seuraavan raskauden tueksi? Progesteroniverikokeen voisit käydä Puhdin kautta ottamassa jo etukäteen ja viedä tulokset lääkärille, jos niissä häikkää on. Mun mielestä näistä on tutkimusta, että useamman keskenmenon jälkeen progesteronituki toisi hyötyjä raskauden jatkumiselle.

Olen tuota miettinyt, kerkeisiköhän vielä tälle kiertoa käydä verikokeissa, luin äkkiä kun googlettelin että ovulaation jälkeen 7-10 päivinä? Pitääköhän googlen tieto paikkaansa? Kun en nyt tänään pääse, tuskin mikään auki normaalisti edes sunnuntaisin, mutta jos huomenna jolloin olisi dpo8? Varmaan ilmeisesti kävisi vielä silloin....

 

[Pikkuviikuna]

@Kali mee ihmeessä! Ja voithan vaikka vielä soittaa sinne klinikalle tai mihin oot menossa ja varmistaa ajankohdan

 

[Viheriöi]

@Pumperoinen Alkuun vähensin kahvin juontia yhteen maltillisen kokoiseen mukilliseen aamuisin. Nyt yrityksen kestäessä en ole enää jaksanut rajoittaa, vaan juon kahvia sen verran kuin mieli tekee. Tosin oma kahvin käyttöni ei ole erityisen runsasta. Yleensä menee vain kaksi kupillista (mukillista) aamuisin. Päivällä juon kahvia satunnaisesti, jos olen töissä toimistolla tai jossain kylässä. Kotona ei juuri koskaan keitetä kahvia myöhemmin päivällä.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Mulla oli tässä kierrossa käytössä nuo rfsu testit ja ne anto koko ajan tosi haaleaa viivaa! Vaikka oireiden perusteella ovis oli päällä. Ennen kuopusta muistelisin käyttäneeni noita pregcheckin testejä ja silloin näytti tosi vahvaa viivaa pitkän aikaa samoilla oireilla.

Siinähän taitaa olla ohjeessakin että hailakka on nega. Mulla osa niistä negoista on ollut ei edes viivanpaikkaa-tyylisiä, sitten on ollut niitä haamumaisia, mutta sitten on itselle tärähtänyt se testiviiva jo ennen kontrolliviivaa kun on tilanne oikeasti päällä.

Ymmärrän tuon, että et uskalla iloita ja tuntuu, ettet saa iloita ja ettet saa mennä laskettujen aikojen ryhmiin kirjoittelemaan plussan jälkeen. Mulla on keloja ollut siitä, että mokasinko mahdollisuuteni, kun:
- puhuin parille ystävälle meidän perheenperustamissuunnitelmista,
- olen lahjoittanut munasoluja,
- ostin elokuussa raskaustestin "varstoon", jotta voin tehdä, kun menkat jää pois,
- kun yritin parantaa mahdollisuuksia jo ekasta yrityskierrosta alkaen.
Tavallaan vähän sellaista taikauskoa siitä, että jos iloitsee tai tekee jotain, niin mahdollisuus omaan onneen otetaan pois. Yritän kuitenkin ajatella järkevästi ja tiedostaen sen, että voimme vain hyvin vähän vaikuttaa siihen, tapahtuuko hedelmöittymisen ihme ja pysyykö alkio kyydissä. Demografisesti kuitenkin jopa nuorilla 25–30-vuotiailla pareilla kestää yli vuoden, että raskaus alkaa, vaikka nainen tosiaan olisi ns. hedelmällisyytensä huipulla. Eli jos tässä iässä on töyssyistä, niin se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tää tuntuu niiiiin tutulta. Mä olen sanonut yhdelle ystävälle, että ehkäisy on jätetty pois, ja luojan kiitos hän ei ole painostanut tai kysellyt perään että miten menee, vaikka varmasti osaa jo laskea, että yritystä on jo melkoisesti. Aina myös ajattelen, että tässä kierrossa en innostu liikoja enkä mieti olojani turhan tarkkaan, ja silti niin käy aina, tunnustelee että mikäköhän toi muljahdus oli ja onko tissit nyt kipeämmät kun eilen vai ei.

