Dark
Vauhtiin päässyt keskustelija
mietintämyssy
Tervetuloa! :)
omppuf
tervetuloa sullekin! :) Ihana jotenkin tollanenkin kokemus et yk26 tärppää luomusti :) Josko mullakin olis ehkä toivoa vielä... :P
Nia
Joo siellähän mäkin olen palloillut :D
Joo kyllä mä veikkaisin et hidas on tuo aineenvaihdunta, tosissaan ne painaumat jää ja sukistakin jää inhat raidat iltasin ku nilkat vähän paisuu iltaa kohti, mut kyl sekin on vielä ihan normaalia, varsinkin jos on ollu töissä/koulussa tms. Lievää sellaista, jos nyt hirveesti niin sit olis jotain pahasti vialla... :D
Täytyykin kokeilla tota kultapiiskua, ja jos sais oikeesti itsensä raahattua kunnolla kuntoilemaan, niin vois aineenvaihduntakin toimia ja kilot tippua (hitaasti kylläkin)... :D
Siis se on äärettömän epäreilua että tupakoitsijat pääsee, mutta ylipainoiset ei, ja kun BMI ei loppujen lopuksi kerro kakanmarjaakaan, mulla ei ainakaan oo mitään tietoo siitä, et olisin sitä mitä BMI väittäis! :D Ja miettii niitä lihaksikkaita miehiä joilla paino on "ylipainon" puolella, mutta rasvaa lähes nimeksikään missään. Ja hah sanon minä, tässä nää kaikkien käyrien ja normien typeryys näkyykin... :D
Mullakaan ei ruokavaliossa niinkään oo haukkumista, syön jopa liian vähän että oon koko ajan säästöliekillä (joka ei sitä aineenvaihduntaa kyllä tehosta ja kiloja tiputa), mut kaikki mitä syön on terveellistä, siis tietyllä tapaa. Ainoo ongelma on vaan se vähyys... Täytyis oppia syömään enemmän :D
Miehillä toi muisti pelaa välillä vähän miten sattuu x)
Koska sillä mahdollisesti varmistuis se työpaikka? meillä miehellä varmistuu vasta sit, kun yt-neuvottelut on saatu kasaan (ylempien herrojen) niin sitten se palkataan sinne talolle asti kunnolla pidemmäksi aikaa. Tää on tää pomo sen jo luvannut että heti kun yt-neuvottelut ja palkkauskielto päättyy niin sitten.
Ihanaa kyllä saada kuumeilla täällä teidän kaikkien naisten kanssa, ei oo mitään parempaa kun tälläinen vertaistuki, kun oikeasti ymmärretään mitä vauvakuumeen kanssa eläminen oikeasti on! <3
Lisah
Jep, siellä kävin kurkkimassa masujen kasvua ja uutisia synnytyksistä ja muusta, hieman haikein mielin, kun omani menetin... :)
Ajatus kaksosista toisaalta kauhistuttaa muakin, jos tietäis että sellanen mahollisuus on:D Mut siinä mielessä on kiva, et jos nyt tulis edes yksi, ja kyllä kahdenkin kanssa sitten pärjää, kun vaan pistää pärjäämään. :D Mut ei oo väärin vaikka ajatus kauhistuttaiskin, meillekin jos tyrkätään clomit ja tulee kaksos/kolmosriski niin kyllä se vähän kauhistuttaa :D
Joo ei tuntunu ystävän puheelta kun tuli sitä tekstiä jossa haukku mut ihan kaikin mahollisin tavoin mitä vaan keksi. Toisaalta hyvin naurettavaa ja lapsellista touhua, mutta satutti se sillä hetkellä silti. Mistä tollasia kökköpäitä oikeen sikiää?? :(
No, onneks ei tarvii olla kyseisen ihmisen kanssa enää tekemisissä, huh, helpotuksen huokaus. :)
Oi, toivottavasti oliskin nyt sulla sitten sitä just nimenomaan sitä! Eikä tarttis oottaa sitä 2012--vuotta ;)
malin
onhan se totta, että tommonen mietityttää nyt ku ei tiiä mitä se sit tulee olemaan, mutta varmaan sopeutuu koira siihen ajallaan, ja muistaa vaan jollain toisella keinolla antaa sille huomiota. antaa koiralle vaikka tekemistä niiksi portin takana oloajoiksi, josko helpottais hieman :)
j.n
Sehän tuli pikalähetyksenä ;) No, koirat kyl ajallaan sopeutuu tilanteeseen ku tilanteeseen (mikä ei uhkaa henkeä tai oo uhkaava), niille täytyy tosiaan antaa aikaa ja tilaa. :D Harmi ettei mies kerennyt synnytykseen, mut no, mistä sitä tietää koskaan ;)
Kiki84
Siis kolmannesta kierrosta kiertojen tasaantumisen jälkeen tärppäs? Ymmärsinkö nyt ihan oikein :D Mulla on pikkasen päälle puoltoista vuotta pillereitten lopetuksesta ja nyt vasta alkaa asettumaan kierrot.. Arvauskeskuksen lääkärin mukaan en ovuloi koskaan, mutta mistäs hitosta sen koskaan-kohdan siinä tietää!
