Raskaaksi 2011

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vivi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huomenta!

Kiitokset tervetulotoivotuksista ja tervetuloa omasta puolestani uusille. Pahoittelut Nuska keskenmenosta. :(

Olen myöskin miettinyt tuota, että kauheeta (tai no miten sen nyt ottaa...) jos joutuukin olemaan viimeisillään hirveillä helteillä! Mähän olin nimittäin suunnitellut tän alunperin niin, että vauva syntyy just ennen kesää, voin hyödyntää kevään opiskellen ja sit me vietetään ihana kesäloma perheen kesken. HOHHOIJAA miten voikaan olla typerä, kun luulee, että elämää voi tuolla tavalla suunnitella. :D
 
Ystävät jotka ovat odottaneet kesähelteillä viimeisillään pienokaisiaan, ovat kertoneet että se on yhtä tuskaa:) Täytyy vaan toivoa ettei kesä olisi "liian kuuma" :) Jos tuuri kävisi että tärppäisi. Suunnitelmia ja haaveita Elena kannattaa olla, mutta kuten olet huomannut ne harvoin menee niin, ainakin täällä huomattu ihan sama. Suunnitelmissa ollut kaikenlaista, mutta ei ole täälläkään mennyt ihan niin:)
 
Moikka kaikille,

olen lueskellut vähän kaikentyyppisiä vaun keskusteluita, ja ajattelin itse nyt sitten vihdoin kirjoittaa. Olemme olleet mieheni kanssa ensi viikonloppuna 13 vuotta yhdessä. Ensin meni erittäin monta vuotta että ajattelimme ettei vauva meidän juttu olisi ollenkaan. Noin vuosi sitten rupesimme vakavissamme asiasta keskustelemaan ja noin puoli vuotta sitten tulimme siihen päätökseen, että syksyllä yritys alkakoon. Koko syyskuun ja lokakuun olemme olleet nk. tipattomalla linjalla ja yrityskertoja on mielestänmme ollut kovasti. Jostain kumman syystä ajattelimme että hyvin valmisteltu puoliksi tehty.

Jotain kyllä pari viikkoa sitten tapahtui, ja rupesin voimaan pahoin heti kun en kolmeen tuntiin ollut mitään syönyt, omat farkut eivät enää mahtuneet kiinni ja rintaliivit eivät enaää mahtuneet.

Mielestäni siis kaikki merkit viittasivat siihen, että olimme raskaana.

Sitten kohtasi todellisuus. Kiertoni on ollut viimeisen 6 kk ajan 29-34 päivää, ja tällä kerralla yhtäkkiä 39 päivää. Olin siis hetken "täysin varma " siitä että raskaana ollaan.

Tänään sitten täti tuli käymään.....

Todellisuus siis pahasti pamautti päähän.... Eli ymmärsin ettei näitä asioita noin vain suunnitella  - ei se niin mene (olen kyllä tietoinen että suurimmalla osalla menee pidempään, mutta tyhmä kun on...)

Nyt siis pettymys on jonkinmoinen, mutta toisaalta yritys ensi kk on vielä suurempi !

Näin siis meillä :)
 
Terve kaikki, aika uusi yrittelijä täälläkin ilmoittautuu. Ollaan avomieheni kanssa asuttu reilut neljä vuotta yhteisessä kodissa ja kumpikin olemme ajatelleet, että ei tässä lasta taideta tarvita. Kummasti se ajatus vaan muuttuu ja pari vuotta sitten aloin olla kovin ahdistunut, kun mieheni oli jyrkästi lasta vastaan ja minä taas olin vuoren varma, että lapsen haluan. Viime keväänä pääsimme yhteisymmärrykseen ja jo se, että aloimme lasta yrittämään oli pienoinen ihme!

Yrityskertoja on nyt kuusi ja kierto on säännöllinen. Ajoitus aikalailla kohdillaan ainakin viimeiset kolme kertaa, mutta vielä positiivista tulosta vain odotellaan. Kävin gynellä tällä viikolla sattumoisin ovulaation aikoihin ja hän oikein innostui, kun oli niin sopiva aika ultrata. Kaikki on kuin oppikirjasta ja sanoi, että kyllä on miehessä vika jos ei ala tärpätä. Sain ultrakuvat mukaan: paksuuntunut kohdun limakalvo, oikealla hieno johtofollikkeli ja vasemmalla eri asteisia kypsyviä munasoluja. Olisipa tosi hauskaa jos nyt tärppäisi, olisi kuvat jo tilanteesta ennen raskautta.