 

[Kali]

Ostin sen progesteroni verikokeen puhdin kautta, aika kallis mun mielestä pelkästä verikokeesta varsinkin kun vain 1 verikoe siinä mutta jos sillä saisi jotain mielenrauhaa tai apuja niin. Ei kai siitä joudu muuyen kun menee mehiläiseen enään siellä mitään maksamamaan? Että riittää että näyttää sen kuitin mikä tuli sähköpostiin? Sain ajan jo lähimpään mehiläiseen huomiselle aamulle klo 10.30. Joka mulle ihan sopiva aika, mieskin kotona niin voi viedä mut.. Huomenna ilmeisemmin dpo8 joten taitaa olla ihan hyvä päivä käydä. Maanantaille oli monia aikoja, mutta seuraavat ajat olisi olleet perjantaille.

 

[Pikkuviikuna]

Kahvinjuonnista (tai kofeiinista) muistelen että 200mg kofeiinia päivässä olisi maksimisuositus jo raskautta yrittäessä. Oon ite vaihtanut osittain kofeiinittomaan kahviin ja myös silmäillyt mitä teetä juon jotta kofeiinia ei tulis liikaa

 

[Syssymyssy]

Kahvinjuonnista (tai kofeiinista) muistelen että 200mg kofeiinia päivässä olisi maksimisuositus jo raskautta yrittäessä. Oon ite vaihtanut osittain kofeiinittomaan kahviin ja myös silmäillyt mitä teetä juon jotta kofeiinia ei tulis liikaa

Hei apua, laskin et hurjimpina päivinä mulla tulee nautittua kofeiinia joku 500mg Tosin tällaisia päiviä ei oo ko maksimissaan se yksi viikossa, normaalina päivänä menee se n. 200mg.

 

[Suskikitten]

Turhauttaa ja ärsyttää kun masentunut ahdistus yrittää nujertaa mun hyvän fiiliksen tästä kierrosta sellainen olo että jotain pahaa tapahtuu jos en oo varuillani. Tosi ärsyttävää.

Oon ihan just saanut neulottua kokonaisen setin villavaatteita vanhimmalle lapselleni ja lista on valmis mitä seuraava lapsi tarttisi jos tästä kierrosta nappaisi mukaan. Tässä vaiheessa varmaan sit pitää alkaa suunnittelee ”neulontakalenteria” lapsen syntymään asti niin olisi jotain puuhaa estämään olemattomasta ahdistumisen.

Ovulaatiotestit näyttäneet negaa tähän asti, mutta eiköhän se huomenna pärähdä positiiviseksi. Mieskin jo kuittaili tänään että oon niin vainotun näköinen että ovulaatio ovella

 

[Kali]

Mulla kyllä menee reilusti yli 200mg kahvia joka päivä. Paitsi raskaana ollessani ne hetket kun olen ollut olen yrittänyt pitäytyä siinä kahdessa kupissa max per päivä tai sitten kofeiinitonta.

Vähän kyllä itseä huvittaa että toivon huomisilta verikokeilta tuloksina jotain huonoa, koska sitten ehkä voisi olla mahdollisuus saada sitä progesteronitukea. Toki pitäisi varmaan yksityiseltä se hakea. Luin jotain että jos julkiselta pyytäisi, he voisivat vaatia uusia heidän tekemiään verikokeita, ennen kuin suostuisivat määräämään sitä progesteronitukea. Riittäisiköhän etävastaanotto, tarkoitan jos huomisissa verikokeissa ilmenee liian alhainen progesteroni ja kun tulokset tulevat niin voiko etävastaanotolla edes määrätä siihen lääkkeitä? Onko kellään kokemusta? Se kun taitaisi olla vähän halvempi kuin fyysinen käynti lääkärissä. Mietin että pitääköhän myös olla gynekologi joka sitä voi vain määrätä? Katsoin kyllä että gynekologeillakin kyllä on etävastaanottoja.

