Oisko Lume sulla nyt kun mieliala heittelee niin siks tää ettet jaksais miehen lapsia?
Kun mulla ei ollut vielä lapsia, oisin niitä halunnu jo vuosia ennemmin mut ex ei halunnu. Sillä oli poika ja mua vitutti vaan se että "joudun hoitaa ton lasta ja oleen sen kans mut mä en saa omaa". Se oli mulle se pahin. Mutta kyseessä ei ollut lapsettomuus vaan kun exä ei halunnu. Syy miks sit lapsi tehtiin oli se, että mä jätin sen ton takia. Se sit ruikutti mut takas ja suostuin sillä ehdolla että tehdään lapsi. Siitä 2,5v ja kaks lasta eteenpäin me kuitenkin erottiin. Mut pointti on se että tuntu pahalta että toisen lapsi käy ja itse ei saa. Tosin teillä on se onnekas asema että mies haluaa ja te yritätte vauvaa. Ja mä tiedän että te vielä sen vauvan saatte, teistä tulee vielä perhe, ja teitä siunataan ihanalla omalla nyytillä. :)
Suosittelen koittamaan olemaan stressaamatta. Ajatukset juoksee vähän minne sattuu, se on ihan ymmärrettävää, niin se on kaikilla mutta murehtiminen ja masistelu ei auta <3 Pää pystyyn ihana nainen! Ilma on ihana, käy pieni kävely, ajattele että kyllä se vauva tulee kun niin on tarkoitettu <3
Työ käy hermoon ja vatsaa ja selkää juilii, sekä kuvittelen et valkkarissa oli vivahdetta mut en mä tiä oliko oikeesti 
Mut fiilis puskee päälle et tuskinpa tärppäs tästäkään.
saataisiinpa kaikki plussat tikkuihin. Tavallaan itse toivoo niin paljon sitä plussaa ja sit välillä on olo voisiko sittenkin, ja sit taas tunnin päästä no ei en usko että voisi olla mahdollista. Kamalaa tunteiden ailahtelua. Mies on koko ajan sillei, sä oot raskaana kun syöt noin paljon ja oot noin väsynyt. Oon sillekkin yrittänyt sanoa et älä viitsi, tuskinpa. Et oikeasti petyt vaan kun menkat alkaa.
mun pää Halkee. Vaikka tiedän et odottamalla asiat selviää ja tuskin merkkaa mitään mut en vaan pääse tästä kummastuksesta yli 
