Sennalle samoja vinkkejä antaisin, kun Ngale. Mä myönnän, että on
mullakin samat ajatukset käyneet päässä, eikä ne kivoja ole (täällä yk 4
menossa), mutta yritän karkottaa ne väkisin pois. Kuulin mun lääkäriksi
opiskelevalta kaverilta just, että terveistä pareista 80% saa raskauden
alulleen vuoden aikana. Aluksi tää kuulosti musta masentavalta, mutta
tarkemmin mietittynä lohdulliselta. Vaikka se voi ottaa oman aikansa,
niin se, että nyt tai viimeksi ei tärpännyt ei tarkoita siis ollenkaan,
että seuraavaksi tai sitä seuraavaksi ei tärppäisi. :)
Todennäköisintähän on, että kaikki on niin kuin pitääkin ja jossain
vaiheessa se lapsi siellä lähtee kasvamaan. Tähän yritän itse uskoa. :)
Vaikka mustakin nyt tuntuu absurdilta, että joskus on pelännyt olevansa
raskaana, unohdettuaan yhden pillerin, niin on se silti hyvä, että
koulussa annetaan sellainen kuva, että se on mahdollista. On se loppujen
lopuksi musta kuitenkin parempi, että aikuiset ihmiset joutuvat
odottamaan lasta kauemmin kuin olisivat ajatelleet, kuin että teinille
tehdään abortti siksi, ettei hän uskonut voivansa tulla raskaaksi. Ja
kun miettii, että kun sen lapsen lopulta saa, niin se kestää
toivottavasti koko elämän. Mitä väliä siinä vaiheessa enää muutamalla
odotetulla kuukaudella? :) Koita keksiä muuta ajateltavaa ja nauttia
tästä elämänvaiheesta, ennen kuin siirryt seuraavaan. Kato vaikka
romanttisia leffoja, mulla ainakin niistä tulee sellanen fiilis, että on
siinä kahdestaankin olossa hyvät puolensa. :) Tsemppiä ja voimia, kyllä
se onni vielä meidänkin kohdalle osuu!