Mietin että jos nyt olisin raskaana kerkeääkö sitä progesteronitukea enään edes aloittamaan näin myöhään niin että siitä olisi apua. Kun nyt dpo7 ja huomenna verikoetta ottaessa dpo8, ja tulokset varmaan tulee dpo9-10 päivinä... Ja sitten pitäisi vielä saada se aika lääkärille, että kerkeääkö sitä enään esim dpo11-12 aloittaa? Niin siis että se auttaa mitään? Jos sitä nyt edes voi saada, voihan se arvo olla aivan loistava ettei sekään keskenmenoja/kemiallisia selitä.

 

[Rouva W]

Mua vaivaa menkkojen aikaan aina valtava negatiivisuus. Kaikki vain ärsyttää. Ja sen sijaan että surisin sitä että ei osunut kohdalleen, ajatus on enemmänkin ”no emmä ois edes halunnutkaan!” Ja ajatukset pyörii kaikissa vaikeissa asioissa kuten hampaiden teossa, univajeissa, liitoskivuissa ja missä lie. Ja miettii että no olishan sitä ny hullu ja tyhmä kun ampuis itseään tuolla lailla jalkaan.

Sit ihanasti kun päästään menkoista pois niin alan taas katselemaan että milloin se ovis ois niin saatais koittaa taas saada toinenkin ihana lapsi. Ja siihen vaan liittyy hankalia asioita kuten moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen, mutta ei se toivetta vähennä.

Sit kun tulee tällaista aallokkoa niin sitä vaan miettii että onko tässä mitään järkeä. Mitä sitä nyt sit oikeastaan haluaa. Ja sit palaan taas siihen että mikä on mulle merkityksellistä elämässä. Ja taas pääsen siihen pisteeseen että haluan toisenkin lapsen.

Ja tämä sama kierto vedetään taas uudestaan ens kierrossa (pessimisti ei pety)

 

[Rouva W]

Mulla kyllä menee reilusti yli 200mg kahvia joka päivä. Paitsi raskaana ollessani ne hetket kun olen ollut olen yrittänyt pitäytyä siinä kahdessa kupissa max per päivä tai sitten kofeiinitonta.

Vähän kyllä itseä huvittaa että toivon huomisilta verikokeilta tuloksina jotain huonoa, koska sitten ehkä voisi olla mahdollisuus saada sitä progesteronitukea. Toki pitäisi varmaan yksityiseltä se hakea. Luin jotain että jos julkiselta pyytäisi, he voisivat vaatia uusia heidän tekemiään verikokeita, ennen kuin suostuisivat määräämään sitä progesteronitukea. Riittäisiköhän etävastaanotto, tarkoitan jos huomisissa verikokeissa ilmenee liian alhainen progesteroni ja kun tulokset tulevat niin voiko etävastaanotolla edes määrätä siihen lääkkeitä? Onko kellään kokemusta? Se kun taitaisi olla vähän halvempi kuin fyysinen käynti lääkärissä. Mietin että pitääköhän myös olla gynekologi joka sitä voi vain määrätä? Katsoin kyllä että gynekologeillakin kyllä on etävastaanottoja.

Mietin että jos nyt olisin raskaana kerkeääkö sitä progesteronitukea enään edes aloittamaan näin myöhään niin että siitä olisi apua. Kun nyt dpo7 ja huomenna verikoetta ottaessa dpo8, ja tulokset varmaan tulee dpo9-10 päivinä... Ja sitten pitäisi vielä saada se aika lääkärille, että kerkeääkö sitä enään esim dpo11-12 aloittaa? Niin siis että se auttaa mitään? Jos sitä nyt edes voi saada, voihan se arvo olla aivan loistava ettei sekään keskenmenoja/kemiallisia selitä.

