Raskaaksi 2026

[Kumpare]

Olen itse pyrkinyt etten laita elämää paussille yrityksen ajaksi. Varailen reissuja, osallistun illanistujaisiin jne. Juon alkoholia melko vähän, ja jos sattuu illanviettoja joissa menisi enemmän niin jätän juomatta tai otan 1-3 jos ollaan ovulaation ja menkkojen välillä. Ennen ovista sitten olen ihan huoletta ottanut, jos on ollut sellainen fiilis. Kahvia olen ottanut vähemmän, mutta sen vähentäminen on muutenkin ollut listalla.

Nikotiinin lopetus on mulla ollut työn alla varmaan puoli vuotta, mutta en ole vielä onnistunut. Voi että kaduttaa, että olen itseni tähän paskaan koukuttanut! Mutta kyllä se vähän näyttää siltä, että olisi pakko saada katki, koska ei raskautuminen ole onnistunut ja nikotiini on varmasti yksi tekijä.

Tänään on varmaan ovisplussa, joten uusi yritys taas.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Mä en ole ollut pausella, mutta ehkä vähän käsijarru päällä. On se "entäs jos", mutta nyt tuntuu siltä että kaikki lutviutunee jos on tarvis. On mennyt toki aikaakin niin, ettei jaksa enää kauheasti mailaa puristaakaan.

...josta päästään toki siihen, että viikonloppuna olin rehellisesti juhlimassa, ja join enemmän alkoholia kuin viimeisen parin vuoden aikana yhteensä. Ovis oli pe, joten jos tästä tärppäisi, niin se olisi kyllä lisääntymisbiologian tunnettujen edistävien tekijöiden kannalta melkoinen poikkeama. Mutta en edes kadu, mulla oli helvetin hauskaa, ja tuo oli nyt just sitä mitä tarvitsin.

 

[Noora992]

@Tähtiin tuijottelija tuo käsijarru vertaus on kyllä hyvä! Ja joskus tuollainen juhliminen on ihan tarpeen

Mulla tulee joka kierto laskettua milloin olisi LA, milloin pääsee töistä vapaille ymsyms. Mitään kaukomatkoja ei oo varattu mutta kesälle on eka koko perheen ulkomaanmatka (toiseen pohjoismaahan ) mutta sen kummemmin en oo esim noudattanu mitään raskausajan ruokavalioita (näistäkin oon kuullu, että jotkut tekee jo yritysaikana, ihan oma valintahan se on). Varsinkin kun osasi toisenkin kohdalla odottaa että yrityksessä menee, niin en halunnut kieltää itseltä normaalia elämää ja etukäteen alkaa larppaamaan raskausaikaa. Hoitojen alkaessa puhuttiin alkoholin käytön lopettamisesta niin satunnaiset saunaoluet vaihtui sitten alkoholittomiin.

Dpo 5 ja jumaleissöni mulle on kasvanut joku uloke otsaan kun työt ärsyttää, mies ärsyttää ja kaikki ärsyttää. Tekoälyn mielestä ihan normi progesteronin noususta johtuvaa niin siitä voi sitten repiä iloa että ainakin kroppa toimii

 

[Kali]

Mä meinasin ensi viikonloppuna irrotella. Ostan pullon jotain tequilaa tai jotain ja en mieti koko helvetin yrittämispaskaa.... Anteeksi nyt että kutsun sitä paskaksi mutta siltä se tällä hetkellä tuntuu, pelkältä paskalta. Mutta ajattelin että juhlitaan sitä muuttoa sitten tulevana viikonloppuna kun en raskaanakaan ole. Taidan myös lopettaa ton rautalisän syönnin koska ei sekään mitään auttanut ole, jätän kaiken raskauteen liittyvät vitamiinit ja muut mitä sitä tukeakseen syönyt. Toki jos nyt saan ovulaatiosta kiinni niin kaipa mä nyt ne vikat lugesteronit laitan, tämän kierron jälkeen ne loppuukin ja pitäisi uusia resepti mutta en ole tehnyt vielä päätöstä uusinko edes. Koska ei niistäkään mitään hyötyä ole ollut....

