Syssymyssy
Näppärä viestien naputtelija
Mulla lyheni kans päivällä, ja oon ajatellut, että kunhan vuoto ei juurikaan niukkene ja pysyy tuossa neljässä päivässä, niin oon tyytyväinen.
Raskaaksi 2026
- Ketjun aloittaja Mamiksx5
- Aloituspäivämäärä
Täti-ihminen
Näppärä viestien naputtelija
Mulla ainakin edellisen ja tämän kertaisen vuodon perusteella yks ”kunnon vuotopäivä” uupuu. Ekat kolme päivää on vuotanu ihan niin että tarvinnut menkkasidettä ja pari vikaa menis ongelmitta pikkuhousunsuojalla. Nyt sit kaksi kunnon vuotopäivää ja kaksi vähäisen vuodon päivää… jos lasta en yrittäisi niin olisin vain iloinen mutta joo…
Syyskukka
Satasella mukana keskusteluissa
@Syssymyssy Oot ennenkin maininnut tuosta ruoskimismentaliteetista 
Mitä oikeastaan tarkoitat sillä, jos saa kysyä? Ei siis ole todellakaan pakko avautua mutta kiinnosti vaan 
Itsellä on viime aikoina ollut lähinnä syvää hämmennystä. Ekat kolme kiertoa olin oikeasti syvästi järkyttynyt, kun en tullutkaan raskaaksi, ja itkin vuolaasti negatiivisia testituloksia ja kuukautisten alkamista. Jostain syystä olin silloin ihan varma, että olen raskaana, vaikka se vakaumus ei perustunut mihinkään muuhun kuin syvään toiveeseeni Sittemmin oon rauhoittunut, mutta tunteetkin ovat samalla jotenkin latistuneet. Oon hämmentynyt siitä, ettei tää ollutkaan niin helppoa kuin luulin, ja toisaalta on hiipinyt sellainen ajatus, että miksi tällä kierrolla tärppäisi kun ei ole tähänkään mennessä tärpännyt. Eli alun sokea usko on vaihtunut epäilykseen. Silti mun on vaikea kuvitella, ettei meistä koskaan tulisi vanhempia..!
Täällä oli jotain puhetta CB:n pinkistä testistä, niin kommentoin taas siihen. Ohjeiden mukaan testata voi milloin vain. Ohjeissa lukee myös, että monen naisen kokemuksen mukaan kätevintä on testata heti aamulla. Olen tulkinnut tätä niin, että aamuvirtsasta saa testata ja niin olen tehnytkin. Kerran testasin iltapäivällä, mutta virtsa oli niin laimeaa, vaikka olin yrittänyt olla juomatta ja pidättää, eli se oli varmaan yhtä tyhjän kanssa. Aamuvirtsa taas on aina sellaista todella syvän väristä, joten vahvaa se ainakin on. Oon kyllä kuitenkin vähän ihmetellyt sitä, miksi tuolla testillä saa testata aamuvirtsasta kun normaaleilla testeillä ei saa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuo pinkki on vähän herkempi kuin tavalliset viivatestit, kun moni on raportoinut saaneensa hymynaaman esim. muutama tunti aiemmin kuin posin liuskatestillä. Ehkä perustuu jotenkin siihen?
Mitä oikeastaan tarkoitat sillä, jos saa kysyä? Ei siis ole todellakaan pakko avautua mutta kiinnosti vaan Itsellä on viime aikoina ollut lähinnä syvää hämmennystä. Ekat kolme kiertoa olin oikeasti syvästi järkyttynyt, kun en tullutkaan raskaaksi, ja itkin vuolaasti negatiivisia testituloksia ja kuukautisten alkamista. Jostain syystä olin silloin ihan varma, että olen raskaana, vaikka se vakaumus ei perustunut mihinkään muuhun kuin syvään toiveeseeni
Sittemmin oon rauhoittunut, mutta tunteetkin ovat samalla jotenkin latistuneet. Oon hämmentynyt siitä, ettei tää ollutkaan niin helppoa kuin luulin, ja toisaalta on hiipinyt sellainen ajatus, että miksi tällä kierrolla tärppäisi kun ei ole tähänkään mennessä tärpännyt. Eli alun sokea usko on vaihtunut epäilykseen. Silti mun on vaikea kuvitella, ettei meistä koskaan tulisi vanhempia..!Täällä oli jotain puhetta CB:n pinkistä testistä, niin kommentoin taas siihen. Ohjeiden mukaan testata voi milloin vain. Ohjeissa lukee myös, että monen naisen kokemuksen mukaan kätevintä on testata heti aamulla. Olen tulkinnut tätä niin, että aamuvirtsasta saa testata ja niin olen tehnytkin. Kerran testasin iltapäivällä, mutta virtsa oli niin laimeaa, vaikka olin yrittänyt olla juomatta ja pidättää, eli se oli varmaan yhtä tyhjän kanssa. Aamuvirtsa taas on aina sellaista todella syvän väristä, joten vahvaa se ainakin on. Oon kyllä kuitenkin vähän ihmetellyt sitä, miksi tuolla testillä saa testata aamuvirtsasta kun normaaleilla testeillä ei saa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuo pinkki on vähän herkempi kuin tavalliset viivatestit, kun moni on raportoinut saaneensa hymynaaman esim. muutama tunti aiemmin kuin posin liuskatestillä. Ehkä perustuu jotenkin siihen?
