@Suskikitten hyviä keloja! Mulla ei tosiaan oo vauvakamppeita enkä oo ajatellut mitään ostaakaan ennen ku vauva on sylissä. Äitiyspakkauksen varmaan otan ja sit yks kaks vaatekertaa sekä vaunut ja turvakaukalon hommaan ennen synnytystä, mutta muuten en oo ainakaan toistaiseksi suunnitellut muuta. En oo tuntenut edes vetoa vauvanvaateostoksille tai mitään, ei oo jotenkin tullu mieleenkään. xD Ehkä mä alitajuisesti pelkään, että se tuo huonoa onnea tai jotain.
Mullakin on hyvä tilanne sikäli, että en käytä nikotiinituotteita enkä alkoholia ollenkaan, ja kahviakin juon vain kupillisen päivässä. Eli sikäli omaa elämää ei arjessa tarvi hirveästi rajoittaa. Syömisten katsominen liittyy enemmän siihen, että arjessa en yksinkertaisesti muista syödä, koska en tunne nälkää (ja jos tunnen, en kiinnitä siihen huomiota). Elämän pausettaminen liittyy enemmänkin esim. just siihen, että kun nyt oon saanut vakityön ihan ok palkalla, niin mietin, uskallanko hakea uutta työtä koeajan ja muiden kommervenkkien takia. En kovin hyvin viihdy nykyisessä työssäni enkä työpaikallani vaan haluaisin suuntaa uraa vähän eri tavalla kuin mihin oon nyt ajautunu. En myöskään oo tyytyväinen palkkaani (vaikka se onkin ihan ok-tasolla), ja työpaikan vaihtaminen tarjoais mahdollisuuden tarkistaa sitä ylöspäin. Onneksi meillä nyt keväällä käydään palkkaneuvottelut joka tapauksessa ja todellakin toivon, että oma palkka nousis vastuiden ja tehtävien ja osaamisen tasolle.
Perhevapaat houkuttelis kuitenkin ihan jo siksi, että haluaisin ottaa vähän breikkiä töistä.
Oon tosi päämäärätietoinen ja suorituskeskeinen. En osaa pysähtyä vaan kun oon saanut yhden jutun tehdyksi, tartun heti seuraavaan. Siksi en oikein osaa nauttia onnistumisista saati muista niitä. Kun hain paria työtä, piti ihan sähköpostista, kalenterista ja intrasta katsoa, että mitä mä oonkaan tehnyt ja saanut aikaan, koska mun perusajatus on, että en oo tehnyt tai saanut mitään aikaiseksi. Suuntaan ajatuksia ja energiaa niin voimakkaasti eteenpäin, että mennyt unohtuu nopeasti. "Tehty, hyvä. Eteenpäin." on mun tapa. Ei kauheen kestävää varmaan nykyoppeihin peilaten, mutta sopii mulle. Kohta 23 vuotta tauotta työelämässä menty tuolla asenteella suorittaen viimeisten 10 vuoden aikana opintoja aikuislukiosta alkaen, ja kohta valmistun maisteriksi. Ei oo ollu loppuunpalamisen tai työuupumuksen oireita koskaan mulla tai mitään. Ehkä oon luonteeltani sellanen, että aloitan alusta ja jatkan niin kauan, että on valmista.
Toisaalta sit taas esim. opintojen viimeistelyyn on ollut vaikeuksia keskittyä aiemmissa kierroissa, kun mieli on askarrellut niin paljon oman kropan tunteiden ja tuntemusten kuulosteluun ja sen arvuutteluun, olenko mahdollisesti raskaana. Eli ehkä enemmän sellainen tietynlainen henkinen pause, jos ymmärrät, mitä tarkoitan?
Mutta tosiaan nyt tuntuu, että mulla on ihan uusi asenne ja oon henkisesti jotenkin puhdistautunut ja nyt valmis seuraaviin kiertoihin – tuli niitä sitten kuinka monta hyvänsä. Ainakin tällä hetkellä perusasetus on se, että en oo raskaana kunnes toisin todistetaan. Eli jos vaikka haluan syödä sushia tai graavilohta ja menkat ei oo myöhässä enkä oo tehnyt raskaustestiä, niin annan palaa ihan huoletta.
Toki otan luget käyttöön ens kierrossa, jos sinne asti päästään, ja teen lääkärin ohjeen mukaan raskaustestin 14 päivää positiivisen ovulaatiotestin jälkeen (pitää tarkistaa ohje vielä, oliko se 14 päivää testistä vai 14 päivää lugejen aloittamisesta, koska luget aloitetaan 4 päivää positiivisen ovulaatiotestin jälkeen). Mutta jotenkin aivot on kääntyneet nyt uuteen asentoon ja mieli on kirkkaampi kuin pitkään aikaan. <3
Jatkan tähän samaan vielä,
@Mebbis tarrasukkatoivotukset ja varovaiset onnittelut! Luulenpa, ettette oo eka ettekä vika perhe, jossa saadaan huomata, että baby nro 2 onkin tulossa vähemmällä vääntämisellä kuin esikoinen. Omassa perhe- ja tuttavapiirissänikin on siis useita perheitä, joissa ekaa on tehty ns. pitkän kaavan kautta, mut toinen lapsi onkin sit tullut melkein kuin itsestään – niin helposti raskaus on alkanu. Toivotaan, että jatko on yhtä positiivista! <3
lisään että se aktiivinen q10 eli ubiqinol niin siitä riittää pienempi annos kun tota ns perus q10 eli ubikinonia joka tossa listassa on.
)
pelottaa ihan helvetisti, et meneekö kesken kun miettii taustoja ja jos ei mene niin miten elämä lähtee rullaamaan kahden alle 2 vuotiaan kanssa
No hyvä toki että vuodon alku ei pitkity mutta vituttaa saatanasti ajatella että jo yk14..... Ja pian loppuu yritys todennäköisesti oikeasti kokonaan. En miehelle nyt jaksa tästä asiasta puhua, että yritetään se 2 tai 3 kuukautta ja ellei itse ota asiaa puheeksi meidän yritys siinä sitten. En usko nyt ollenkaan tähän yrityspaskaan enään. 
Korjasin hänet toteamalla että kerran vaan testasin plussan kun kuukautiset 4 päivää myöhässä. Mutta se olikin ihan eka kerta ja aiemmin en edes testannut niin...
Tuntuu vähän tässä vaiheessa pään hakkaamiselta seinään tämä yritys. 
Toivottavasti siellä ois testit vahvistunut. 
Tuohon elämän pauselle laittamisen näkisin omalla kohdallani niin, että oon herkästi asioille omistautuva ja päämäärätietoinen ihminen ja silloin tämmöiset "projektit" saattavat vallata liikaa tilaa pään sisältä. Oonkin koettanut vähentää raskautumiseen liittyvien asioiden miettimistä ja jutellut itselleni ystävällisesti ja empaattisesti, että elämässä pitää voida minun keskittyä muihinkin asioihin.