 

[Kevätlilja]

Onnea ja tarrasukkia plussanneille

@Kali kuulostaa teidän tilanne todella rankalle. En voi ku kuvitella sitä tunnemailmaa mikä siulla on. Tsemppiä teille kaiken keskelle

Mie huomaan et yrityskertojen lisääntyessä tosiaan tuo kahden viikon sykleissä eläminen lisääntyy ja se että ajatukset tosiaan pyörii tän ympärillä. Että vaikka on työt, lapsen aika paljon aikaa vievät ja juoksuttavat harrastukset, nyt terassinhoidot ja omasta hyvinvoinnista yleisesti kaiken keskellä huolehtiminen ja kivojen juttujen suunnittelua tulevaan ni silti tää yrittäminen on siellä taustalla, flo avautuu usein ja omaa oloaan tunnustelee. Siksi en pysty opiskeluihin keskittymään itte, se harmittaa. Mutta paussille en laita, suunnitellaan asiat tän hetken tilanteen mukaan ja sit adapotidutaan jos tilanne muuttuu
Mutta tän takia oon nyt pitänyt muutaman päivän paussin aktiivisesta kirjoittelemisesta tänne, kun yritän keskittyä muuhun kuin oireiden rarkasteluun ja dpo laskeskeluun. Toki silti kyllä hyvin tiedossa että tänään on dpo8-9, kp22. Eilen oli polttelevaa selkäkipua puolen yön aikaa hetken ja sit heräsin enne 6 sillee et jaa voispa jäädä hereille (ei todellakaan normaalia miulle). Tänään taas vähän alavatsassa/nivusissa tuntuu. Joten hetihän tässä nyt on että jospajospajospa.
Osa itsestä tahtois testailla jo perjantaina tai ehkä jo keskiviikkona herkällä mut sitten taas pelkään sitä negatiivista. On ollut niin tasainen ja hyvä ja iloinen olo nyt kolmatta päivää, että ehkä haluan pitää tästä positiivesta ja iloisesta olosta kii enkä ottaa riskiä et se negatiivinen testi masentaa...
Kumppanin kanssa myös juteltiin et jos nyt ei nappaa niin sitten ubiqinolit käyttöön ja mie alan juomaan greippimehua

 

[Kevätlilja]

Mä meinasin ensi viikonloppuna irrotella. Ostan pullon jotain tequilaa tai jotain ja en mieti koko helvetin yrittämispaskaa.... Anteeksi nyt että kutsun sitä paskaksi mutta siltä se tällä hetkellä tuntuu, pelkältä paskalta. Mutta ajattelin että juhlitaan sitä muuttoa sitten tulevana viikonloppuna kun en raskaanakaan ole. Taidan myös lopettaa ton rautalisän syönnin koska ei sekään mitään auttanut ole, jätän kaiken raskauteen liittyvät vitamiinit ja muut mitä sitä tukeakseen syönyt. Toki jos nyt saan ovulaatiosta kiinni niin kaipa mä nyt ne vikat lugesteronit laitan, tämän kierron jälkeen ne loppuukin ja pitäisi uusia resepti mutta en ole tehnyt vielä päätöstä uusinko edes. Koska ei niistäkään mitään hyötyä ole ollut....

Ite söin rautalisää ja B12+foolihappo jo ennen yrittämistä ihan oman hyvinvoinnin takia! Tukee aivojen toimintaa, yleistä hormonitoimintaa (mielialat yms) ja rauta vaan auttaa kaikkeen et ne tasot on kunnossa. Eli mietin siis että vaikka lopettaisitte yrittämisen hetkeksi tai lopullisesti niin kannattaako silti lopettaa oman kehon ja mielen hyvinvointia tukevien lisäravinteiden käyttö? Että jos käyttäisitkin niitä ihan vaan itseäsi varten, et raskausyrityksen takia. Vai aiheuttaako niiden syöminen sit sellaista turhaa muistutusta ja hiljaista toivoa?

 

[Suskikitten]

Mies just saapui kotiin uuden pahoinvointi ämpärin kanssa hällä on kova luotto että tänä keväänä meitä onnistaa. Niin kyllä mullakin, ja perustuu ihan siihen että oon niin kauhuissani jo etukäteen talvivauvasta, että varmaan nappaa nyt lähi kuukausina.

Oikeasti siis vauva kuin vauva olisi rakastettu ja haluttu syntymäajasta viis. Kunhan vitsailen aiheella että mun henkilökohtaisesti inhoamille kuukausille napsahtaisi.

 

[Kali]

Ite söin rautalisää ja B12+foolihappo jo ennen yrittämistä ihan oman hyvinvoinnin takia! Tukee aivojen toimintaa, yleistä hormonitoimintaa (mielialat yms) ja rauta vaan auttaa kaikkeen et ne tasot on kunnossa. Eli mietin siis että vaikka lopettaisitte yrittämisen hetkeksi tai lopullisesti niin kannattaako silti lopettaa oman kehon ja mielen hyvinvointia tukevien lisäravinteiden käyttö? Että jos käyttäisitkin niitä ihan vaan itseäsi varten, et raskausyrityksen takia. Vai aiheuttaako niiden syöminen sit sellaista turhaa muistutusta ja hiljaista toivoa?