Muokattu viimeksi:
Syssymyssy
Näppärä viestien naputtelija
@Syyskukka mulla alkaa aina kun kuukautiset alkaa niin ns. rankkuviikko. Rankkuviikon aikana särkylääkkeet ja liikunnan väliinjättäminen väsymyksen, sään tai minkä tahansa muun syyn (pl. esimerkiksi sairastuminen) on ankarasti kielletty. Eli siis esimerkiksi aamulenkille raahaudutaan kuudelta aamulla (kahdesti viikossa), vaikka itkettäisi, väsyttäisi tai taivaalta sataisi tiiliskiviä. Ja siis saatan joskus sallia itselleni loppukierrosta esimerkiksi pidempiä aamu-unia sillä verukkeella, että "jos tällä kertaa olisinkin raskaana", mutta rankkuviikolla otetaan sitten luulot pois.
Oon harkinnut lisäykseksi esimerkiksi vuorokauden paastoa, koska se olisi myös eräänlainen "puhdistautumisriitti" uuden kierron alkuun, mutta en ole vielä toteuttanut.
Ja kyllä, mulle tällä hetkellä kuukautiset on ikäänkuin rangaistus siitä, etten taaskaan onnistunut raskautumaan. Rankkuviikko on siis samalla eräänlainen rangaistus siitä, että olen esimerkiksi edelleen ylipainoinen ja käytän nikotiinituoteita.
Ja jonkun mielestä saattaa kuulostaa ihan hullulta, mulle tää on täysin normaali coping mechanism ja veisin entistä pidemmälle jos en olisi näin laiska.
Oon harkinnut lisäykseksi esimerkiksi vuorokauden paastoa, koska se olisi myös eräänlainen "puhdistautumisriitti" uuden kierron alkuun, mutta en ole vielä toteuttanut.
Ja kyllä, mulle tällä hetkellä kuukautiset on ikäänkuin rangaistus siitä, etten taaskaan onnistunut raskautumaan. Rankkuviikko on siis samalla eräänlainen rangaistus siitä, että olen esimerkiksi edelleen ylipainoinen ja käytän nikotiinituoteita.
Ja jonkun mielestä saattaa kuulostaa ihan hullulta, mulle tää on täysin normaali coping mechanism ja veisin entistä pidemmälle jos en olisi näin laiska.
Maana Mannila
Näppärä viestien naputtelija
@Syyskukka sun teksti raskauden toivomisesta ja odottamisesta ja tunteiden latistumisesta on ihan kuin mun omasta kynästä! Ehkä elo—lokakuun kierroissa olin aika varma raskaudesta, lueskelin vaunuista, perhevapaista, suunnittelin ekaa neuvolaa, googletin doulia. Kaikkea naiivia. Sit ku lokakuun kierrostakaan ei tärpännyt, sovittiin miehen kans, että aletaan ajoittaa yhdynnät tarkemmin oviksen mukaan.
Joulukuun kiertoon ostin CB:n liloja testejä ja päätin, että nyt onnistuu. No kroppani oli eri mieltä, koska ei onnistunut, vaikka joulukuussa oltiin yhdynnässä menkkojen päättymisestä ovulaatiota edeltävään päivään joka ikinen päivä. Joskus kaksi kertaa. Olin varma, että nyt olen ihan varmasti raskaana. Suunnittelin, miten kerron ihmisille, että ”Onnistuttiin heti, kun alettiin aktiivisesti kunnolla yrittää.” Suunnittelin kesälomaa ja miten ihanaa olisi siitä jäädä perhevapaalle, kun vauva syntyisi syyskuussa.