Nyt vaan kaikki gravidiksi halloweenin, pikkujoulun tai ihan minkä vaan voimin ja loppukesän vauvoja odottelemaan. 
 
Täälläkin ois yks kuumeilija lisää, mahtuuko mukaan?

21-vuotias oon ja mies saman ikänen. Yhdessä ollaan oltu "huimat" kaks vuotta :D Meillä on 5 kuukautta vanha pojanpalleroinen Mico ja kohta vuoden ikänen chihuahua vauva. Pillerit jätin pois 23.9 ja ekat "luomumenkat" tuli 21.10 ja nyt siis menossa kp 9/28-29 eli pupuilupäivät alkaa olla käsillä ;).

Oon aina haaveillu saavani lapset pienellä ikäerolla ja oisin ollu valmis alkaa yrittää heti Micon synnyttyä, mutta mulle tehtiin kiirellinen sektio ja sen takia halusin sitte vähä odottaa, koska jos oiski tärpänny heti nii oisin stressanu koko ajan et koska kohtu repee tai muuta kamalaa. Nyt kun sektiosta on kulunu kohta jo puol vuotta ni uskaltaa taas yrittää :). Kauhee vauvakuume päällä, bongaan koko ajan vauvamasuja ja oon niiiin katkera ku haluun itellenkin :D Oon niin kärsimätön, haluun samantien sen plussan ja mahan ja vauvanki vielä :D Yritän koko ajan toppuutella itteeni, että saattaa mennä montamonta kuukautta, mutta kauheesti toivois että tärppäispä heti :).

Plussatuulia kovasti vaan joka ikiselle :)!
 
tervetuloa nuska! onpa rankka juttu toi keskenmeno :,( kyllä, kaks hyvää kuukautta aikaa vielä plussata, tsemppiä teillekki :) hauskaa että mies on ollu se vauvakuumeen lietsoja. täytyy kyl sanoo, et munki mies on lapsirakkain mies jonka tiiän, että ei tarttenu kyllä epäillä haluuko se vauvoja vai ei..:D

elena: jep, mäki olin ajatellu että mun vauva syntyy jo ennen kesää..mutta eipä onnistunu. nyt aattelen vaan että IHAN sama kun vaan lähtis jo kotiintulomatkalle..!! mä oon aina ollu sellanen suunnittelija, kirjotan kalenteriin aikataulut..mut tätäpä ei voi päättää..

mietintämyssy 2011, tervetuloa :)!!! mitä jos sä olitkin raskaana, mutta tuli varhainen keskenmeno, niitähän ei aina voi tietää..mä epäilen että mulla ois käyny kerran niin, mutta tosiaan en tehny mitään testejä tms. mutta tsemppiä, ja ens kuussa taas uus mahollisuus..:)!!

tervetuloo maddelallekin, onpas näitä tervetulijoita paljon :D

*sara*, tervetuloa, ja meilläkin on vuoden ikänen chihuahua-tyttö!! onko teillä poika vai tyttö, ja onko sen ollu helppo sopeutua vauvaan? meillä oli aluks hankalaa kun se halus aina nuolla napsun naamaa ja suuta, ja muutenkin oli koko ajan sen kimpussa kunnes se oppi kävelemään..nii ja onko se ihan näyttelykoira..? ja mäkin olisin halunnu lapset 2 vuoden ikäerolla, mutta nyt on jo venyny..ois niin kiva et ne vois olla leikkikavereita..ja miten se kiireellinen sektio, saako kysyä, jäikö sulle mitään traumoja siitä? ei oo pakko vastata :) meilläkin tuli vähän kiire kun sydänäänet laski, mutta ei onneksi tarvinnut sektioon asti mennä. "ulosveto" riitti..:O

jäi mietityttään toi mietintämyssyn ja maddelan juttu, että aluks ootte ajatellu, ettette haluu lasta. mun pari kaveria on kanssa nyt sitä mieltä, ettei halua. muuttaakohan nekin mieltään. mulle on jotenkin aina ollu selvää, että haluun monta lasta, kyse oli vaan ajotuksesta ja oikeen miehen löytymisestä..on se vauvakuume kyllä ihmeellinen asia!! jotain biologista siinä on pakko olla, mulla ainakin se on niin pakottava tila/tunne.





