Ja ultrassa kayty! No, niinhan siina sitten kavi, etta deja vu tuli. Ensinnakin pikkukaveri liikkui, pompotteli ja kiemurteli ihan niin kuin isosiskonsa aikoinaan. Etta kuvia olisi saanut hyvin - meikalaisen navan kohdalta! :D Katilo joutui ihan hikihatussa ottamaan kuvia, etta naki kaiken tarvittavan. Etta tyttohan se siella on, ei epailysta. Haarovalissa kolme viivaa ja munuaiset hankala loytaa. Tyttojen tytto tama on, sanoi katilo. :) Kaikki hyvin siis, mutta toivotaan, ettei tuo haaraily ole merkki mistaan... (Esikoinen tosin on elanyt kylla maineensa mukaan - edelleen ihan jaatava ikiliikkuja ja katilo, joka synnarilla totesi "onpas tytolla luonnetta", osui naulan kantaan. Suomalainen itsepaisyys x sisu + italialainen tulisuus = napakymppi :D)
Vaikka oltiin molemmat ihan tosi helpottuneita, ensireaktioni oli, etta mina tiesin, se on tytto! Mies odotti poikaa ja oli vahan pettynyt, koska oli suunnitellut kaikenlaista "miestenpuuhaa" tekevansa sitten taman kakkosen kanssa. Jos yhtaan oikein aavistan, niin mieheni tulee olemaan ovimattona kolmen voimakkaan naisen kanssa. :D Toisaalta esikoinen ei ole mikaan prinsessa, vaan tuleva parkour-leidi ja taaperohuligaani, joka rakastaa pallopeleja. Sanoin miehelleni, etta saa varautua jannaamaan mimmiliigan katsomoissa viela. :)