Ei mulla toivoa ole, joten ei se sitä aiheuta, tässä vaan 15 kuukautta kun päätä hakattu seinään niin tuntuu vaan rahan tuhlaamiselta noi. Ja vaikka nyt 2-3 kiertoa jatketaankin pään hakkaamista seinään eli yritystä, niin en tiedä... En vaan enään jaksa panostaa siihen. Tuntuu lähinnä turhalta... Koska ei me olla onnistuttu, niin nyt kun muutama kerta yritystä edessä mitkä todennäköisyydet että niiden aikana onnistutaan?? Niin en aio muuta kuin tuhlata nyt rahaa ovulaatiotesteihin ja en muuhun. Vaikka mietin kyllä aiemmin ostanko niitäkään enään..

//Voihan mun mieli vielä muuttua, nyt vaan ei kiinnosta oma hyvinvointi edes.

 

[Kevätlilja]

Ei mulla toivoa ole, joten ei se sitä aiheuta, tässä vaan 15 kuukautta kun päätä hakattu seinään niin tuntuu vaan rahan tuhlaamiselta noi. Ja vaikka nyt 2-3 kiertoa jatketaankin pään hakkaamista seinään eli yritystä, niin en tiedä... En vaan enään jaksa panostaa siihen. Tuntuu lähinnä turhalta... Koska ei me olla onnistuttu, niin nyt kun muutama kerta yritystä edessä mitkä todennäköisyydet että niiden aikana onnistutaan?? Niin en aio muuta kuin tuhlata nyt rahaa ovulaatiotesteihin ja en muuhun. Vaikka mietin kyllä aiemmin ostanko niitäkään enään..

//Voihan mun mieli vielä muuttua, nyt vaan ei kiinnosta oma hyvinvointi edes.

Ymmärrän täysin! Ja tuo aiemmassa viestissä mainittu irrottelu ja koko yrittämisen täysin unohtaminen hetkeks on varmasti just hyvä tässä kohtaa sit.

 

[Adela]

Dpo 5 ja jumaleissöni mulle on kasvanut joku uloke otsaan kun työt ärsyttää, mies ärsyttää ja kaikki ärsyttää. Tekoälyn mielestä ihan normi progesteronin noususta johtuvaa niin siitä voi sitten repiä iloa että ainakin kroppa toimii

Hei mullakin on dpo5! Ja myös ärsyttää kaikki Oon arponu testaisinko torstaina ku ois dpo8 et onko siinä mitään järkeä ku mahikset että mitään näkyis on ihan olemattomat. Mut sit seuraava mahis on vasta tiistaina dpo13 ja jos sinne asti odotan ni ihan hyvin voin oottaa et alkaako menkat vai ei. Aiotko sä testailla vai ootella?

 

[Tähtiin tuijottelija]

Mä mietin ohuesti sitä "muistattehan aina vietellä miehenne ja ettehän painosta"-näkökulmaa, kun hotellilakanoissa kaksi päihtynyttä ihmistä käy keskustelun
Mies: "Pitikö meidän muuten panna vielä tänään?"
Mä: "Jaksatko sä muka?"
Mies: "No en oikeestaan."
Mä: "Hiton hyvä koska mäkään en jaksa, ja eikö me viime yönä pantu?."
Mies: "Ai niin hyvää yöt...........*kuorsausta*"

Että kyllä, aiheesta puhutaan, suostumuksellisuudesta huolehditaan humalassakin, mutta silloin kun se yritys on läsnä, niin.. silloin se on läsnä. Eikä se ole aina kauhean romanttista se. Onneksi ei sulje pois sitäkään, etteikö sitä hauskaakin puolta ja seksiä seksin vuoksi voisi olla ja meillä onkin.

