Kiitos ihanat kannustuksesta ja tuesta <3 Toki mulla on vielä mieli maassa, mutta päivä päivältä parempi.. vaikka alkuun tekikin mieli vaan hautautua peittojen alle ja pysyä siellä.
Mä en ollut mitään oviksia tikuttanut ja muutamia negoja kerkesinkin saamaan ennen sitä maagista plussaa, mikä pärähti ruutuun heti pissatessa tikkuun lokakuussa :) Vahva plussa siis pärähti ja epäilin ennen testin tekemistäkin vielä, että onko tämä taas järkevää, jos joutuu taas pettymään.. En muuten tehnyt, kun sen yhden testin, se oli se apteekin oma testi :) En halunnut tehdä niitä enempää, luotin siihen ja varailin heti neuvola-aikaa.
Huomasin siinä kierrossa selvän oviksen ja tuli vahva tunne, että taisi tärpätä! Myöhemmin alkoi hirmunen palelu, hiukset rasvoittuivat, niin että piti joka päivä pestä ( normaalisti pesen joka toinen päivä ) ja hiukset tuntuivatkin jotenkin oudoilta, siitä arvasin, että olen raskaana. Myöhemmin tuli kauheesti hormooninäppyjä. Oksensin 3 viikkoa joka aamu ja vielä joskus päivisinkin. Oireet olivat tosi vahvat sinne 10 viikolle saakka.
Rinnat olivat arat vielä 12 viikolla np ultraan mentäessä.. Ja tosiaan kun kuvaruudulle pamahti eloton sikiö.. se oli aivan hirveää.
Tajusin sen itse aika nopeasti, kun en nähnyt sykettä. Ja se ei liikkunut. 8 viikolla ulratessa kaikki oli tosi hyvin ja sydän löi tosi vahvasti ja näkyvästi!
Kätilö kun totesi " voi ei, minun pitää kertoa teille nyt surullisia uutisia.. täältä ei löydy sykettä. Sikiö vastaa kooltaan viikkoja 9, kehitys on silloin pysähtynyt " tuntui että maailma romahti, hirveä tuska. Se vielä sen ulralaitteen kanssa heilutteli kohtua niin, että se sikiö " hölsky" elottomana siinä ruudulla.
Lääkäri tuli vielä sitten toteamaan sen elottomaksi. Ne sitten tietenkin yritti siinä tsempata ja kannustaa seuraavaan yritykseen yhden kierron jälkeen.
Kuulemma tosi yleistä toi, että jää elottomana kohtuun.. olinhan mä noita tarinoita kuullut, mutta en osannut sitä kuitenkaan odottaa :(
Ei kuitenkaan onneksi vaikuta seuraaviin raskauksiin. Ja jos tästä nyt jotain positiivista pitää löytää, niin kuulemma nainen on tosi hedelmällinen km n jälkeen, joten yritetään ainakin tosissaan, jos tärppäis.. sitten kun/ jos 3 viikon kuluttua saadaan lääkäriltä lupa uuteen yritykseen!
Toivon todella että saataisiin <3
Onnea plussanneille ja plussatuulia kaikille muillekkin <3 Kyllä me vielä ne omat kääröt syliimme saamme!!
Hyvää kannattaa odottaa ja joskus se pitää toteuttaa vaikeimman kautta!!
Sain muuten luettua kaikki teidän tekstit :) nyt olen vähän paremmin perillä!
Kerroin muuten raskaudestani tosi monelle jo alkuvaiheessa.. ja nyt tiedän, etten seuraavassa raskaudessa todellakaan kerro, kun mieheni lisäksi varmaan siskolleni.
Teki pahaa kertoa kaikille huonot uutiset ultran jälkeen, kun itsekkin olin niin hajalla, enkä olisi halunnut tuottaa pahaa mieltä muille :( mutta, minkäs sille voi, kun on niin onnessaan raskaudesta, että tekisi mieli kuulluttaa kaikille rakkaille!
Ja kaikki tekee tietenkin omat ratkaisunsa!
Ja niin olen 23 v, ensimmäinen raskaus päättyi siis keskeytyneeseen keskenmenoon rv 12. Mieheni on 25 v. Molemmilla vauvakuume on kova :) Ja lisäksi meiltä löytyy myös kaksi pientä koiraa! Yhdessä olemme olleet reilut 5 vuotta <3