Loppiaisviikonloppuna olin mun äidin kans mökillä ja kerroin, että nyt on hyvät mahikset. Suunniteltii yhdessä, mihin lapselle leikkimökki ja mihin hiekkalaatikko. ”Paljon hiekkaa sit”, sanoimme yhteen ääneen ja repesimme hervottomaan nauruun. Pari päivää mökillä oltuani mulle tuli tosi vahva tunne, että en oo raskaana, ei onnistunut tälläkään kertaa. Kerroin mun äidille, ja ihmetteli, että mistä tiedän. ”Tiedän vaan”, sanoin — ja olin oikeassa. En ollut raskaana, miksipä olisin ollut, kun en siihen mennessäkään ollut onnistunut tulemaan raskaaksi.
Sen jälkeen mut on vallannut jonkinlainen turuminen ja puutumus. Ei paljoo kiinnosta kattella vauvajuttuja tai suunnitella vapaita tai miettiä ruokavalioita. Kaikki ns. peruskikat on kokeiltu, mut ei oo mikään auttanu. Pahin oli viime kiertoa edeltävä kierto, jossa menkat tosiaan alkoi pienellä tiputteluvuodolla just mahdollisen kiinnittymisen aikoihin. Ei vaan oikein jaksa innostua ja odottaa.
Tavallaan tää kierto tuntuu tehneen mulle henkisesti ihan hyvää. Tiedän, missä mennään ja mitä on edessä. Pystyn keskittymään haluamiini asioihin, kun en koko ajan kuulostele ja mieti mahdollisia raskausoireita. On ollut vapauttavaa huomata myös, että mulla on näin varmasti ei-raskaana noita ”alkuraskauden oireita”, jolloin toivottavasti osaan suhtautua niihinkin tulevaisuudessa neutraalimmin.
Täl hetkel päällimmäisenä on ajatus, että tapahtui mitä tapahtui, en ole raskaana ennen kuin toisin todistetaan. En jaksa unelmoida ja haaveilla, haluan jotain enemmän ennen kuin uskallan innostua. Meillä siis vasta yk 9 luvassa seuraavaksi. En halua negailla, mutta hattua nostan kaikille, jotka jaksaa viel yli vuodenkin jälkeen innostua ja toivoa.
Joulukuun kiertoon ostin CB:n liloja testejä ja päätin, että nyt onnistuu. No kroppani oli eri mieltä, koska ei onnistunut, vaikka joulukuussa oltiin yhdynnässä menkkojen päättymisestä ovulaatiota edeltävään päivään joka ikinen päivä. Joskus kaksi kertaa. Olin varma, että nyt olen ihan varmasti raskaana. Suunnittelin, miten kerron ihmisille, että ”Onnistuttiin heti, kun alettiin aktiivisesti kunnolla yrittää.” Suunnittelin kesälomaa ja miten ihanaa olisi siitä jäädä perhevapaalle, kun vauva syntyisi syyskuussa.
Loppiaisviikonloppuna olin mun äidin kans mökillä ja kerroin, että nyt on hyvät mahikset. Suunniteltii yhdessä, mihin lapselle leikkimökki ja mihin hiekkalaatikko. ”Paljon hiekkaa sit”, sanoimme yhteen ääneen ja repesimme hervottomaan nauruun. Pari päivää mökillä oltuani mulle tuli tosi vahva tunne, että en oo raskaana, ei onnistunut tälläkään kertaa. Kerroin mun äidille, ja ihmetteli, että mistä tiedän. ”Tiedän vaan”, sanoin — ja olin oikeassa. En ollut raskaana, miksipä olisin ollut, kun en siihen mennessäkään ollut onnistunut tulemaan raskaaksi.
Sen jälkeen mut on vallannut jonkinlainen turuminen ja puutumus. Ei paljoo kiinnosta kattella vauvajuttuja tai suunnitella vapaita tai miettiä ruokavalioita. Kaikki ns. peruskikat on kokeiltu, mut ei oo mikään auttanu. Pahin oli viime kiertoa edeltävä kierto, jossa menkat tosiaan alkoi pienellä tiputteluvuodolla just mahdollisen kiinnittymisen aikoihin. Ei vaan oikein jaksa innostua ja odottaa.