Tsemppiä huomiseen! En näistä asioista tiedä sen kummemmin, mutta aina kannattaa kivi kääntää. Sitä ei tiedä vaikka vastaus löytyisikin!

 

[Lilies]

@Kali uskon, että etäkäynti riittää ihan hyvin. Kyllä varsinkin gynekologin (en tiedä saisiko normilääkäriltäkin) pitäisi voida määrätä progetuki pelkän verikokeen perusteella. Sitä ei kuitenkaan pysty millään sisätutkimuksella toteamaan, niin ei luulisi sellaiselle olevan tarvetta. Hoidoissa progetuki aloitetaan yleensä pari päivää ovulaation jälkeen, mutta kai sen voi aloittaa myöhemminkin, varsinkin jos raskaus alkanut.

 

[Zebra]

Mulla kyllä menee reilusti yli 200mg kahvia joka päivä. Paitsi raskaana ollessani ne hetket kun olen ollut olen yrittänyt pitäytyä siinä kahdessa kupissa max per päivä tai sitten kofeiinitonta.

Vähän kyllä itseä huvittaa että toivon huomisilta verikokeilta tuloksina jotain huonoa, koska sitten ehkä voisi olla mahdollisuus saada sitä progesteronitukea. Toki pitäisi varmaan yksityiseltä se hakea. Luin jotain että jos julkiselta pyytäisi, he voisivat vaatia uusia heidän tekemiään verikokeita, ennen kuin suostuisivat määräämään sitä progesteronitukea. Riittäisiköhän etävastaanotto, tarkoitan jos huomisissa verikokeissa ilmenee liian alhainen progesteroni ja kun tulokset tulevat niin voiko etävastaanotolla edes määrätä siihen lääkkeitä? Onko kellään kokemusta? Se kun taitaisi olla vähän halvempi kuin fyysinen käynti lääkärissä. Mietin että pitääköhän myös olla gynekologi joka sitä voi vain määrätä? Katsoin kyllä että gynekologeillakin kyllä on etävastaanottoja.

Mietin että jos nyt olisin raskaana kerkeääkö sitä progesteronitukea enään edes aloittamaan näin myöhään niin että siitä olisi apua. Kun nyt dpo7 ja huomenna verikoetta ottaessa dpo8, ja tulokset varmaan tulee dpo9-10 päivinä... Ja sitten pitäisi vielä saada se aika lääkärille, että kerkeääkö sitä enään esim dpo11-12 aloittaa? Niin siis että se auttaa mitään? Jos sitä nyt edes voi saada, voihan se arvo olla aivan loistava ettei sekään keskenmenoja/kemiallisia selitä.

Mulla käytössä Cyclogest pidentämään lyhyttä luetaalia ja ainakin se aloitetaan dpo 4, eli en usko, että ehtii enää sun meneillään olevaan kiertoon, mut kuten Lilies sanoi, niin jos raskaus alkaa niin voi sen silloinkin aloittaa.

 

[Suskikitten]

Mä mietin tässä että eikös progesteroni tukeen tarvita kolme verikoetta ennen kuin saa sellaisen, joka tukisi keltarauhasen vajaatoimintaa?

Mä oon saanut progesteroni lääkettä liian lyhyeen luteaaliin pelkästään puheilla, ei tehty ainuttakaan verikoetta. Mutta oon itekin miettinyt että miks se mun luteaalivaihe on liian lyhyt ja pitäiskö mun oikeasti saada jotain pidemmälle raskauteen käytettävää sellaisen lääkityksen sijaan, joka vain estää kuukautiset. Plus oon käsityksessä että @Kali etsii just tätä samaa vaihtoehtoa, eikä ongelma liity liian lyhyeen luteaaliin

Varmaan se lääkäri/gyne määrää lisää verikokeita tarpeen mukaan ettei sillä. Selviää kun kyselee

 

[Maana Mannila]

Mua vaivaa menkkojen aikaan aina valtava negatiivisuus. Kaikki vain ärsyttää. Ja sen sijaan että surisin sitä että ei osunut kohdalleen, ajatus on enemmänkin ”no emmä ois edes halunnutkaan!” Ja ajatukset pyörii kaikissa vaikeissa asioissa kuten hampaiden teossa, univajeissa, liitoskivuissa ja missä lie. Ja miettii että no olishan sitä ny hullu ja tyhmä kun ampuis itseään tuolla lailla jalkaan.