Mutta tosiaan, jos tästä tärppää, niin greippimehu kannattaa vaihtaa shampanjaan, peach-lonkeroon ja ehkä minttuun. En laita disclaimeria, oletan että ymmärrätte vitsin sellaisen nähdessänne.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Hesarissa on muuten artikkeli keskenmenoista:

Terveys | Keskenmenoja on mahdollista estää, sanoo kokenut lapsettomuuslääkäri

Eero Varila on kokenut lapsettomuuslääkäri. Hänen näkemyksensä on selvä: Keskenmenoja voisi ehkäistä nykyistä paremmin.

www.hs.fi

Nappaan yleisen edun nimissä pätkiä:

"Jos taas sikiö on kasvanut hyvin, mutta raskaus menee kesken yllättäen, syynä on todennäköisesti jokin muu kuin sikiöstä johtuva tekijä, kuten istukan ongelma. Siihen olisi voitu vaikuttaa, Varila sanoo.
”Jos ultraäänessä todetaan, että istukan verenkierto ei toimi kuten pitäisi, ensimmäinen johtopäätös on, että istukassa on mikroveritulppa. Se voidaan hoitaa yksinkertaisella lääkityksellä, minihepariinilla.”
Keskenmenot voivat selittyä myös hormoneilla. Jos raskaana olevan keltarauhashormoni progesteronin pitoisuudet ovat alhaiset, munasolu ei kykene kiinnittymään kohdun seinämään. Tähänkin on apukeinoja, Varila sanoo. Odottaja voi saada keltarauhashormonia kevyenä paikallishoitona eli emättimeen asetettavina puikkoina. Julkisella puolella tätäkään tukihoitoa ei kovin herkästi myönnetä. Se on epäkohta, Varila sanoo ja kertoo esimerkin naisesta, jolla oli ollut kolme peräkkäistä keskenmenoa. Viimeisimmän raskauden aikana hän ehti täyttää 40 vuotta eikä päässyt tutkimuksiin julkiselle puolelle. Nainen hakeutui hoitoon omakustanteisesti ja sai progesteroni-tukilääkityksen.
Neljäs raskaus johti vauvan syntymään."

"Keskenmenojen Käypä hoito -suositusta uudistetaan parhaillaan. THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler katsoo, että päivitykselle on tarvetta.
”Suomi on ollut hyvin hidas keskustelemaan keskenmenoista. Hoito on ollut pahimmillaan sitä, että yrittäkää uudestaan, tällaista sattuu.”
Hän on Varilaa varovaisempi sanomaan, voidaanko keskenmenoja estää, muttei pidä tätä mahdottomana. Esimerkiksi jos raskaus on edennyt jo aivan alkuvaiheen yli, mahdollisuuksia voi olla. Keinoja ovat Varilankin mainitsemat tukihoidot. Keskenmenoille ja ennenaikaiselle synnytykselle altistavaa heikkoa kohdunkaulaa voidaan myös tukea kohdunkaulakanavan tukilangalla, Gissler sanoo. Etenkin jos keskenmenoille altistava syy on tiedossa, ennaltaehkäisevää hoitoa tulisi myös saada uudessa raskaudessa.

”Ehdottomasti. Jos nainen on jo 40-vuotias ja hänellä on ollut kaksi keskenmenoa entuudestaan, pitää tutkia ja selvittää, voidaanko jotain tehdä.”
Aina ei voida. Etenkin ennen raskausviikkoa 12 tapahtuvien keskenmenojen estämiseen Gissler suhtautuu skeptisesti. Mahdollisuudet paranevat, mitä pidemmällä raskaus on.
”Raskausviikolle 16 asti voidaan antaa keltarauhashormonia, mutta sen käyttö ei ole vielä vakiintunut.”

 

[Kali]

Hesarissa on muuten artikkeli keskenmenoista:

Terveys | Keskenmenoja on mahdollista estää, sanoo kokenut lapsettomuuslääkäri

Eero Varila on kokenut lapsettomuuslääkäri. Hänen näkemyksensä on selvä: Keskenmenoja voisi ehkäistä nykyistä paremmin.

www.hs.fi

Nappaan yleisen edun nimissä pätkiä:

"Jos taas sikiö on kasvanut hyvin, mutta raskaus menee kesken yllättäen, syynä on todennäköisesti jokin muu kuin sikiöstä johtuva tekijä, kuten istukan ongelma. Siihen olisi voitu vaikuttaa, Varila sanoo.
”Jos ultraäänessä todetaan, että istukan verenkierto ei toimi kuten pitäisi, ensimmäinen johtopäätös on, että istukassa on mikroveritulppa. Se voidaan hoitaa yksinkertaisella lääkityksellä, minihepariinilla.”
Keskenmenot voivat selittyä myös hormoneilla. Jos raskaana olevan keltarauhashormoni progesteronin pitoisuudet ovat alhaiset, munasolu ei kykene kiinnittymään kohdun seinämään.
Tähänkin on apukeinoja, Varila sanoo. Odottaja voi saada keltarauhashormonia kevyenä paikallishoitona eli emättimeen asetettavina puikkoina. Julkisella puolella tätäkään tukihoitoa ei kovin herkästi myönnetä.
Se on epäkohta, Varila sanoo ja kertoo esimerkin naisesta, jolla oli ollut kolme peräkkäistä keskenmenoa. Viimeisimmän raskauden aikana hän ehti täyttää 40 vuotta eikä päässyt tutkimuksiin julkiselle puolelle. Nainen hakeutui hoitoon omakustanteisesti ja sai progesteroni-tukilääkityksen.
Neljäs raskaus johti vauvan syntymään."
"Keskenmenojen Käypä hoito -suositusta uudistetaan parhaillaan. THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler katsoo, että päivitykselle on tarvetta.
”Suomi on ollut hyvin hidas keskustelemaan keskenmenoista. Hoito on ollut pahimmillaan sitä, että yrittäkää uudestaan, tällaista sattuu.”

Hän on Varilaa varovaisempi sanomaan, voidaanko keskenmenoja estää, muttei pidä tätä mahdottomana.

Esimerkiksi jos raskaus on edennyt jo aivan alkuvaiheen yli, mahdollisuuksia voi olla. Keinoja ovat Varilankin mainitsemat tukihoidot. Keskenmenoille ja ennenaikaiselle synnytykselle altistavaa heikkoa kohdunkaulaa voidaan myös tukea kohdunkaulakanavan tukilangalla, Gissler sanoo.

Etenkin jos keskenmenoille altistava syy on tiedossa, ennaltaehkäisevää hoitoa tulisi myös saada uudessa raskaudessa.

”Ehdottomasti. Jos nainen on jo 40-vuotias ja hänellä on ollut kaksi keskenmenoa entuudestaan, pitää tutkia ja selvittää, voidaanko jotain tehdä.”

Aina ei voida. Etenkin ennen raskausviikkoa 12 tapahtuvien keskenmenojen estämiseen Gissler suhtautuu skeptisesti. Mahdollisuudet paranevat, mitä pidemmällä raskaus on.

”Raskausviikolle 16 asti voidaan antaa keltarauhashormonia, mutta sen käyttö ei ole vielä vakiintunut.”

Noin mullekkin on sanottu että yrittäkää uudestaan kyllä se vielä onnistuu, vielä sanottiin niin 5 keskenmenneenkin jälkeen. No eipä ole onnistunut. Toki mulla 2 niistä vaan lasketaan "oikeiksi" keskenmenoiksi.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Noin mullekkin on sanottu että yrittäkää uudestaan kyllä se vielä onnistuu, vielä sanottiin niin 5 keskenmenneenkin jälkeen. No eipä ole onnistunut. Toki mulla 2 niistä vaan lasketaan "oikeiksi" keskenmenoiksi.

Tätäkin siinä sivuttiin:

Miksi Suomessa keskenmenojen syitä sitten ei selvitetä tai niitä ei selvitetä nopeasti?
Varilan mukaan yksi syy on, että terveydenhuollossa keskenmenoja vähätellään.
Esimerkiksi jos odottaja alkaa vuotaa verta ja soittaa naistentautien poliklinikalle, häntä ei välttämättä tutkita lainkaan. Vuoto voi olla merkki keskenmenosta, mutta se voi myös enteillä uhkaavaa keskenmenoa. Jos verenvuodon syy tutkittaisiin, keskenmeno voitaisiin ehkä estää. Sen sijaan puhelimessa kysytään, paljonko verenvuotoa on ja pärjääkö nainen kotona, Varila tiivistää.
”Keskenmeno itsessään ei kiinnosta. Asenne on se, että se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.”
Epäkohta on Varilan mukaan myös se, että terveydenhuollossa keskenmenot jaotellaan herkästi biokemiallisiin ja kliinisiin. Biokemiallisella keskenmenolla tarkoitetaan hyvin varhaisessa vaiheessa päättynyttä raskautta, joka on ehditty todeta vasta raskaustestillä. Kliinisellä keskenmenolla tarkoitetaan raskautta, joka on todettu esimerkiksi varhaisultrassa mutta päättyy sen jälkeen.
Varilan mukaan jako on keinotekoinen ja turha.
”Jokainen raskaustestin plussa on alkanut raskaus ja keskenmeno todellinen riippumatta siitä, kuinka alussa raskaus on.”’
Jotta ennalta ehkäiseviä toimia voitaisiin tehdä, kohtuun pitää päästä katsomaan. Ultraäänitutkimuksille on hintalappu, Varila myöntää – mutta sen ei tarvitse olla iso.