Tavallaan tää kierto tuntuu tehneen mulle henkisesti ihan hyvää. Tiedän, missä mennään ja mitä on edessä. Pystyn keskittymään haluamiini asioihin, kun en koko ajan kuulostele ja mieti mahdollisia raskausoireita. On ollut vapauttavaa huomata myös, että mulla on näin varmasti ei-raskaana noita ”alkuraskauden oireita”, jolloin toivottavasti osaan suhtautua niihinkin tulevaisuudessa neutraalimmin.
Täl hetkel päällimmäisenä on ajatus, että tapahtui mitä tapahtui, en ole raskaana ennen kuin toisin todistetaan. En jaksa unelmoida ja haaveilla, haluan jotain enemmän ennen kuin uskallan innostua. Meillä siis vasta yk 9 luvassa seuraavaksi. En halua negailla, mutta hattua nostan kaikille, jotka jaksaa viel yli vuodenkin jälkeen innostua ja toivoa.
@Syyskukka kuulostaa tutulta! Olin myös hirmu optimistinen ja ekat kolme kiertoa aina raskaana ja nykyään enemmän tuntuu että miksipä sitä raskautuis ku ei oo aiemminkaan tärpänny. Vaikka eihän tässä oo menny ku 5 tai 6 yrityskiertoa. Ei edes tuntunu toive nousevan vaikka nyt oli menkat myöhässä. Aiemmin nousi toive jo helposti 5 päivää ennen kuin oli edes menkkojen aika. Nyt sitten vielä alan epäillä omaa hedelmällisyyttä kun yhtäkkiä tuntuu menkat lyhentyneen ja niukentuneen. En tiedä.
Sinertävää
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tosi tuttuja tunteita täällä kuvailtu. Itse olin 2025 siinä tilanteessa että olin itsetuhoinen (toki muitakin tekijöitä oli) ja piti aloittaa masennuslääkkeet uudelleen. Sen jälkeen elämä ollut nousujohteista. Raskaaksi tulosta oli tullut mulle pakkomielle, ja masennuslääkkeet onneksi auttoivat raskautumisen pakkomielteiseen ajatteluun.
Kesällä 2025 toteutin lapsuuden haaveeni (karhunkierros), ja syksyllä salivalmentaja ja salilla käyntiä, marraskuussa naimisiin. Kaikki vaativat kauheana suunnittelua ja järkkäilyä, ja mun ajatukset viimeistä piinaviikkoa lukuunottamatta pysyivät muissa aiheissa. Aloitin lukemisen uudelleen. Toisin sanoen lopetin lapsettomuuden harrastamisen, se on oikeasti maailman paskin harrastus.
Tuosta paskasta olosta on mahdollista nousta, vaikka nyt tuntuukin synkältä.
Niille joilla vuoden rajapyykki on tulossa lähelle suosittelen Lindholmin Projekti Vauva -kirjaa. Luin sen itse, kun me oltiin yritetty 9kk. Koin sen tosi hyvänä, kirjaa ennen hoidot olivat jokin tuntematon mörkö.
Kesällä 2025 toteutin lapsuuden haaveeni (karhunkierros), ja syksyllä salivalmentaja ja salilla käyntiä, marraskuussa naimisiin. Kaikki vaativat kauheana suunnittelua ja järkkäilyä, ja mun ajatukset viimeistä piinaviikkoa lukuunottamatta pysyivät muissa aiheissa. Aloitin lukemisen uudelleen. Toisin sanoen lopetin lapsettomuuden harrastamisen, se on oikeasti maailman paskin harrastus.
Tuosta paskasta olosta on mahdollista nousta, vaikka nyt tuntuukin synkältä.
Niille joilla vuoden rajapyykki on tulossa lähelle suosittelen Lindholmin Projekti Vauva -kirjaa. Luin sen itse, kun me oltiin yritetty 9kk. Koin sen tosi hyvänä, kirjaa ennen hoidot olivat jokin tuntematon mörkö.
Pakkanen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Omia pohdiskeluja: Lueskelin, että ubikinoni q10 saattaisi vaikuttaa joillain kuukautiskiertoon. Nettikeskustelujen pohjalta ovulaatio saattaa aikaistua/myöhästyä tai kierto lyhentyä/pidentyä. Onko kokemusta muilla tästä?
