Ah kuulostaa
niin tutulta!!! Itsellä ihan samoja fiiliksiä, ja oikeastaan vielä niin, että kun ovulaation jälkeen noin viikko kymmenen päivää kuluu eikä mitään oireita kuulu, niin alan ajatella, että ihan sama ja enpä todellakaan yritä ens kierrossa, koska en esim. halua, että lapsi syntyy jonain tiettynä kuukautena vaan haluaisin eri kuukaudelle tai jotain. Samoin jotain, että en halua kesällä olla viimeisilläni maha pystyssä ja hikoilla kuin sika ja synnärilläkin on varmasti hikistä jne. Ehkä siinä on jotain pettymystä siihen, kun hommat ei onnistu ja sit suojelee itseään tolla "en olis halunnutkaan" -ajattelulla.
Sit kun menkat tulee, alankin taas odotella ovulaatiota ja miettiä, että ei se [9 kuukautta tästä eteenpäin] nyt niin huono syntymäkuukausi olisikaan vaan itse asiassa aika kiva, eikä se joka tapauksessakaan olisi kuin sen yhden kesän/talven tms., kun olisin raskaana. Ja jos nyt tärppäisi, perhevapaat vois aloittaa silloin ja tällöin jne. Sitten päätän, että yritetään taas ja kuvittelen, että nyt onnistun bongaamaan ovulaation ja tallettelut onnistuu miehen kanssa ja kaikki menee just jetsulleen. Kunnes löydän itseni ähisemästä ovulaation, valkovuodon, pissatikkujen, sylkitestien ja aamulämpöjen kanssa, kun yritän määrittää hedelmällistä ikkunaa mahdollisimman tarkasti. Sit kun ovis on ohi, odottelen toiveikkaana mahdollisia alkuraskauden oireita ja kuvittelen, miltä tuntuu, jos menkat ei tulekaan ja testiin ilmestyy toinenkin viiva. Kunnes menkat sit alkaa, ja sama rundi alusta. xD
Oman kierron ja siihen liittyvät mielialat oppii kyllä hyvin tässä hommassa.
@Kali oon samaa mieltä kuin muutkin tässä, että ehdottomasti kannattaa kääntää kaikki kivet. Voimia huomiseen sulle toivon. <3