Taas on yhdellä tutulla iloinen vauvauutinen Facessa, aargh. Jos olisi joku ruutu, johon voisin laittaa ruksin, että "en halua nähdä puolituttujen vauvauutisia Facessa", niin ruksaisin. Ja sitten kun ne on vielä tyyppejä, joilla on vakityöt. Vaikka eihän sitä voi tietää, mitä kunkin elämässä tapahtuu.
Minulla on monta ystävää, jotka ovat jääneet lapsettomiksi, kokeneet keskenmenoja ja/tai käyneet hedelmöityshoidoissa. Siksi tuntuisi ihmeelliseltä, että tulisin raskaaksi ja saisin terveen lapsen. Olen jo katsellut adoptiosivustojakin ja haluaisin adoptoidakin joka tapauksessa. Mieheni on ulkomaalainen, joten olisi luontevaa adoptoida hänen kotimaastaan. Mutta hän haluaa puhua vain biologisista vaihtoehdoista tässä vaiheessa. Ja ymmärrän kyllä sen. Minua lohduttaa ajatus, että vaikka en tulisi raskaaksi, niin voisimme kuitenkin saada lapsen.
Minä olen vierastanut rasavillejä poikia, mutta olen ajatellut paljon poikien kasvattamista (yhteiskunnan paineiden vuoksi) ja päätynyt siihen, että kyllä minä jalkapalloilijapoikaakin rakastaisin yhtä lailla kuin taiteellista tyttöä