Sit ihanasti kun päästään menkoista pois niin alan taas katselemaan että milloin se ovis ois niin saatais koittaa taas saada toinenkin ihana lapsi. Ja siihen vaan liittyy hankalia asioita kuten moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen, mutta ei se toivetta vähennä.

Sit kun tulee tällaista aallokkoa niin sitä vaan miettii että onko tässä mitään järkeä. Mitä sitä nyt sit oikeastaan haluaa. Ja sit palaan taas siihen että mikä on mulle merkityksellistä elämässä. Ja taas pääsen siihen pisteeseen että haluan toisenkin lapsen.

Ja tämä sama kierto vedetään taas uudestaan ens kierrossa (pessimisti ei pety)

Ah kuulostaa niin tutulta!!! Itsellä ihan samoja fiiliksiä, ja oikeastaan vielä niin, että kun ovulaation jälkeen noin viikko kymmenen päivää kuluu eikä mitään oireita kuulu, niin alan ajatella, että ihan sama ja enpä todellakaan yritä ens kierrossa, koska en esim. halua, että lapsi syntyy jonain tiettynä kuukautena vaan haluaisin eri kuukaudelle tai jotain. Samoin jotain, että en halua kesällä olla viimeisilläni maha pystyssä ja hikoilla kuin sika ja synnärilläkin on varmasti hikistä jne. Ehkä siinä on jotain pettymystä siihen, kun hommat ei onnistu ja sit suojelee itseään tolla "en olis halunnutkaan" -ajattelulla.

Sit kun menkat tulee, alankin taas odotella ovulaatiota ja miettiä, että ei se [9 kuukautta tästä eteenpäin] nyt niin huono syntymäkuukausi olisikaan vaan itse asiassa aika kiva, eikä se joka tapauksessakaan olisi kuin sen yhden kesän/talven tms., kun olisin raskaana. Ja jos nyt tärppäisi, perhevapaat vois aloittaa silloin ja tällöin jne. Sitten päätän, että yritetään taas ja kuvittelen, että nyt onnistun bongaamaan ovulaation ja tallettelut onnistuu miehen kanssa ja kaikki menee just jetsulleen. Kunnes löydän itseni ähisemästä ovulaation, valkovuodon, pissatikkujen, sylkitestien ja aamulämpöjen kanssa, kun yritän määrittää hedelmällistä ikkunaa mahdollisimman tarkasti. Sit kun ovis on ohi, odottelen toiveikkaana mahdollisia alkuraskauden oireita ja kuvittelen, miltä tuntuu, jos menkat ei tulekaan ja testiin ilmestyy toinenkin viiva. Kunnes menkat sit alkaa, ja sama rundi alusta. xD

Oman kierron ja siihen liittyvät mielialat oppii kyllä hyvin tässä hommassa.

@Kali oon samaa mieltä kuin muutkin tässä, että ehdottomasti kannattaa kääntää kaikki kivet. Voimia huomiseen sulle toivon. <3

 

[Kali]

Mietin myös vaan siinä vähän epätodennäköisessä skenaariossa että olisin tästä kierrosta raskaana, että miten sitten saiskohan sitten? Toki menen ehkä vähän asioiden edelle mutta yritän miettiä kaikki mahdolliset skenaariot etukäteen jotta osaan varautua, kun jostain luin että raskaana jos olisinkin nyt niin raskaana se pitäisi heti aloittaa positiivisesta testistä jos ei ole ennen ollut jo. Ja hyvä olisi jos viimeistään dpo12 jonkin tiedon mukaan, mennyt vähän sekaisin kaikesta tiedosta mitä lukenut tänään asiasta. Silloin tuossa skenaariossa jos raskaana tulisi kiire kyllä sen progesteronituen kanssa.