 
Hei taas,

Luulen tosiaan että on käynyt niin kuin satuvee tuossa vähän veikkaili. Noin viikko sitten tein testin, mutta en varmuudella tiedä  pitikö se paikkaansa vai ei. Sain aivan ohuen viivan, eli mikäli tuo viiva oli mitä luulen, niin olin kyllä raskaana. Mutta viiva oli kyllä todella ohut.

No, joka tapauksessa - eihän tässä todella ole kuin yritys nro 1 takana, joten ei hätiä mitiä. Lopulta eilen käänsin fiilikset positiiviseksi ja otimme jopa pari lasia punaviiniä :)

Vielä tuohon satuveen mietintään liittyen siihen että vasta nyt olemme ruvenneet lasta kovasti haluamaan. Meillä ainakin on mennyt niin, että olimme aika nuoria kun tapasimme ja ensin halusimme viettää pitkän nuoruuden aivan kahdestaan. Sen jälkeen opiskelin jonka jälkeen rupesimme panostamaan uraan ja ostimme asunnon jne.

Koimme että lapsi ei vaan ollut meitä varten. Ja pelkäsimme että lapsi muuttaisi liikaa meidän elämää.

Minä itse kypsyin tuohon ajatukseen pari vuotta aiemmin kuin mieheni, mutta koin että en tällaisen asian kanssa halunnut painostaa. Halu pitää mielestäni löytyä molemmilla, ilman painostusta. Niin isosta asiasta on mielestäni kyse, että molempien pitää olla siihen valmiita. Jätin siis oman toiveeni joksikin aikaa taka - alalle. Nyt sitten viimeisen vuoden ajan mieheni itse on asiasta ruvennut puhumaan, ja lopulta rupesin itsekin uskomaan siihen, että myös hän on valmis. Eilen kun täti ilmoitti saapuneensa meidän taloon, niin oli itse asiassa erittäin iloinen yllätys, kun huomasin että miehestäni tuntui ikävältä. (en siis iloinnut hänen surustaan, mutta olin äärimmäisen iloinen kun huomasin kuinka paljon hänkin lasta haluaa) Lisäksi tuon ajan, kun "luulimme että olin raskaana" huomasin äärimmäisen upeita uusia piirteitä miehessäni, hän on kovasti puhunut vauvasta, suunnitellut asioita ja joka päivä kysynyt vointani.

Eli me olemme aika sellaisia rationaalisia ihmisiä, ja halusimme ettei tulisi sellaista tunnetta että nuoruus olisi jäänyt kesken, jos nyt näin voi sanoa. Me emme yksinkertaisesti olleet valmiita aiemmin.

Uskon että ikäkin voi vaikuttaa näihin asioihin... Me olemme molemmat ylittäneet tuon 30 rajan. Eli minä ainakin uskon että sinun ystävätkin satuvee voivat mielensä muuttaa.. Minkä ikäisiä he ovat?
 
Tervetuloa kaikille uusille!! emoticon

Tuohon kesällä viimeisillään olemiseen piti kommentoida.. Meillä kakkonen syntyi juhannuksen aikoihin 2010, ja kovimmat helteet alkoi vasta synnytyksen jälkeen. Itse en ainakaan kovin nauttinut imetyksestä helteillä, vauva oli kuin lämpöpatteri sylissä ja aina imetyksen jälkeen oltiin molemmat ihan hiestä märkinä. Siinä vielä kaikki raskauden jälkeiset ja imetyshormoonit päällä, oli kyllä aika tuskanen kesä. Ja vaikka ei ison mahan kanssa onneksi tarvinnut niitä pahimpia helteitä kärvistellä niin kyllä se oikeasti on aika raskasta kuumalla sitä palloa kanniskella.. emoticon  Joten syksyvauvaa toivotaan tänne kiitos emoticon