Eihän se vauvakuume katso koskaan aikaa, paikkaa, tilannetta eikä mitään muutakaan ku se iskee! Harmi vaan, ettei siihen oo kummallisia helpotus ja parannuskeinoja, millä siitä pääsis eroon halutessaan... ;D Mutta tosiaan, tervetuloa!
omanapa
täti tuli täti meni... En enää jaksa reagoida tädin tuloon kummemmin ku olla joko tyytyväinen siihen, että tuli "ajallaan" tai sit kohauttaa olkia et no, ainakin kroppa toiminee jonkun ajan sisään, parempaanhan tässä ollaan menossa kun ne mun viime loppuvuoden kierrot 80 ja 70... :D
En jaksa enää kuunnella kropan oireitakaan, nippailee masua ja alaselkä kipeenä, nännit välillä kipeenä, mut en osaa hetkeekään ajatella et ne olis raskausoireita sit niin missään vaiheessa. On semmonen olo "ei ne kuitenkaan sitä oo, don't get your hopes up". :( (noi oireet edellisen kierron loppupuolella)
Vanhoista ystävistä niin moni facebookissakin päivittelee tietoja raskauksista ja lapsista, sekä omiin koteihin muutoista, ynnä muusta... Tuntuu ettei mun elämä mee mitenkään eteenpäin. Ei tiedä yhtään että mimmosta kämppää ees viittii katella, kun ei tiedä sitä, että kannattaako se ollenkaan, mihin, mistä, mimmonen ja mihin olis varaa, saataisko me ees lainaa. Vauva-asioissa ei edistytä, ja se suoraan sanottuna oikeasti ottaa niin paljon päähän, kun nää vanhat kaverit on kohta viimesillään raskaana ja ne ei edes kovinkaan paljon yrittäneet, kun ollaan asiasta juteltu. max 4kk. ja PAM. Ja meillä tullu täyteen yli puoltoista vuotta pikkuhiljaa? Ei reilua. Elämä on. Hah.
