RouvaKettunen: Mulla on just sellasta jännää paineen tunnetta ollut alavatsalla juuri silloin, kun on tärpännyt ja raskaana oltu <3 Jospa siis sinullakin ois juuri sitä jomottelua! :) Siitä oon tiennyt aina ilmankin kahta viivaa, että mikä on homman nimi :)
Mies oli sitä mieltä ettei kannata välittää :) todennäkösesti ylireagoin vaikka ei se kivasti sanonutkaan.. noh nyt pupuillaan ahkerasti jos se pikkunen tarttus matkaan pian ♡
Kauheita anoppeja! Mutta niistä mullakin on kokemusta.. exän anoppi tokasi todella kiukkuisesti, että "no toivottavasti teille ei tule lasta pitkään aikaan!", kun miehen toinen sukulainen vihjaili uudessa asunnossamme ylimääräisestä makuuhuoneesta. Se oli sellanen jääkaappi-persoona muutenkin.. nykysen miehen äiti ei sekään loista lämpimillä tunteillaan.
Oi kamala! Tsemppiä hankalien anoppien kanssa piinaileville, omasta takaa löytyy myöskin hyvin hankala anoppitapaus.. Tiedän siis hyvin miten voi käpy palaa!
MUURAHAINEN, tänään on teidän päivä. Mä toivon kaikilla mahdollisilla voimillani, että teidän pieni tarraa tänään tiukasi kiinni, eikä ulostaudu yksiöstään ennenkuin vasta yhdeksän kuukauden kuluttua. VOIMAHALIT! <3
Kiitos Jennyhannele ja nennu, täytyy myöntää et pikkasen jännittää. Kohta mä olen ainakin hetken raskaana, toivottavasti saan meidän pikkuisen kantaa loppuun asti. <3
Muurahaiselle kaikki vauvaliimat matkaan ♡ olisi jo todellakin teidän vuoro ♡
Ja on kyllä kauheita anoppeja. Ittellä on sattunu ihan hyvä anoppi, onneks. Edellinen oli vielä paree. :D
Täälä tänään rakenneultra ja vähä jänskättää haluaako baby näyttää sukupuolensa vaikka kertaalleen sen pojaksi mielsinki, nyt on alkanu usko horjumaan :D niin se aika vaan rientää!
Voi vitsit, tossa pihan vieressä on päiväkoti jossa olis vauva tapaaminen torstaisin ja mä mietin jos oisin mennyt mutha enhän mää oo edes valmis vielä että ehtisin....
Tsemppiä ja onnea muurahaiselle! Toivotaan että pikkanen takertuu kiinni ja saatte syliin asti. <3
Miun anoppi on aina halunnut lapsenlapsia, mutta hän "peitteli" omia mummo haaveita vähän tokaisemalla välillä "ku ei niitä lapsen lapsia koskaan tuu" tai "ei teillä oo kiire" eli hää ei halunnut painostaa ja sitten kun olin raskaana niin hää oli ihan innoissaan. Mutta sittenkun tuli kohtukuolema niin häneltä ei saanut mitään tukea suruun, ja hää vaan vähätteli eikä tullut meijän vauvan hautajaisiin. Nyt emme ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Jos saan joskus elävän lapsen niin ei hänen tarvitse tulla ristiäisiinkään koska ei tullut meidän esikoisen hautajaisiin. Ennen kyllä tykkäsin anopista paljon, ajattelin vielä että kerrankin on hyvä ja ihana anoppi, mutta ei sittenkään....
Siis huhhuh Janniliini! Ymmärrän vielä jotenkin surkeat töksöytykset ja ajattelemattomat sanomiset, mutta tuo olisi kyllä ollut itsellenikin melkoinen pohjan putoaminen.
Minulla on ihan ok anoppi. Asuu 20min ajomatkan päässä, mutta näkee tyttöjä enintään kerran kuussa. Ei kutsunut meitä käymään viime jouluna, vaikka miehen veljen kutsui ja uuden miehensä kaikki lapset. Hieman loukkaannuin, vaikka helpotus oli, ettei tarvinnut sinnekin ehtiä. Anopilla on tuntunut olevan ikäkriisi mummoksi tulemisen jälkeen. Ei haluaisi vielä varmaan olla niin vanha, eikä kuusikymppinen minusta sitä olekaan. Anoppi vain haluaisi olla edelleen parikymppinen ja siihen se mummous ei oikein sovi..
Kp18, eikä mitään oloja. Viikon päästä varmaankin täti tulossa paikalle.. :/
Meillä toinen tytöistä on kävellyt muutaman viikon ja tänään puistossa otti nyt toinenkin askelia! Johan kohta on ikää 1v5kk, joten ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa kävellä omilla jaloilla! :D
Tsempit murkulle! <3 Uusi olen täällä mutta seuraan blogiasi ja seurannut muutenkin tilannetta täällä. :)
Melkoisia anoppeja kuulostais olevan, varsinkin Janniliinilla aika tökerö, en tiedä miten tuollaisesta edes pääsisi ylitse..
Minulla on aivan ihana anoppi! Ja vielä ihanammaksi osoittautunut tämän lapsen myötä, on aina auttamassa ja tukemassa mutta koskaan ei tyrkytä neuvoja tai tuo poikkeavia mielipiteitään julki vaan loppuun asti aina ymmärtää että me tiedämme ja päätämme mikä meille ja meidän lapselle on parasta. On ottanut minutkin kuin omaksi tyttärekseen. Amen. :)
Alinah, Millä tavalla yksin, koetko päivät pitkäksi pienen kanssa kaksin kotona vai onko todella ihmisiä häippässyt ympäriltä kun lapsi on syntynyt? (Tämäkin kovin tuttua..) Meillä oli vähän sama tilanne aamulla kun piti mennä vauvatapaamiseen, mutta poika nukkui kerrankin pitkään ja aamupuurolla vasta oltiin kun olisi pitänyt olla jo menossa!
Miitu, siis tosiaan on kaikonnut kaikki kaverit ympäriltä. Osa silloin kun aloin seurustella mieheni kanssa yli 3vuotta sitten ja ne vähäisetkin kun aloin esikoista odottaa. On muutama joita näen silloin tällöin hyvä jos 2-3 kertaa vuodessa.
Niin ja on myös yksi mamma jolla poika kuukauden nuorempi mun poikaa niin ollaa nähty 3 kertaa nyt vaikka asuu ihan lähellä. Täytys yrittää enemmän nähdä, kun on päivät kaksistaa pojan kanssa ja tosiaa jotai tekstistäkin ois kiva keksiä.. Lenkkeilyn lisäksi siis, muuten me ihmetellää kotona tai koti pihalla.
Ravaan jatkuvasti mun toisen mummoni luona kun ei kotona viittis homehtua. :D