Täällä ei oikeastaan mitään uutta, pupuilla yritetään mahdollisimman usein mutta ei se ihan niin helppoa ole kahden pienen lapsen kanssa ja vuorotyöläisenä. Ehkä meilläkin vielä joskus onnistaa :)

Plussatuulia kaikille tasapuolisesti!! emoticon
 
terveiset väelle työmaalta! :)

täällä elellään kp 22/28 yk 4. Sitä yrittää olla mieltämättä erikoisia tuntemuksia tuolla ihanalla raskauden mahdollisuudella... Tuntemukset voivat otki olla mitä vaan, mutta koita siinä sitten kääntää pää ja päättää, että en ole raskaana! : / :D

Elena; tervetuloa! Onnea yrityksiin :) Toivottavasti oli kivat Halloween bileet; mikä oli rooliasusi? :)

Lau-ra; ompa kurja tuo sinun viime kiertosi juttu :( Toivottavasti pääset tämän kiertosi tavoitteeseen!!! :D :D

j3nni; hyvä, että kävit lääkärillä! Ompa kyllä tosi omituinen tilanne sinulla; että voisi ollut tosiaan menkat ilman vuotoa (?).. Toivottavasti jaksat kärvistellä tän vajaat 2 vkoa odotellessa, mitä tulevan pitää. Jaksamisia!

elenna; harmittelut tädistä :( :(


Tupsukka; harmittelut sinullekin tädistä :(

Berliininmunkki; tervetuloa mukaamme! Harmittelut tädistä ja onnea uudelle kierrokselle!

Nuska; tervetuloa mukaan! Suuri pahoittelu keskenmenosta! <3

mietintämyssy 2011; tervetuloa mukaan! Joku muukin taisi kommentoida tuohon sinun tilanteeseesi, että voipi olla, että olit raskaana, mutta se keskeytyi... (?) Oireet voisivat viitata siihen.. Taikka sitten stressin pidennyttämään kiertoon. Miten tahansa olikin, toivotan teille onnea uuteen yritykseen! :)

Maddela; tervetuloa! Toivottavasti teillä tärppäisi sitten tällä kertaa! :)

*Sara*; tervetuloa mukaan! :)
 
satuvee: Meillä on uros-chihu. Se ois kyllä ihan näyttelykoira, mut mä en oo oikee innostunu viemään sitä. Ootko sä käyttäny näyttelyissä?
Meillä Simba ei tainnu ees tajuta pariin ekaan kuukauteen et mitään vauvaa ees oli, se ei käyny edes haistelemassa vaikka koitettiin näyttää! Nyt sitten ku Mico on alkanu enemmän liikkuu nii se on kiinnostunu siitä. Tota samaa just yrittää kauheesti nuolla naamaa ja sitte ku Mico heiluttelee käsiä ja potkii nii se yrittää välillä alkaa leikkii niillä käsillä ja jaloilla. Että ei niitä kyl voi kahestaan jättää yhtään. Välillä tuntuu et enemmän saa suojella Simbaa ku se on nii pieni ja sit ku se menee haistelee nii Mico tarraa sen häntään tai korvaan ja alkaa leikkiä :D Mielenkiinnolla ootan mitä tapahtuu ku Mico alkaa ryömimään ja konttamaan, kyllä on Simba varmaa ihmeissää.

Sektiosta.. Ei jääny oikeestaan pahempia traumoja, tietysti harmitti ku olisin tietysti halunnu synnyttää normaalisti ja olin jo kuitenki auki jo 7 tai 8cm et ei ollu kaukana etten päässy alatiesynnytykseen. Meillä kans noi sydänäänet laski, ne saatiin kyllä normaaliks, mutta verikokeessa mikä otettii vauvan päästä nii oli se happiarvo pikkusen matala nii lääkäri päätti ottaa varman päälle ja leikata. Kauheinta siinä oli se, ettei lasta saanu heti rinnalle ja siellä heräämössä piti oottaa tunti ennen ku pääs vauvan luokse :( En ees kuullu mitään ensiparkasuja tai muita, koska mulla epäonnistu se puudutus nii piti tehdä leikkaus nukutuksessa. Mutta aattelin, että tuleepa ainakin isälle hyvä suhde poikaan ku pääs ensimmäisenä hoitamaan ja syöttämään ekat maidot :)
Mä kyllä toivuin siitä leikkauksesta tosi nopeesti, että sekin varmaan autto siihen, ettei jääny niin paha maku suuhun kokemuksesta. Oon kuullu kaikkia kauhukertomuksia, miten on menny monta kuukautta että on pystyny edes kävelee kunnolla, sillon varmaan olis semmonen olo että olipa kauhee kokemus. Mä kävelin jo seuraavana päivänä ja kaikki muu suju ihan normaalisti, sängystä nouseminen oli ekan viikon se työläinen juttu.