Mutta tosiaan asioiden edelle menen kun voihan se hyvin olla että ne arvot kunnossa. Ja mikään progesteronituki ei auttaisi siinä tilanteessa mua jos ne arvot kunnossa....

 

[Syksynlapsi]

Mua vaivaa menkkojen aikaan aina valtava negatiivisuus. Kaikki vain ärsyttää. Ja sen sijaan että surisin sitä että ei osunut kohdalleen, ajatus on enemmänkin ”no emmä ois edes halunnutkaan!” Ja ajatukset pyörii kaikissa vaikeissa asioissa kuten hampaiden teossa, univajeissa, liitoskivuissa ja missä lie. Ja miettii että no olishan sitä ny hullu ja tyhmä kun ampuis itseään tuolla lailla jalkaan.

Sit ihanasti kun päästään menkoista pois niin alan taas katselemaan että milloin se ovis ois niin saatais koittaa taas saada toinenkin ihana lapsi. Ja siihen vaan liittyy hankalia asioita kuten moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen, mutta ei se toivetta vähennä.

Sit kun tulee tällaista aallokkoa niin sitä vaan miettii että onko tässä mitään järkeä. Mitä sitä nyt sit oikeastaan haluaa. Ja sit palaan taas siihen että mikä on mulle merkityksellistä elämässä. Ja taas pääsen siihen pisteeseen että haluan toisenkin lapsen.

Ja tämä sama kierto vedetään taas uudestaan ens kierrossa (pessimisti ei pety)

Todella tutun kuuloisia ajatuksia, on kyllä raskasta! Sitten kun jotkut sanoo että kuuntele sydäntä niin tiedät mitä pitää tehdä. Mut menkkojen aikaan sydän sanoo ihan muuta kuin ovulaation lähestyessä. Mulla nyt kun ovulaatio ohi ja melkoinen super ovis olikin, niin alkoi taas ahdistamaan että mitä jos tärppää tai mitä jos ei tärppää. Ihan sekaisin koko pää! Toki itsellä kans tässä taustalla muitakin ongelmia, joten kyllä sitä omaa jaksamista monesti miettii kun haaveilee kolmannesta lapsesta.

Tsemppiä sinne ajatusten kanssa vellomiseen

 

[Rouva W]

Ah kuulostaa niin tutulta!!! Itsellä ihan samoja fiiliksiä, ja oikeastaan vielä niin, että kun ovulaation jälkeen noin viikko kymmenen päivää kuluu eikä mitään oireita kuulu, niin alan ajatella, että ihan sama ja enpä todellakaan yritä ens kierrossa, koska en esim. halua, että lapsi syntyy jonain tiettynä kuukautena vaan haluaisin eri kuukaudelle tai jotain. Samoin jotain, että en halua kesällä olla viimeisilläni maha pystyssä ja hikoilla kuin sika ja synnärilläkin on varmasti hikistä jne. Ehkä siinä on jotain pettymystä siihen, kun hommat ei onnistu ja sit suojelee itseään tolla "en olis halunnutkaan" -ajattelulla.