Omalla kohdallani km vaikuttaa myös varmasti, mutta veikkaan, että ovulaation aikaistumiseen voi olla myös ubikinonilla vaikutusta.
Omalla kohdallani km vaikuttaa myös varmasti, mutta veikkaan, että ovulaation aikaistumiseen voi olla myös ubikinonilla vaikutusta.
Sinertävää
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Syssymyssy
Näppärä viestien naputtelija
@Sinertävää Mulle hoidot ei ainakaan ole mörkö, vaan pikemminkin kaukainen haave, koska mun BMI on liikaa, enkä kaikesta ruoskimisesta huolimatta usko pääseväni niihin lukemiin, että olisin terveydenhuollon silmissä "yrittämisen arvoinen" ihminen. Mulla ei myöskään ole varaa yksityisen puolen hoitoihin, joten senkin takia mieli on erityisen musta, mitä lähemmäs se 12 kuukauden raja tulee.
Mulla oli myös mielialalääkitys, jonka lopetin samoihin aikoihin yrittämisen aloituksen kanssa, enkä aio aloittaa uudelleen, koska vaikken saisi painoa pois, teen KAIKKENI, ettei se ainakaan nouse. Mulla siis nosti lääke painoa.
Mulla oli myös mielialalääkitys, jonka lopetin samoihin aikoihin yrittämisen aloituksen kanssa, enkä aio aloittaa uudelleen, koska vaikken saisi painoa pois, teen KAIKKENI, ettei se ainakaan nouse. Mulla siis nosti lääke painoa.
Sinertävää
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tosiaan ei-herkkä-testi neg tänään (dpo10) ja krampit vaan jatkuvat. Ovat pahempia kuin menkkakrampit, säteilee usein vasempaan jalkaan ja selkään. Toisin kuin kuukautiskrampit yleensä, nämä vaikuttavat riippuvan asennostakin. Provosoituvat kylkiasennossa, helpottaa selällään. Verta ei kuitenkaan ole näkynyt.
Sinertävää
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olethan sinä tärkeä ja arvokas, ja sinun lapsihaave on yhtä tärkeä kuin normipainoisten. Oletko saanut tk:hon yhteyttä tuon paino/raskautumisasian kanssa? Hyvinvointialueilla pitäisi olla palveluita painon pudotukseen.
Maana Mannila
Näppärä viestien naputtelija
@Syssymyssy en halua antaa turhaa toivoo enkä tiedä, mikä sun bmi esim. on (eikä tarvii kertoo) tai mikä on bmi-raja hoidoille, mut ystäväni on saanu exänsä kans kaksi lasta hoidoilla julkisella (1/2014 ja 12/2016). Hänel tosin on pcos, että en tiedä, vaikuttaako se hoitopäätökseen. Tuli nyt vaan mieleen, ettei se ovi välttämättä ole lopullisesti teljetty. Hänel oli ja on ylipainoa (vihaan tota sanaa, mutten keksi parempaa) ja jotain elämäntapamuutosta siinä samalla toteutti. Tästä niin kauan tosin aikaa, etten kaikkea muista tarkasti.
Mulle kävi samoin kuin teille, jotka olette "menettäneet uskoanne", silloin kun esikoista yritimme. En enää uskonut tulevani edes raskaaksi, kun yritystä oli takana jo 8-9 kk. Sitten vaan yhtäkkiä olinkin raskaana, tein testinkin varmaan 5 päivää menkkojen myöhästymisen jälkeen, koska joskus oli ollut ylipitkä kierto. Ja vain siksi, että voisin sitten ottaa viiniä, kun olimme lähdössä ulos. No eipä otettukaan viiniä. 
Sen kokemuksen perusteella nyt olisin jopa voinut vielä uskoa, että kyllä se joku kierto vielä nappaa, mutta oma aikaraja alkoi tulla vastaan, siksi hoidot tähän kohtaan. Eli mitä yritän sanoa, niin se vaan vaatii niin monta palasta loksahtamaan kohdilleen, että raskaus alkaa.. Mutta kyllä se silti voi alkaa kuukausien jälkeen! Tavallaan luopuminen ja keskittyminen muihin(kin) asioihin voi tehdä kyllä hyvää - se varmasti madaltaa kehon stressitasoja, mikä taas auttaa raskautumaan. Ei ole helppoa. Mutta ei myöskään toivotonta. Joka päivä joku onnistuu. Ihmeitäkin tapahtuu näemmä. Paljon toivoa itse kullekin. 