 

[Kali]

Tätäkin siinä sivuttiin:

Miksi Suomessa keskenmenojen syitä sitten ei selvitetä tai niitä ei selvitetä nopeasti?
Varilan mukaan yksi syy on, että terveydenhuollossa keskenmenoja vähätellään.
Esimerkiksi jos odottaja alkaa vuotaa verta ja soittaa naistentautien poliklinikalle, häntä ei välttämättä tutkita lainkaan. Vuoto voi olla merkki keskenmenosta, mutta se voi myös enteillä uhkaavaa keskenmenoa. Jos verenvuodon syy tutkittaisiin, keskenmeno voitaisiin ehkä estää.
Sen sijaan puhelimessa kysytään, paljonko verenvuotoa on ja pärjääkö nainen kotona, Varila tiivistää.
”Keskenmeno itsessään ei kiinnosta. Asenne on se, että se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.”
Epäkohta on Varilan mukaan myös se, että terveydenhuollossa keskenmenot jaotellaan herkästi biokemiallisiin ja kliinisiin. Biokemiallisella keskenmenolla tarkoitetaan hyvin varhaisessa vaiheessa päättynyttä raskautta, joka on ehditty todeta vasta raskaustestillä. Kliinisellä keskenmenolla tarkoitetaan raskautta, joka on todettu esimerkiksi varhaisultrassa mutta päättyy sen jälkeen.
Varilan mukaan jako on keinotekoinen ja turha.
”Jokainen raskaustestin plussa on alkanut raskaus ja keskenmeno todellinen riippumatta siitä, kuinka alussa raskaus on.”’
Jotta ennalta ehkäiseviä toimia voitaisiin tehdä, kohtuun pitää päästä katsomaan. Ultraäänitutkimuksille on hintalappu, Varila myöntää – mutta sen ei tarvitse olla iso.

Joo ihan kuulostaa tutulta. Vähäteltiin joka kerta, jopa pisimmälle kerenneessä yli 8 viikolle kerenneessä kun neuvolassa kävin vähättelivät sanomalla että jos huolestuttaa mene yksityiselle ultraan että he eivät "voi" mitään tehdä. Ja aiemmissa kun hädissäni soitin niin aina sama seuraa tilannetta ei ole mitään tehtävissä.

 

[Kumpare]

Mähän olen molempien meidän lasten kohdalla ollut testausta edeltävänä iltana juhlimassa. Ei silleen varsinaisesti yrittämällä yritetty enkä edes tiennyt milloin ovuloin, kunhan vaan pantiin ja katsottiin mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Ei tietenkään fiksua ole juominen ennen ovulaatiota, mutta yritän itsekin nyt kääntää aivoja enemmän pois siitä optimoinnista. Raskasta se on elää elämää 2 viikon sykleissä ja aina jännittää ja pettyä.

Luin tuon Hesarin jutun ja heti ajattelin @Kalia, että kyllä suakin pitäisi tutkia kunnolla ja katsoa missä on vika kun raskautuminen onnistuu mutta menee sitten kesken. Joku syyhän siihen on ja voisi olla helposti hoidettavissakin, jos vaan tutkittaisiin kunnolla! Ärsyttää kun tämä Suomi on nykyään tällainen byrokraattivaltio, että noudatetaan vain kirjaimellisesti ohjeita eikä yhtään katsota ihmisten tilanteita.

 

[Mebbis]

@Suskikitten hyviä keloja! Mulla ei tosiaan oo vauvakamppeita enkä oo ajatellut mitään ostaakaan ennen ku vauva on sylissä. Äitiyspakkauksen varmaan otan ja sit yks kaks vaatekertaa sekä vaunut ja turvakaukalon hommaan ennen synnytystä, mutta muuten en oo ainakaan toistaiseksi suunnitellut muuta. En oo tuntenut edes vetoa vauvanvaateostoksille tai mitään, ei oo jotenkin tullu mieleenkään. xD Ehkä mä alitajuisesti pelkään, että se tuo huonoa onnea tai jotain.