Ootan ku kuuta nousevaa aina niin pitkälle et en osaa elää hetkessä, ja siinä päivässä missä mennään. Joka päivä aina yritän miettiä jotain positiivista tulevaan millä jaksan päivän kerrallaan. Oon nyt käyny vanhojen juttujen takia (jokunen osa teistä tietää mistä kyse) psykoterapiassa ja siellä on terapeutti sanonu et mun pitäis oppia tosissaan olemaan hieman itsekkäämpi ja ottamaan aikaa itselleni, vain minulle itselleni, eikä olla koko ajan auttamassa muita ja suunnittelemassa elämää niin paljon eteenpäin kun mä nyt teen. Haluan muuttaa omakotitaloon, haluan saada sen oman sopen, mutta en tiedä miten siitä tehtäisiin mahdollista. Haluaisin, että mennään eteenpäin, olisin raskaana ja vihdoinkin saisin toivomani, mutta tuntuu että junnaan paikoillani... Leijun elämän avaruudessa oikeen saamatta otetta yhtään mistään, aika ajoin se masentaa ja aika törkeesti... No, ainakin just nyt :(
Dark
kp7/32
Tervetuloa! :)
omppuf
tervetuloa sullekin! :) Ihana jotenkin tollanenkin kokemus et yk26 tärppää luomusti :) Josko mullakin olis ehkä toivoa vielä... :P
Nia
Joo siellähän mäkin olen palloillut :D
Joo kyllä mä veikkaisin et hidas on tuo aineenvaihdunta, tosissaan ne painaumat jää ja sukistakin jää inhat raidat iltasin ku nilkat vähän paisuu iltaa kohti, mut kyl sekin on vielä ihan normaalia, varsinkin jos on ollu töissä/koulussa tms. Lievää sellaista, jos nyt hirveesti niin sit olis jotain pahasti vialla... :D
Täytyykin kokeilla tota kultapiiskua, ja jos sais oikeesti itsensä raahattua kunnolla kuntoilemaan, niin vois aineenvaihduntakin toimia ja kilot tippua (hitaasti kylläkin)... :D
Siis se on äärettömän epäreilua että tupakoitsijat pääsee, mutta ylipainoiset ei, ja kun BMI ei loppujen lopuksi kerro kakanmarjaakaan, mulla ei ainakaan oo mitään tietoo siitä, et olisin sitä mitä BMI väittäis! :D Ja miettii niitä lihaksikkaita miehiä joilla paino on "ylipainon" puolella, mutta rasvaa lähes nimeksikään missään. Ja hah sanon minä, tässä nää kaikkien käyrien ja normien typeryys näkyykin... :D
Mullakaan ei ruokavaliossa niinkään oo haukkumista, syön jopa liian vähän että oon koko ajan säästöliekillä (joka ei sitä aineenvaihduntaa kyllä tehosta ja kiloja tiputa), mut kaikki mitä syön on terveellistä, siis tietyllä tapaa. Ainoo ongelma on vaan se vähyys... Täytyis oppia syömään enemmän :D
Miehillä toi muisti pelaa välillä vähän miten sattuu x)
Koska sillä mahdollisesti varmistuis se työpaikka? meillä miehellä varmistuu vasta sit, kun yt-neuvottelut on saatu kasaan (ylempien herrojen) niin sitten se palkataan sinne talolle asti kunnolla pidemmäksi aikaa. Tää on tää pomo sen jo luvannut että heti kun yt-neuvottelut ja palkkauskielto päättyy niin sitten.
Ihanaa kyllä saada kuumeilla täällä teidän kaikkien naisten kanssa, ei oo mitään parempaa kun tälläinen vertaistuki, kun oikeasti ymmärretään mitä vauvakuumeen kanssa eläminen oikeasti on! <3
Lisah
Jep, siellä kävin kurkkimassa masujen kasvua ja uutisia synnytyksistä ja muusta, hieman haikein mielin, kun omani menetin... :)
Ajatus kaksosista toisaalta kauhistuttaa muakin, jos tietäis että sellanen mahollisuus on:D Mut siinä mielessä on kiva, et jos nyt tulis edes yksi, ja kyllä kahdenkin kanssa sitten pärjää, kun vaan pistää pärjäämään. :D Mut ei oo väärin vaikka ajatus kauhistuttaiskin, meillekin jos tyrkätään clomit ja tulee kaksos/kolmosriski niin kyllä se vähän kauhistuttaa :D
Joo ei tuntunu ystävän puheelta kun tuli sitä tekstiä jossa haukku mut ihan kaikin mahollisin tavoin mitä vaan keksi. Toisaalta hyvin naurettavaa ja lapsellista touhua, mutta satutti se sillä hetkellä silti. Mistä tollasia kökköpäitä oikeen sikiää?? :(
No, onneks ei tarvii olla kyseisen ihmisen kanssa enää tekemisissä, huh, helpotuksen huokaus. :)
Oi, toivottavasti oliskin nyt sulla sitten sitä just nimenomaan sitä! Eikä tarttis oottaa sitä 2012--vuotta ;)
malin
onhan se totta, että tommonen mietityttää nyt ku ei tiiä mitä se sit tulee olemaan, mutta varmaan sopeutuu koira siihen ajallaan, ja muistaa vaan jollain toisella keinolla antaa sille huomiota. antaa koiralle vaikka tekemistä niiksi portin takana oloajoiksi, josko helpottais hieman :)
j.n
Sehän tuli pikalähetyksenä ;) No, koirat kyl ajallaan sopeutuu tilanteeseen ku tilanteeseen (mikä ei uhkaa henkeä tai oo uhkaava), niille täytyy tosiaan antaa aikaa ja tilaa. :D Harmi ettei mies kerennyt synnytykseen, mut no, mistä sitä tietää koskaan ;)
Kiki84
Siis kolmannesta kierrosta kiertojen tasaantumisen jälkeen tärppäs? Ymmärsinkö nyt ihan oikein :D Mulla on pikkasen päälle puoltoista vuotta pillereitten lopetuksesta ja nyt vasta alkaa asettumaan kierrot.. Arvauskeskuksen lääkärin mukaan en ovuloi koskaan, mutta mistäs hitosta sen koskaan-kohdan siinä tietää!