Sen kokemuksen perusteella nyt olisin jopa voinut vielä uskoa, että kyllä se joku kierto vielä nappaa, mutta oma aikaraja alkoi tulla vastaan, siksi hoidot tähän kohtaan. Eli mitä yritän sanoa, niin se vaan vaatii niin monta palasta loksahtamaan kohdilleen, että raskaus alkaa.. Mutta kyllä se silti voi alkaa kuukausien jälkeen! Tavallaan luopuminen ja keskittyminen muihin(kin) asioihin voi tehdä kyllä hyvää - se varmasti madaltaa kehon stressitasoja, mikä taas auttaa raskautumaan. Ei ole helppoa. Mutta ei myöskään toivotonta. Joka päivä joku onnistuu. Ihmeitäkin tapahtuu näemmä. Paljon toivoa itse kullekin.
Maana Mannila
Näppärä viestien naputtelija
Ja @Sinertävää mun unelma on kans Karhunkierros, mutta voi olla, että se siirtyy hamaan tulevaisuuteen, kun ei oo varaa kaikkii kamppeita hommaa, mitä siihen tarvis. Ja omalt kohdalt tuo ehkä kuulosti vähän dramaattisemmalta kuin mitä on, koska siis lapsen yrittäminen on vain yksi osa mun elämää täl hetkel. Nyt täs kierros oon nauttinut ihan täyssillä siitä, ettei tarvi miettii edes alitajuisesti, oonko raskaana. Saatan tilaa sushit huomenna ihan vain siitä ilosta…
Että päällisin puolin elämä jatkuu — pakkohan sen on, kun ei kaikki voi ainakaan mulla pyörii pelkän raskauden yrittämisen ympärillä.
Että päällisin puolin elämä jatkuu — pakkohan sen on, kun ei kaikki voi ainakaan mulla pyörii pelkän raskauden yrittämisen ympärillä.
Syssymyssy
Näppärä viestien naputtelija
En koe itseäni tällä hetkellä millään tärkeäksi ja arvokkaaksi. Viimeksi kun pyysin aavistuksen koholla oleviin sokereihin lääkettä, niin kieltäydyttiin antamasta, samalla lääkäri totesi et helpostihan sä pudotat parikymmentä kiloa heinäkuuhun mennessä (syksyllä putosi 10 kiloa), että pääsette hoitoihin. Olen myös käynyt ravitsemusterapiassa, ja sekä mun ystävällä että mulla on samasta työntekijästä lähes traumat. Lihavuuslääkkeet on kalliita, lihavuusleikkaus on ihan no-no, koska siinä menisi yrityskuukausia hukkaan.
@Maana Mannila mä olen tehnyt muutoksia niin perkeleesti, mutta ei tälle ruholle näköjään mikään rääkki riitä.
Mää testasin tän kierron niillä pinkeillä ja siinä mukana tulleessa ohjeessa tosiaan luki että mihin aikaan päivästä vaan niin tein sitten aamusta itse kun järkeilin että silloin ois kaikista väkevin liuosAloitin mittaamisen kp 9 tai 10 (riippuen mikä lasketaan kunnon vuodon alkupäiväksi) ja olen mitannut nyt 10 päivän ajan.
Raskauskeijun sivuilta luin, että ovistesti kannattaisi tehdä klo 12-16 välillä, koska LH on tuolloin yleensä korkeimmillaan. Oon tehnyt testin joka päivä klo 13-13.30, paitsi eilen ja toissapäivänä aamulla, kun ajattelin jos virtsa on sitten ollut liian laimeaa tuohon aikaan. En ole juonut mitenkään erityisen paljon ennen testaamista, ehkä 3-4dl klo 6-13 välillä.
Kyllähän noita pinkkejä voi varmasti tehdä useamman päivässä, mutta kalliiksi tulee.Ehkä tilaan vaan perusliuskoja, niin näkee ainakin milloin alkavat tummentua ja siitä vaalentua, vaikkei huippua saisikaan kiinni.
.On: voiko raskausoireet alkaa dpo1
. Juuuuu tiiän ettei voi, mutta oli tänään niin jäätävä väsymys iltapäivästä että nukahdin päiväunille.