Mullakin on hyvä tilanne sikäli, että en käytä nikotiinituotteita enkä alkoholia ollenkaan, ja kahviakin juon vain kupillisen päivässä. Eli sikäli omaa elämää ei arjessa tarvi hirveästi rajoittaa. Syömisten katsominen liittyy enemmän siihen, että arjessa en yksinkertaisesti muista syödä, koska en tunne nälkää (ja jos tunnen, en kiinnitä siihen huomiota). Elämän pausettaminen liittyy enemmänkin esim. just siihen, että kun nyt oon saanut vakityön ihan ok palkalla, niin mietin, uskallanko hakea uutta työtä koeajan ja muiden kommervenkkien takia. En kovin hyvin viihdy nykyisessä työssäni enkä työpaikallani vaan haluaisin suuntaa uraa vähän eri tavalla kuin mihin oon nyt ajautunu. En myöskään oo tyytyväinen palkkaani (vaikka se onkin ihan ok-tasolla), ja työpaikan vaihtaminen tarjoais mahdollisuuden tarkistaa sitä ylöspäin. Onneksi meillä nyt keväällä käydään palkkaneuvottelut joka tapauksessa ja todellakin toivon, että oma palkka nousis vastuiden ja tehtävien ja osaamisen tasolle.

Perhevapaat houkuttelis kuitenkin ihan jo siksi, että haluaisin ottaa vähän breikkiä töistä.

Oon tosi päämäärätietoinen ja suorituskeskeinen. En osaa pysähtyä vaan kun oon saanut yhden jutun tehdyksi, tartun heti seuraavaan. Siksi en oikein osaa nauttia onnistumisista saati muista niitä. Kun hain paria työtä, piti ihan sähköpostista, kalenterista ja intrasta katsoa, että mitä mä oonkaan tehnyt ja saanut aikaan, koska mun perusajatus on, että en oo tehnyt tai saanut mitään aikaiseksi. Suuntaan ajatuksia ja energiaa niin voimakkaasti eteenpäin, että mennyt unohtuu nopeasti. "Tehty, hyvä. Eteenpäin." on mun tapa. Ei kauheen kestävää varmaan nykyoppeihin peilaten, mutta sopii mulle. Kohta 23 vuotta tauotta työelämässä menty tuolla asenteella suorittaen viimeisten 10 vuoden aikana opintoja aikuislukiosta alkaen, ja kohta valmistun maisteriksi. Ei oo ollu loppuunpalamisen tai työuupumuksen oireita koskaan mulla tai mitään. Ehkä oon luonteeltani sellanen, että aloitan alusta ja jatkan niin kauan, että on valmista.

Toisaalta sit taas esim. opintojen viimeistelyyn on ollut vaikeuksia keskittyä aiemmissa kierroissa, kun mieli on askarrellut niin paljon oman kropan tunteiden ja tuntemusten kuulosteluun ja sen arvuutteluun, olenko mahdollisesti raskaana. Eli ehkä enemmän sellainen tietynlainen henkinen pause, jos ymmärrät, mitä tarkoitan?

Mutta tosiaan nyt tuntuu, että mulla on ihan uusi asenne ja oon henkisesti jotenkin puhdistautunut ja nyt valmis seuraaviin kiertoihin – tuli niitä sitten kuinka monta hyvänsä. Ainakin tällä hetkellä perusasetus on se, että en oo raskaana kunnes toisin todistetaan. Eli jos vaikka haluan syödä sushia tai graavilohta ja menkat ei oo myöhässä enkä oo tehnyt raskaustestiä, niin annan palaa ihan huoletta.

Toki otan luget käyttöön ens kierrossa, jos sinne asti päästään, ja teen lääkärin ohjeen mukaan raskaustestin 14 päivää positiivisen ovulaatiotestin jälkeen (pitää tarkistaa ohje vielä, oliko se 14 päivää testistä vai 14 päivää lugejen aloittamisesta, koska luget aloitetaan 4 päivää positiivisen ovulaatiotestin jälkeen). Mutta jotenkin aivot on kääntyneet nyt uuteen asentoon ja mieli on kirkkaampi kuin pitkään aikaan. <3

Jatkan tähän samaan vielä, @Mebbis tarrasukkatoivotukset ja varovaiset onnittelut! Luulenpa, ettette oo eka ettekä vika perhe, jossa saadaan huomata, että baby nro 2 onkin tulossa vähemmällä vääntämisellä kuin esikoinen. Omassa perhe- ja tuttavapiirissänikin on siis useita perheitä, joissa ekaa on tehty ns. pitkän kaavan kautta, mut toinen lapsi onkin sit tullut melkein kuin itsestään – niin helposti raskaus on alkanu. Toivotaan, että jatko on yhtä positiivista! <3

Kiitos! Ja jep, itsekin kuullut että toinen tulee kuin itsestään, mutta varauduttiin silti pidempään yrittämiseen.

