Raskaaksi 2025

No itsellä kaksi kemiallista ehkä kolme ollut ja yksi keskenmeno. Niin onhan se "hyvä" tietty että raskautuu mutta noi kemialliset tuhoaa kyllä luoton täysin seuraavaan että menee varmaan sekin kesken jos tulen vielä raskaaksi. 🥺 Esim edellinen kemiallinen joka varmasti oli olin jo varma edellisenä päivänä että vuoto alkaa. Että on kyllä henkisesti erittäin raskasta...
 
Mä oon seuraillut keskusteluja, mutta en ole jaksanut hirveämmin kommentoida mitään. Tuntuu, että vihdoin olen hyväksynyt keskenmenon jollain tasolla, ja ajatukset alkaa jo kohdistua tulevaisuuteen, mutta epätietoisuus kierrosta tuo osittain kyllä oman ahdistuksensa. Inhottaa, että tässäkin asiassa joutuu vain odottamaan ja seurailemaan.

Huomenna tulee siis 3 viikkoa tyhjennyksestä. Vuotoa kesti ensimmäisen viikon, jonka jälkeen tiputtelun kautta loppui kokonaan. Tänään vihdoin tulkitsin raskaustestin negatiiviseksi (vaikkakin kyllä siihen ihan hentoinen viiva vielä tuli, mutta juuri sellainen että jos toivoisin raskautta en tietäisi onko kyseessä viivanpaikka vai haamujen haamu eli tulkitsen tämän nyt negaksi). Olen tikutellut ovista, mutta aluksi se näytti plussaa siksi koska rtestitkin näyttivät vielä plussaa, eli tietoa ei ole onko ovista ollut ollenkaan vaiko ei. Sellaisia oireita kyllä on ollut alavatsassa. Hieman myös ihmetyttänyt, kun muutaman kerran tällä viikolla tullut ruskeaa valkovuotoa vessakäynnin yhteydessä. Ensiksi alkuviikosta ja toisen kerran juuri ennen viikonloppua. Ajattelin tämän enteilevän tulevista menkoista, mutta eipä näy. Alavatsaa kyllä jomotellut jo viikon verran. Tyhmyyksissäni jo lietsoin itseäni ajattelemaan, että ehkä kyseessä voisi olla kiinnittymisvuotoa (vaikkei nyt kolmen raskauden kokeneena sellaista ole koskaan minulla näkyvästi edes ollut). Uskon kuitenkin, että ei meitä voisi heti onnistaa niin että tulisin näin pian uudestaan raskaaksi, joten toivoisin vain että ne kuukautiset sieltä nyt alkaisivat ja pääsisi uudestaan yrittämään ”puhtaalta pöydältä”. Sori pitkästä viestistä.
 
Sinertävää sanoi:
Samaistun! Toivoisin edes kemiallista raskautta, olisi edes jotain 😅🙈 Toisaalta tästä on ollut helpompaa irrottautua henkisesti kun ei mitään tapahdu. Alan uskoa että mun munasolujen kuorikerros on timantin kovaa, siittiöt yrittävät sisään häntä edellä tai kohdun limakalvo on teflonia.

Ja siis varmasti kemiallisetkin ovat henkisesti todella raskaita jne jne, mutta kyllä tämä täysi hedelmättömyyskin kalvaa ihan eri tavalla. Siis mä en edes viivanpaikkaa tai roskishaamua ole saanut!
Click to expand...
Uskon että turhauttaa kun mitään ei tapahdu. Sit toisaalta tähän vuoden sisään 1x kemiallinen ja keskeytynyt keskenmeno ei myöskään ole mitenkään kivoja asioita kokea 🫠
 
sinitaivas sanoi:
En testannut vielä uudestaan vaikka ensin ajattelin että sunnuntaina testaan. Ei ole mitään selviä oireita ja kun se herkkä testi dpo9 oli nega, niin meni fiilis. Huomenna ois dpo12 ja silloin pitäisi alkaa menkatkin.
Click to expand...
Testasin sit kuitenkin jo tänä iltana kun alkoi päivän mittaan olemaan paineen tunnetta alavatsalla, 2,5h pidätyksellä rfsu testaa varhain, ja näytti tältä. 🤯😍
 

Liitteet

  • IMG_3187.jpeg
    IMG_3187.jpeg
    2.2 MB · Katsottu: 207
Pikkuviikuna sanoi:
Paljon onnea @sinitaivas !

Täällä on monta pitkään yrittänyttä. Onko teillä jotain konkreettisia vinkkejä/ajatuksia jotka on auttaneet jaksamaan henkisesti tätä jatkuvaa yritystä? Tai onko siinä ollut jotain helpompia vaiheita tai että siihen tottuu? Kaikki vinkit/kokemukset kiitos! 🙏
Click to expand...

