Kun mä olin pieni, äiti joutu antamaan kissan pois, koska se tuli nukkumaan aina mun kasvojen päälle, kun olin vauva. Eli tarkkana saa olla ettei käy huonosti. Kaikki kissat ei tee niin, mutta varoittavana esimerkkinä kerron! kissoilla on myös ne himputin kynnet ja jotku kissat leipoo vielä aikuisena, niin siinä on vauvan kasvot vaarassa.
Meillä on kaks kissaa ja saksanpaimenkoira. Kissoja varten joutuu todennäköisesti tekemään jonkun suojan, ettei pääse pinnasänkyyn, kun se aika koittaa. Juurikin edellämainituista syistä.
Siihen aikaan, kun ensimmäisen lapsen sain, mulla oli kolme koiraa. Koirille tuotiin synnäriltä vauvan harso haisteltavaksi kotiin pari päivää ennen kotiutumista. Ei mitään ongelmia. Kun vauva nukku, koirat nukku vieressä vahtimassa. Näin muakin vahdittiin kun olin pieni.
Koiran tulee saada oma rauha, oli lapsi minkä ikäinen tahansa. Meillä on alusta asti opetettu, ettei koiraa mennä härppimään kun se syö tai nukkuu. Mustasukkaisuutta ei ole koirilla ilmennyt, ne on saaneet mun aikaa lenkkien merkeissä ja silloin, kun vauva/lapsi ei oo esimerkiksi sylissä ja hoito tms kesken. Oon syntymästä asti ollut koiroen kanssa tekemisissä, kuten omatkin lapset ja maalaisjärjellä ja määrätietoisella asenteella yhteiselo on hyvinkin helppoa. On yksilöitä, jotka ei vauvojakaan siedä, mutta yleensä siihen vaaditaan huonoja kokemuksia sekä laiminlyöntiä hoidon, huomion ja lauman arvojärjestyksen suhteen, että hankaluuksia ilmenee.
Koirat oon tutustuttanu vauvaan kuten koiranpennutkin, peppu edellä moikkaamaan

tällöin ei tule tilannetta, jossa uusi asia tyrkätään uhkaavasti suoraan kohti. Saavat haistella ja hoksata, että tuttu haju.