Tosta lasten haluamisesta.. Mä oikeesti melkeinpä "inhosin" lapsia ennen ja aattelin etten tuu koskaan hankkimaan yhtäkään, mutta niin se mieli vaa muuttu ja nopeesti. Menin päiväkotiin harjotteluun ja ihastuin lapsiin aivan tolkuttomasti ja iski kauhee vauvakuume päälle. Nyt ihmetyttää miten oon ikinä voinu kuvitella eläväni ilman lapsia, jotain biologista siinä tosiaan on oltava :D

 
Moi ja tervetuloa taas uusille! :)

mietintämyssy 2011
, mulla on käynyt joskus tollai samalla tavalla ja mietin ihan samaa, että voisko se olla joku kemiallinen raskaus. Toisaalta, kun tässä on sattuneesta syystä tullut tarkkailtua omaa kehoa vähän liiankin kanssa, olen huomannut, että esim. ovulaation aikoihin saattaa olla nännit kipeät ja alavatsaa nippailla viikonkin verran. Tota kuvotusta ja huimausta on kanssa ollut, en ole keksinyt sille oikein mitään selitystä.

vuononvaltiatar
, mulla ei ollut oikein mitään rooliasua muuta kuin naamari, olin vähän tylsä. :D

Meillä meni miehen kanssa aluksi sukset aika pahasti ristiin tämän lapsiasian kanssa. Jotenkin olin aina olettanut, että tottakai me hankitaan lapsia. Kun sitten aloin jossain vaiheessa (5 vuoden seurustelun ja yli vuoden avioliiton jälkeen) ottaa asian yhä useammin puheeksi, mieheni lopulta täräytti, että hänpä ei ehkä haluakaan ollenkaan lapsia! Siitä seurasi tietenkin hirveä kriisi, ja oltiin jo avioeropapereita täyttämässä. Lopulta saatiin kuitenkin sovittua, että odotetaan vuosi ja katsotaan sitten. Onneksi odotettiin! :)

Mun kavereista suurin osa on sitä mieltä, että ne ei hanki lapsia. Toivon kyllä, että edes joku muuttaisi mielensä.
 
Monet ovat kyselleet miten meillä meni Naistenklinkalla. Oltiin siis miehen kanssa ekaa kertaa lapsettomuustutkimuksissa.  Ihan hyvin meni, lääkäri ja hoitaja oli tosi mukavia.

Mies kävi jo verikokeessa ja käy jättämässä simppamäytteen tällä viikolla.  Mä olen menossa loppukierron verikokeeseen perjantaina. Alkukierron verikoe pitäisi seuraavan kierron 3.-5. päivä. Laskin äsken, että olen luultavasti juuri silloin lomalla, enkä ole täällä.. joten pahimmassa tapauksessa hoidon aloitus siirtyy yhden kierron eteenpäin

Homma siis etenee, muta tuskastuttavan hitaasti, mä kun haluaisin olla raskaana heti nyt enkä kohta... hätähousu kun olen.

Joku tuossa kommentoi, että laskettu aika tietenkin osuu hääpäivään joka on suunniteltu olevan 11.10.2012. Mä oon ajatellu, että vauvan takia voi häitä siirtääkin, se on oikeastaan ainoa pätevä syy siirtää niitä

Anteeksi omanapaisuuteni, tervetuloa uusille ja plussatuulia kaikille.

