Heippa!
Mä sain melkein koko helmikuun pysyttyä poissa tältä palstalta, mutta nyt annoin ittelleni luvan tulla takasin. :) Onnea Poutikselle ja peukkuja kaikille muille, joilla on jännäys käynnissä!
Mä olin ekaa kertaa hyvin toiveikas tässä kierrossa, että olis tärpännyt. Oonhan mä oireita kuvitellut liudan kahella muullakin kerralla, mutta nyt tuntui erilaiselta. Mun muut luomukierrot ovat olleet 28 ja 26 päivää ja nyt alkoi toiveet jo tosissaan heräillä, kun 28 päivää oli perjantain takana, eikä menkoista merkkiäkään ja muutenkin olin jo ajatellut tärpänneen, mutta eilinen aamu sitten palautti maan päälle ja ekaa kertaa olin kyllä tosi pettynyt, ja "nähdä punaista" sai kyllä ihan uuden merkityksen.. Ja sitten vielä samana päivänä kahessa eri paikassa multa kyseltiin, että joko kohta meillä olis vauva. Ärsyttävää. Pienet itkutkin tuli jo, mutta onneksi mies on niin ihana, että sai mut paljon paremmalle tuulelle ja nyt alan olla taas innolla valmis uuteen yritykseen. :)
Lueskelin ennen mun vau-lakkoa tota äidiksi ensi kertaa-ketjua vuoden verran taaksepäin ja huomasin, että ainakin silloin oli just maaliskuussa ollut hirveä plussa-aalto ja hyviä uutisia toisensa perään, joten toivotaan että kevät tuo saman mukanaan tänä vuonna ja saadan kohta ite kukin tulla tänne kertomaan sellaisia! :) Mä päätin kanssa ottaa ovistikut käyttöön, koska vaikka nyt oltiin oikein ahkeria silloin kun luulin oviksen olevan, niin kierron ollessa vähän pidempi ei ajoitus taaskaan ollut ihan parhaimmillaan. En mä usko, että jaksan niitä jatkossa käyttää joka kierrossa, mutta on kiva varmistaa, että ovuloi ylipäätään ja suunnilleen silloin kuin voisi olettaa.
Mies sai mut tsempattua niin, että ainakin luulen osaavani suhtautua taas asiaan rennommin, vaikka en mä aikasemminkaan mielestäni ole stressannut. Olin kuitenkin jotenkin aikatauluttanut mielessäni koko homman valmiiksi opintojen ja muiden mukaan, mutta nyt rupeaa tuntumaan, että mikä kiire meillä on kun ollana vielä kohtuu nuoriakin ja eiköhän se sieltä tule kun on tullakseen. Ainakin opin, etten usko mihinkään oireisiin enää, koska samanlaista pettymystä en halua kokoa uudestaan, vaikka menkat sieltä tulisikin. Tulipa pitkä teksti ja osittain vähän masentavakin, toivottavasti en masentanut teitä muita, tarkoitus oli enemmän luoda positiivista uskoa! :)
Ja mä nauroin myös Maikkien sodan julistukselle, ihanaa, että te ja tää palsta on olemassa, tulin niin hyvälle tuulelle kun luin teiän juttuja. :) Mä aloitin viimeksi greippimehun juomisen ja jatkan sitä taas, kun menkoista päästään. Se on muuten ihan hyvää, kun siihen sekottaa vähän appelsiinimehua! Sota julistettu täällä siis myös! :D
Eiliseen testitikkuun piirtyi kaksi lähes yhtä vahvaa viivaa ja illalla olin huomaavinani lievää jomotusta alamahassa. Teen kuitenkin vielä tänään ja ehkä huomennakin testin, että näen alkavatko viivat haalistua/kadota kokonaan.