Sit kun menkat tulee, alankin taas odotella ovulaatiota ja miettiä, että ei se [9 kuukautta tästä eteenpäin] nyt niin huono syntymäkuukausi olisikaan vaan itse asiassa aika kiva, eikä se joka tapauksessakaan olisi kuin sen yhden kesän/talven tms., kun olisin raskaana. Ja jos nyt tärppäisi, perhevapaat vois aloittaa silloin ja tällöin jne. Sitten päätän, että yritetään taas ja kuvittelen, että nyt onnistun bongaamaan ovulaation ja tallettelut onnistuu miehen kanssa ja kaikki menee just jetsulleen. Kunnes löydän itseni ähisemästä ovulaation, valkovuodon, pissatikkujen, sylkitestien ja aamulämpöjen kanssa, kun yritän määrittää hedelmällistä ikkunaa mahdollisimman tarkasti. Sit kun ovis on ohi, odottelen toiveikkaana mahdollisia alkuraskauden oireita ja kuvittelen, miltä tuntuu, jos menkat ei tulekaan ja testiin ilmestyy toinenkin viiva. Kunnes menkat sit alkaa, ja sama rundi alusta. xD

Oman kierron ja siihen liittyvät mielialat oppii kyllä hyvin tässä hommassa.

@Kali oon samaa mieltä kuin muutkin tässä, että ehdottomasti kannattaa kääntää kaikki kivet. Voimia huomiseen sulle toivon. <3

Se on varmasti jotain itsesuojelua. Hankala pettyä ku ei ois halunnutkaan

On kyllä hassua miten tehokkaasti tuo kierto vaikuttaa oloihin kun ei ole mitään hormoniehkäisyä. Mulla oli 4 vuotta kierukka eikä kierrosta ollut kun kevyitä arvailuja. No nyt tuntuu. Mies tietää missä vaiheessa mennään ihan vain mun mielialan perusteella

 

[Rouva W]

Todella tutun kuuloisia ajatuksia, on kyllä raskasta! Sitten kun jotkut sanoo että kuuntele sydäntä niin tiedät mitä pitää tehdä. Mut menkkojen aikaan sydän sanoo ihan muuta kuin ovulaation lähestyessä. Mulla nyt kun ovulaatio ohi ja melkoinen super ovis olikin, niin alkoi taas ahdistamaan että mitä jos tärppää tai mitä jos ei tärppää. Ihan sekaisin koko pää! Toki itsellä kans tässä taustalla muitakin ongelmia, joten kyllä sitä omaa jaksamista monesti miettii kun haaveilee kolmannesta lapsesta.

Tsemppiä sinne ajatusten kanssa vellomiseen

Täytyy kyllä sanoa että helpotti kuulla että muillakin on näitä ajatuksia. Tuntuu monesti että kun lasta yritetään niin sitä vain siirretään ajatus suoraan seuraavaan kiertoon, ellei sitten ole ollut paljon ongelmia raskautymisen kanssa. Itsellä ei ole varsinaisesti ongelmia (ainakaan vielä), pää vain heittää volttia kierron mukana.

 

[0mppu]

Todella tutun kuuloisia ajatuksia, on kyllä raskasta! Sitten kun jotkut sanoo että kuuntele sydäntä niin tiedät mitä pitää tehdä. Mut menkkojen aikaan sydän sanoo ihan muuta kuin ovulaation lähestyessä. Mulla nyt kun ovulaatio ohi ja melkoinen super ovis olikin, niin alkoi taas ahdistamaan että mitä jos tärppää tai mitä jos ei tärppää. Ihan sekaisin koko pää! Toki itsellä kans tässä taustalla muitakin ongelmia, joten kyllä sitä omaa jaksamista monesti miettii kun haaveilee kolmannesta lapsesta.

Tsemppiä sinne ajatusten kanssa vellomiseen

Täällä ihan samanlaisia ajatuksia. Kierron lopussa tulee ajatuksia että et enpä ois halunnukkaan ja kun jaksaminen kortilla niin helposti tulee se fiilis et ei enempää lapsia kiitos. Sit ku tekee testin niin toivoo että siihen piirtyis viiva ja samalla pelkää jos näkyyki jotain. Sit heti ku pääsee lähemmäs ovulaatiota niin pyöriiki ihan eri ajatukset päässä ja taas alkaa se innostus siitä jospa olis raskaana. Kaikki erilaiset oireet herättää toivoa ja taas tullaan sieltä pilvilinnoista lujaa alas ku ei tapahdukkaan mitään..