-Peikko83
Yk ???? kp17/24-42
 
Heissan! Läpimästi tervetuloa kaikki uudet kuumeilijat minunkin puolestani! :)

Tänne saapui täti eilen, ihan odotetusti ja oikeana päivänä. Kyllähän tuo harmittaa mutta innokkaana tein testin jo kp25/28 ja selkee nega oli joten ei yllättänyt.. No ei auta kun oottaa taas uutta ovista. Miten sitä luulikaan joskus kun yhden pillerin unohti että nyt sitä ollaan raskaana :D  Meillä mieskin oli aika pettynyt, ainakin enemmän kuin minä, itsehän olin taas asenteella "pessimisti ei pety" ja kun sen negankin tein ennenaikojani, niin olin varautunut. Kuulin ensimmäistä kertaa mieheltäni minun suustani kuultuja jossitteluja "no mut ei se testi näytä vielä, no jos menkat tulee ja oot silti raskaana, voihan ne joskus tulla vaikka oliskin?" jne yleensä mieheni lämmittelee minua tulevaan pettymykseen. Mutta ihanaa että hänkin haluaa pienokaista yhtälailla kun minäkin :)


Peikko83 Hienoa että pääsitte tutkimuksiin ja asia etenee.Tsemppiä kovasti!

vuononvaltiatar Sulla on jännät paikat siellä, tuu sitten heti kertomaan miten kävi, pidän sulle peukkuja! :))

kattilin runo sai silmät kostumaan myös täällä :¨)

Nuska Pahoittelut keskenmenosta<3

Piti vielä kommentoida jollekkin jotain mutta työt painaa päälle! :D Toivottavasti me kaikki naiset saadaan ne plussat vielä 2011 ettei tarvitse sitä foorumin nimeä muutella! <3 Plussatuulia!!! :))))


 
Sirtsu: Naureskeltiin juuri miehen kanssa tuolle samalle asialle, eli kun joskus yksi pilleri unohtui ottaa niin heti pelkäsi että nyt sitä on raskaana. Myöhemmässä vaiheessa kävi pari kertaa niin että mulla oli unohtunut laittaa Nuvaring paikalleen tai vastaavaa. Nyt kun sitten yrittämällä yrittää niin ei! Mun siskolle on kyllä käynyt niin että unohti pillerin puolella vuorokaudella ja bam!

Peikko: Täällä tunnustautuu kans yksi hätähousu. Nyt tuon km-jälkeen tuntuu viikot niiiiiin pitkiltä. Ennen oli semmoinen fiilis että taasko se täti on kylässä, mutta nyt odotan malttamattomana että pääsis sitten yrittämään uudestaan n. joulukuun alussa ehkä.

Satuvee: Meillä mies rupesi tosiaan puhumaan lapsista kun itse vielä koin, että eihän tän ikäinen voi vielä vaunuja tuolla kaupungilla työnnellä, pitää vielä matkustaa sinne ja sinne ja tehdä tuota ja tätä.... Miehellä oli se toive että saisi tulla isäksi ennen 30 ikävuotta ja saas nähdä toteutuuko tuo toive (ensi lokakuussa 30v...).

Mä puhaltelen täältä meren rannalta plussatuulia kaikille teille!
 
Hellou taas, leidit! Tännehän on iskenyt oikein uusien kuumeilijoiden aalto - teretulemast Elena ja elenna, Berliininmunkki, Nuska, mietintämyssy, Maddela ja *Sara*!

Elenan mainitsema oireilu ovulaation aikoihin on koko lailla tuttua. Mulla saattaa olla ennakoivaa jomotusta munasarjan kohdalla pari kolme päivää ennen ovista ja hajuaisti on jostain syystä herkempi, mikä sitten aiheuttaa semmosta viittä-vaille-kuvotusta jos nenään osuu paha haju.

Tässä kierrossa ehdin jo pelätä etten ovuloisikaan kun ei jomotusta alkanut tuntua ja tikuissa näkyi päivätolkulla vain haaleaa viivaa. Ajattelin jo että se siitä ja tää täti lähtee lääkärille ASAP, mutta sitten se jomotus alkoikin, vähän vaan normiaikataulusta jäljessä, ja tikku näytti plussaa. Aviollisia aktiviteetteja on nyt harrastettu erittäin uutterasti, koska me päätettiin siipan kanssa että nyt se perheen perillinen tehdään ja sillä siisti! Syntyköön keskellä pahinta kesähellekautta kunhan vaan saa alkunsa ja syntyy ajallaan! Mä vaikka istun koko heinäkuun järvessä odottelemassa synnytystä jos kuivalla maalla on liian kuuma!