Eihän se vauvakuume katso koskaan aikaa, paikkaa, tilannetta eikä mitään muutakaan ku se iskee! Harmi vaan, ettei siihen oo kummallisia helpotus ja parannuskeinoja, millä siitä pääsis eroon halutessaan... ;D Mutta tosiaan, tervetuloa!
omanapa
täti tuli täti meni... En enää jaksa reagoida tädin tuloon kummemmin ku olla joko tyytyväinen siihen, että tuli "ajallaan" tai sit kohauttaa olkia et no, ainakin kroppa toiminee jonkun ajan sisään, parempaanhan tässä ollaan menossa kun ne mun viime loppuvuoden kierrot 80 ja 70... :D
En jaksa enää kuunnella kropan oireitakaan, nippailee masua ja alaselkä kipeenä, nännit välillä kipeenä, mut en osaa hetkeekään ajatella et ne olis raskausoireita sit niin missään vaiheessa. On semmonen olo "ei ne kuitenkaan sitä oo, don't get your hopes up". :( (noi oireet edellisen kierron loppupuolella)
Vanhoista ystävistä niin moni facebookissakin päivittelee tietoja raskauksista ja lapsista, sekä omiin koteihin muutoista, ynnä muusta... Tuntuu ettei mun elämä mee mitenkään eteenpäin. Ei tiedä yhtään että mimmosta kämppää ees viittii katella, kun ei tiedä sitä, että kannattaako se ollenkaan, mihin, mistä, mimmonen ja mihin olis varaa, saataisko me ees lainaa. Vauva-asioissa ei edistytä, ja se suoraan sanottuna oikeasti ottaa niin paljon päähän, kun nää vanhat kaverit on kohta viimesillään raskaana ja ne ei edes kovinkaan paljon yrittäneet, kun ollaan asiasta juteltu. max 4kk. ja PAM. Ja meillä tullu täyteen yli puoltoista vuotta pikkuhiljaa? Ei reilua. Elämä on. Hah.
Ootan ku kuuta nousevaa aina niin pitkälle et en osaa elää hetkessä, ja siinä päivässä missä mennään. Joka päivä aina yritän miettiä jotain positiivista tulevaan millä jaksan päivän kerrallaan. Oon nyt käyny vanhojen juttujen takia (jokunen osa teistä tietää mistä kyse) psykoterapiassa ja siellä on terapeutti sanonu et mun pitäis oppia tosissaan olemaan hieman itsekkäämpi ja ottamaan aikaa itselleni, vain minulle itselleni, eikä olla koko ajan auttamassa muita ja suunnittelemassa elämää niin paljon eteenpäin kun mä nyt teen. Haluan muuttaa omakotitaloon, haluan saada sen oman sopen, mutta en tiedä miten siitä tehtäisiin mahdollista. Haluaisin, että mennään eteenpäin, olisin raskaana ja vihdoinkin saisin toivomani, mutta tuntuu että junnaan paikoillani... Leijun elämän avaruudessa oikeen saamatta otetta yhtään mistään, aika ajoin se masentaa ja aika törkeesti... No, ainakin just nyt :(
Dark
kp7/32