Soittelin tossa neuvolaan ja sain kuun lopulle varhaisultra ajan aijemman kohdun ulkoisen takia. Terkka laskeskeli et itsenäisyyspäivänä ois la näillä näkymin

 

[Suskikitten]

Mjep, tutulta kuulostaa tuo touhu... itselläkin edellisessä raskaudessa tuli verta kuin ämpäristä yhtäkkiä, soitan saadakseni apua ja sain ohjeen odottaa viisi päivää niin pääsen ensimmäiseen ultraan, joka mulle oli jo kuukausi aiemmin annettu. Siinä välissä olin niin varma keskenmenosta että miltein kävi köpelösti, kävin täydellisissä pohjamudissa henkisesti ja ajattelin kyllä tästä maailmasta poistumista niin vakavasti että pidin kädessä sitä asiaa millä poistuisin (jätän nimeämättä tämän).

Noh raskaus sujui sen jälkeen ongelmitta ja lapsi on hyvinvoiva. Mutta oltiin kyllä vähän turhan lähellä että meinasin tehdä jotain lopullista varsinkin kun raskaushormonit laittoi vielä erikseen kierroksille kun ne taisi olla korkeimmillaan silloin.

Muoks. Ja jäi epäilyksi monikko raskaudesta jossa toinen ei selvinnyt. Mitään varmaahan asiasta ei voi todeta enää viiden päivän jälkeen, muuta kuin että tapahtuma sopi täysin keskenmenoon.

 

[Mebbis]

Onnea ja tarrasukkia plussanneille

@Kali kuulostaa teidän tilanne todella rankalle. En voi ku kuvitella sitä tunnemailmaa mikä siulla on. Tsemppiä teille kaiken keskelle

Mie huomaan et yrityskertojen lisääntyessä tosiaan tuo kahden viikon sykleissä eläminen lisääntyy ja se että ajatukset tosiaan pyörii tän ympärillä. Että vaikka on työt, lapsen aika paljon aikaa vievät ja juoksuttavat harrastukset, nyt terassinhoidot ja omasta hyvinvoinnista yleisesti kaiken keskellä huolehtiminen ja kivojen juttujen suunnittelua tulevaan ni silti tää yrittäminen on siellä taustalla, flo avautuu usein ja omaa oloaan tunnustelee. Siksi en pysty opiskeluihin keskittymään itte, se harmittaa. Mutta paussille en laita, suunnitellaan asiat tän hetken tilanteen mukaan ja sit adapotidutaan jos tilanne muuttuu
Mutta tän takia oon nyt pitänyt muutaman päivän paussin aktiivisesta kirjoittelemisesta tänne, kun yritän keskittyä muuhun kuin oireiden rarkasteluun ja dpo laskeskeluun. Toki silti kyllä hyvin tiedossa että tänään on dpo8-9, kp22. Eilen oli polttelevaa selkäkipua puolen yön aikaa hetken ja sit heräsin enne 6 sillee et jaa voispa jäädä hereille (ei todellakaan normaalia miulle). Tänään taas vähän alavatsassa/nivusissa tuntuu. Joten hetihän tässä nyt on että jospajospajospa.
Osa itsestä tahtois testailla jo perjantaina tai ehkä jo keskiviikkona herkällä mut sitten taas pelkään sitä negatiivista. On ollut niin tasainen ja hyvä ja iloinen olo nyt kolmatta päivää, että ehkä haluan pitää tästä positiivesta ja iloisesta olosta kii enkä ottaa riskiä et se negatiivinen testi masentaa...
Kumppanin kanssa myös juteltiin et jos nyt ei nappaa niin sitten ubiqinolit käyttöön ja mie alan juomaan greippimehua

Ah! nuo nivustuntemukset herätti mussakin tunteita. Esikoisen alkuraskaudessa oli niitä ja nyt tässä kierrossa alkoi kans joskus dpo 7+ ja heti tuli semmonen tunne että voiko olla ja olihan se! Ns. normikierrossa mulla ei niitä oo nimittäin

 

[Toiveikkaana]

Kiitos! Ja jep, itsekin kuullut että toinen tulee kuin itsestään, mutta varauduttiin silti pidempään yrittämiseen.

Soittelin tossa neuvolaan ja sain kuun lopulle varhaisultra ajan aijemman kohdun ulkoisen takia. Terkka laskeskeli et itsenäisyyspäivänä ois la näillä näkymin

Onnea ja tarrasukkia!