On kyllä vuoristorataa ja kaikki hormonit päälle. Itsellä on tää odotus varmaan maltillisin, koska punnitsen edelleen usein sitä et miten tuun jaksamaan. Eli järki ja tunteet ei oo ehkä ihan balanssissa

. Arki on kiireistä, kokoajan joku haluu jotain tai pitää miettiä jo seuraavaa ruokailua jne. Tavallaan mietin et sit jos neljäs olis vaikka pari vuotias olis taas helpompaa, mut ne ekat vuodet kun on vauva tai vielä pieni, ni varmasti venytetään mun jaksamista.
Tässä kierrossa tosiaan joku outo onnellisuus puuska tuli et tärppäsi. Joko oon oikeessa tai sit tosi väärässä. Turvotus ja alavatsa paine on tuttuja oireita ja ne nyt on. Jos testi on nega tulee varmaan sellanen

. Ja kestää hetki kelata ajatuksia. Nyt vaan on sellanen et kasvakoon ja kehittyköön rauhassa

. Voisin antaa tän rauhan kaikille ja pullottaa sitä tulevaisuuteen itsellenikin

. Mun on nyt helppo siirtää tota testausta, koska pelkään, pelkään positiivista ja negatiivistä

. Tykkään tästä olosta tätä jatkunut jo oviksesta asti, enkä halua et tätä mikään häiritsee. Enkä myöskään uskalla testata viivanpaikkojen pelossa
Jatkan vielä hetken täällä mun positiivisuus pilvilonnoissa oloa. Sori, oon varmaan ärsyttävä

joudutte nyt vaan kestää