Peikko83:lle toivon häiden siirtymistä maailman parhaan syyn nojalla! Plussatuulia toivon meille kaikille!
 
Peikko83: Harmi, jos hoitoa joudutaan siirtämää, mutta hieno juttu että hoitoihin pääsette. Tsemppiä!

Sirtsu: Pahoittelut tädistä!

Täällä mennään kp 15/28-29 Yk 1. Ovulaatiosta ei oo koskaan ollu mitään hajua, enkä oo alkanu tikuttelemaan, on niin säännöllinen kierto, että luotan, että eiköhän se siinä kp10-14 välillä varmaan oo. Peittoja ollaan heiluteltu ahkerasti joka päivä, toivottavasti tuloksia on tullu :D
Vaikka ei tosiaan muakaan hirveesti houkuttelis toi viimesillään raskaanaolo kauheilla helteillä, mutta onneks on kesämökki järvenrannalla nii voi sitte linnottautuu kesäks sinne järveen istumaan mahan kanssa :D Esikoisesta olin nii tyytyväinen ku ei tarvinnu olla ollenkaan kesällä raskaana ku toukokuussa oli laskettu. Ja meil ois 28.7 kaverin häät, jotka varmaan jäis väliin, jos tästä kierrosta tärppäis, koska laskurin mukaan laskettu aika olis 27.7, mutta vaikka häät ihania onkin nii kuitenkin mielummin olisin synnärillä :).

Ajattelin alottaa savuttoman elämän, jos sattuu tärppäämään, etten saastuta vauvaa sitte alkumetreiltäkään tupakalla. Esikoisesta lopetin polttamisen heti plussatestin jälkeen, mutta tyhmänä alotin taas heti ku maidon tulo loppu, enkä voinu enää imettää (eli 2 viikkoa syntymän jälkeen :/) Vielä 2 tupakkaa tuolla olis, ne poltan pois ja toivotaan että se sitten ois siinä!

Oon nähny viime öinä outoja vauvaunia, toissayönä työnsin Micoa rattaissa, joissa oli kolmelle vauvalle paikka! Hui, toivottavasti ei enteile vaan kaksosia :D Viime yönä taas näin unen, jossa minä ja mun 2 kaveria jouduttiin johonkin saarelle, se oli vähä niinku joku kilpailuohjelma ja siellä kaikilla oli miehet, joiden kanssa yritettiin saada mahdollisimman nopeesti vauva alulle :D Hohhhoh huomaa kyllä, että vauvat pyörii aika vilkkaasti mielessä!
 
heippa kuumeilijat!

pakko tulla tänne taas purkaan sydäntä ku on mieli niin matalalla.
tänään on kp 18 menossa ja oon nyt tässä melkeen viikon tikutellu ovista vaan eipä sitä taaskaan näy. ei edes haamua tuu ovistikkuun!!! itku meinaa tulla..

mikä ihme mua vaivaa ku en enää ees ovuloi?! joku vikahan mussa täytyy olla.
miten voi raskaaks tuleminen olla näin pirun hankalaa? meillä ei oo kellään muulla suvussa ollu ongelmia tulla raskaaks ja mummillaki on 10 lasta!

tammikuussa tulee jo vuosi yrittämistä täyteen, ikipäivänä en ois uskonu ku tähän hommaan alettiin etten vuodenkaan päästä vielä ole raskautunu..

tänään aion perjantain kunniaksi nauttia ystävistä ja muutamasta drinkistä ja lähtee bailaamaan ja tuulettaan päätä. pakko saada muuta ajateltavaa..
onneks mulla on ihania ystäviä ja ihana ja ymmärtäväinen mies, muuten en pärjäis :)

anteeks omaan napaan tuijottelu, piti päästä avautumaan :D

plussatuulia ja parempaa tuuria muille kuumeilijoille!! :)
 
Lau-ra, kyllähän toi siltä kuulostaa että jotain on pielessä, jos ovulaatio jää useinkin tapahtumatta. Kun nyt olette jo melkein vuoden yrittäneet ja ovulaation puute on toistuva ongelma, sanoisin että kannattaa tutkituttaa ainakin sun hormonitasapainosi jotta mahdollinen hormonitoiminnan häiriö saadaan korjattua lääkkeillä. Jaksamista ja tsemppiä sekä sulle että miehellesi!