Kauheeta miettiä että meillä on 2v hoitoja takana ,😩ja sitä tässä tottuu ja turtuu. Nytkin seuraava aika ultraan on vasta 12.8 ja yritän ajatella et sehän on ihan justiinsa.. pari viikkoa lomaa ja yrittää saada muuta ajateltavaa 😅
 
Kyllä siihen vaan turtuu. Tässä meidän lähipiirissä on onneksi syntynyt nyt paljon vauvoja, joten pahimman tyhjästä sylistä johtuvan surun käyn sitten hukuttamassa ystävien ja sukulaisten vauvojen paijaamiseen... Ja enhän mä saisi edes valittaa, onhan mulla edellisestä suhteesta ihana lapsi. Mutta nykyisen miehen kanssa yritetään edelleen. Mies vaan ei suostu (vielä ainakaan) lähtemään hoitoihin. Joten ihan luomuna yritetään. Helppoahan se miehelle on, hän on mua kuitenkin aika paljonkin nuorempi ja itsestäni taas tuntuu, että mulla alkaa kohta ikä tulemaan vastaan.
 
Pikkuviikuna sanoi:
Paljon onnea @sinitaivas !

Täällä on monta pitkään yrittänyttä. Onko teillä jotain konkreettisia vinkkejä/ajatuksia jotka on auttaneet jaksamaan henkisesti tätä jatkuvaa yritystä? Tai onko siinä ollut jotain helpompia vaiheita tai että siihen tottuu? Kaikki vinkit/kokemukset kiitos! 🙏
Click to expand...
Vähän sama täällä, että siihen vain turtuu/tottuu. Toki ihan kaikenlaisia tunteita käyn yhä edelleen läpi. Alkavat IVF-hoidot tuntuu nyt vähän viimeiseltä oljenkorrelta enkä halua vielä edes ajatellakkaan mitäs sitten jos nekään ei onnistu. Joten toivon vaan parasta ja yritän pitää ajatukset positiivisina että kyllä me vielä onnistutaan, ihan varmasti. 🙏
 
Kalenterin mukaan ovis tänään, (kp20) mutta testit näyttäneet yhtä tai kahta todella haaleaa viivaa. Eli negaa tai sit parin kolmen tunnin pidätys ei oo ollut riittävästi?
Viime viikolla kuitenkin actionia kolmena päivänä ja toivottavasti sama tällä viikolla. 🫣
 
Nimüe sanoi:
Kyllä siihen vaan turtuu. Tässä meidän lähipiirissä on onneksi syntynyt nyt paljon vauvoja, joten pahimman tyhjästä sylistä johtuvan surun käyn sitten hukuttamassa ystävien ja sukulaisten vauvojen paijaamiseen... Ja enhän mä saisi edes valittaa, onhan mulla edellisestä suhteesta ihana lapsi. Mutta nykyisen miehen kanssa yritetään edelleen. Mies vaan ei suostu (vielä ainakaan) lähtemään hoitoihin. Joten ihan luomuna yritetään. Helppoahan se miehelle on, hän on mua kuitenkin aika paljonkin nuorempi ja itsestäni taas tuntuu, että mulla alkaa kohta ikä tulemaan vastaan.
Click to expand...
Me käytiin nyt tutkimuksissa, mutta hoitoja ei vielä aloiteta. Itse halusin tietää, jos onkin jotain ongelmaa. Helpotti kuulla, että meillä on vielä ihan hyvät mahdollisuudet luomuna. Yritetään vielä loppuvuosi näin ja jos ei nappaa niin sitten mietitään hoitoja.

Voithan yrittää miehelle myydä ajatusta, että haluaisit ainakin tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Julkisella on ainakin pitkät jonot ja itse pääsin esimerkiksi aukkariin vasta kesäkuussa, kun tammikuussa laitettiin homma vireille. Eli ei siellä sairaalassa olla heti tökkäämässä mitään hormoneja tai laittamassa IVF-jonoon. Ja ei niihin hoitoihinkaan ole pakko ryhtyä, jos ei halua.

Minä sanoin miehelle, että tarvitsen mielenrauhan, kun pelkään, että esimerkiksi johtimet ovat tukossa, kun hän ihmetteli, että nytkö jo mennään lääkäriin. 😅 Hänkin tajusi tuossa kevään mittaan, että nuo hommat kestävät ennenkuin on edes puhetta hoidoista.
 
Kai sitä toisaalta turtuu... Meillä aktiivista yritystä jo 5 vuotta.. letrozolit oli käytössä joku aika sitten... Mutta mies jaksaa vielä toivoa silloinkin kun minä olen aallon pohjalla.. ja itsellä oviksen lähestyessä mieliala aina nousee... Kait se tää hormonitoiminta osaltaan saa menemään eteenpäin.. ja se suuri toive omasta lapsesta ❤️
Viikolla tuli 40v mittariin... Joten meinaa ahdistaa.. tai noh onhan se tunne ollut läsnä viimeiset 10 vuotta... mutta jospa elo- syyskuussa varaisin aikaa yksityiselle.. jospa asiat sitten etenisi taas... 🤔
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top