Mua masentaa niin valtavasti. Mulla oli niin varma olo, että oon raskaana. Tänään negojen nega testattu, alkais nyt vaan ne menkat. Keskiviikoks odotan niitä viimeistään saapuvaksi. Tuntuu siltä, ettei tätä yrittämistä enää kauaa jaksa. Itkettää niin valtavasti. Mulla on aina ollut se olo, etten tule lapsia saamaan niin se taitaa osua oikeaan.
Äitienpäivä on pitkään ollut mulle niin ristiriitaisia tunteita herättävä päivä. Oon niin monta kertaa ajatellut, että seuraavana äitienpäivänä minäkin saan juhlia omaa äitiyttä, tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Lisäksi yksi kaveri, joka siis tietää meidän yrittämisestä, purki omaa pahaa oloaan minuun. Heillä on kolmas haaveissa ja kaveri alkaa olla uskonsa menettänyt sen suhteen suodaanko heille kolmatta. Itki sitä kuinka ikävältä tuntuu juhlia äitienpäivää kun on vain kaksi lasta vaikka voisi olla jo kolme jne. Tiedän, että se tuntuu varmasti aina yhtä pahalta jos lasta ei ala kuulumaan, oli kyseessä ensimmäinen tai vaikka kymmenes. Mutta silti tuo sai oman mielen vielä mustemmaksi. Teki mieli huutaa, että sinulla sentään on jo kaksi, ole onnellinen, toisilla ei ole edes sitä ensimmäistä.
Oon monena yönä nähnyt vauvaunia ja ensimmäisenä tekisi mieli alkaa itkemään kun herään ja tajuan ettei se ole totta.
Voi ei, oon pahoillani
Ei tuo kaverin avautuminen kyllä taatusti hyvältä tuntunut. Ei tainnut ajatella sinun kannaltasi asiaa paljonkaan







Täytyypä tikutella ja kattoo millai käy.

Jos kolmas tärppäisi pian ja saataisiin syliin asti, niin ikäeroa isompiin tulisi melkein 9 ja 11 vuotta...aivan eri tilanne siis kuin silloin vuosia sitten