Mikä siinä onkin että itse pitää olla se tilastollinen poikkeama suvussa? Muakin ottaa päähän kun muut sikiävät ja minä en. Mun siskoni sai kaksi tenavaa hyvin helposti, kuopuksen oikein Kertalaakista(TM). Vanhemmilla ei ollut vaikeuksia mun ja siskon tekemisessä eikä isovanhemmilla vanhempien tekemisessä. Isomummeilla oli kaikilla enemmän kuin viisi tenavaa. Ikäkään ei ole tässä suvussa kynnyskysymys kun lapsenteko on yleisesti ottaen aloitettu kolmenkympin korvilla ja mummi pyöräytti kuopuksen yli nelikymppisenä ihan luomusti. Joten on se nyt kumma jollen minä saa jälkikasvua!
 
Hei Lau-ra! Ihan vain tuli mieleeni, että oletko aivan varma ettet lopeta tikuttamista liian aikaisin? Tiedän että kysymys kuulostaa erittäin hölmöltä, mutta ystävälläni kävi niin, että hän ei millään meinannut löytää ovista, mutta sitten hän tajusikin että hänellä ovis tulee erittäin myöhään. Hän rupesi tikuttamaan ovista 20 - 22 päivän kohdalla, vaikka kierto ei ole kuin 29 - 33 päivää.

En missään nimessä ole mikään spesialisti, ajattelin vain, että kannattaisko kokeilla että kerran tikutat vaikka viikon ylimääräistä....? Tiedän että testit maksavat jonkin verran, mutta entäs JOS.....?

Mukavaa viikonloppua kaikille toivottaen !
 
hejsan tytsyt!
Omaa napaa ihan ensimmäiseksi tietenkin:) Täällä taitaa ovis olla lähettyvillä, vasemmalta puolelta nippaillut ja himppusesti alavatsaa kolotellut menkkamaisesti. Lisäksi venyvää limaa tullut eilisestä alkaen, joten täällä nautitaan näistä päivistä;) Jotenkin kyllä huomaan että oviksen aikoihin himottaakin eri tavalla kun normaalisti:) Mä en ole tikuttanut ovista vaan yritän tunnustella omaa kroppaani. Lau-ra itse kyllä suosittelisin tikuttamaan pidempään kuten mietintämyssykin. Jos se vaikka tulisikin vasta myöhemmin. Itse myös suosittelen nauttimaan elämästä ja ystävistä. On tietenkin vaikeaa, koska koko ajan ajattelee miksei tärppää jo. Luulen kuitenkin että useimmilla menee pidempään lapsen saamisessa kuin että tärppäisi kerta laakista. Se on vaan oma ajatukseni. Parasta kuitenkin näissä palstoissa on kun saa vuodattaa sydämensä tyhjäksi ja saa helpotusta toivottavasti. Vaikka kuinka kohtuun sattuisi kun toivoo pienokaista. Paljon haleja sulle Lau-ra <3 Koita jaksaa!
*Sara* itsekin ennen polttaneena kuitenkin suosittelen lopettamaan. Tupakointi altistaa lapsen astmalle ja hengenahdistuskohtauksille jo pienellä iällä. Mulla ensimmäiset viikot olivat vaikeampia mutta kummasti päivät viikot ja kuukaudet kuluu ja lopulta vuodet. Itselle kannattaa olla armollinen eikä rangaista jos kerran tai kaksi polttaa helpottaa kummasti:) Mulla nyt ensi keväänä tulee kolme vuotta täyteen savuttomana. Humalassa satunnaisesti savukkeen tai kaksi poltan.
Hyvää viikonloppua kaikille! Plussatuulia <3
 
Takaisin
Top